10 päivää

Synnytyksestä on kymmenen päivää, tänään uskalsin aamulla kotona vaa-alle. Sairaalasta kotiuduimme jo viikko sitten torstaina, mutta eiliseen asti olimme mummolassa talovahteina. Ajattelimme, että vastasyntyneen kanssa on kivempi olla isossa omakotitalossa JA jos oma liikkuminen on turhan hankalaa, niin rattaiden ja koiran kanssa liikkuminen on helpompaa kun ei tarvitse kantaa kaikkea erissä portaita alas.

Tänään uskaltaduin jo vaa-alle. Viimevuoden huippukuntoon oli tullut noin 22kg lisää, ts uskoisin vaa-an näyttäneen synnytyksen alla noin 92kg, tänään puntarilla huippukuntoon on vielä 8-9kg mutta raskautta edeltävään "vain" viitisen kiloa. Ei siis mielestäni mitenkään paha tilanne, imetys tuntuisi olevan hyvällä mallilla JA olen parantunut mielestäni sektiosta ihan huikeaa tahtia.

Tiistaina neuvolan täti kävi ottamassa tikit pois ja nyt koen pystyväni liikkua kotona jo lähes normaalisti, liian syvät kyykistykset tai etukumarat saattavat tuntua vielä epämukavilta, mutta muuten ei ole ongelmia. Terkkari oli yllättänyt kun kerroin pärjänneeni jo useita päiviä ilman särkylääkkeitä, ja sängystä pääsee ylös reippaasti ilman sivun kautta kiertämistä. Sektiohaavaa en ole pahemmin katsellut, enpä sitä itse ilman peiliä näekään, on kuitenkin vielä ihan sopivasti tuota etureppua.

Juhannusaattona 1km kävelylenkki rattaiden kera rauhallisesti oli ehdoton maksimi, seuraavana päivänä uskaltauduin 1,5-1,8km kävelylenkille, siitä seuraavana päivän sitten tulikin tassuteltua kaikankaikkiaan reilut 4km ja nyt 4-5km menee ihan kevyesti. Ylämäissä oli edellisellä kerralla ehkä vähän turhan raskasta, onneksi tällöin voi antaa miehen työntää rattaita. Paraneminen on ihanan konkreettista. Alaselän lihakset ovat kovilla, sillä ne eivät ole tottuneet saamaan tuollaista rasitusta toviin, melkein 4 viikkoa ennen synnytystä meni ilman mitään liikuntaa, kaksi viimeistä viikkoa olin pääasiallisesti makuuasennossa. Nyt nuo ajat ovat onneksi vain muisto.