"epäonnistunut" lepopäivä

Olen nykyään niin urheiluhullu, kuten Heiaheian merkinnöistä näkyy. Tai siis ainahan mä olen urheillut, mutta nyt viimeaikoina urheilu on vaan muuttunut entistä monipuolisemmaksi.

Tänään olin aikeissa pitää lepopäivän, kun ystävän parhaaksi päätettiin olla menemättä tänään seinille. Suuntasin töihin, olin aikeissa pitää lepopäivän itsekin, mutta ilma oli vain niin mahtava, että teki mieli lähteä juoksemaan. Lonkka vaan on vaivannut nyt niin, että päätin juosta vain vähän. Päädyin comboon juoksu - sali - juoksu, yhteensä n. 6 km juoksua sekä 48 minuutin tehokas punttitreeni.

Alan pikkuhiljaa olla huolissani lonkasta. Yksi epäily oli, että siellä olisi hermo puristuksissa, ja että hieronta auttaisi. Tuo epämukava tunne lonkassa ei vain mene ohi. Onneksi se ei vaivannut pari viikkoa sitten. Saksassahan tuo vaivasi niin, että jopa käveleminen oli kivuliasta.

Onneksi ole jo muiden asioiden takia menossa lääkäriin tässä kuussa, niin voin varmasti ottaa silloin myös tämän lonkkavaivan esille. Se ei ole jatkuvasti kipeä eikä särje, mutta välillä siihen tulee ihme kiputiloja ja särky säteilee jopa pohkeeseen saakka. Juostessa olen yrittänyt tunnustella, että vaikuttaako juoksuasennon muutoksen siihen, mutta en löydä mitään syy - seurasta. Turhauttavaa.

Ah!! Tajusin muuten mikä on taustalla parantuneen penkkipunnerruksen takana.. no se punnerrushaaste tietenkin :D Mikäs muukaan. Minua yritetään kannustaa palaamaan uudestaan haasteen pariin. Pitää miettiä :)

Paras hiusten kosteuttaja

Oon aina ollut kauhean tarkka hiuksistani, ja se on ollut se mun juttu. Viimeisimmän hiusoperaation jälkeen olen keskittynyt paljon löytämään hyvän hiustenhoitosarjan, jolla saisin takaisin sitä tervettä kiiltoa ja eloisuutta. Olen testannut muutaman hiustenhoitosarjan. Ruokakaupan tuotteista ei ollut monestakaan paljoa apua .. paitsi Doven uusi sarjasta, sillä hiuksiin sai hurjasti eloisuutta.

Hairstoren tuotteista testasin Cutrinin Colorismin ja Bonacuren Moisturen kick -sarjat.

Melkein epäilen hairstoren myyjän "asiantuntemusta" sillä Cutrinin tuotteiden kosteuttava vaikutus oli huomattavasti vähäisempi kuin Bonacuren. Colorismin kosteuttava vaikutus ei toiminut enää seuraavana päivänä, kun Bonacuren tuotteilla hiukset tuntuvat vielä seuraavanakin päivänä vastapestyiltä. Ihana tuote.

work work, salia ja keilausta

Näistä muodostuu ihana lauantai. Monelta saan kuulla ihmettely siitä, että vapaaehtoisesti teen töitä viikonloppuisin, ja että jopa nautin tästä. Tänään taas työnteko rullasi niin mahtavasti, etten olisi malttanut lopettaa, ellen ollut tehnyt jo muitakin mahtavia suunnitelmia tällä päivälle.

Töiden jälkeen ampaisin salilla, jossa tein reidet - rinta -pohkeet -vatsa -treenin. Treeni kulkee taas superisti. Ilmeisesti tuo pieni tauko .. tai hölläys on tuonut aivan uutta puhtia treeniin. Tänään kokeilin tasapenkkiaä käsipainoilla uusilla painoilla, vielä muutama viikko sitten tein liikeen 9kg:n käsipainoilla, tänään nappasin 11 kg:n painot. Yllättävän kevyesti meni, toivottavasti en hölmöile, mutta kovasti tekisi mieli kokeilla jopa 12,5kg:n painoja... sitten pitää varmaan jo pyytää joku vähän katsomaan mun perään :P

Muutenkin koko treeni on aivan mahtava, vielä voisi kyllä lisäillä painoa liikkeissä, jalat kantoi liian hyvin.

Salin jälkeen ehdin juuri ja juuri kääntyä kotona, suihku ja ruokaa.. ja taas menoksi. Kävimme ystäväpariskunna kanssa keilaamassa parin tunnin ajan. Enpä muista ikinä aikaisemmin keilanneeni yhtä hyvin kuin tänään. Kaikenkaikkiaan mahtava päivä.

Yksi lukijani oli ainakin huomannut, etten ole kirjoitellut punnerrushaasteesta toviin. Ja tosiaan sitä en ole nyt tehnytkään hetkeen, ennen puolikasta oli hieman puolikuntoinen olo, joten jäi silloin tekemättä, sekä puolikkaan jälkeen oli koko viikko sen verran puolikuntoinen vielä, että vaikka muuten tuli urheiltua, ei ollut sellaista oloa, että punnerrukset olisivat sujuneet. Kovasti tekisi mieli aloittaa haaste uudestaan, ainoa mitä olen miettinyt, että haalinko nyt liikaa asioita samanaikaisesti. Haluan kuitenkin aktiivisesti kiipeillä, usein tulee kiipeiltyä kädet siihen pisteeseen asti poikki, että käsivarret ovat hapoilla vielä pari päivää kiipeilyn jälkeenkin... pitää miettiä miten punnerrushaaste mahtuu tällä hetkellä.

Mikäänhän ei estä punnertamasta ilman tätä sadan punnerruksen tavoitetta, voisi miettiä jonkun sarjan, jolla ylläpitää punnerrustaitoa/-kuntoa.

kohti kodikkaampaa työhuonetta

Viikko sitten lauantaina käydessäni äidin ja siskon kanssa Jumbossa bongasin Hemtexistä ihanat ikkunaverhot, Hemtexissä oli tällöin myös alennukset menossa, verhoista -20 % tai jotain.  Olin jo viittä vaille ostamassa verhoja, otin puhelimalla kuvankin avopuolisolle lähetettäväksi, mutta sitten hilltsini itseni. Ajattelin, että mitä suotta hosua, että onhan noita verhoja vaikka kuinka.

Tänään sitten matkatessa sormusostosten jälkeen kohti Prismaa nykäsin avopuolison hihasta Hemtexiin. Nyt siellä oli vielä kovempia alennuksia, ja ne 45 €:n verhot, jotka olin suunnitellut ostavani, olivat jo saatavissa hintaan 29 €. Kävi vain niin ikävästi, ettei noita verhoja ollut tuolla kuin enää juuri se yksi kappale.

Kysyimme myyjältä, että pystyykö hän katsoa ko verhojen saatavuutta muita Hemtexeistä. Ihana myyjä älysi kertoa, että aivan samasta kankaasta oli myös pöytäliinoja, että ne olivat vielä edullisemmat. Ok, katselin 24 € kpl tms.. ei paha, ja saisimme vielä alle sen hinnan mitä verhot olisivat alunperin olleet.  Kävi vielä niin iloisesti, että nämäkin tuotteet olviat alennuksessa, joten loppujen lopuksi saimma kaksi ikkunaverhoa (siis oikeasti se pöytäliina) sillä hinnalla, millä olisimme saaneet tänään sen yhden verhon, joka olisi jäänyt parittomaksi :D Mikä tuuri!

Taidan laittaa Hemtexiin palautetta tuosta ihanasta myyjästä, joka älysi olla oma-aloitteinen ja auttoi meitä saamaan juuri sen lookin työhuoneeseemme mitä etsimmekin.

Nyt pitäisi vielä muistaa käydä siellä Lundiassa joku päivä, jos vaikka maanantaina olisi sopiva rako.

tahtoo

Tekee niin kovasti mieli suklaata, suklakakkua ja Ben&Jerrys's jäätelöä. Mä haluan vain kaivautua sohvalla peiton alle ja MÄSSÄTÄ! Jos ihana ihana suklaa veisi ajatukset pois tästä kauheasta olosta, mikä johtuu kuukautisista.

Tietenkin pysyn lujana, enkä sorru. Pitää yrittää pärjätä ilman.. toivotaan maitorahkasta vehnälesellä mehukeitolla ja soijalesitiinillä olevan jotain apua tähän oloon (no ihan varmaan ei ole)

aivot sanoi poks

Mä suunnittelin koko eilisen illan kuin riivattu häitä, nukkumaan mennessä kaikki selatut sivut ja katsellut kuvat pyöri vain mielessä. Pyörin sängyssä ikuisuuden, kunnes oli pakko siirtyä sohvalle katsomaan televisiota pysäyttäkseni oman vatvomiseni.

