47/2013

12 urheilukertaa, päälle 18h urheilu, ei lainkaan huono viikko. 

Viimeviikolla alkoi tosiaan treenit pt:n kanssa, ja olenkin käynyt ohjelman mukaisesti boulderoimassa kolme kertaa viimeviikolla, ja yhden kerran kävin hupikiipeilemässä köydessä.

Aamucoret ovat samalla siirtyneet ennen bouldertreeniä, joten saan parisen kertaa viikossa nukkua vähän pidempään, ei huono juttu lainkaan. 

Punttisenkoista kirjoittelinkin jo ko päivinä. 

Ensimmäinen edes osittain kivuton päivä melkein kahteen ja puoleen kuuukauteen, aivan mahtavaa. Boulderit (peruskustävyys) Konalassa meni myö erinomaisesti, uskalsin ensimmäisen kerran ikinä topata keskitatin pyöreämmältä puolelta. Ei muuta.

Bemböle ja ensimmäinen oikea ulkoboulder

Superaktiivinen sunnuntai, fiksuna plikkana olin jättänyt eilisen aamun herätyksen kännykkään päälle, niin ei tarvinnut tänäänkään nukkua liian pitkään.

Tällä päivälle oli viikko sitten sovittuna ulkoboulderit, jostain olin saanut päähäni, että nyt juuri syksyisellä talvisäällä on kaikista kivointa tutustua ulkoboulderoinnin ihmeelliseen maailmaan. Isot pojat puhuvat aina siitä, että kylmällä olisi parempi kitka. Pitäähän sitä päästä kokeilemaan.

Itseni tuntien tiesin bouldersession olemaan kevyttä, sillä ajatus kivien toppaamisesta on sen verta pelottava, ettei tämä oikein tule menemään itsellä urheilusuorituksesta. Kävin siis tekemässä salilla kunnon jalkatreenin heti aamusella.

Vedin alkulämmöt crosserilla, 7 min

sjmv 3 x 8 65kg  (+10kg edelliseen.. tässä sai jo puhista viimeisillä, mutta olen aikalailla varma, että tästä painosta siirrytään kovinkin pian ylöspäin)

kyykky 3 x 12 50kg

kapea kyykky & pystypunnerrus tangolla 3 x 8¨

reidenkoukistus maaten 3 x 12 40kg

etureidet 3 x 12 25kg 

pohkeet omalla painolla 3 x 15

Olen pidemmän aikaa himmaillut jalkatreenien suhteen, koska luulin treenanneeni takareiteni jumiin (taitaa johtua "vain" selästä). Tänään sitten kuitenkin eilisestä erittäin hyvästä treenistä intoutuneena päätin kokeilla hieman rajojani. Kyykyssä ehdottomasti ensikerralla vähän enemmän painoa ja sarjat lyhyemmiksi.

Kotiuduttuani ja vietettyä laatuaikaa aviomiehen ja koiruuden kanssa aloin pakata kamoja boulderointia varten. Olin ihan hurjan hermostunut, taisin vähän pelätä sitä, että tulisi kylmä. Olin myös useampaan otteeseen nähnyt mentaalikuvia siitä, että lyön naamani johonkin kiveen rikkoen kaikki 

toppasin 5+:n Egypti kuva: kloksi.fi

Kuhan olimme paikallistaneet kivet aloitimme kiipeämisen. Löysimme itsemme Boulder#2 -sektorilta. Tavoitteeni oli kiivetä edes yksi nelonen, sen lähetinkin.. sitten katselin suhteellisen helponnäköistä reittiä, 5+:n Egypti.

Kaverit veti ko reitin vierestä vielä 6a+:n.. jota en alunperin edes meinannut uskaltaa kiivetä. Täysin hallitusta ja viileästä (lue panikoiden ja kerran kirkaisten) sain kuin sainkin reitin kiivettyä. Mikään saman greidin köysireittikään ei ole koskaan noussut yhtä helposti.

flashina Joogan alkeet kuva: kloksi.fi

Vaikka nousu ei ollut niinkään tyylikäs, niin sain aikamoisen innostuksen tähänkin sorttiin. Yritimme etsiä vielä toista kuivaa sektoria, jossa olisi ollut jotain minullekin, mutta kovasti oli reitit märkänä. Yhdellä sektorilla löysimme yhden kohtuullisen kuivan 6a+:n, mutta se näytti niin pelottavalta ja korkealta.. ja siinä jalat meni kovasti käsien korkeudelle, etten uskaltanut lähteä yrkkäämään sitä. Sektorilla oli yksi jännän näköinen reitti, jonka alkuotteita tuli koklattua.. hipelöityä.. Ehkä siihen voisi vielä palata jossain vaiheessa. Tuo paikkakin on kohtuullisen matkan päässä kotoa, ensikesänä voisi vaikka pyöräillä hmm.. paitsi että pädi aiheuttaa aikamoisen tuulenvastuksen.. bussilla ehkä?

