rakkautta ensikokeilulla

Kuten lupasin, testasin tänään salilla edellisellä kerralla ystävälliseltä mieheltä saamani vaahtomuovit (?) taljoissa yms liikkeissä. Salihanskat ja vetoremmit kalpenee tuon pienen vaahtomuovipalan rinnalla. Liikkeet sai vietyä kunnolla läpi, ote piti ja helposti olisi voinut kuvitella tekevänsä pidemmät sarjat.. tai ainakin lisäävän painoa liikkeisiin.

Käytin noita paloja ylä- ja alataljassa, pystysoudussa ja hauiskäännöissä <3 Rakkauta ensikokeilulla.

Hyvä treeni takana, vaikka olikin vähän nuhaa. Tuntuu, kuin olisin saanut sen pelästytettyä pois. Missään vaiheessa ei ole ollut lämpöä tai yskää.

7 min alkulämpö crosserilla

reisikoukistus 3 x 10 40 kg
SJMV kp 3 x 12 á 15 kg
prässi kapea jalka-asento 3 x 10 120 kg
ylätalja leveä ote eteen 3 x 12 45 kg
alatalja rusetti 3 x 12 50 kg
hauiskääntö seisten, 2 x 15 17,5 kg, 2 x 10 20 kg
pystysoutu kp 2 x 10 á 9 kg
reisi- ja lantionostot 3 x ?? niin kauan kun viitsi
hoover 3 x 30s
pohkeet seisten omalla painolla 3 x max

Edelleen välillä tulee mietittyä sitä, että mitä tuolta salitreeniltä haluaa. Miksi sitä tulee tehtyä jotain tuollaista, mikä ei varsinaisesti tue kiipeilyharrastusta, eikait se sentään mitenkään sabotoi sitä myöskään. Toisaalta, punttista olen harrastanut jo vuosia, kiipeilyhän oikeastaan häiritsee mun salitreeniä :P

Moni kiipeilijä sanoo, että salitreeni on tissiposkille... no joo.. onhan se totta. Salitreeni on helppoa sinänsä, ettei siinä tarvitse haastaa itseään emotionaalisesti. Riittää kun tekee toistoja ja jaksaa käydä salilla. Ei tarvitse kohdata omia pelkojaan, ei tule samanlaista mieletöntä endorfiiniryöppyä, kuin jos seinällä kohtaa pelkonsa ja ylittää itsensä. Pidempään jaksan fiilistellä hyvästä kiipeilysuorituksesta kuin uudesta painoenkasta esim jalkaprässissä. Kiipeilyä ajatellessa ja käydessä mielessään jotain kiipeilyreittiä, miettii otteita ja mooveja, alkaa kädet hiota.. samanlaista reaktiota ei itselle tule salitreenistä.

Tuntuu, että olen alkanut viimeaikoina innostua salitreenistä entistä enemmän (en kuitenkaan kiipeilystä yhtään vähempää, päin vastoin).. ehkä se on helppo pakotie siitä, että kiipeillessä välillä pelottaa liikaa. Kiipeillessä myöskin kehitys on tällähetkellä salitreenin kehitystä hitaampaan, ehkä tuo salitreeni on se quick fix.

Voi olla, että mä vaan kaipaan kiipeilyssä kunnon itsensähaastamista, ja sitä että kohtaan pelkoni.. mitä sitten jos liidaan ja tipun.. ja mitä sitten jos tipun helpolla reitillä liidatessa. *tarttuu itseään niskasta kiinni*

edit: ehkei mun tarvitse perustella salitreeniäni kenellekään, mä tykkään siitä