Muutot

Olen muuttanut elämni 26 vuotena jo moneen otteeseen.

Ollessani kuusitoista muutin viikoksi pois kotoa, tämä johtui siitä, että isäni oli väkivaltaisen puuskansa jälkeen heittänyt minua pois kotoa, itse tosin en suostunut tulla takaisin kotiin ennen kuin isäni myönsi tekonsa, eli tunnusti hyökänneensä minun kimppuuni, eikä toistepäin.

Kahdeksantoista vuotiaana muutin serkkuni alivuokralaiseksi, koska isäni oli heittänyt minut pois kotoa, koska hän ei voinut hyväksyä poikaa kenen kanssa seurustelin.

Kahdeksantoistavuotiaana muutin vielä pariksi päiväksi takaisin vanhempieni luokse.

Kahdeksantoista vuotiaana muutin vielä kolmannen kerran. Tällä kertaa lähdin vuodeksi Saksaan, jossa vietin vaihto-oppilasvuoden.

Yhdeksäntoistavuotiaana palasin takaisin vanhmpieni luokse, tämä tapahtui heinä/elokuussa.

Suomeen paluuvuotenani marraskuussa muutin jälleen pois kotoa, tällä kertaa syynä oli jälleen isäni. En seurustellut kenenkään kanssa, ketä isäni ei hyväksynyt, mutta isäni käytös enteili jälleen sitä, ettei menisi kauaa, ennen kuin hän heittäisi minut taas pois kotoa. Muutin tällä kertaa Hoasille Helsinkiin. Tällä kertaa viihdyin vuoteen 2005.

Seuraavaksi muutin eksäni luokse, takaisin Vantaalle, jossa asuin heinäkuuhun 2007. Vuonna 2006 asuimme entisen tulevan anoppini luona parisen kuukautta lähtiessämme putkiremonttia karkuun.

Elokuussa 2007 muutin nykyiseen yksiöön, asuttuani välillä 1,5kk vanhempieni luona.

Huomenna muutetaan jälleen, ja reilun kuukauden jälleen vielä kerran. Avokin kanssa juttelimme, että kolmiosta ei ole ihan heti kiire pois, mahdumme olemaan siellä kahdenkin pienen lapsen kanssa :)

Tuntuu surulliselta lähteä tästä kodista, sillä tämä on ensimmäinen paikka, mistä kukaan ei voi minua häätää, niin kauan kuin olen hoitanut työni ja maksanut lainanlyhennykseni.

Vanhempieni luona minun on aina pitänyt esittää olevani jokin, joka en ole. En ole saanut olla oma itseni, en ole saanut näyttää sitä koko tunteitteni kirjoa, jota olen kokenut. Ei ole saanut olla liian iloinen, koska silloin on ollut hysteerinen, ei saa innostua liikaa, sekin on ollut huono, myöskään surullinen tai vihainen ei ole saanut olla. Ei ole saanut sosialisoida ihmisten kanssa, ketä vanhempani eivät ole hyväksyneet. On pitänyt vain olla hiljaa ja elää niin kuin vanhempani haluavat. Sitten kun olen joskus vihdoinkin löytänyt jotain mitä oikeasti haluan, vanhempani ts isäni on hylännyt minut.

Hoasilla asuessa taas joutui lukion jälkeen stressaamaan sitä, että pääseekö heti uuteen opiskelupaikkaan. Paine kodin menettämisestä oli niin suuri, että kertaalleen romahdin emotionaalisesti niin totaalisesti, etten kyennyt toimia. Taisin saada jonkinlaisen hermoromahduksen, vastaavanlaista en ole kokenut sen koommin.

Eksän kanssa asuessa, minun oli sallittava eksäni alkoholinkäyttö mukisematta. Usein jos hänen viinanhimonsa kasvoi suureksi, hän oli valmis laittamaan suhteemme poikki. Totesin aina, että sanokoon sen minulle silloin, kun hänen ei tee mieli lähteä baariin, kun hän on selvinpäin. Tuo toimi aina, en antanut hänen kiukutellen saada tahtoaan läpi, mutta joka kerta se tuntui niin pahalta. Sitten tuli se kerta, olimme menossa ystäväpariskunnan kanssa matkalle, ja minua ahdisti tämä ajatus jo etukäteen. Koin joutuvani paikkaan, jossa en olisi päässyt silloisen avopuolisoni alkoholinkäyttöä karkuun, ja paikkaan jossa tarkoitus oli viettää hauska viikko. Eksäni oli innoissaan matkasta, minä vain toivoin sen olevan ohi. Exäni sanoi siinä vaiheessa messengerkeskutelun aikana, että eiköhän se sitten ollut siinä. Se oli siinä, asiasta ei keskusteltu. Sen kerran kun kerroin perlositani, niin eksäni jätti minut, siihen asti olin sietänyt kaiken.

Vuoden 2007 elokuusta lähtien olen ollut oman itseni herra. Olen asunut ja elänyt niinkuin haluan. Nyt joudun sitten jälleen kerran muuttamaan sellaiseen tilanteeseen, etten ole 100 % tilanteen hallinnassa. Pelottavaa, mutta toisaalta ei. Minulla on avopuolisooni niin totaalinen luottamus <3

Nyt olen niin innoissani muutosta, en malta mennä nukkumaan. Mielini tekee mieli suunnitella uutta asuntoa. Tuntuu taas siltä, että pursuan ideoita. Sain inspiksen alkaa suunnitella uuden asunnon lamppuja.

Hmm.. montakohan muuttua tuossa oli?