Varikkobimon otteiden koklailua kuva: kloksi.fi

Jännä juttu innostua näin asiasta, jota on ajatellut, ettei koskaan edes yrittäisi (ihan vain tällä vammafrekvenssilä). Toinen, mikä on alkanut kiinnostaa myös entistä enemmän on sportti. Tarkoituksenani ei ole luovuttaa trädikiipeilyn suhteen, mutta viimekesänä vain koin trädin erittäin turhauttavana. Tiedän teknisesti ja voimien puolesta olevan ihan ok kiipeilemään, mutta trädissä en vain saa päätäni kasaan, en yksinkertaisesti luota omiin piisseihini. Sportissa on valmiit pultit, niiden välimatka on välillä kovinkin pitkät, mutta luotan enemmän valmiisiin pultteihin. Pikkuhiljaa on alkanut syntyä halu siirtyä enemmän sportin puoleen ja päästä tutkimaan, mihin tekniikkani oikeasti riittää, kun pelko kuolemisesta/vammautumisesta omien skeidojen piissien takia ei estä tekemästä mooveja.

Noh, tässä on vielä talvi ja jääkiipeilykausi välissä.

hulluuden rajalla

Aikainen lintu sämpylät paistaa, herätyskello soitti tänään 5.50 .. olin päättänyt, että menen salille aamusella, siitäkin huolimatta että oli paistettava pari satsia hampurilaissämpylöitä urheilua ennen JA klo 10.45 oli vielä oltava Heurekassa. 

Treeni kulki tänään ilmiömäisen hyvin. Punttiskäynti oli lähinnä pyrähdys, mutta erittäin tehokas hyvä pyrähdys. Viimeksi salilla tuntui, että alennetutkin painot olivat liian painavat, tänään sitten paukkui enkat. Epäilen vähän, että viimepäivien hiilarit teki tehtävänsä. Tuli tuossa pienen masistelukauden jälkeen vedettyä vähempihiilihydraattista, nyt sitten taas parina päivän syönyt aamulla puurot ja on myös pari leipää mennyt päiväsaikaan. Nyt taas voi siirtyä aamupuuroon aamulenkkipäivinä JA riisi tulkoon takaisin lounaisiin.

Olin suhteellisen järkyttynyt jopa siitä, että sain push downissa lisätty painoa lisää, tekniikka säilyi hyvänä, mutta puhisin kuin mielipuoli. Vipareissa kokeilin isompia painoa kuin aikaisemmin, ja tuntuu että voisi nostaa vielä kilolla painoja, rintaliikekin alkaa tuntua laittoman kevyeltä (kirjoitin virheellisesti vihkoon 3 x 8, kun todellisuudessa tein 3 x 12).

Kodin ja suihkun kautta huristelimme aviomiehen kanssa Heurekaan, jossa treffasimme vanhempani ja serkkuni perheineen.

Touhustimme pari tuntia Heurekassa. Kävimme katsomassa Tie Tähtiin -elokuvan, leikimme serkuntyttöjen kanssa ja tutkimme varsin tarkasti Heureka tulee hulluksi -näyttelyn pisteet. Kerrassaan valaiseva näyttely, vaikka itsekin olen kokenut olevani suhteellisen tietoinen erinäisistä mielenterveysasioista, niin silti tämä herätti kovasti ajatuksia.

Näyttelyn jälkeen kokoonnuimme vielä vanhempieni luona samalla porukalla. Sämpylöiden lisäksi oli valmistanut pulled chickeniä, resepti on about sama kuin aikaisemmin tekemässäni pulled porkissa, nyt vain lisäsin sinappia ja ketsuppia lihaan paistamiseen jälkeen lisättävään soosiin.

On ollut aivan suurenmoisen ihana päivän, meidän pikkuinenkin sai jälleen kerran valtavasti huomiota, tytöt leikkivät Mimin kanssa ja mimi myös jahtasai legojunanradalla olevaa junaa (ihan kuin piirretyissä, koira jahtasi rataa kiertävää veturia).

