ladut kutsuvat

Olen pienen tovin leikitellyt ajatuksella sooloreissusta Saariselälle. Kuinkas ihanaa olisikaan taas hiihtää tunturien välissä.

Perheen kanssa olemme käyneet muutamaan otteeseen hiihtämässä Saarisellä, ja muistot reissusta ovat mahtavat. Kaikista kivointa noissa reissuissa oli se, että ison osan matkasta sai hiihtää aivan kaikessa rauhassa (hiihdin muuta perhettä huomattavasti nopeammin), sai nauttia kauniista maisemista ja iltaisin suksiretkien jälkeen pääsi uppoutumaan kirjojen pariin.. tai sarjakuviin.

Mietin, että olisiko nyt hyvä aika lähteä Saariselälle. Kyselin avopuolison mielipidettä asiasta, ja hän kummastelee sitä, että lähtisin yksin. Kysyin, että haluaisiko hän muka lähteä mukaani, sanoi ettei.. tai no .. ehkä vuoden päästä. Nyt kun ole tovin kuunnellut avopuolison erilaisia suunnitelmia, niin alkaa näyttää, ettei siellä edes pienenä ole ajatusta hiihtoreissusta Lappiin. Pitää ostaa sitä ja tätä, pitää hankkia auto (olen edelleen sitä mieltä, että me emme tarvitse uudempaa autoa, sen voi miettiä sitten kun on lapsia, kun on oikeasti tarvetta isommalle ja turvallisemmalle).

Tavoitteena olisi hiihtä 20-30 km lenkkejä, ja .. veikkaan, ettei meillä molemmilla kunto riittäisi siihen. Tietenkään myöskään varmasti vuokrasukset eivät kelpaa, kaiken pitää olla omaa ja viimeisen päälle.

Mietin myös, että .. no mä kovasti toivoisin, että vuoden päästä keväällä viimeistään olisi jotain mitä suunnitella ja johonka säästää rahaa. Ja sitten.. toivottavasti jossain vaiheessa olisi myös niitä lapsia, sitten hiihtoreissu omassa rauhassa ei varmaan ole vuosiin mahdollinen.

Avokki on kait paristakin syystä matkaani vastaan, ei varmaan tykkää ajatuksesta, että lähden yksin jonnekin tunturien väliin hiihtämään, mutta on ideaa vastaan myös taloudellisista syistä. Noooh, mähän säästän joka kk, olen säästänyt jo useamman vuoden, kyllähän sinne kertyy. ja ja ja .. mietin, että olisiko tämä nyt sellainen, missä voisi näitä säästöjäni käyttää. Isoin osa säästöistä on mennyt kotiin, uusiin kodinkoneisiin, huonekaluihin, avokin ja minun matkoihin ja auton korjaamiseen. Periaatteessa en ole raaskinut käyttää säästöjäni 100% itseeni lainkaan.

Avopuolisoni sen sijaan suunnitellessa hankintoja suunnittelee "minä haluan uuden auto (me emme tarvitse uutta autoa edelleenkään), pitää olla parempi tietokone, pari uutta näyttöä, ipad, kaikkea muuta tekniikkarjua jne.. Missää ei ole .. "meitä".

Teitenkään parisuhde ei toimi sillä tavalla, että molemmat ajattelevat vain omaa napaansa, mutta ehkä tää on sellainen asia, minkä oikeasti haluan sallia itselleni.

Vajaaksi viikoksi hotelliin Saariselälle, Suksenvoitelu idiooteille -kirja messiin, pari jotain muutakin opusta, vaatteita .. ja ja .. menox :) Olen tämän viikon katsellut eri hotelleja, miettinyt erilaisia matkustusvaihtoehtoja.. ja ennen kaikkea yrittänyt kerätä rohkeutta lähte yksin "suureen seikkailuun". Täytyy sunnuntaina isänpäiväaterialla ollessa tiedustella äidiltä sitä milloin on sopiva minun pitää talvilomani.

Hitsin vitsi.. kait mä uskallan :)
Uskallanko?