Yöllisestä aivoriihestä saattoi ehkä olla hyötyä.. katsotaan millaista palautetta ideani saavat.

Tänään menemme ostamaan vihkisormuksen <3

hääsunnittelua .. vol.. ?

Kuten kirjoittelin eilen (?), niin sain inspiksen vihkisormuksen löydyttyä taas hääsuunnitteluun. Tänään kotiin tullessa heitin kaikki häälehdet lattialle, kalenterin ja sinellin hääaskartelulehdet, pyörin myös netissä ja selaisin omia ottamiani inspiskuvia. 

Nyt alkoi hahmottua se, millainen teema meillä tulee olemaan. Teema muuttui vielä hieman, aikaisemmin oli ollut asiasta kovaa kädenvääntöä avopuolison kanssa, hän ei halua liian prinsessa / tuksu -häitä, jotka hänen mielessään häät ovat, jos teemassa on häivähdyskään vaaleanpunaista.  Mun mielestä tää on sellainen juttu, että on parempi vain luottaa mun visioihin. Tietenkään en tee mitään väkisin, mutta toivotaan, että avopuolison mielipide muokkautuu sitä mukaa, kun teen prototyyppejä korteista, nimikylteistä, karkkirasioista jne

Meidän häiden teemaksi on valittuna valkoinen, shampanja, vaaleanpunainen ja pitsi. 

Kertaalleen käytiin tässä teemassa, poikkoiltiin jossain ruskeansävyissä, kunnes me molemmat totesimme niiden olevan epäsopivat keväthäihin. Nyt on olen taas tyytyväinen teemaan  ja innolla odottelen uutta Sinelli/Sinooperi reissua saadakseni lisää materiaalia askarteluihin.

Tänään olen hahmotellut nimikortteja sekä karkkirasioista. Mesen ja mailin avulla hienosäädettiin paikkakorttien ulkoasua, nyt olen niihinkin eritttäin tyytyväinen. Kiitos S <3

Häitä varten meillä on jo 

•  valokuvaaja
•  juhlapaikka
•  kirkko
•  hääauto
•  hotelli
•  sormukset
•  morsiuspuku
•  äänentoistolaitteet
•  budjetti
•  vieraslista 
•  menuu
•  kampaaja-aika

Tänään päätin mm häissä olevan karkkibuffetti sekä vieraille tarjoiltavan iltapalaa, jottei kenenkään tarvitse lähteä juhlista nälän takia pois. Ah, ja hääkarkista olimme avopuolison kanssa täysin yksimielisiä.

Sitä on vielä monta muutakin asiaa mietittävänä. Mihin majoitamme osan vieraista? Mihin Mimi menee häiden ajaksi? Mihin haluamme häämatkalle? Pitää myös tehdä kaikki virallisia juttuja, kuulutukset, esteettömyysselvityksen jne.

Hurrrrrjaa :)

Lepopäivä

Tein itselleni lupauksen pitää tänään lepopäivän urheilusta, tottakait juuri tänään ilma oli mitä mahtavin työpäivän jälkeen, kuin tehty juoksemista varten. Ihan puhdasta lepoa ei kuitenkaan tullut pidettyä, kävelin aamulla pikkuisen kanssa töihin, ja juoksimme/hölkkäsimme takaisin.  Pikkuinen jaksoi erinomaisesti hölkätä koko matka, 2,7 km! Pariin otteeseen piti pysähdellä nuuskimaan tai tekemään tarpeita, mutta muuten meni hyvällä tahdilla. 

Ero työmatkaan oli hirmuinen, ajallisesti, sekä pysähdyksien määrällä. En edes joutunut "pakottamaan" pikkuista, vaan Mimi ihan itse välillä kiihdytteli mun edelle

Tuossa ollaan sitten juuri saavuttu kotipihalle

Ihania värejä pihan lehdissä

Mimi nauttii rapsutuksesta koitoksen jälkeen. Pikkuinen tuntui nauttivan juoksusta niin paljon, että pitää ottaa tavaksi juosta töihin ja takaisin Mimin kanssa. En ollut suunnitellut juoksemista/hölkkäämistä töihin lähtiessä, mutta onneksi minulla oli hyvät lenkkarit jalassa, laiskuuttani oli laittanut urheilutopin ja mukavuudenhalun takia en ollut ottanut laukkua vaan otin avopuolison pyöräilyrepun.

työhuonesuunnittelua

Meillä oli jo ennen muuttoa tarkka visio siitä, mitä sisustamme olohuoneen, keittiön ja makuuhuoneen. Työhuone on aivan vain ollut vielä täysin auki. Työhuoneessamme ei ole mitään yhtenäistä tyyliä, siellä on vain mun kohta kymmenen vuotta vanha Ikean lasinen (mun mielestä ihana) työpöytä, avopuolisolla on käytössä tamminen lainapöytä pikkusiskolta sekä ikean valkoinen kirjahylly. Ikkunaverhot ovat mitä sattuu kamaa Anttilasta ostettuja verhoja, huoneessa ei ole mattoja, eikä mitään kuvia / tauluja seinälle. Oven vieressä olevat vaatekaapit on rakennettu tuohon, niitä ei lähdetä irrottelemaan. Huoneen keskellä on hirveästi tyhjää tilaa, kaapin edessä on hukkatilaa.. ja kirjahyllystä näkyy kaikki kirjat/laatikot inhottavasti.

Ongelmana on ollut se, että avopuoliso olisi halunnut meille samanlaiset työpisteet, mä taas en näe kahden uuden pöydän hankkimista järkevänä, sillä a) mulla on jo pöytä mihin olen erittäin tyytyväinen b) miksi investoida kauheasti sellaiseen huonekaluihin, jotka tulevat jossain vaiheessa vain olemaan tiellä huoneessa. Meillä on aikaisemmin työhuoneeseen liittyvät suunnitelmat pohjautuneet siihen, että molemmilla on pöytäkoneen ja omat työpöydät.

Onnistuimme meidän molempien yllätykseksi pääsemään jonkinsortin yhteisymmärrykseen siitä, että esimmäiseksi on järkevää ihan tulevaisuutta ajatellen olla läppärit, sillä voi olla, etten tuo huone aina ole aina vain meidän käytössämme. Läppärien hankkimisesta seuraava askel oli se, että emme myöskään tarvitse molemmat omia pöytiä, vaan hankimme työpisteen, jota saa käyttää se, kenellä on jotain tärkeitä töitä tehtävänä. Minä toivon, että tuo piste voisi toimia mm työpisteenäni, jos /kun joskus pääsen urallani siihen pisteeseen, että saan viedä töitä kotio.

Yllä olevassa kuvassa lainapöytä on annettu pois, mun lasipöytä on siirtynyt toiselle seinälle, ja tuohon missä aikaisemmin oli pöytäni, on laitettu nyt alla olevan kuvan tyylinen kirjahyllyratkaisu, hyllyjä voisi ehkä laittaa vielä yhden rivin lisää, seinätilan hyödytämisen maksimoimiseksi. Kuva on Lundian sivuilta. Mielessäni jo myös kuva siitä, millaisia mattoja / tekstiileitä huoneseen tullaan hankkimaan.

Sitten kun on se aika, että meillä olisi mahdollisesti joku kolmas tuolla, kenellä olisi tarvetta omalle huoneelle, niin lasinen ikean pöytä viedään huoneesta pois, ja punaisella rajatulle alueelle voi sitten saada mahtumaan pinnasänkyä, imetystuolia ja/tai lipaston vauvan vaatteille.

Seuraava askel on lähteä selvittelemään hintoja, paljon pitää säästää jotta saisimme tuollaisen ihanan kokonaisuuden. Lundia on ymmärtääkseni hurjan kallista, mutta sen pitäisi myös kestää. Ainakin vanhempieni kotona Lundian huonekaluilla on jo kovasti ikää. Tottakait kelpuutamme muualtakin tuollaisen kokonaisuuden, jos vain jostain joku vastaava löytyy.

ps. mun piti tänään illalla luututa lattiat ja pyyhkiä pölyt pöydiltä, sen sijaan olen tehnyt ruokaa ja kirjoittanut neljä postausta, kaksi tähän blogiin ja kaksi ruokablogiini. Vielä on tunti aikaa ennen kuin avopuoliso kotiutuu.. aika raittaa hösseliksi.

pss. maitorahka oli hyvää, ainakaan ensimmäisen testierän jälkeen minua ei oltu laittamasa parvekkeelle nukkumaa

psss. tänään pääsee myös eilen ostetut moisture kick -tuotteet testiin.