Miehen kanssa kävimme vielä ennen sauna- ja uintivuoroa melkein tunnin kävelyllä. Tuli testattua hakkuuhuukkailuissa saamani otsalamppu. Huukkailujen sisäänpääsymaksu maksoi itsensä takaisin ja ylikin, Sain Petzlin Zipka plussan.

kompressiosäärystimet

Toivotaan, että nyt löytyi ratkaisu sekä pakottaviin pohkeisiin (parina iltana on pitänyt pitää hereillä ja yhtenä aamuna viiden jälkeen ei sitten enää nukuttu), pakotusta ollut pitkään, mutta nyt vihdoinkin tuli tehtyä asialle jotain. Lepoahan kokeilin muutamia viikkoa takaperin, mutta se ei auttanut.

Kävin nappaamassa Zero Pointin säärystimet Intersportista kesken miehen ja minun treffien  (vein miehen syömään ja elokuviin kiitokseksi siitä, että hän ollut niin mahtavasti tukenani viimeaikoina, kun minulla on vaikeaa, kuuluuhan se avioliittoon, mutta en halua antaa kuvaa, että otan hänet itsestäänselvyytenä).

Idea kompressiosäärystimistä lähti Eveliinan eräästä blogitekstistä, ja nähtyäni niiden monien muidenkin käytössä, ajattelin näiden olevan kohtuullisen edullinen summa, jos näistä tulisi edes pieni apu.

Pakotus tuntuu pienentyneen, ihana tuki ja lämmin fiilis pohkeissa. Huomenna testaan nämä kiipeillessä.

46/2013

Aikas kiva sporttiviikko.

Yllätin itseni keskiviikkona, pitkän tauon jälkeen kävin äitini kanssa uimassa aamusella enenn töitä. 2,1km meni kevyesti aikaan 45 min, kuntoa olisi ollut pidempäänkin suoritukseen, oli vain suunnattava töihin. Ystävä katseli netistä, että näyttäisi oma uintikuntoni oleva jollain mittareilla jopa erinomainen. Ei pöllömmin ottaen huomioon, että tänä vuonna uintikertoja on keskiviikkoinen mukaanlukien kolme.

Tippumisia ja ensikosketus kampuslautaan

Ei pitäisi missään nimessä mennä yliarvioimaan omia voimiaan tai aliarvioimaan juuri minulle räätälöityä treeniä. Olin reteesti sopinut kiipeilyt tällä päivälle, Akin kanssa taas reeniireenii. Aamulla oli jo myönnettävä, että eilinen treeni tuntui vallan kauheasti forkuissa. Miten ihmeessä sitä on aikaisemmin boulderoinut, kun noi eiliset nousut tuntui niin kovilta.. mutta.. tulihan sitä tehtyä mm.. 6 x 5 nousua, osa oikeasti vaikeaa minulle, osa lukotusta treenaten.

NOH.. nöyränä tyttönä painelin Areenalla. Tuli liidattua erittäin epävarmoin tärisevin käsin helppoa reittiä ylös, pari kertaa se vaati vielä, että rentous löytyi.. ja sitä mukaan, mitä kädet tuli pumppiin, muuttui kiipeily mielestäni entistä rennommaksi. Kun ei ole voimaa puristaa täysiä, niin sitä tuli mietityttä muuvit fiksummin. Tuli kiivettyä myös ennätyskorkealle suhteessa edelliseen jatkoon, ja tiputtua oikein kunnolla. Pelotti hurjasti, mutta voitin itseni.

Tippumisharjoituksen myötä lähdin liidaamaan paria 6b:tä 3D:llä, missään vaiheessa en niinkään pelännyt tippumista, toisella reitillä oli pariin otteeseen tultava kuitenkin köyteen, ei ettäkö olisi pelottanut, vaan olkapää kävi taasen harmittavan lähellä muljahdusta.

Huikean hyvä pössis jäi omasta uskaltamisesta. Näemme kiipeilyn alkuun pitää tiputtautua kerran/pari, jotta sitten loppuihin nousuihin löytyy rentous. Tämä rentous on siis kuitenkin edelleen vain negatiivisilla seinillä, pystysuoralla menen edelleen uskomattoman lukkoon.

Reilun 2,5h:n köysittelyn jälkeen menimme vielä boulderhalliin vetämään circuit -treeniä. Kierto: campuslauta, yläselkä, vipunostoja, dippejä ja vatsoja x 4, ja joka kerralla toistot lisääntyi. Kampuslauta ei ollut sinänsä uusi juttu minulle, tiesin mikä se on, mutta en koskaan ollut treenimielessä siihen koskenut. Olivat laittaneet tällaisille aloittelijoille apujalikset lautan alapuolelle seinään, siten sain jo varsin kivasti kampusteltua. Openhandi on vaan kauhean haastava, pikkurillin mukaantulo vaatii kovasti keskittymistä, sitä kun haluaisi krimpata kaikki otteet. Uutena oli myös se miten  tuli treenattua dippejä, en koskaan aikaisemmin ollut kokeillut tehdä dippejä ..hmm.. nojaten käsiin jalat roikkuen alla.. nyt sekin on tehty.. eikä se ollutkaan niin vaikeaa/raskasta, kuin olin kuvitellut.

Tuli lähdettyä varsin rääkättynä tärisevänä kokonaisuutena autolla kotia kohti. Huomenna sitten vuorossa boulderit, toivottavasti pysyn edes helpommilla nousuilla hetken ajan otteissa, ehkä seuraavat hupikiikut voisivat olla asteen verran kevyemmät.

Lisäys
btw. hyvä top 10 hallikiipeilyn 10 kaskyä

Eilen tuli katseltua ihme perseilykiipeilyä salmiksessa:

Negatiivsellä ylistelyä, jos ylistellän negaa, niin mennään sit kakkosena, klipataa se köysi pois jatkoista, mutta ei yläköyttä, siitä tulee kauhea heilurit. Toiseksi, pitää miettiä miten sijottuu varmistaessa suhteessa kiipeilijään, että jos liidaaja tippuu, ettei sit olla päällekäin.. ja herranjesta ei metritolkulla löysää liidin. Eilen tuli yksi kiipeilijä lujaa maahan asti toisen jatkon jälkeen. Ja älkää ihmieset ihmeessä varmistako varvastossuissa/paljain jaloin, siinä oikeasti voi sattua pahasti kaverin tippuessa. Olen puhunut.

Perusvoimatreeni aloitettu

Ah, tänään on ollut hyvä päivä, pitkästä aikaa vähemmän särkyinen päivä. Alkupäivästä asentelin uudet kiipeilylelut terassille, ilma oli kaunis, mutta hyytävän kylmä.. ei tullut kauheasti treenattua. Pitää nyt kuitenkin mahdollisimman pian asentaa ruikkulaitteet kotona työhuoneen kattoon.

Onneksi kylmyys ei haitannut päivän kiipeilyjä, sillä minulla oli treffit Arenalla Antonin kanssa. Ihan mahtavaa.. vähän kartoitettiin mitä olen viimeaikoiva kiivennyt, ja päätimme siirtyä treenissä suoraan perusvoimatreeniin. 

Teimme yhdessä alkulämmöt ja venyttelyt, harjoittelimme hieman tippumista (miten tiputaan oikein jne) ja sitten etsimme/laadimme minulle reitit joilla tulen tekemään ainakin puolet peruskestävyystreenistäni. Alku oli hieman kankea, mutta lopulta uskalsin vääntää ihan kunnolla ja tippuilinkin pariin otteeseen, ts vein itseni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. 

Nyt sitten boulderoin kolme kertaa viikossa ja kerran viikossa saa kiivetä köydessä mitä haluan .. thih .. vähän kuin karkkipäivä, vaikka tämän päivän jälkeen boulderointi tuntui taas hurjan kivalta, ettei sekään mikään rangaistus ole. Antonin kanssa on mahtavaa, hän on viimekerralla todella kiinnittänyt huomiota juttuihini, tuli jopa tärkeä olo.

Kiipeilyn jälkeen palasin takaisin töihin (tämä urheilubreikki kesken työpäivän tuntuu erittäin hyvältä, kun pitkät istumiset ei tällä hetkellä oikein sovi). Illalla vielä kävimme aviomiehen kanssa kävelyllä, tuli extrahyvä olla.

Sporttifiilistelyä sunnuntaibrunssilla

Kakkuviikko jatkuu tänään. Vietimme leppoisan sunnuntaibrunssin ystäväpariskunnan luona. 

Bongasin Kinuskikissan sivulta varsin omituisen kuuloisen kakkureseptin, Risto-vaarin punajuurikakkun. Nora oli sitä mieltä, että on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, joten pyöräytin tänään aamulla kakun.

Risto-vaarin punajuurikakku

3,5 dl vehnäjauhoja 

3 dl sokeria

1dl kaakaojauhetta

1 rkl leivinjauhetta

2 tl neilikkaa

2 tl vaniljasokeria

4 dl punajuuriraastetta

250g voita

4 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää hienoksi raastettu punajuuri kuivien aineiden sekaan. Tehosekoitinta käyttämällä saa kaikista tasaisimman taikinan. Sekaan lisätään pehmennetty voi ja kananmuna yksitellen.

Taikina kaadetaan voideltuu ja hasselpähkinärouheella jauhotettuun vuokaan. Paista 175asteessa tunnin ajan.

Olin erittäin skeptinen kakun suhteen, tulisiko siitä hyvä, taikinan tuoksu oli niin erilainen ja kakku tuoksui ihan .. joululta. Kakku oli kovasti mieleen. Pitää huomenna viedä sitä töihin maisteltavaksi.

Ystäväpariskunnan luona katselimme kuvia heidän kesän Italian-matkaltaan, ja siinä iski kova sporttikiipeilykuume. Ensikesänä toivottavasti pääsisimme yhdessä samankaltaiselle matkalla.

Kylässä pääsimme myös testaamaan heidän uusinta urheiluvälinehankintaansa Gstring-treeniotteita. Olinkin bongannut ko tuotteet boulderkeskuksen sivuilta ja mielenkiintoni heräsi samantien. 

Olen pitkään halunnut meille kotiin sormilaudan, mutta  aviomies on toppuutellut minua, sillä meillä ei taida olla mitään sopivaa seinäpintaan. Kattoon tosin on mahdollista saada pultit, joten olimme keskustelleet mm tangosta tai treenipalloista, mutta nämä vaikutti ensikosketuksella erittäin kivoilta laittelta.

Kunnes saamme asennettu koukut joko työhuoneen tai parvekkeen kattoon, taidan kuljettaa nämä mukanani töihin ja käyttää parit kahvitunnit asentamalla roikkumalla ja vetämällä leukoja näissä.

Wuhuu .)

Hakkuuhuukkailut ja muuta kivaa

Onni on olla ymmärtävä työnantaja, puolet työpäivästä takana, punttiksella ja sitten takaisin työn ääreen. 

Pieni punttitreeni pullistelupelleilyineen piristi kummasti, ihan syystä ei ole taaskaan tullut kauheasti kirjoiteltua. Ties vaikka tästä tulisi tapa, mutta vain lyhyemmillä salipiipahduksilla, sillä pitkät istumisajat ei sovi selälleni. Hyvät pössiksestä punttitreenistä siivitti mukavasti lopun työpäivän.

Tuntui hyvältä tehdä pitkästä aikaa maveja ja kyykkyjä. En ollut täysin voimissani, monissa liikkeissä tein vähän pienemmillä painoilla. Kuitenkin, tuntui mahtavalta tehdä maveja, sillä olen pidemmän aikaa vältellyt niitä takareiteni takia. Nyt olen päättänyt olla täysin kipujeni orja, vaan teen liikkeitä, mutta vähän pienemmillä painoilla.

Tänään tuli herättyä aikaisin... silmät painoi tonnin. Edellisenä iltana oli mennyt harvinaisen myöhään kahden ystävättären kanssa. Tytöt olivat luona käymässä, tarjolla oli salaattibuffetti ja kikhernesuklaakakkua. Olin häkeltynyt, kuinka hyvin kakku meni kaupaksi. Kannatta kyllä kokeilla ko kakkua.

Ajattelin, että illan keskustelut pyörisivät kevyiden aiheiden ympärillä, mutta tuntuu että vaikeista asioista puhuminen teki eilen meille kaikille hyvää. 

Mutta tosiaan, tänään oli jälleen kerran kiipeilyaiheisen kisan aika. Vuosi sitten kävin katsomassa ja kannustamassa Adventure Partnerssien järjestämässä hakkuuhuukkailu-kisassa. Tänä vuonna ilmoittauduin itsekin kisaan. 

Hakkuuhuukkailut pidettiin Helsingin Olympiastadionilla. Kisoja varten oli rakennettu neljä reittiä, joista kolmissa oli mahdollisuus myös liidata reittejä katossa. Tänä vuonna oli uutena myös kokeilureitti niille, jotka eivät olleet vielä lajiin tutustuneet. Helppo pystysuora "palikkameri". Huukkailussa jäähakkujen piikit asetellaan otteille, puisille tai vaikka samanlaisille muovisilla, mitä sisäkiipeilyhalleissakin on. 

Tänään sitten ensimmäistä kertaa kokeilin huukkailua. Ensimmäisellä kerralla puristin forkut kivikoviksi, en aluksi luottanut jalkoihin lainkaan, joten silloinhan suurimman osan työstä tekee käsillä.

Kaksi helpointa kisareittiä nousi mukavan pitkälle. Kaksi vaikeampaa meni erittäin hikisesti edes alun, mutta jokaiselta reitiltä sain ainakin yhden pisteen. Vähän sama kuin Sisuissa, osallistuminen ei varsinaisesti jännittänyt, olin ihan realisti, että olen varmasti ihan viimeistän sijoittautuneiden joukossa, viimeinenkin sija on hyvin todennäköinen. Mutta menin ja pidin hauskaa.

Kiipeillessä tutustuu ihanasti uusiin ihmisiin, tuli vaihdettua kuulumia niin monen kanssa. Parhautta! Tänään törmäsin vanhaan lukiokaveriini. Oli uskomattoman kiva vaihtaa kuulumisia kiipeily lomassa. Ko kundi oli aina tosi mukava, ja istumiset yhdessä bilsan tunnilla oli ihan parasta lukiossa, kunnes sitten tuli vaihtarivuosi, eikä tullut nuorta miestä enää nähtyä.

Pitää varmaan harkita Saken jäsenyyttä, jotta pääsee huukkailemaan useamminkin kuin kerran vuodessa. Yläselkä on aika tulessa.. ja kotiuduttua nukahdin sohvalla aviomiehen kainalaan.. rankkaa olla useita tunteja ulkoilmassa.

45/2013

Huutava vääryys on tapahtunut! Man of Steelissä vähän näytettiin päänäyttelijää ilman paitaa alussa, jos elokuvan katsoo loppuun toivoen nähdä lisää paljasta pintaa, niin siitä seuraa vain suuri pettymys. Onneksi on googlen kuvahaku.

Keskittyminen on muutenkin ihan kadoksissa, vielä eilen illalla nukkumaan mennessä kävin kierroksilla aamupäivän hyvien köysikiipeilyjen ansiosta.

Nyt en ole aivan varma, tuliko viimeviikolla oikeasti pidettyä kaksi lepopäivää vai ei, voisin vaikka vannoa tehneeni jotain urheiluun liittyvää keskiviikkona. Torstaina oli ihan lepopäivä.  Mukavasti 3,5 kävely (puolikas, koska perjantaina kävelin vain vähän alle puoli tuntia). Tuntui hyvältä päästä tekemään riittävästi kävelylenkkejä, punttistreeniä olisi toivonut ehtiväni tehdä enemmän. Ensiviikolla kaikkea.. enemmän... kävelyitä. 

Nyt viikonloppuna on tullut tankattua niin paljon hiilareita, että ensiviikon urheiluihin riittänee kunnolla energiaa. Tankkausta on ohjelmassa tätä viikkoa vähemmän, hyvä niin.

supersalmis 9.11

Eilen lähdin suurella innolla kohti Salmisaarta. Kiipeilystä olikin ehtinyt kertyä jo muutama päivä taukoa, ja ajattelin olevani täysissä voimissa. Olin mielessäni kiivennyt 3D-seinän oranssia sloupperireittiä. Lämppäri ja oranssin kimppuun.. ihan kuin joku olisi imenyt kaikki voimat, tahtoa oli, mutta kroppa ei toiminut, hassu olo vain, sillä ei varsinaisesti väsyttänyt lainkaan. Pari epäilystä syystä. 

Luulin olevani täysin voimaton lähtiessäni lähinnä läpällä työstämään erästä 6c:tä vietyäni reitille köyden ylös toista reittiä pitkin. Yllätin itseni, kakkostelin reitin ylös yhdellä levolla. Innostuin niin, että päätin kokeilla toistamiseenkin reitin kakkostelua, ja sehän meni sitten puhtaasti. 

Tänään sitten oli uusi päivä, uusi yritys, kunnon yöunet takana ja uusi selkälääke jäi ottamatta (se taisi heikentää suoritusta pe).

Tuli liidattua parit helpot lämppärit. Tänään seuraan liittyi Aki. Osa seurueesta kävi yläkerran parvekkeella testaamassa uusia reittejä, ja me jäimme A;n kanssa alakertaan kiipeämään 3D:tä.

kuva: Aki

Oli varsin jännittävää kiivetä uudessa seurassa uudenlaisella tyylillä. Tavallisesti on tullut kiivettyä joka nousulla uusi reitti. Tänään hioimme 5c/6a:n reittejä ylös. Tuli lähetettyä 6a, jota en aikaisemmin ollut päässyt syystä X puhtaasti ylös. Tänään sain kasattua itseni. Taisin ajatella koko nousun ajan "on ihan ok, jos tipun, on ihan ok jos tipun". Voi mikä voitonriemu kun toppasin reitin.

kuva: Aki

Eräällä reitillä sitten harjoittelin reitiltä tiputtautumista. Tänään ekat tippumiset meni pienellä kiljaisulla, mutta päivän vikoilla minusta pääsi tuskin ääntä. Huikeaa kehitystä. 2,5v kiivennyt ja tänään yhtäkkiä tuntui tulleen läpimurto tippumisessa, edes Antonin kanssa en pystynyt tiputtautua pelkäämättä. 

