Olisi niin paljon mistä kirjoitella, usein vain tulee sellainen olo, ettei tiedä mistä niistä monista asioista kirjoittelisi, joten sitten on jotenkin vain lamaantunut, eikä ole tullut aikaiseksi purkaa ajatuksia näytölle.
Uusi vuosi on pitkällä, uudenvuodet lupauksia tuli tehtyä, ja vielä ne ovat pitäneet. Päätökseni liittyi ruokailun siistimiseen sekä urheilun palauttamiseen arkeen. Lupaukset olivat hieman liian helpot, sillä sekä ruokailu- että urheilu oli retuperällä raskauden ja pitkittyneiden flunssien ja poskiontelotulehduksia takia, eikä niinkään että olisin laiskuuttani antanut itseni mennä.
Raskauden toinen kolmannes tuntuu tosiaan energiseltä, helppohan sen on siltä tuntua, kun flunssien ja pahoinvointien takia urheilu oli ollut tovin aika ponnetonta.
Salitreenissä ovat vatsalihasliikkeet jääneet pois, mutta muuten pystyy vielä treenailla aikalailla normaalisti. Kiipeilyä on myös ehtinyt harrastaa enemmän, kerran viikossa teen lyhyemmän työpäivän ja käyn tuolloin kiipeämässä ennen pojan hakemista hoidosta, sitten parina päivänä on joko kaveri- tai perhekiikut jäsen K:n kera. Sitten sen lisäksi tulee käytä uimassa ja perheen kanssa myös salilla.
Sen lisäksi, että urheilu sujuu, on ruokavalio muuttunut takaisin normaaliksi. Enää ei monetkaan ruoat aiheuta ällötystä, enkä myöskään joudu syödä 1-2h:n välein pitääkseni pahan olon poissa. Olin hieman hämmentynyt raskauspahoinvoinnista, olin ajatellut että koska sitä ei ollut ensimmäisessä raskaudessa, ei sitä nytkään tulisi.
Siinä määrin alkaa raskaus tuntua, että olen jo joutunut pyytämään miestä kävelemään vähemmän reippaasti yhteisillä lenkeillämme. Onneksi on vielä päiviä, jolloin vatsa ei tunnu isolta, ja varsin reipeas eteneminen on mahdollista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti