ice ice baby

Ehkä kolmanneksi kivointa mitä voi tehdä pöksyt jalassa: jääkiipeily

Eilen oli kaikenkaikkiaan oikein kiva päivä... onpas mulla usein muuten kivaa (paitsi tänään aamulla tovin).

Kymmeneltä kävin ystävän kanssa Töölön Gymillä leikkimässä personaltraineria. Käytiin GFG:n ja vanhan Liten treeniohjelmia yhdessä läpi. Olin yrittänyt opiskella netistä liikkeiden oikeasta suoritustyylistä etukäteen hieman.. ja onneksi punttikselta löytyi pari erittäin avuliasta punttipoikaa, jotka sitten neuvoi, kun apua tarvittiin.

Nyt on sitten sekä ystävällä että allekirjoittaneella tekniikka paremmin hanskassa. Mun pitää vain hyväksyä se, että lähdetään tietyissä liikkeissä pienemmillä painoille liikkeelle.

Töölön Gymi oli kiva paikka, ihana old school -punttis.

Mutta sitten *rumpujen pärinää* se jääkiipeily, se oli aivan mahtavaa. Urheilulaji missä pärjätään hakkaamalla, potkimalla ja voimalla, ilman kuitenkaan, että satutetaan ketään toista. NIin mun juttu. Oujee!

The Reitti .. tai yksi niistä

Mäiskimisvehkeet (hakkuut?)

Päivän viimeinen nousu. Nousuja tehtiin kaikenkaikkiaan kuusi.

Hopsan, itse laskin itseni alas, yleensähän varmistaja laskee kiipeiljän alas. Jännittävää touhua, etenkin kun köysi oli jotenkin maagisesti onnistunut mennä solmuun. Hermot olivat onneksi kuin sää, jäänviileät.

Hymyy!

Kauhean kiva, että kaveripoika hiffas ottaa kuvia tuosta keikasta, en olisi kehdannut itse pyytää :) Kauhean huomaavaista.

Kaikenkaikkiaan mahtavaa. Ensimmäinen nousu oli hieman kuumottava, metrin nousun jälkeen olin kiittämässä jo seuraa mahtavasta kokemuksesta ja lähtemässä kotio, mutta sitten se rytmi löytyi ja hommat muuttui aivan superiksi. Kertaakaan ei tullut mieleen pelätä tippumista, miksipä oikeastaan olisin, enhän mä sitä yläköydessä enää muutenkaan pelkää.

Onnistuin pariin otteeseen mätkähtämään jäätä vasten, pari kertaa jalka petti tai sitten hakku ei ollut kiinnittynyt tarpeeksi hyvin, kertaalleen jalan ote hajos. Polvi otti hyvin osumaa, kypärä oli enemmän kuin tarpeen ja kerran jäin miettimään, että murtukohan jotain. Kovasti eilen sattui rintaan ja kotiin ajaessa ei meinannut saada rattia käännettyä, mutta se oli varmasti vain sitten tärähdys.

Oli myös supersiistiä. En tiedä mikä petti, mutta tipuin ja kuin elokuvissa konsanaan: viimehetkellä iskin hakun jäähän ja jäin siihen killumaan. Kysyin kaverilta, että tulinko köyteen, en kuulema ollut edes tullut. Oon aika rambo.

Kuhan sitten eilen alkoi rauhottua kotona, alkoi pikkuhiljaa tuntea noita vammoja paremmin. Polvi ei taipunut kunnolla ja reiteen sattui joka askeleella, eipä ihme. Alla kuvat vielä heikosti näkyvistä mustelmista.. eiköhän noi tuosta vielä tule paremmin esille. Tuo reidenkin mustelma on tyyliin 15 cm.

Pakko päästä vielä uudestaan. Sitten otetaan eväät mukaan, ja fiksummat lämpimämmät vaatteet, jottei nyt sen takia tarvitse jättää leikkiä kesken.

täältä aiheesta lisää adventurepartners ja pirunkallio

ps. Punto toimii :)