epätoivoista

Ajattelin, jos suklaanhimo lähtisi pois suklaisella kasvonaamiolla...  ei auta ei. Seuraavaksi yrityskessä suklainen proteiinivanukas. Viimeinen vaihtoehto on R-kioski ja suklaalevy :P

Inhottavaa tämä houkutuksista kieltäytyminen.

olemisen sietämätön vaikeus

Pelkkä oleminen on yllättävän vaikeaa. Tein päätöksen siitä, että tänään otan rennosti, pitää olla lepopäivä. Tiistai oli olevinaan lepopäivä, mutta loppujenlopuksi silloinkin tuli oltua aika aktiivinen.

Olin eilen kotona aika pallo hukassa, kotiuduttuamme vaate- ja viikonlopun ruokaostoksilta sitä nökötettiin vain kotona, koira oli käytetty jo ulkona, salitreenin hoidin aamulla ennen töitä. Simpsonien Halloween -maraton ja uusimmat jaksot HIMYM:ia ja The Big Bang Theorya pelastivat illan.

Tänään on vähän sama ongelma, en oikein osaisi olla paikoillani. Kotona on pääosin siistiä, lattiat voisi imuroida, mutta en tohdi alkaa meluta. Avopuoliso on ollut yön töissä ja nukkuu nyt. Tavallisesti olen sopinut työpäivän näillä päiville, mutta nyt on sellainen olo, että en halua tehdä taas monen päivän työputkea. Nyt siis pitää olla hissukseen, ei voi imuroida .. pitää vain olla. Onneksi digiboksilla on vanhoja C.S.I:tä tallennettuna.

Bloggailua, kahvinjuontia ja C.S.I:tä. Välillä voin myös rapsutella Mimiä.

Tänään pitää jossain vaiheessa tehdä koti vauva/nuorimies -ystävälliseksi. Saamme tänään kummipoikani yöksi hoitoon, aika jännittävää. Pikkuinen on jo reilun vuoden vanha ja kova menemään, tarttumaan asioista ja availemaan laatioita ... o ou :D

Näin meillä meni vuosi sitten.

Jännittävää. Onneksi vauvan mukana tulee ohjeet, olisin varmasti haastatellut muuten siskoa ja lankoa tovin meillä. Sama juttu kun hankimme koiran, teki mieli laittaa vanhemmille mukaan ohjeet siitä miten toimia koiran kanssa, kun veimme sen yöksi. Odotan innolla pääseväni pikkuisen kanssa lähipuistoon ja kävelyille. Huomenna aion tehdä pitkä kävelyn Mimin ja kummipojan kanssa.

Huomenna on ohjelmassa myös kiipeilyä. Vasen käsi tuntuu jo paljon paremmalta, jos ei kiipeillä kuitenkaan uskalla, niin lähden varmistamaan. Ei olla päästy ystävän kanssa toviin seinille yhdessä.

uudet farkut x 2

Tänään tarkoituksella eksyttiin JC:hen farkkuostoksille. Olen huomannut tässä jo tovi sitten nykyisten lempifarkkujeni hieman roikkuvan jo. Talvella farkut ovat varmasti bueno, kun alle laittaa leggarit tms, mutta nyt ne vaan pussittaa takapuolen ja vatsan kohdalta.

Tarkoituksenani oli ostaa samanlaiset kuin mitä olin aikaisemmin JC:stä ostanut, mutta siellä ei ollut enää ko farkkuja. Kokeilin neljät farkut, kahdessa mallissa koko 27/32 oli turhan optimistinen...  mutta näissä  skinnyt tuli napattu mukaan koko 28/32 ja 2nd Skinit 27/32. Enpä olisi koskaan uskonut. (Ihanan mielialaanostattavat koot tuolla, muilta valmistajilta en taida uskaltaa edes kokeilla 28/32 -koon farkkuja :D ) Joskus olen ollut jopa koko 33 tai 34/ 32.

Nyt pitää sitten siivota vaatekaapista ehkä parit farkut pois, siellä on muutamat Dieselit, joita toivoisin vielä käyttäväni, mutta jotka todennäköisesti eivät ole enää ideaalit mun vartalolle.  

kuvat

juoksua, kiipeilyä ja vanukastestailua

Sekametelisoppipostaus siis.

Eilen etätyö salli päivän aloittamisen juoksun merkeissä. Oli virkistävää vaihtelua suunnata aamulla kahdeksalta työpaikan sijaan juoksemaan. Onneksi ilma ei ollut liian virkistävä, oikein optimaalinen lenkkiä ajatellen.

Vauhdissa ei ollut mitään merkittävää muutosta, hyvään tahtiin tuli juostua normilekkin, 6,8 km. Ainoa mikä jäi harmittamaan lenkissä, oli lonkkakivun paluu. 4 km meni kivasti, mutta sen jälkeen tuli tuo polveen ja sääreen lonkasta säteilevä kipu. Pitää paneutua juoksutekniikkaan. Vähän kyllä ihmettelen, että miten tuo ei ole aikaisemmin ilmennyt... pidempiaikaista rasitusta? 

Sekä eilen että tänään tuli suunnattua seinille. Eilen illalla kävin uuden tuttavuuden kanssa. Oli ihan kivaa vaihtelua kiipeillä paljon ja helppoja reittejä. Jännitti vähän kiipeillä uuden tuttavuuden kanssa, ensimmäinen nousu olikin ihme pelkäämistä, mutta sen jälkeen homma helpottui. En ollutkaan ollut aikoihin yläkerran hallissa, kävin kiipeämässä oman feel good- reittini (5a/b? musta negatiivinen) sekä kävin kokeilemassa miltä yksi toinen 5b reittin tuntuu nykyään. Edellisellä kerralla ko reitti (varmaan kuukausia sitten) oli minulle ylitsepääsemätön, mutta ei enää. Se tuli kiivettyä yllättävän kivuttomasti. 

Pääsin myös vähän neuvomaan uutta tuttavuuttani kiipeilyssä. "Opettaminen" oli virkistävää vaihtelua, yleensä mä olen se, joka pitää suurinpiirtein työntää reitit ylös :P Tuntui hyvältä päästä hieman jakamaan sitä hyvää, mitä oon niin paljon viimeaikoina saanut.

Voisi tietenkin kuvitella, että koska eilenkin vielä oli käsivarret niin kipeinä, että yksikin nousu oli kivulias, olisi ollut viisasta tänään levätä kiipeilystä. Lepäsinkö? En :P

Tänään sitten suuntasin kaveripojan kanssa seinille. Hävetti ihan hirveästi, kun koko ajan hoin "tänään otetaan iisisti".. Mä en liidannut, kerran kokeilen mennä kakkosena (6b:tä.. urakka loppui kun nauratti liikaa). Muuten tänään otin kans iisisti, kiipesin kyllä 6a:n reittejä. 2,5h:n säheltämisen jälkeen käsivarret oli niin hellänä, ettei 4:n kiipeilykään onnistunut, siinä vaiheessa mun suotiin relaavan siltä päivää :D Ihanaa, kun mua ei päästetä helpolla.

Liidaamisen varmistamisessa saattoi ehkä tapahtua tänään edistymistä. Hetken pelästyin, että hermostutinko kanssakiipeilijän mun surkealla varmistustaidolla, melkein vedin miespolon kiinni seinään nontoppina. Mä taisin kuitenkin lopulta tajuta miten paljon köydessä tulee olla löysää, jotta kiipeäminen olisi sujuvaa.. ja jos sieltä mätkähtää enemmän alas löysän takia.. niin se vaan kuuluu tähän.

Mä oon kyllä aika hämmentynyt omasta kehityksestaä kiipeilyn suhteen. Olen jo kauan aikaa sitten ylittänyt omat villeimmät odotuksen oman kiipeilyn suhteen. Jotenkin kuvittelin jossain vaiheessa, että 5b:n reitit olis se mun ultimatejuttu. Enpä olisi yhdessä vaiheessa voinut kuvitellakaan nousevani pelottomasti kiipeämään 6a:n reittejä, ja pääseväni ne vielä ylös asti :)

Nyt olisi sitten hieman lepoa kiipeilystä, kahden päivän tauko. Huomenna suuntaan heti aamusta salille äidin kanssa. Mielenkiinnolla jään odottamaan treeniä, kämmenissä on rakkuloita ja kämmenien iho on muutenkin hellänä.

Ja vanukkaasta

 

Tuli tilattua ystävän kautta tätä proteiinivanukasta. Odotukset olivat kovat, mutta.. todellisuudessa... se on vaan paksua palkkaria, ei pahaa .. ei kyllä hyvääkään. Ehkä tuohon vielä tottuu. Vinkkinä, paketin ohje on 2h liotusta, mutta kahdessa tunnissa tuosta ei tule mitään. Laitoin tänään aamulla toisen koe-erän vanukasta tulemaan, ja työpäivän ja pitkän kiipeilysession jälkeen .. oli vähän kiinteämpää velliä.

