3 kk

Kolme kuukautta sitten saatiin se idea lähteä otattamaan kuvat, sensuellit boudoir-kuvat. Tänään homma on ohi.

Periaatteessa fiilikset ovat hyvät, tavallaan olen erittäin tyytyväinen itseeni. Tavallaan on sellainen olo, että tässäkö tämä oli. Kolmen kuukauden ajan muutamia etukäteen harkittuja herkutteluhetkiä lukuunottamatta tuli syötyä erittäin kurinalaisesti, ole lisännyt liikuntaa, polttanut rasvaa ja laittanut itseäni kuntoon. Pari viimeistä viikkoa on mennyt hermoilleen itse kuvausta, miettinyt miten tämän asian saa pidettyä salassa, jottei yllätys menisi pilalle.

Oli sumplittava avopuoliso pois kotoa, ja koska hänelle kertaalleen paljastui, oli oltava erittän hys hys. Jotenkin oli sellainen olo, ettei hänellä ole aavistustakaan siitä, että paljastumisesta huolimatta olin viemässä suunnitelman läpi.

Valokuvaus oli sovittava tarpeeksi paljon ennen joulua, jotta kuvat ehtisi tilata, mutta ei kuitenkaan liikaa, jotta olisi saanut jo jotain kroppaosastolle tehtyä. Myöskin piti olla sellainen vkl, ettei esim ole kuukautisia, joka sopisi molemmille kuvattaville sekä valokuvaajalle :) Monta muuttajaa mietittivänä. Tänä viikonloppuna avopuolisolla on juuri sopivasti firman pikkujoulut. Erinomainen hetki viettää ilta kameran kanssa meillä.

Viimemetreillä, tällä viikolla, sitten näytti siltä, ettei avokki pääsisikään töiltään firman pikkujouluihin. Hotelliin ei viitsi mennä, sillä muutenkin oli tiukka budjetti, kertaalleen jo varasin vanhempieni omakotitalon meille valokuvauspaikaksi. Siinä oli kyllä isän ilmeessä miettimistä, kun kerroin hänelle miksi ja mihin tarvitsisi heidän kotiaan lainaksi. "Ne on sellaisia valokuvia, mitä olis mm esi Iltalehdessä". Onneksi sitten eräs avopuolison työkaveri ei sitten ollutkaan nyt vkl sairaana, joten avopuolisoa ei tarvittu yövuoroon.

Oli mietittävä cover story, joka selittäisi sen, miksi lähtisi lauantaina aamulla aikaisin pois, en tietenkään voinut sanoa, että minulla on jotain salaista ystävättäreni kanssa, koska avopuoliso olisi tajunnut mistä on kyse. Olin siis menossa "töihin". Sydän pamppaillen pakkailin meikkejä ja hiusjuttuja. Olin suunnitellut meneväni jo kahdeksaksi salille (josta minut olisi noudettu pian kymmenen jälkeen, autohan ei olisi saanut jäädä pihaan, koska olin menossa sillä "töihin"), jotta siellä olisi voinut tehdä viimeiset puunailut, voitelut, kasvonaamiot jne.. mutta.. sitten.. ensiksi avopuoliso herää jo myös pian seitsemän jälkeen. Olen paniikissa, miten saan lähdettyä julmetun laukun kanssa ilman, että avokki huomaa ja ihmettelee. Onneksi tekstiviesti pelasti minut. Avopuolison töissä oli aamuvuorolainen hävyksissä ja iltavuoro oli sairaana. Lyhyen hetken mietittyään avokki lähti minun kyydilläni töihin aamuvuoroon, josta hän sitten suunnitteli jatkavansa pikkujouluihin. JES!

Nyt ei sitten tarvinnut miettiä miten selittäisin ison laukun romppeineen.

Ystävätärkin pääsi sitten aikaisemmin karkaamaan kotoaan, sinne jäi nukkuva avopuoliso.

Aamulla sitten juostiin meikkauksessa ja laittoivat tytöt vähän hiuksiakin. Kävimme hakemassa kuvaajan ja suuntasimme takaisin meille.

Oli vähän hölmö olo.. siinä sitä vaan sitten nökötettiin täällä. "noh, otanko mä vaan vaatteet pois?" :P Vähän mietittii etukäteen kuvia, kuvaaja laittoi valot. Nuoreksi mieheksi hän oli aivan mielettömän hyvin tilanteen hallussa, hän ohjasi, neuvoi asennoissa ja ilmeissä. Tuli tosi hyvä fiilis. Oli ihan erilaista poseerata hänelle, kuin esimerkiksi avopuolisolle ikinä... tosin avopuolisosta ei tule ikinä sellainen fiilis, että hän haluaisi ottaa kuvia minusta (hiffasin tämän juuri tätä kirjoittaessani). Juttelin valokuvaajan kanssa juuri tästä, että olen toki ehdottanut tällaisia kuvia kotona avopuolison kanssa otettavaksi, mutta vastauksena on aina se, että jokin osa kalustoa puuttuu. Kuvaajan mielestä se no asennekysymys.. niin mä olen sen kanssa mieltä. Jos oikeasti haluaa tehdä jotain, niin ei sitä keksi tekosyitä, vaan tekee.

Nyt tosiaan on vähän tyhjä olo. Odotellaan sitä, että valokuvaaja katsoo kuvat läpi, poimii sieltä muutamat potenttiaaliset ja sitten saadaan valita ne, jotka valitaan loppuun asti työstettäviksi kuviksi. Mä en kuvittele näyttäväni miltään mallilta, mutta silti tavallaan on kovat odotukset omilta kuvilta.. mä pelkään aivan kauheasti pettyväni niihin. Osa minusta ei haluaisi nähdä niitä lainkaan.