Jälleen unettomuutta

Olen nykyään niin innoissain kaikesta, olisi niin paljon kaikkea mitä haluaisin tehdä, etten innostukseltani saa unta. Turhauttavaa. Olen niin onnellinen ja innoissani. Odotan malttamattomana pääsyä uuteen kotiin. Olen innoissani suunnttelemassa kaikkea. Olen innostunut bloggaamaan, lukemaan blogeja, olen innoissani kaikesta.

Olen niin ihastunut meidän pikkuiseen, että iltaisin silittelen Mimiä pitkään, enkä senkään takia malttaisi nukkua. En halua menettää hetkeäkään hänen kanssaan. Mimi on myös niin suloinen, jos en saa unta yöllä, niin hän tulee viereeni sohvalle.

Isäni yllätti maanantaina osoittamalla mielenkiintoa terapiaani kohtaan. Hän kysyi, että tunnenko minä, että terapiasta on ollut hyötyä. Juttelin siinä jonkin aikaan, todeten mm terapian auttaneen niin, ettei vakavia itsetuhoisia ajatuksia ole ollut pitkään aikaan,reiluun pariin kuukauteen. Jotain siinä juteltiin, isäni alkoi jälleen miettiä, että miten mm medialla ja nyky-yhteiskunnan hektisellä tahdilla on vaikutua yleisesti lisääntyneeseen masennukseen. Jotenkin tuntuu, että isäni yritti kovasti ymmärtää sitä miksi ole ollut masentunut ja itsetuhoinen. Edelleen ihmettelen vain sitä, miten sokea hän on sille, miten uhkaavana olen hänet kokenut ja miten hänen käytös minua ja perhettä kohtaan on muokannut minua.

Toisaalta taas isällä oli puolustelva asenne. Hän kertoi minulle millainen olin ollut pienenä, hakien sieltä myös syytä. Oli vain omituista, että se millaisena isä on nähnyt minua, ei ole lainkaan se, millainen muistan itse olleeni pienenä. Kyselin sitten vielä äidiltä hänen mielipiteitään noista asioista, siinä oli jo sitten kolmas mielipide, tosi lähempänä omaani, minusta.

Terapiassa juteltiin vauvoista, aikatauluista, masennuslääkkeistä ja siitä miten oloni on kehittynyt viimeaikoina. Terapeutti kyseli, että miten isona apuna koin masennuslääkkeen. Kyllähän se on tietenkin tuonut pienen avun, mutta enemmän vaikutusta on tasapainoisella parisuhteella ja terapialla.

Minä jaksan edelleen joka päivä ihmetellä tätä parantunutta oloa. On aivan mahtavaa, että olen päässyt niin monista ongelmita eroon. En ole viillellyt itseäni kolmeen neljään kuukauteen, en ole pahemmin pelleillyt laksatiiveilla, en ole oksennellut, tai ahminut, pystyn täysin rauhallisin mielin ja hyvällä omalla tunnolla päättää käyvänä salilla esimerkiksi kolme kertaa viikossa. Aikaisemmin oli pakko mennä jokaisena vapaana iltana, muuten tuli huono omatunto.. ihan vain ajatuskin vähemmästä urheilusta ahdisti. Nyt ei ahdista ruoka, liikunta, oma kroppa.. ei oikein mikään.

Tässä yöllä olen aikani kuluksi surffaillut Nelly.comissa, H&M.comisssa, Elloksen, Bubbleroomin ja Asosin sivuilla.

Nämä tuli jo tilattua


Ihanat korallin väriset korkokengät, täytyy toivoa, että ovat hyvät jalassakin. Sekä tosiaan kahdet denim legginssit. Ehdottomasti must have -jutut vaatekaappiin harmaat ja vaaleansiniset, kumpaisiakaan ei minulta löydy, edes tavallisna farkkuina.

Ja nämä tilaan ainakin koetettavaksi, kun kerran Nelly.comissa on nyt ilmainen rahti.



Tuo musta voisi olla hyvä asu minun täyttäessäni vuosia huhtikuussa ja tuo turkoosi tms paita vaan näyttäisi hyvältä minun päälläni. Olisiko ollut KG:ssä hieman juttua minkälaiset värit sopii vaaleilla, punapäille jne.

Alunperinhän minun oli tarkoitus ostaa H&M sivuilta sinipalkoinen paljeteilla raidat koristeltu paita, mutta ne on loppuunmyyt.

Vielä lehdistä. Tuossa alkuyöstä selasin uusinta dekoa. Siellä oli juttua mm seinien maalaamisesta, ja siellä oli juuri se Tikkurilan kuva vaaleasta seinästä johon on sabluunalla tehty vaalean sinisiä kuvioita :) Hulppeeta. Olisiko kerrankin kotona jokin osa sisustuksesta .. ei niin out tms.

Nyt tuntuu siltä (klo 3.44), että saattaisi ehkä saada nukuttua tovin. Hyvää yötä, herätys onkin kolmen tunnin päästä. Huoh.