Areenasta

Bongasin netistä http://imgur.com/a/OlUui/all#0 kuvia Kiipeilyareenalta. Kuvat ovat kuulema vapaassa käytössä, joten uskalsin tallentaa ja liittää kuvat blogiini.

Ajattelin, että näytetään nyt vähän kuvia paikasta, missä tulee oltua nykyään tunteja viikosta.

Tässä on kuva areenan korkeimmalta parvekkeelta. Tuossa seinässä on haastetta, pari "porrasta".. ja osa reitistä on myös himpun negatiivisia. Oman kuumotuksensa kiipeilyyn lisää se, että jos tuolta vasemmalpuoleisilta reiteiltä tipahtaa, niin sitä saattaa helposti keinahtaa yli kaiteen, ja olla "tyhjän päällä".

Korkealla näkyy uuden parvekkeen reitit, tuolla voi mm jammailla, eli kiipeillä halkeamissa.

Alleolevassa kuvassa näkyy 29 metriä korkea Rocktopia seinä. Tätä seinää ei yläköydellä edes päästä ylös asti, vaan reitit on liidattava.. poikkeuksena seinä oikeanpuolinen musta reitti, jossa on kiivetä ylököydellä reitin. Tämä tuli kiivettyä eilen.

Tässä on taas vuorostaan uusin seinä, jolta löytyy aavistuksen negatiivinen seinä itsevarmistavine laitteineen, muutama ylököysireitti ja monta haastavaa liidausreittiä.

Ei pidä kuitenkaan näistä kuvista pelästyä, Kiipeilyareenalta löytyy vielä yksi kokonainen halli, jossa on hyvä aloitella kiipeilyharrastusta helpommilla ja lyhyemmillä reiteillä. Ko hallista löytyy myös bouldermahdollisuus.

http://www.kiipeilyareena.com/sektorit/

lepoa

Tänään on oikeasti ollut lepopäivä  kovasta urheilusta, on tehnyt hyvää. Aamulla jouduin turvautua suihkutettavaan särkylääkkeeseen, hauiksessa tuntuu/tuntui eilinen kiipeily niin paljon. Käsi alkaa olla paremmassa kunnossa, huomenna illalla suuntaan jo takaisin seinille.

Juttelin sunnuntaina itsevarmistavia tahkotessa erään naisen kanssa, jonka kanssa vaihdettiin puhelinnumeroita, jos jompikumpi tarvitsee joskus kiipeilykaveria. Huomenna mennään sitten tämä uuden tuttavuuden kanssa kiipeilemään. Tarkoituksena on kasvattaa kiipeilykuntoa tahkoamalla helppoja reittejä. Treffit!! IIK! 

Ollaan töissä keskusteltu työmäärästä ja töiden jakamisesta, eiköhön tämä tästä ala helpottua. Tänään tein kuitenkin muutaman tunnin överiä, jotta huomenna voin sitten tehdä kevyemmän päivän. Sattui vielä huomiselle etäpäivä, joten voin ottaa semi lungisti ennen seinille suuntaamista. On vielä niinkin mukavasti, että avopuolisolla on huomenna iltavuoro, joten olemme sitten kotosalla samaan aikaan. Mä olen innoissani, melkein kuin lomalla olisi, vaikka paksu mappi odottaa huomenna työstämistä.

Tänään töistä kotiuduttua ilta on mennyt mukavasti sohvalle Mimin kanssa, kuten kuvasta näkyy *onnellinen*  Avopuolisoa töistä kotiin odotellessa.

asiasta kukkaruukkuu: marraskuun on tarkoitus viettää tarkasti Liten mukaisesti, ei ole tiedossa juhlia tms missä tulis tankattua jotenkin muuten kuin Liten ohjeen mukaisesti. Joo :)

elämän peruskysymysten äärellä

Miksi silloin kun ei yritä, hiukset ja meikki näyttävät parhailta? Miksi juuri laittautuessa ei hiukset eikä meikki onnistu? Tänään on siis sekä tukka että meikki hyvin, kun ei oo edes yrittänyt :P

Tänään oli NIIN mieletön päivä seinillä. Olen tainnut saada parilla viimeisellä kiipeilykerralla jostain extraboostia (en tiennyt, että se olisi enää mahdotonta), päätin tänään etukäteen, että nyt en pelkää liidausta. Kaveripoika ilmoittikin aikaisemmin päivällä, että tänään vaikka työntää mut liidireitit läpi.

