Maanittelin itseni tänään lenkille. Ilma oli kaikkea muuta kuin kutsuva, mutta ystävä väitti kivenkovaan sadelenkkien olevan kivoja. Omituista, mutta minua jännitti jotenkin kauheasti tuo juoksemaan lähteminen, sillä pelkäsin kait, ettei juokseminen tuntuisikaan enää yhtä hyvältä kuin viimeksi, ja että tämän jälkeen en saisi itseäni kirveelläkään juoksemaan.
Mutta mitä. Juoksu sujui erinomaisesti, askel oli kevyt eikä tällä kertaa sattunut vatsaan lainkaan. Hieman alkoi kyllä tuntua tuolla selässä, siinä kohtaa missä yleensä on ollut ongelmia välilevytyrän oireillessa.. myöskin oikea (leikattu) polvi tuntui, ei ollut kipeä tai mitään, mutta siinä tuntui, ettei kaikki ole 100%.
Unohdettuani nämä vaivat nautin vain juoksusta, eikä sade edes haitannut :)
Juoksin lähestulkoon saman lenkin... (ehkä), kuin minkä juoksin viimeksi tehdessäni pitkän lenkin. Saapuessani kodin kohdalle valitsin Born slippy -biisin soimaan ja jatkoi matkaa lammen ohi, kiersin oikein piiitkän lenkin, kurvailin siellä täällä .. janon alkaessa olla kova, oli pakko tulla kotiin. Juoksu olisi vielä sujunut kyllä, ja kotona saatuani vettä, oli sellainen olo, että voisi mennä jatkamaan :)
Katselin enirosta, että aikalailal 10 km sitä tuli juostua :) Ihan hyvä vauhti :) Aikaa mein 65 minuuttia :) Pariin otteeseen mietin, että onkohan vauhti liian kova, mutta eipä se sitten ollut, kun noin hyvin jaksoi.
Mietin tuosse edellisen kerran jälkeen lähteväni juoksemaan naisten kymppiä, mutta nyt se on jo ihan liian pala kakkua :) HCR sitten varmaan.. katsotaan miten paikat kestää .
1 viikko sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti