kärsivällisyys on hyve

Sain eilen sairaalasta paprut täytettäväksi ja infokirjaset valmistaumisesta leikkaukseen ja kuntoutuksesta.

Iski hirveä depis. Tuntuu kuin olis mestausta odottamassa, vaikka kyseessä on leikkausta, josta pitäisi toipua 2-3 viikossa jo pyöräilykuntoon. Kukaan ei vaan kerro mitään siitä, kauanko kestää palata seinille. Mä oon kyllä mahdoton.

Mua ehkä hieman ärsyttää, että jos yrittää purkaa mieltä, siitä että harmittaa kohta taas (kolmannen kerran parin kk:n sisään) olla aika avuton ja toisten avusta riippuvainen, eikä taaskaan pysty harrastaa liikuntaa hetkeen, niin mun oloa vähätellään. Tottakai moni muukin joutuu operaatioihin, kaikki eivät ole yhtä onnekkeita, että asiat järjestyy noin nopsaa, onhan mullekin käynyt niin.. 2-3 vuotta jouduin odottaman ekaa polvileikkausta, koko sinä aikana en pystynyt yleisurheilla.. ja on noita muitakin vammoja kertynyt, kaikista ei edes luvattu mitään paranemista, sanottiin etten välttämättä juokse enää. Mutta se jos joku toinen alkaa vähätellä sitä, että yritä purkaa pahaa mieltä..

Enivei.. eilen oli onneksi kivaaki. Martoissa teimme eilen kahvikasseja. Tuossa hieman materiaalia meidän räpellyksistä.

Pohja.. ja sen iskettiin paikoilleen käyttäen maalarinteippiä.

Kerrokset pidettiin paikoillaan alustavasti klemmareilla, ne poistettiin viimeistelyvaiheessa.

 

Parin muun martan valmiit tekeleet.

Sain mukaani paljon kahvipaketteja, pitää kerätä vielä lisää noita. Voisin tehdä anopille kahvikassin joululahjaksi.

Samalla tekniikalla voisi tehdä vaikka sisustuskoreja tapetista. Tarpeeksi monta kerrosta kun laittaa tapettia, niin varmasti tulee jämäköitä koreja.