WHAAAAT :D

Takana on ehkä mahtavin kiipeilykertaa vähään aikaan. 

Minuahan pelotti jopa tänään lähteä kiipeilemään ystävän ehdottaessa liidausta. Viimeksi uskalsin liidata, mutta se ei mennyt mitenkään kauhean mairittelevasti. Olin aivan kauhusta kankeana, koin etten pystyisi mitenkään tänäänkään kiivetä mitenkään tätä paremmin.

Aloitimme tänään kevyesti yläköysittelyllä. Tai no kevyesti ja kevyesti, ensimmäinen 5b:n nousu meni kahdessa erässä. Yhdessä vaiheessa innostui kokeilemaan uuden seinän nurkassa olevaan 6a:ta, sillä siinä näytti olevan varsin mukavat otteet. Reitti oli superkiva, otteet hyviä, onnistuin vain saamaan krampin sekä niskaan että pohkeeseen siinä säheltäessäni :D Ensikerralla paremmin sitten. Ensikerralla voin myös käyttää hyväkseni sitä, että katselin muutaman muun kiipeilijän nousut ko reitillä.

Seuraavaksi sitten kaveripoika varmisti minun liidatessa erästä reittiä, jota aluksi luulin 5a:ksi, joka sitten kiipeilyn jälkeen paljastui 5c:ksi!!! Liidasin reippaasti yli puolenvälin, en tainnut edes laskeutua köyteen kertaakaan. Ylösasti en tosi päässyt, sillä käsistä loppui voimat, liidi ottaa käsiin yläköysittelyä rankemmin. Kaveripoika sitten liidasi reitin ylös asti, ja yritin vielä mennä kakkosella ylösasti, mutta voimat eivät vain riittäneet. Käsivarret olivat aivan pumpissa, sain hädintuskin avattua solmun irrottauduttuakseni köydestä.

Yritin vielä liidata yhtä toista reittiä, jälleen voimat loppui kesken. Kyseessä oli reitti, jonka olen aikaisemmin noussut kakkosena ylös.

On niin mahtava olo, aivan yhtä mahtava kuin mitä oli esimerkiksi puolitoista viikkoa sitten juoksun jälkeen. Kotimatkalla vaan hymyilin, kun olin NIIN tyytyväinen itseeni. En pelännyt, uskalsin liidata, pääsin 5c:tä pitkälle liidaten ja yllätin itseni 6a:n nousussa. 

Ensikerralle on tavoitteena nousta yhtä toista 5c:n reittiä, jonka ystävä tänään jo liidasikin. 

Vähän pitäisi tuohon omaan tekniikkaan keskittyä, kaveripoika antoi palautetta, että jalat laahaa tarpeettoman alhaalla. Pitää keskittyä siis tähän.

S, miten mä maltan odottaa viikonloppuun :D ?

yllättävä piristys

Kauppareissulta tarttui tänään mukaan testattavaksi Bonacuren Moisture Kick-sarjaa. Kaikilla ruokakaupan shampoilla ei saa hiuksiin sitä kosteutta, jota niille haluan, joten päätyin taas Hairstoreen. Koska myyjään ei ollut missään näkyvillä, yritin itse päätellä, että kun purkissa lukee moisture kick, niin se on oltava hyvää.

Täysin tuntematon tämä setti ei ole, sillä ole tuota täysin turkoosissa pullossa olevaa suihkettu suihkinut hiuksiini jo tovin. Se on talvipakkasilla hiusten pelastus.

Tätä Fudgen kuivashampoota olen kertaalleen jo ostanut, ja hyväksi havainnut. Piti sitten ostaa vähän lisää :) Kylkiäisenä tuli kiiltosuihke.

Ja Prismasta tarttui mukaan testattavaksi Rainbown laktoositon raejuusto. Pitkään Valion laktoositon raejuusto on ollut se ainoa vaihtoehto. Laktoosittomissa tuotteissa on usein hinta varsin korkea. Toki on mahtavaa, että näitä tuotteita ylipäätänsä on, mutta tuntuu välillä hurjalta maksaa kaksin- tai kolmikertaisia hintoja tuotteesta. Rainbown raejuusto oli kaikenlisäksi vielä 50 senttiä edullisempi kuin Valion vastaava. Täytyy testata, että maistuuko tämän 50 sentin alennus sitten maussa jotenkin pistävästi.

Sitten toinen ehkä vähän riskaabelimpi ostos, Ehrmanin maitorahka. Monen suusta olen kuullut, että vaikka ovat laktoosi-intolerantikkoja, niin he pystyvät syödä tätä maitorahkaa. Pitää sitten testata. Avopuoliso tietää sitten kannattiko testata vai ei.

Ilmavaivoista hääjuttuihin. Juuri valittelin sitä, etten ole saanut tehtyä mitään suunnitelmia häiden suhteen. Kaupoilla pyöriessä tuli idea käydä muutamassa kultasepän liikkeessä, ja ensimmäisestä liikkeestä löytyi sitten sormus mihin me molemmat ihastuimme. Avopuolison mielestä ei pidä ottaa heti ensimmäistä vaan käydä kiertelemässä muuallakin. Kahden kultasepänliikkeen jälkeen hän oli myös sitä mieltä, että käymme loppuviikosta ostamassa sen sormuksen mikä ensimmäisenä kolahti. Tottakait muista liikkeistä löytyi ihania, mutta niillä ihanammilla oli sitten myös aika paljon ihanammat ne hinnatkin :)

Tosi ihanaa, nyt on tuokin asia jo hoidettuna. Hääbudjettikin tuntuu pitävän, meillä on ollut arvioat näemmä erittäin reilusti yläkanttiin. Ihanaa :)

onni on

Jokaisen oma lapsi/koira/kissa on aina se maailman suloisin, ihanin ja taitavin. Joka kertaa jaksan ihastella kuinka suloinen Mimi on kömpiessään meidän sänkyyn ja heittäytyessään selälleen joko jommankumman kainaloon tai meidän väliin.

Mimi on ihanan valppaana, jos herään yöllä ja siirryn kokeilemaan nukkumista sohvalle, niin Mimi seuraa. Kun herään omasta sängystä, joten tuo vaan huomaa sen, ja siirtyy lattialta kainaloon. Yöt ja aamut ovat ihanan täynnä rakkautta, kun meillä on Mimi.

sunnuntaita

On ollut kaikenkaikkiaan ihanan rentouttava viikonloppu. 

Perjantaina kävin nauttimassa epärealistisen lämpimässä syysilmassa. Tuntui hullulta juosta lyhyissä juoksuhouissa ja topissa puiden ollessa täydessä ruskassa ja auringon paistaessa alhaalta. Perjantaina tuli pyörähdettyä myös lähiostoskeskusessa ystävättären kanssa.

Lauantaina pyörähdin kaupoilla äidin, sisko ja kummipojan kera, kävin salilla ja vietin loppupäivän avopuolison kanssa. Hempeiltiin ja saunottiin, aika täydellinen ilta.

Alkuperäinen suunnitelma tällä päivälle oli, mennä brunssille kaveripariskunna kanssa, mutta aina välillä käy niin, että suunnitelmat muuttui, niin tämä sitten siirtyi tulevaisuuteen. Brunssin sijaan kävimme aamiaisella vanhempieni luona jossa serkkuni oli perheensä kanssa kylässä.

Otimme Mimin mukaan, koska tiesimme serkun tyttöjen pitävän pikkuisestamme hurjasti. Tytöt jaksoivat myös leikkiä koko ajan pikkuisen kanssa, joten kerrankin pääsi itse helpolla :D

Olemme avopuolison kanssa niin iloisia siitä, miten mahtavan hyvin Mimi tulee nykyään pikkuihmisten kanssa toimeen. Mimi ei tuntunut olevan lainkaan mustasukkainen siitä, vaikka tytöt tulivat lähellä.

Mimi tuntui kuuluvan heidän joukkoon.

Puoleltapäivin olin taas sopinut kiipeilytreffit. Ystävä oli kovasti sitä mieltä, että minun on lähdettävä mahdollisiman pian lead-kurssin jälkeen seinille, joten sinnehän sitten tänään suuntasimme. Ei se se nyt huonosti mennyt, mutta ihan ihan kauhean hyvinkään. Se tippuminen vaan pelottaa. Kertaalleen jäädyin seinällä, tuntui etten millään voi päästä reittiä hyvin ylös (sinänsä ironista, koska olen ko reitin kiivennyt muulloinkin tippumatta yläköydessä), joten menin muutaman otteen alemmas josta sitten laskettiin alas nöyrä wannabe kiipeilijä. Seuraava leadaus meni jo paremmin, pääsin ylös asti, mutta käytin kahden reitin otteita :D

Tiistaina suuntamme uudelleen seinille, toivottavasti tällä kertaa en käyttäydy kuin pahainen pelkuri :) Pitää kyllä harjoitella ihan sitä tiputtautumista, sekä minun että ystävättären, se on meille molemmille tarpeen.

Tällä hetkellä hieman mietittää se, että miksen ole innostunut suunnittelemaan häitä sen kummemmin. Ei toki, että olisi muuttanut mieltä naimisiinmenon suhteen. Mä kaipaan jotain inspistä teemaan jne. Mä en halua stressata päätäni puhki, mutta en myöskään tehdä mitään vähän sinne päin. Ehkä se teema / kortit jne tulee vaan sitten jossain vaiheessa unessa tms :D

Huomenna on poikkeuksellinen arkipäivä, mulla on vapaata :) Tosin.. ei se niin vapaalta tunnu kun on pakollisena keskellä päivää terapia. Aamupäivän yritän pyhittää eräällä opintokokonaisuudelle.

Aurinkokebab

En malta olla kirjoittamatta. Avopuoliso oli eilen tehnyt kebabia minun ollessa koko päivän menossa, jaksan edelleen aina olla niin otettu, kun voi tulla kotiin valmiiden ruokien ääreen.

Ihanan näköinen ja makuinen annos, Apetitin aurinkovihanneksia, kebabia ja raejuustoa. Tosi hyvä yhdistelmä. Kebabistakin on valunut hurja määrä jauhelihan rasvaa paistaessa pois, joten kebabkin on lähes kevytruokaa. Just Liten mukainen annos.

Lead-mestari

Ehkä toi mestari on pientä liiottelua, mutta totta se on, että nyt tämä tyttö on aloittanut leadaamisen.

Osallistuin Kiipeilyareenalla järjestetylle lead-kurssille, jotta uskaltaisin varmistaa ja leadata.. ja jotta muutkin uskaltavat antaa minun varmistaa heitä. Kurssi alkoi välineitä esittelyllä ja terminologian läpikäynnillä. Kurssin vetäjä luetteli paljon leadauksen don't :eja. Leadaus ei ollut täysin outoa, sillä pari kertaa eräs kiipeilykamu laittoi minut poloisen varmistamaan hänen nousuaan.. ja olen myös kiipeillyt kakkosena lead-reittejä.

Koko kurssin pelätyin osa ei ollutkaan niin pelottavaa. Pelottavinta oli siis se, että kurssilla opetellaan tippumaan köyteen. Ensimmäinen kerta oli hieman jännä, mutta tajusin, että muutkin ovat selvinneet ko kurssilla tästä hengissä, niin miksen selviäisi minäkin. Tietty just silloin se kurssivetäjä päätti vähän jekuttaa, jätti runsaasti tyhjää köyteen. Samainen velmu sitten hyppäsi köyteen, kun varmistin hänen nousuaan atc:lla. Hän taisi olla otettu, että olin niin skarppi. Ei tullut mieleenikään, että hän pomppisi alas, mutta jotenkin vaan vaistot toimi.

Seuraavaksi pitää varmaan ostaa oma köysi, ei sitä kehtaa pummia muiden köyttä koko aikaa, nekin ovat kuitenkin tavaraa mikä kuluu ja pitää vaihtaa. En ole kuitenkaan heti ryntäämässä kauppaan, köydet ja jatkot ovat kalliita, joten ehkä säästän hetken.

Nyt tärkeää on suunata mahdollisimman pian seinille, jotta ei ehdi kasvattaa pelkoa tänään harjoiteltuja juttuja kohtaan. Jos ei vielä viikonloppuna ehdi, niin alkuviikosta viimeistään :)

Samalla tuli muuten testattua Kiipeilyareenalla uuden parvekkeen reittejä.

tytön paras ystävä

.. eivät ole timantit, vaan ihanat hyvin istuvat farkut.

neuletakki - Zara
paita - Zara
farkut - Crocker
kengät - DinSko

Tyylilleni uskollisena tässä päiväasukuvaa huonolla valoituksella :D Mutta siis parhaat farkut ikinä jalassa ovat nuo Crocker -farkut. Malli on erittäin legginssimäinen, vetoketjukaan ei ole keskellä edessä, vaan vasemmalla sivussa.  Usein farkut tuntuvat venyvän ja vanuvan, ja niihin tuppaa tulla inhottavat polvipussit. Nämä farkut ovat kuin löymättömät aina päälle laittaessa. Ihanat <3
The farkut ne on noi.. mutta vaan eri värjäyksellä

Kun on hyvät farkut, niin on myös hyvä ja itsevarma olo.

Paremman ja itsevarmemman olon saavuttamiseen jatkuu Lite-kuuri. Tilasin parin kaverin kanssa eräästä nettikaupasta nätä ProFx-patukoita laittoman edulliseen hintaan, yksi laatikko (sis 24 kpl patukoita) maksoi vain 50€. Tässä pääsee jo about samoihin hintoihin, kuin mitä maksaisi ostaa joka päivä välipalaksi laktoositonta maitorahkaa.

Mieltäni on hieman painanut se, että olen niin kovasti Liteä kehunut. Mä en pysty enää suositella kenellekään ko palvelua, ruokailu on kyllä hyvin suunniteltu ja salitreeniohjelmat ovat erinomaiset, mutta muutosta ilmaiseen GFG:hen ei ole merkittävästi, se mitä lupailtiin lisää FGF:hen .. niin se ei ainakaan ensimmäisen viikon osalta tunnu toteutuneen lainkaan odotetulla tavalla.

Eli edelleen olen kovasti sitä mieltä, että Fitfamin ohjelmat toimii, mutta Liteen liittymällä ei todellakaan ainakaan vielä ole saanut rahoilleen vastinetta.

Onneksi positiivistakin löytyy tällä päivälle, tänään pääsin jo salille crossaamaan. Tein mukavan tunnin kevyen crossauksen ja kunnon venyttelyt päälle. Eilinen juoksu ei tunnu kropassa yhtään, ja tämä on hyvä merkki siitä, että se kahden tunnin rajapyykki ei välttämättä ole ehkä mahdoton.

upeaa

Tänään se sitten oli, Espoon rantamaratoni.. tai siis se puolikas. Heräsin viimeyönä aivan kaameaa oloon, oli sellainen tutina koko kropassa, että nyt oon tulossa kipeäksi. Panadol hotilla parantelin oloa, sain nukuttua hieman ja aamun aloitin myös flunssalääkkeellä.

Olo oli erinomainen, ei lainkaan kipeä tämän jälkeen, joten suuntasimme avopuolison kanssa kohti Otaniemeä. Avopuolisolle en siis ollut mainnnut puoltasanaa öisistä lääkitsemisistä, muuten olisi auto jäänyt kotipihalle parkkiin ja minut olisi pakotettu lepäämään.

Tällä kertaa ei jännittänyt. Hcr:ssä lähtölaukauksen aikana syke pomppi jo 140:ssä, nyt ei sykkeessä tapahtunut mitään. Juoksu oli kevyttä, mihinkään ei sattunut, selkä on kunnossa.. ja on nytkin, polvet oli kunnossa jne. Ainoa astaan vain eilinen tankkaus tuntui kropassa. Kaikki se pasta ja leipä eilen oli edelleen systeemissä, vatsa kun ei tuosta ravinnosta johtuen toiminut ihan normaalisti.

Juostessa alkoi sitten toimia :D Jokaisella tankkauspisteellä mietin joskos nyt olisi jo aika käydä vessassa. Toka vikan juomapaikan ohi juostessa päätin, että jos olo on edelleen sama vikalla juomapisteellä, niin pysähdyn sitten siellä. Siellä ei sitten vain bongannut enää bajamajoja. Eipä se sitten loppujen lopuksi haitannut.

Muutamaan otteseen matkalla tuli mietittyä, että miksiköhän sitä altistaa itseään tällaisia kauheille itsensärääkkäyssessioilla, mutta.. sitten kun tulee maaliin niin ehtii unohtaa tyystin kaiken sen hirveyden. Tuolla rantapuolikkaalla oli sitäpaitsi paljon fiksummin juomapisteet kuin Hcr:ssä, tuolla oli viisi vesipistettä matkalla, se a) auttoi rytmittämään juoksua ja b) sai juotua hyvin.. ja  jos alusta alkaen.

