THih, pääsin eilen tuhlailemaan.
Vaikka sainkin ostettua kaikkea kivaa, niin ihme pihistelyä silti oli havaittavissa. Olisin antanut itselleni luvan ostaa uuden mekon lauantain syntymäpäiviä varten.. mutta jotenkin se sitten jäi ostamatta.
Urheilukaupasta sain mukaani collegehousut olopöksyiksi, ja "kahinahousut" tuulisia mutta kuitenkin kohtuullisen lämpimä kevätpäiviä ja koiranulkoiluksia varten.. ja sukat.. no, jäi muutama euro yli lahjakorteista yli. Kauhean kiva vanhemmilta laittaa yksi lahjakortti useampaan osaan, ei tarvitse ostaa kaikkea kerralla vaan voi ostaa sitten kun huomaa oikeasti jotain tarvitsevansa.
Henkkamausta taas mukaan tarttui tosi simppeli perustoppi, löysä .. pirtsakan vihreä. Punainen olisi ollut kivempi, mutta s-koot oli loppu tuossa värissä. Vihreä on onneksi erittäin mieluinen väri myös.
Kurvattiin vielä Varuste.nettiin. Sieltä olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä, lisää jatkoja, kypärä, jotain ankkurijuttuja (mutta mä odottelen edelleen ystäväpojan ohjeistusta näissä asioissa, tehdään mulle se ostoslista kaikesta siitä mitä pitää ostaa ulkokiipeilyä varten), kovasti tekisi mieli hankkia kolmannet kengät (mutta siinä ei nyt olisi mitään järkeä), kiipeilyhousut olisivat kivat jne. Se mitä oikeasti tarvitsin nyt on varmistuskengät .. ja sulkkari jolla kiinnittää kengät valjaisiin, popot ovat Feelmaxit ja sulkkari on Mammutin.
Tänään on hyvä päivä.. polven ja varpaiden kannalta. Olen ollut maani myynyt jo pidemmän aikaa, siitä lähtien kun loukkasin polveni reilu kk sitten, ehkä laamantunut on oikea termi. Ekaksi loukkaantuminen, epätietoisuus siitä mikä on, kauanko joutuu parentua, mitä voi tehdä ja mitä ei, voinko saada koiven hullumpaan kuntoon jne. Nyt sitten vielä tuo varvasmurtuma päälle ja linkkauksesta vielä entistä kipeämpi polvi. Kun sitten vielä tämä kaikki kruunata sillä, että lääkärissä polven vääntely sai jalan siihen kuntoon, etten kahteen päivää olen pystynyt liikkua edes normaalisti, niin itku on ollut herkässä.
Tänään sain laitettua polvituen jalkaan, varvas alkaa kestää normaalia tassuttelua eikä ylös nouseminen ole enää työn ja tuskan takana. Elo alkaa taas maistua. Tässä huomaa jo miettivänsä, että pääsisiköhän sitä jo aikaisemmin kapuamaan helppoja reittejä. Onhan tää aika kovapäistä, mutta jos vaan siis kiipeän maltilla, niin kyllä tällä polvella voi tehdä nousuja. Kuhan vain ei niitä kauheimpia vääntöjä tee tällä. Pitää nyt kuitenkin vähän odottaa, molemmat omat kengät ovat suutarilla.
Tänään ohjelmassa piti olla avopuolison varmistelua .. vähän punttista ja siivousta kotona. Nyt ohjelma taisi muuttua siivoiluksi ja punttikseksi. Huomenna sitten uusi yritys päästä avopuolison kanssa seinille :)
2 kommenttia:
Onko nuo feelmaxit hyvät kengät?
Taisit tänään olla salmisaaressa ellen aivan väärin nähnyt.
Yhden käyttökerran jälkeen ainakin tuntuvat hyviltä. Kaverikin on käyttänyt noita varmistuksessa niin kauan kuin olen hänen kanssaan kiivennyt.
Et nähnyt väärin :)
Lähetä kommentti