pakkailua

Nyt on käynnistyspäivä tiedossa ja huomenna mennään sairaalaan näytille. Odottavan aika on NIIN pitkä. Tietenkin toivon, ettei tarvitsisi turvautua käynnitykseen, vaan että kroppa ja bebe olisivat luonnollisesti valmiit koitokseen, sillä olen antanut itselleni kerrottavan käynnistetyn synnytyksen olevan jotenkin kivuliaampi, kuin jos hommat lähtisivät rullaamaan luonnollisesti.

Tässä alkaa itsellä olla jo hurjan pitkä aika olla täysin ilman urheilua, lyhyitä lenkkejä koiran kanssa ei voi laskea urheiluksi. Kolme viikkoa urheilemattomuutta on huomenna täynnä. Kyllähän sitä tulee hyötyliikuttua kotona, mutta sekin on aika vähäistä välillä.

Itsellä taisi vähän mennä jo hermotkin tähän odotteluun, pakkasin eilen ( vai oliko se toissapäivänä) jo kaikki äitiysvaatteet kahta mekkoa lukuunottamatta pois. Seuraavaksi alan kaivaa esille urheiluvaaatteita ja pysäköin rattaat eteiseen tulokasta odottamaan.

Eilen yritin, josko elokuvateatterissa istuminen toisi halutun efektin, supisteli koko elokuvan ajan kovasti, mutta leffan jälkeen homma kuivui kasaan. Tänään olen siivonnut vaatekaappia, tepsutellut reippaasti koiran kanssa(outoa, että nyt pystyy välillä ihan reippaisiin askeliin), kohta ajattelin luututa lattiat.. sen jälkeen en tiedäkään sitten mitä tehdä. Pitääköhän tässä alkaa tehdä saunomisreissuja vanhempieni luokse, jos se auttaisi.

Nooh, ensiviikolla kuitenkin saadaa bebe viimeistään ulos. Hopeakehys synnytyksen viivästymiselle olisi se, että ehtisin vielä viikonloppuna ystäväni häihin.

Nyt luuttuamaan.