kuva: Aki

Jäi sellainen olo, että tätä lisää.. lisää pannuja, lisää tuollaista hiomista ja toistoja. Tuntui huikealta saavuttaa tänään se rauhallisuus, ettei tippuminen ole pahasta. Viisien (?) pannujen jälkeen tippuminen ei tuntunut lainkaan pahalta ajatukselta. Lähetin uudestaan aikaisemmin kiivenneeni 6a:n, parissa kohtaa olin varma, että saatan tippua, mutta palauttaessani mieleeni sen tunteen, joka nyt tippumistreeneissä oli, katosi pelko tai jännitys, pelko tippumisesta ei tullut, liikkeet ja oma puristus otteista oli rennot kuin yliksessä konsanaan.

On fiilis, että lisää vielä tätä, jotta saan tuon tunteen entistä paremmin iskostettua päähäni, jotta se löytyy nopeammin niillä kerroilla, kun kaipaan itseni rauhoittelua. Taitoa alkaa olla jo ihan mukavasti, nyt pitää vielä saada pää mukaan.

tyttöjen ilta

Mä ja bff, tapakset, juoruilua ja viiniä BarCelonassa, drinkit ja lisää juoruilua SlingInissä... parhautta.

Jotkus ystävyydet vain säilyvät, ollaan H:n kanssa tunnettu vissiin nelivuotiaista.

kokeilevan keittiön kikhernesuklaakakku

Ystävättären piti tänään tulla käymään, tarkoituksena oli maistella miltä maistuu tänään lehdessä bongaamani Gluteiiniton suklaaherkku ts kikhernesuklaakakku (lehti oli tänään 5.11.2013 postiluukusta tipahtanut Kotiliesi leipoon .. tms lehti), oli voittanut jonkin kakkukilpailun, tein lähestulkoon lehden reseptin mukaan.

Paistoastetta ei vain lehdestä löytynyt ja osan sokerista korvasin makeutusjauheella, Tein myös pienemmän kakun kuin mitä lehdessä oli ohjeistettu, tein neljänneksen pienemmän.

Kikhernesuklaakakku

190g leivontasuklaata
375g kikherneitä
3 kananmunaa
0,5dl sokeria
1 dl makeutusjauhetta (Candrel)
1,5tl leivinjauhetta
tomusokeria koristeluun

Sulatettu suklaa lisätään sauvasekoittimella sotkettuun kikherne - muna - makeutus - leivinjauhe mössöön.

Valutetut kikherneet ja kananmunat ennen sauvasekoitinhyökkäystä.

Paistovalmis taikina.

175 astetta ja 40 min. 20 min jälkeen peittelin kakun foliolla, jottei pinta pala. Koristele jäähtynyt kakku kevyesti tomusokerilla.

Kakusta tulee 8-10 annosta, ihan riippuu kuinka ahnas kakunleikkaaja on.

Kakku olisi varmasti superherkullinen hedelmien ja jäätelön/kermavaahdon kanssa. Meillä nyt kuitenkin maisteltiin kakkua ihan sellaisenaan. Aviomies oli silminnähden järkyttynyt paljastettuani kakun pääraaka-aineen. 

Kakun jakaessa kahdeksaan palaan yhdessä palassa on 251 kcal, proteiinia on  8,7g, hiilareita 23g ja rasvaa 13g, kasviksia on 47g ja kuituja 2,3g.

Ei lainkaan huono, mutta.. eiköhän tulevan viikonlopun chilisuklaamuckade vie kuitenkin voiton. Ei kuitenkaan liian terveellistä omaan makuun.

edit: Tuossa laittaessani puolet kakusta pakastimeen ja lopun neljäsosan eväsrasiaan (jotta voin huomenna käyttää vanhempieni koekaniineita) maistoin kakkulapiosta vielä kakkua. Onhan tuo kyllä hurjan hyvää!! Voin suositella, ihanan mehevä suklaakakku.

parempi selkäpäivä

On jäänyt kotona koneella istuminen vähän vähemmälle, ei ettäkö olisin ollut niin kiireinen, ettenkö olisi ehtinyt, vaan en vain ole oikein pystynyt istua koneen ääressä paljoakaan sen enempää, kuin sen mitä on töiden takia joudun.