Matkalla bongasin isäni reitin varrelta, kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän oli noin neljän kilometrin kohdalla kameran kanssa ja 14 km jälkeen hän otti videokuvaa. Tosi kiva saada muistoja urheilusuorituksista. Vanhemmilta löytyy matskua myös mun ekalta puolikkaalta.

2-3 km ennen maalia aloitin hurjan juoksun, kiihdytin vauhtia, syke pomppi yli 190:ssä. Ohitin hurjan määrän muita juoksijoita ja pääsin maalin, askel oli yllättävän kevyt ja pitkä. Maalisuoralla sain vielä jostain lisävaihteen päälle.

Maalissa en tajunnut ihan heti sammuttaa Endomondoa enkä sykemittaria, mutta sillä hetkellä kun sen sammutin, niin kellon näyttä 2h12mi2 sek.. eli .. tuosta ottaa melkein pari minsaa pois, niin saadaan mun nettoaika. Olen niin ylpeä itsestäni. Keväällä vielä hcr.. ja tavoitteena alittaa 2h. 

Nyt sitten olo on kuin katujyrän alle olisi jäänyt, ei sen takia, ettäkö kroppaan sattuisin itse juoksu, vaan tuo viimeyönä itsestään ilmoitellut flunssa tuntee puskevan kovaa päälle. Olo on tosi heikko, päätä särkeää, silmiä särkee, on paha olo jne.

Pitää yrittää joko a) parantua tai b) keksiä joku hirveä lääkecoctail torstaille, silloin olisi leadauskurssi, jonka olen jo maksanut. Onneksi varmasti ovat ymmärtäväisiä, jos tulee kipeäksi.. ja saan joko rahat takaisin tai osallistun kurssille joku toinen kerta.

Ihmeellistä on tosiaan se, ettei mikään kohta kropasta ole kipeä, olisi odottanut vähintään polvien rutisevan juoksun seurauksena. Jaksoin vielä iltaisella kokata vanhemmillemme erinomaisen päivällisen, ja kokeilin tehdä uutta vallan herkullista kanakastiketta, jonka reseptin voisin laittaa kokkiblogiini.

Mutta tosiaana... sydänlihastulehdusta odotellessa. 

*aivastus*

Tänään on ollut niin super päivä. Aamupäivän vietin ihanassa seurassa Valtterin kirppiksellä. Ystävä oli varannut meille pöytät paikoilta, jotka kuulema menevät aina ensimmäisenä.. ja syystäkin. Kauppa kävi erinomaisesti, ja jo ensimmäinen asiakas osti niin paljon kaikkea, että olin jo reippaasti omillani :) Kaikenkaikkiaan tuli myytyä varsin hyvällä tuntipalkalla. Tavaraa jäi yli.. ja aloin ymmärtää millainen tavara käy kaupaksi.

Iltapäivällä perhoset saapuivat vatsaani. Kävimme avopuolison kanssa hakemassa huomisen juoksun kisapaketin, numeron paidan jne. 

Matka ei jännitä, oma kunto ei jännitä. Olenhan onnistunut juoksemaan samanlaisen matkan pariinkin otteeseen ihan huvinvuoksi. Nyt vaan tuntuu, että flunssa on tulossa, kurkussa on omituinen olo.. aamupäivällä aivastelu alkoi. Mä muserrun, jos tää nyt pissii tämän takia. Pieni flunssanpoikanen ei haittaa... mutta jos tulee vallan voimaton olo, ei juoksusta tule mitään, eikä kauhea rasitus varmaan ole hyväksi mun pumpulle.

Huomisesta koitoksesta johtuen olen tänään jo syönyt tankkauspäivän ohjeen mukaan. Oon niin täysi, oon syönyt jo neljästi.. ja vielä on kaksi ruokailua jäljellä ja kello on jo kahdeksan. Ainakin hiilarivarastot pitäisi olla täynnä huomenna.

söpöläinen mimi

Hih, avopuoliso oli eilen pedannut mun pehmolelut sänkyyn nukkumaan (itse olen puolestani laittanut nallen "nukkumaan" tilalleni aamulla sänkyyn lähtiessäni töihin). Mimi löytyi siitä vierestä.

Tänään aamulla huvitti kun bongasin Mimin olohuoneen nojatuolilta tuosta asennosta. Ihana <3

Välillä koira on niin inhimillinen. Vaikka se on eläin.. se ei ole vain sitä, vaan ihme lohduttaja ja piristäjä. Joku joka aina katsoo uteliailla silmillä.. ja hyppää aina meidän väliin just sillä väärällä hetkellä :P

Aina ei voi onnistua

Kaiken rehellisyyden nimissä kirjoitan myös epäonnistumisestani punttishaasteen suhteen. Maanantaina yritin, siitä huolimatta tehdä punnerrushaasteen mukaiset punnerrukset, että olin juuri sunnuntaina punnertanut. Sain tehtyä  21-25-21-21-15!!!


Mä olin NIIN pettynyt, kävi juuri se mitä olin pelännyt, että en pysty. Huomasin myös, ettei tuohon kuole :D Niin kovasti pelkään aina epäonnistumista, ja usein sen epäonnistumisen pelon takia jätän asioita jopa tekemättä. Huomenna uusi yritys. Tänään unohdin, ja nyt on myöhästä, tein tehokkaan salitreenin.

Liten kolmas päivä menossa. Eilen löysin ProFx-patukan banaanin makuisena. Se on NIIN paras noista, maistuu hyvältä eikä ole limainen, Caramel on liian makea mun makuun ja Peanut-Nougat.. no se menee, mutta välillä se on juuri.. limainen.

Tänään aamulla oli tarkoituksena mennä aamulenkille ennen työpäivän alkamista. Päätin vain sitten aamulla siirtää lenkit iltapäivälle. Harmi vain, että sää muuttui epäedulliseksi lenkin kannalta. Kävin sitten salilla vetämässä Liten salitreeniykkösen, joka oli aivan mahtava. On edelleen tosi energinen ja pirteä olo, kuin olisin uudestisyntynyt.

Mulle selvisi, että Liteen kuuluva aerobinen tarkoittasiti tyyliin reipasta kävelyä. Mä hieman kapinoin sitä vastaan, sillä .. mä koen sen turhauttavaksi. Mä päätin olla juntti ja mennä vastoin ohjeita, juoksen/hölkkään maltillista vauhtia sitten.

HIMYM

Taas löytyi elämälle tarkoitus, kun How I Met Your Mother palasi tauolta.. täyttää sen tyhjiön jonka True Bloodin kauden päättyminen tuo tullessaan.

 

Ehkä maailman ihanin ja romanttisin sitcom-hahmo <3 Ted Mosby

Ted: I'm so happy for Marshall, I really am. I just can't imagine settling down right now.
Yasmin: So, do you think you'll ever get married?
Ted: Well, maybe eventually... some fall day, possibly in Central Park... simple ceremony, we'll write our own vows... band, no DJ, people will dance, I'm not gonna worry about it! 

<3

vaihteeksi .. dietillä

Tänään alkoi sitten (ainakin) kymmenen viikon tiukemman ruokavalion. Ystävän inspiroimana ilmottaudun Fitfarmin Liteen.

En ryhdy dietille tällä kertaa sen takia, että olisin mielettömän tyytymätön omaan kroppaani. Kesällä tuli muutama ylimääräinen kilo, jotka eivät varsinaisesti harmita, mutta joista eroon hankkiutumisesta ei ole mitään haittaa. On myös kivempi, jos muutaman/viiden kilon tiputtamisen jälkeen lihakset näkyisivät paremmin. Oman ruokavalion kiristäminen ei ole vaikeaa, mutta en ole vain jotenkin saanut tätä aikaiseksi. Paino ei oltu noussut loman jälkeen, mutta ei ole tippunutkaan. Ruokarytmihän on ollut ensimmäisistä Fitfarmin haasteista lähtien 5 krt päivässä ruokaa, maitorahka on ollut ruokavaliossa. Nyt vaan sitten vierottaudun leivästä ja juustosta *snif*

Tänään lautasella lounasaikaan oli luomu voipapuja, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa, kanaa, reajuustoa ja oliiviöljyä. Eli kasviksia 300g, 100g kanaa, 10g oliiviöljyä ja 30g raejuustoa.

kolmannen viikon vika setti

Olen niin tyytyväinen suoritukseeni

16-21-15-15-40 (min.21)

Vaikka taas olin aivan varma, ettei punnertamisesta tule mitään. Nyt on molemmat käsivarret kipeät, toinen ei kestä venytysliikettä .. ja toinen taas .. on muuten vain kipeä.

Mistä saisin vähän enemmän luottoa itseeni? On kuitenkin ilmeistä, etten ole niin huono, kuin millaisena itseäni pidän.

Ensiviikolla punnerrukset tehdään seuraavasti
ma/ti  21-25-21-21-max (min 32)
ke/to 25-29-25-25-max (min 36)
pe/la 29-33-29-29- max (min 40)

ja sitten lopputesti

Mitäs niistä urheilijoista sanotaan?

Ei tarvitse murehtia siitä, ettäkö näkisi tervettä päivää tällä urheilumäärällä. Milloin meinaa penikat vaivata, tai sitten juoksun jälkeen polvistä lähtee samanlainen ääni kuin katkoisi nippua puunoksia, välillä on alaselkä niin kipeänä, ettei meinaa pystyä olla.. ja sitten kun nämä kaikki ovat kunnossa, niin alkaa käsivarret prakata.

Olen siis ollut tänään taas urheilemassa. Mikään ei ole (vielä) hajonnut pysvästi, ei mitään mitä ei voisi itse hieroa tai Eezellä/Voltarenilla parantaa.

Tänään ei tullut edes kiipeiltyä niin kovasti kuin tavallisesti.. tai no .. ehkä se tahti sitten mitä tuli pidettyä oli rankempi käsivarsille, kuin vuorotellen varmistaminen ja kiipeäminen. Tänään mukana kiipeilemässä oli ystävätär, joka ei ollut aikaisemmin kiipeilemässä, joten tuli varmistettua kerralla aika monta nousua.. ja sitten kun mä pääsin kiipeämään, niin tuli tehtya puolestaan monta nousua putkeen itsevarmistavilla. Käsivarret saattoivat olla myöskin palautumatta eilisistä punnerruksista.

Oli kivaa.. ja oli hauska ehkä vähän tartuttaa innostusta.. ja yrittää opastaa ja tsempata. Antaa vähän sitä kaikkea upeaa kannustusta, mitä itse olen saanut niin paljon viimeaikoina sekä ystävättäreltä että eräältä miespuoliselta uudelta tuttavuudelta.

Kovasti tässä toivon, että vielä viikon verran pysyisi suht ehjänä. Selkäkivut taisivat kuitenkin johtua pitkälti kuukautisista ja niistä johtuvasta turvotuksesta, mutta.. olen edelleen pelokas. Pitää treenata nyt vkl ja ensiviikolla hieman ja maltilla. Sunnuntaina yritän sitten parantaa virallista edellistä puolimaratoniaikaa, jonka toukokuussa juoksin.

superia

14-19-14-14- max 31!!! (min 19)

Oli pakko hehkuttaa.. tää on fantastista. Mä olen rikkonut omat ennätykseni kirkkaasti jo aikapäiviä sitten. Tänään punnerruksia aloittaessa vakavasti harkitsin, että jos sitä en enää jatkaisi tätä, etten turhaan pety itseeni, kun en varmaan saa edes tämän päivän osiota läpi, mutta hyvin se meni.

Avopuolisi oli sohvalla hiljaa, joten ei tekniikassakaan varmasti hirveäsit ollut moittimista.

back @ school

Olen taas (osa)opiskelija. Jipi! Tänään alkoi reilun vuoden pituinen oppisopimuskoulutusjakso, jossa suoritan taloushallinnon ammattitutkinnon. Vaikka kyseessä on itseasiassa mun omaa koulutusta alemman koulutuksen jatkoulutus, niin en mä silti pidä mitenkään epätodennäköisenä sitä, ettenkö oppisi jotain tällä jaksolla. Seuraavaksi voisi harkita jotain kurssittautumista liittyen verotus- ja yritysjuridiikkaan.

Seuraavan vuoden aikana on mm opiskelut, häävalmistelut ja työ.. ja pitäisi ehtiä urheillakin jossain välissä. Kiireiset ajat tiedossa.

Eilen tuli itseasiassa hankittua vuodeksi kiikkumiset, ja toissapäivänä liityin  kiipeilyurheilijat ry:hyn. Kiipeily luetaan extremeurheiluksi, eikä tavalliset tapaturmavakuutukset kata, jos seinillä onnistuisi itsensä telomaan. Olen myös ilmottautunut halukkaaksi osallistumaan liidauskurssille. Liidaus on siis alaköysikiipeilyä, siinä itse viedään köysi ylöspäin, kun tähän astin olen kiipeillyt vain yläköydellä tai boulderoinut. 

Me odotellaan kuumeisesti avopuolisoni pääsyä takaisin seinille, kuhan nyt ekaksi pääsee olkapääleikkaukseen ja sitten vielä kuntoutuu. Siinä tulee kyllä olemaan aikamoinen ero nykyiseen kiipeilyyn, sillä olen sisäistänyt/oppinut nopeampitempoisemman kiipeilytyylin, kuin mitä aikaisemmin avopuolison kanssa tuli harrastettua. 

Mutta joo, tänään on ollut koulutuksen lisäksi muutenkin kiva päivä. Pörräsin kaupoilla, yritin etsiä jotain kivaa must have- vaatetta huonolla menestyksellä. Mä en ymmärrä, aikaisemmin olisin shopannut itseni köyhäksi, jos olisin antanut itselleni siihen luvan. Nyt mukaan ei tarttunut vaatteen vaatetta. Mielummin olisin suunnannut urheiluvaatekaupoille, mutta en sillä hetkellä keksinyt tarvitsevani mitään. Tosin nyt jälkikäteen ajateltuna ja Saran blogista inspiroituneena tajusin, että joku sateisen kelin juoksuasu voisi olla bueno.

Koin myös muuten vaatekaupoilla olon hämmentäväksi. Kävin Forumissa Monkissa tms. Tää kauppa tulee usein monissa blogeissa esille, on vissi tosi håt .. tms.. mutta. Mä en tiennyt missä olisi kaupassa silmäni laittanut, siellä oli niin paljon kaikkea sekaisin, kaikki se tilpehöörä vie kaiken huomion vaatteilta, mikään vaatteista ei siinä sotkussa noussut esille.

Onneksi ruoka oli hyvää, mulla ja Potterilla oli treffit Fazerilla päivän salaatin äärellä.

Laatuajan jälkeen vietin vielä lisää laatuaikaa, tällä kertaa ihan ei-fiktiivisen ystävän seurassa. Oli kiva puhua häistä, vaatteista ja pörrätä Sokoksen sisustusosastolla :) Sokokselta kotiin tarttui ihanat valkoiset lakanat.. halusin saada vähän sellaiset hotellityyliset lakanat omaan sänkyyn, no .. noi ovat valkoiset, mutta niissä on ihanan ylelliset kuvioinnit.

arkajalka

En oikein vielä uskalla kirjoitella, toivon kovasti, etten ole hajoittanut alaselkääni. Fiilis ei ole ollut paras, vaikka tänään sain tehtyä supermahtavan treenin salilla, sunnuntaina kiipesin ensimmäisen 5c:n reittini ylös asti ja tänään punnersin superhienosti haasteen mukaiset punnerrukset.

Eilen sentään oli lepopäivä.. ja laatuaikaa pikkuveljen kanssa

Söimme Kampin Chico´sissa

Väijyttiin uusin Vares. Olin luvannut pikkuveljelle syntymäpäivälahjaksi viedä hänet katsomaan Vareksen, oli kyllä tarkoitus mennä katsomaan tästä edellinen elokuva, mutta se ei sitten enää pyörinyt elokuvissa, kun muistimme asian :D

Yritin anastaa pikkuveljen popparit :P

Olen kovin toiveikas selän suhteen, ehkä se on vain menkat mitkä sekoitti kropan niin totaalisesti. Selkäsärky ei kuukautisten aikaan ole mitenkään kummallista, ei edes niin kova selkäsärky, joka laittaa itkemään asentoa vaihtaessa.. mutta nyt kun kipu jatkui edelleen kuukautisten lakattua..  aloin itse friikkailla. Pitää pitää sormet ja varpaat ristissä.

toisen viikon punnerrukset

Kohta on takana toinen viikko 100 punnerruksen haasteesta. 

tiistaina 9-11-8-8-11

torstaina 10-12-9-9-14

tänään lauantaina 12-13-10-10-20

Huomenna sitten teen maksimipunnerrustestin, on kyllä sellainen kutina, että punnerruksia menee yli 25 kp.. mutta katsellaan.

Mua hieman pelotti tämän viikon punnerrukset, koska en tosiaan ole koskaan aikaisemmin ollut hyvä punnerruksissa. Teki melkein mieli luovuttaa, olla tekemättä noi.. ihan vain, koska pelkään epäonnistuvani tässä haasteessa, sata punnerrusta tuntuu NIIN kaukaiselta. Äsken olikin yllättävää ylittää viimeisen punnerrussarjan maksimi jopa viidellä punnerruksella. Mitä sitä olisikaan saanut, jos selkään ei sattuisi? Toivotaan huomenna parempaa selkäonnea ja punnerruskuntoa, niin voisi päästää jo kolmannella viikolla "kovimmalle" sarakkeelle.

Mä tiedän, että muutama muukin on osallistunut tähän haasteeseen. Miten teillä haaste sujuu?

Tänään on poikkeuksellinen päivä, olen illan kahdestaan Mimin kanssa kotona, päivän urheilut on jo urheiltu ja sosialisoinnit takana. Aamulla oli äidin kanssa salilla jo ennen kahdeksaan, ja puolesta päivästä iltaan olin Vantaan sotavetaraaniyhdistyksen 35 vuotis juhlassa auttamassa ja tarjoilemassa kirkolla ( siellä oli monesta muustakin Marttajaostosta marttoja auttamassa).

Ihan vähän pitäisi kyllä tehdä jotain rakentavaa tänään, ehkä siivota vaatekaappi, joka tuossa keskiviikkona pahimpien menkkakiukkujen aikana räjähti makuuhuoneeseen. Samalla kun siivoan kaappia, voisin katsoa kirpparille meneviä vaatteita. Olisi yksi työ-/opiskelujuttukin tehtävänä, mutta sen voisin katsoa huomenna kiipeilyn ja juoksulenkin jälkeen.

Tämän illan pääaktiviteetti on kuitenkin pikkuisen kanssa leikkiminen ja television katsominen. Kun kissa on poissa, hiiret leikkivät.. meillä se tarkoittaa sitä, että katselen kaikkia superkorneja romanttisia höpöhöpöelokuvia.

ei mun päivä

Juoksulenkki (6,38 km /39 min) takana ja nyt palkkaria naamaan. Olen viimeaikoina ymmärtänyt palkkari tärkeyden kovien urheilusuoritusten jälkeen. Ihan esimerkiksi järkevän syömisen kannalta on tärkeä vetää palkkari naamaan, ettei verensokeri ala heittelehtiä. Ei tule sitten himoissaan vedettyä kaikkea mahdollista naamaan, vaan järki pysyy loppupäivän ruokailuissa. (huom! mulla on uusi supersöpö sheikkeri, Prismasta alle 4 € muistaakseni)

Ainahan ei voi olla erinomaisen onnistunut juoksu. Tänään juoksuvauhdissa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, oli vaan kovemmat odotukset omista kyvyistään. Askeleesta puuttui täysin se keveys ja iloisuus, mitä oli ollut viimeksi lenkkeillessä.

Hyväksynkö vain selityksen, ettei se juoksu yksinkertaisesti aina voi juosta, vai alanko eritellä syitä miksi juoksu oli tänään hankalaa. Aloitus oli vaan turhan kova.. eikä kroppa ole tainnut toipua vielä täysin kuukautisista... ja kuu oli varmaan väärässä asennossa :P En mä tiedä :D

Tänään jalassa olivat uudet ystävättäreltä saadut NB:n lenkkarit ja kännykässä oli RunKeeperin sijaan Endomondo. Kengät tuntui ihan ok:lta jalassa, mutta ehkä kuitenkin pidättäydyn seuraavien kolmen viikon ajan vanhemmissa uusissa Asicsissani. Kengät olivat kyllä hyvät, tuntuivat vain erilaisilta, Asicset kun ovat kuin ilmaa.. nämä kengät olivat puolestaan hyvin "tuntuvat". Ei huonot kuitenkaan, kyllä nuolla juoksee.

Ja Endomondosta. En tiedä oliko virhe ohjelma päälle äänien kanssa. Ohjelma ilmoitti musiikin lomassa aina, milloin kilometri oli juostu, mutta se ilmoitti myös kierrosajan. Sinänsä kierrosajan kuuleminen oli hyvä, sillä se motivoi kiristämään tahtia jos meinasi alkaa löysäillä. Minulla on vain Endomondosta ilmaisversio käytössä, en ainakaan ole tästä vielä löytänyt lenkin jälkeen jokaisen kilometrin aikaa juoksn jälkeen ohjelma ilmoittaa vain ka ajan.

Lenkissä positiivista oli ..



musa .. Rammstein <3

koiranilma

Meidän pikkuinen on aika fiksu, se hiffasi kulkea sateenvarjon alla välttyäskeen kastumiselta. Mimi ei tuntunut nauttivan syyssateesta yhtä paljon kuin minä.

Minulla oli hirmuinen kriisi töiden jälkeen, olin suuntaamassa vanhimman ystävättäreni kanssa ulos syömään, eikä minulla ollut mitään päällelaitettavaa. Liioittelenko? No toki. Tuli vaan sellainen olo kuukautisten takia, ettei mikään mahdu tai sovi päälle. Valitsin lopulta varsin mustanpuhuvan kokonaisuuden.

ajaton klasikko - henkkamaukan tekonahkatakki
huivi - pieces
neulapaita - Repeat
farkut - Crocker
kengät - S.Oliver

Tuolle huiville voisi käydä ostamassa jo uuden version, joku musta tuubihuivi tms, tuo alkaa olla jo vähän turhan virttynyt ja venynyt. Tietenkin.. voisihan sitä itsekin tehdä tuollaisen, tarvitaan vain vähän lankaa ja liian isot puikot .

Päästyäni keskustaan suuntasimme ystävän kanssa syömään Mikonkatu 15:sta sijaitsevaan Vapianoon (http://www.vapiano.de/frame.php?lang=fi)

 

 Ravintolassa oli hassulta tuntuva menettely, tuli ihan joku kouluruokailu mieleen, kun ruokaa piti mennä jonottamaan tiskille, jossa ruoka valmistettiin. Ovella myös lätkäistiin käteen kortti, jolle piti sitten ladattiin tilattujen ruokien ja juomien summat, ja lähtiessä ravintolassa sitten maksettiin kortille kertyneet ostokset. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta ruoan odottamisessa kesti häkellyttävän kauan.

Myös yksi seikka tuosta kortista, mikäli sen hukkaa, niin joutuu tuosta hukatusta kortista maksamaan 50 € kassalla lähtiessä.Motivoi pitämään sen löydyksissä.

   

Oma annokseni: Calzone - kinkkua, mausteista italialaista makkaraa, tomaattikastiketta, sieniä ja mozzarellaan .. ja Corona limellä .. NAM!

 

Ruokailun jälkeen siirryimme vielä Prahaa yhdelle parantamaan maailmaa.. tai ainakin meidän omaa oloamme :D Valitsin sitten listalta hauskimman kuuloisen siiderin maistettavaksi. Älkää antako nimen hämätä teitä.. siideri ei ollut vihreä *snif*

Ystävättären tapaaminen oli erinomaista terapiaa, aina välillä ehdin kasata kaikennäköistä angstia oman pään täyteen, ja tekee hyvää päästellä ne ulos. Ehkä seuraavalla kerralla ystävär saa minulta myös suunvuoron :D

Terapiasta muuten, pitäisi tässä pikkuhiljaa miettiä jatkoa. Kohta on kaksi vuotta terapiaa takana, vielä olisi mahdollisuus saada tukea yhteen vuoteen. On vahvasti sellainen olo, ettei tätä kahdesta viikossa tahtia tarvitse enää, en tiedä tarvitseeko edes kerran viikossa. Tietenkin olisi kiva olla optio siihen, että voi käydä joskus jossain, jos on kovasti sellainen tunne että, mitään akuuttia vaan ei ole ollut enää pitkään aikaan.

kohti auringonlaskua

Sunnuntai-iltana ajoimme mökkiä kohti auringon laskiessa, kun radiossa alkoi soida tämä kappale



ihana <3

Takaisin kotona

Tänään piti suorittaa katumusharjoitus juoksun muodossa heti kotiuduttuamme. Ajattelin, että juoksu auttaisi kuukautiskipuihin, puin juoksuvaatteet päälle ja suuntasin pihalle. Kuukautiset aiheuttivat niin kauheat kivut, että luulin jalkojen lähtevän altani muutaman askeleen jälkeen, aivan kuin joku olisi iskenyt puukolla alaselkään.

Joskus kuukautiset eivät tunnu lainkaan ja joskus ne suorastaan lamauttavat, joudun vaappumaan kuin viimeillään raskaana oleva. Ei kiva :(

Kovasti toivon, että huomenna pystyisin edes kävellä töihin pikkuisen kanssa, juoksulenkki saattaa vielä jäädä  haaveeksi.

