Voi harmituksen harmitus, kun en voi ottaa kunniaa parhaista tekemistäni runebergintortuista. Kinuskikissan ohjeilla leivoin tortut, sillä erolla, että kostukkeeksi käytin punssin sijaan brandya ja appelsiinilikööriä.
Ei ehkä hienoin torttu, mutta maistui taivaalliselta. Testasin yhden ja pakkosyötin parit tortut avopuolisolle ja tämän bestmanille. Taidanpa pakata muutamia myös anoppilaan viemisiksi, kun puolisoni ja Mimi huomenna käyvät siellä kylässä.
Torttujen alkuperäinen tarkoitushan oli siis toimia lahjuksena ystäväpojalle, jotta tämä lähtee huomenna kanssa sekä köysittelemään että boulderoimaan (väittää kyllä, että lähtisi ilmankin .. mene ja tiedä .P ). Hänelle nuo areenan boulderit taitavat olla vielä kokeilematta, joten olen hänen puolestaankin innoissani.
Häät alkaa tuntua todellisimmilta, nyt kun avokki, bestman ja isäni olivat sovittamassa pukuja / saketteja... se en ole siis enää vain minä joka intoilee. Ei toki, avopuolisohan on jo rekisteröinyt meille omat kotisivut, hoitihan hän papin ja kirkon varauksen heti kosinnan jälkeen, että .. eiköhän avopuolisokin ole ihan innoissaan.
Ai niin ja voi ilonpäivä! Kävin kultasepän liikkeessä kysymässä onko sormuksilleni mitään tehtävissä. Sormuksia voi suurentaa joutumatta edes pulittamaan pientä omaisuutta, mahtavaa! Sormiin ja niveliin on siis tullut kiipeilyn myötä sen verran lisää kokoa, etteivät sormukseni mahdu enää sormiini, vaikka ne ostettaessa eivät olleet mitenkään liian naftit.
Nyt kainaloon <3
3 kommenttia:
NAM. ihanan näkösiä! oon ikuisesti katkera kun en saanu maistaa tollasta. koska sähän olisit luonnollisesti raahannu mulle yhden kouluun.... ;)
Koululla oon, ja arvaa mitä on laukussa :P
eiiiiiiiii....sun takia joudun syömään suklaacroissantin,jos toisenkin....
Lähetä kommentti