Alan olla vakuuttunut siitä, etteivät omat kivut selity enää vain yliliikkuvuudella, tässä on liikaa muitakin vaivoja, ja noita kun ynnäilee tulee pari vaihtoehtoa mieleen. Pitää pian jälleen kerran alkaa taistella esim julkisella saadakseen hoitoa, päivystykseen on turha mennä, koska siellä on moneen otteeseen vain sanottu, ettei ole aikaa hoitaa minun vaivoja, enkä myöskään halua vain buranaa ja sairaslomaa, vaan haluan tietää mikä oikeasti vaivaa. Vielä pitää odottaa puolitoistakuukautta päästäkseen lääkärin luokse julkisella, kenellä on aikaa minulle, rahallahan pääsee vaikka samana päivänä ja saa hoitoa.

Yliliikkuvana sekä muutenkin maanantaikappaleena olisin fysioterapian tarpeessa, hieman jotain opastusta ja neuvomista siihen, millaisilla harjotteilla voisin pitää itseni työkykyisenä. Urheilen paljon, syön hyvin ja monipuolisesti, olen myös ottanut lepopäivät käyttöön sekä kun olen huomannut kropan prakaavan olen osannut höllötä. Nämä eivät vain riitä. Edellisen kerran lääkärillä käydessä pyysin saada lähetteen julkiselle fysioterapiaan. Minulle sanottiin, ettei lähetettä kirjoiteta, sillä jonot ovat liian pitkät, sen sijaan kehotettiin käyttämään työterveyden hoitoa. HUOH! Työnantajan vastuulla ei ole ennaltaehkäisevä terveydenhoito. Tottakait jotkin työnantajat voivat päättää mahdollistaa erittäin monipuolisetkin työterveyspalvelut työntekijöilleen, mutta se, että kunta sysään vastuun työnantajalle, on erittäin omituista.

NOH! Tänään .. jälleen kerran oli erittäin huono selkäpäivä, töissä meni pari tuntia itkua vääntäen.. kunnes kokeilin kippilaitteen ja voltarenin yhteisvaikutusta selkään. Elämä alkoi vähän helpottaa, kivuttomuus oli tosi vielä kaukana.

Urheilu on sellainen henkireikä tässä, kotiaskareet välillä ovat kivuliaita, mutta pienen lämmittelyn jälkeen tänään sain yllättävänkin hyvän punttitreenin tehtyä, kivusta ei ollut tietoakaan.

7 min crosserilla

kapea kyykky & pystypunnerrus tangolla 3 x 12
reiden ojentaja 3 x 12 25kg
pohkeet istuen 3 x 12 30kg
prässi kapea 3 x 12 61kg
alatalja rusetti ote  (vain veto.. suppea liike) 3 x 12 45kg
hauiskääntö taljassa 3 x 12 30kg

Kiipeilyt ovat sujuneet myös erinomaisesti. Eilen oli huikean hieno köysipäivä, vaikka syystä X olin jo herännyt aamuyöstä kolmelta. Liidaten ei tullut sankaritekoja tehtyä, mutta kakkostellen tarvitsin vain kaksi kertaa kiivetäkseni uuden 6c:n puhtaasti ylös. Huikeaa! Väänsin myös yhtä aikaisemmin yliksessä työstämääni 7a:ta niin viimeiseen asti, että jalat ja kädet eivät enää totelleet tiputtuani, olin aivan poikki.

Ja kuten sanottu, liikkuessa olo helpottuu.. on tullut oltua aktiivinen menneillä viikoilla. Viikolla 43 tuli levättyä ihan useampanakin päivänä, la oli aktiivinen hyötyliikunnan suhteen, oli ystävän synttärit ja sunnuntaina oli chilax, koska la tuli nautittua alkoholia.

Viimeviikolla oli jo sitten aktiivisempi, mutta mielestäni mukavan monipuolinen urheilun suhteen.

Urheilun ts kiipeilyn varjolla tuli sitten vietettyä menneellä viikolla useita tunteja ystävien kanssa, ekaksi kiipeilemällä yhdessä ja sen jälkeen pitämällä nyyttärit ja katsomalla elokuvia, huikean kivaa.

Sunnuntaina sitten salitreenien lisäksi tuli leikittyä Huimalassa, jonne aviomiehen kanssa veimme kummipoikani. Siellä tulikin sitten juostua vesselin perässä parisen tuntia. Oli se kummipoikakin oikeasti mukana, en vain koe hyväksi julkaista blogissani oikein muiden kuin omia ja mieheni kuvia.

Kiipeilijän tunnistaa siitä hauista isommasta forkusta.

Hassu peili vai oikea peilikuva? Aikamoinen hmm.. muumi tai joku muu päärynävartaloinen.

Voltarengeelin ja kippiroikkumisen ansiosta tänään olen jaksanut nököttää jo tovin koneella ja tuohustaa enemmän kotonakin.