Oli sellainen olo mökkeilyherkuttelun jälkeen, että vesimeloni ja salaatti olisivat nyt kova juttu, varsinkin kun en päässyt juoksemaan :P

@ mökki

Mikäköhän siinä on, että pitää ajaa melkein kolmen tunnin päähän, jotta saa nukuttua kunnolla? Pako arjesta on ollut onnistunut, ollaan levätty, ennen kaikkea nukuttu kunnolla. Kerrankin osui myös mahtavat ilmat, on niin lämmin, että vaikka syystuulet puhaltavat, pärjää ulkona lyhyissä housuissa ja bikineissä :)

Tämän jälkeen jaksaa varmasti muutaman seuraavan hektisen ja ehkä vähän stressaavan viikon.

Nyt vielä toviksi lukemaan, kolmas Harry Potter odottaa... Illemmalla suuntaamme sitten takaisin kotiin ( ja ehkä ehdin vielä tänään käydä lenkillä).

Remontti-didi

Eilen oli vapaapäivä, mutta se ei tarkoittanut mahdollisuutta nukkua myöhään. Aamu alkoi kodin siivouksella, jumpalla ja haasteen mukaisilla punnerruksilla. Oli hävettävän ponnetonta punnertamista, perjantain lenkki tuntui vielä kropassa. Sain kuitenkin tehtyä ohjelmanmukaiset määrät.

Mun pikkuinen tykkää osallistua jumppaan, punnertaessa se hyppii iloisesti naaman edessä.. ja selkälihasliikkeissä se yritti napata mun jalkoja suuhunsa :D



Yksi syy eiliselle aikaiselle herätykselle oli se, että piti saada kaikki hommat tehtyä ennen ryntäämistäni pikkusisko uuteen kotiin kummipoikaani vahtimaan. Saavuttuani talolle sain vain huomata, että vauvanvahtimiset vaihtuivat remonttihommiin :D

Onneksi olin muutenkin ajatellut auttavani remontoinnissa niinä hetkinä kun vauva nukkuu, niin vaatteet soveltui sotkuiseenkin työhön. Nyt ehdin nähdä kummipoikaa vilaukselta keittiönsuojaamisen ja maalaamisen välillä :D En valita, oli kivaa touhustaa pikkusiskon kanssa, samalla ihmetellä asioita. Remontoiminen tuntui myös paljon hauskemmalta, kun se ei ole omassa kodissa .. ja pakollista.



Eilen olin törmännyt vanhempien lähellä yhteen lapsuudenkaveriin, hän vinkkasi olevansa järjestämässä bileitä Jätemäellä, ja kehotti tulemaan, jos ei ole mitään muita suunnitelmia lauantai-illalle.



Tuli sitten käytyä jätemäellä. Bileillä oli tosi kiva idea, maisemat jätemäeltä ovat aika mukavat, tasanne on taas niin korkealle, ettei sinne kantaudu ääniä alhaalta. Ehdittiin vasta puolisen tuntia pääesiintyjän aloitettua. Musa oli yllättävän hyvää, vaikka kyseessä oli ilmaiskeikka. Soittivat vähän Infected Mushroom -tyyppistä musiikkia.



Ylhäällä oli sen verran kiva meininki, että jos tänään ei olisi ollut työpäivä, niin olisi ollut mukava liittyä bilettäjien joukkoon ja jäädä tanssimaan.

oh yeah!

Mä sain kuin sain juostua tänään yli 20 km.. 21,2 itseasiassa, ja aikaa kului 2h 6min. Ei paska.

Nyt on sellainen olo, että voisin oksetaa.. tai pyörtyä.. tai .. jotain. Juostessa olo oli hyvä, askel kulki kevysti. Vasta tuossa kotiovella tuli sellainen äkkistoppi nääntyminen.

Tuossa matkalla huomasi, että olen kuitenkin laiminlyönyt säärien hieronnan ja pohkeiden venyttelyn, välillä tuntui penikoiden kohdalla aika nastysti. Nyt ei päivääkään ilman venyttelyitä. Aamuihin mulla kuuluu jo vatsat ja selät, niin .. iltaisin voisin ottaa ohjelmaan venyttelyn. Se menee siinä samalla kuin katsoo televisiota.

Tänään pitäisi tehdä vielä punnerrushaasteen punnerrukset. Täytyy tunnustella oloa vähän myöhemmin illalla.

to run or not to run

Olisi aika ihanaa työviikon jälkeen vain heittäytyä sohvalle, nostaa jalat ylös ja ottaa rennosti.



Olen vain jo luvannut itselleni lähteväni tänään juoksemaan, tuntuisi kauhealta pettää itselleen tehty lupaus. Tunnustelen miltä juoksu tuntuu tänään, kovasti olisi halua juosta normaalia pidempi lenkki, mutta katsotaan :)

Huomenna ja sunnuntaina voi sitten ottaa rennosti, jos tänään ylitän odotukseni.

Hei, nimeni on Myrphy

Ohhoh, mikä päivä :) Mikään ei ole oikein mennyt suunnitelmia mukaan, onnneksi mitään radikaalia vahinkoa ei tapahtunut... kaikki epäonni ei osunut vain minulle, vaan myös avopuolisolleni.

Huomasin lähtiessäni lenkittämään Mimiä aamulla avopuolison avaimien olevan kotona.. hermostuin, koska ajattelin tämän lähteneen töihin minun avaimieni kanssa, mun avaimissa on mm työpaikan avain ja auton avaimet. Hätä ei kuitenkaan ottanut mitään avaimia, joten minun avaimeni olivat kotona. Ajattelin tehdä Mimin kanssa lyhyen tehokkaan aamulenkin, jotta ehtisin ajoissa töihin (tänään en aikonut ottaa Mimi mukaan töihin).

Pikkuisella kuitenkin tänään tarpeiden tekoa odoteltiin kolme varttia, syksyn tuoksut olivat vaan niin mielenkiintoiset, ettei malttanut kuin nuuhkia. Aikataulusta jo myöhässä suuntasin koti-ovelle, kun huomasin avainnipustani puuttuvan kotiavaimet :D Meinasi iskeä pieni paniikki, mitä teen.. kävelenkö vanhempieni luokse hakemaan vara-avaimet, yritänkö lainata joltain naapurilta puhelinta (jos joku sattuu rapussa liikkumaan).. vai mitä teen. Ehdin kuitenkin rauhoittua ja tajuta, että mullahan oli autonavaimet kuitenkin vielä nipussa.

Kävellessäni autolla mietin, että toivottavasti poliisit eivät pysäytä, kun ajan ilman ajokorttia. Olin sitten näemmä unohtanut eilen illalla lompakon autoon, joten se sitten odottikin minua siellä, hyvä hyvä.

Vanhempien luota sain avaimet, pääsin kotiin vaihtamaan työvaatteet, ja muistin ottaa osan päivän ruoista. ARGHT!

En siis päässyt töihin hyvissä ajoin ennen kasia, vaan kello kävi enemmän yhdeksään päästessäni työpöydän ääreen. Tällä viikolla olisi ollut erittäin tarpeen saada tehokkaasti tehtyä töitä, sillä olen menossa su-ti mökille avopuolison kanssa, ja edellytys tälle on tietenkin, että olen tehnyt työt.

Tänään en päässyt lähtemään ajoissa terapiaan, joudun vielä koukata avopuolison työpaikan kautta viemään avaimet, seisoin varmaan kaikissa mahdollisissa liikennevaloissa.

Tänään oli myös tarkoitus lähteä kiipeilemään terapian jälkeen, mutta käteni ovat NIIN kipäet eilisen treenin ja punnerrusten jäljilät, ettei olisi ollut mitään järkeä lähteä luovuttamaan jo ensimmäiselle nousulle.

Onneksi ystävä ymmärsi, etten tee laiskuuttani ohareita, hänelläkin oli oikeastaan lepo paikallaan :) Onni onnettomuudessa, olen urheillut niin innoissani taas, etten olisi tajunnut edes pitää lepopäivää.. nyt on myös sitten aikaa lähteä Sinelliin hakemaan lisää kutsukorttimateriaaleja.

AH ja vielä yksi asia. Mun mieltä on lämmittänyt NIIN paljon muutaman päivän aikana saamani palaute ystäviltä. Palautetta on tullut kalorilaskurissa, heiaheiassa ja ihan livenäkin, että mun osallistumisen mm 100 punnerruksen haasteeseen on inspiroinut muitakin punnertamaan. Mulle ei ole tullut ikinä mieleeni, että kukaa inspiroituisi mistään mitä mä teen, päin vastoin. Olen aina mieltänyt itseni lampaaksi, joka vain seuraa muita.