Mä en ymmärrä miten tämä kaveripoika on niin kärsivällinen, että malttaa jatkuvasti neuvoa ja odottaa mun keräävään itseäni seinällä. Tänään pääsin yhden superpelottavan 5b:n ylös liidaten kuten myös 6a:n. Alkeperäinen suunnitelma 6a:n suhteen oli, että kiipeisin sen ylös muutamalla pysähdyksellä. Mua vaan pelotti niin kovasti (plus kädet oli jo siitä kauheasta 5b:stä hapoilla), että enemmän oli ihme jos en joka klipin jälkeen kasannut itseäni. Tuli mentyä kakkosella myös yksi toinen 5b sekä 5c. Greidit eivät sinänsä olleet mitenkään haasteelliset, mutta seinät taas olivat negoja ja niissä oli "portaita".

Tuli tosiaan nössöiltyä seinillä 3h. Aluksi väsytin itseäni hieman itsevarmistavilla.

On kiva huomata, että jaksaa paremmin ja paremmin seinällä. Sitä saa sen extraboostin jostain kun liidaa, siinä vaan kun ei uskalla tipahtaa köyteen.. vaikka kerran niin teinkin, mutta siinä vaiheessa kädet jo tärisi kunnolla.

Liidauksen varmistaminen tuntuu vielä vähän hankalalta, mä vielä haen sitä rytmiä miten syöttää köyttä kiipeilijälle. Kovasti pelkään tässäkin olevani niin huono, että kanssakiipeilijät hermostuvat. Ei oo kiva, jos en tajua antaa riittävästi köyttä, ehkä mä ajattelen sitä liikaa siltä kannalta, että miten mä nössöilen seinällä, enkä halua köydessä olevan lainkaan löysää.. kaikki eivät pidä siitä.

Nyt on iho rikki sekä kämmenistä että kämmenselistä, kovasti näyttäisi olevan kädet täynnä rakkulanalkuja, käsivarsiin, kämmeniin ja yläselkään särkee.. mutta se oli NIIN sen arvoista.

ps. huomasin, että mulla on myös sääret ja reidet aivan tuusannuuskana. Taisi huomisesta tulla lepopäivä :P

koukussa

En sitten maltakaan odottaa huomiselle päästäkseni kiipeilemään. Avopuoliso lähtee pelaamaan hokia samoille suunnitelle missä käyn kiipeämässä, niin päätinpä sitten hypätä kyytiin. Vaihtoehto B on vain maata kotona sohvalla, koti on siisti, keittiö on tip top ja jos telkusta tulisi jotain hyvää, niin sen voi ajastaa.

Taitaa olla taas vuorossa yksin kiipeämästä, mutta se ei haittaa. Yllätyin siitä kuinka paljon tykkään kiivetä itsevarmistavilla.. vielä kun jäi muutama reitti seinillä koukuttamaan, tänään meinaan ottaa rauhallisesti ja kiivetä ne pari reittiä ylös. Kyllä!

Eilen äidin kanssa salilla juttelin äidille siitä kuinka tässä saliharrastuksessa on tietyllä tavalla vaikeampi huomata omaa kehitystään. Juostessa kehittymisen huomaa kun jaksaa juosta pidempää .. ja kun juoksunopeus nousee, uinnissa sama juttu. Kiipeilyssä taasen kehittymisen huomaa siinä, että pääsee aina vaativampia ja vaativampia greidejä.

Salitreenissä mun tavoitteena on ... no tietenkin se, että voima kasvaa, jaksaa tehdä pidempiä sarjoja isoimmilla painoilla, mutta yksi mun tavoitteista on tietenkin oman kropan muokkaaminen omalla silmälle sopivaksi. Tämän seuraaminen paljaalla silmällä on kauhean vaikeaa.. aivan kuten myös esim kun/jos laihduttaa, oma silmä tottuu sille muutokselle, sitä muuttuu sokeaksi muutokselle. Mulla on salitreenaamisen suhteen sama.

Tuntuu vähän hölmöltä ottaa tai otattaa kuvia itsestään pullistelemassa, mutta .. näin sitä ainakin huomaa kehittyneensä :) Vasen käsi on vielä niin kaukaan kehityksestä, vaikka sitä tuli mm yleisurheillessa treenattua, niin pääpaino kuitenkin oli aina heittokädessä. Salillakin huomaa kuinka tuo vasen "laahaa".

Tässä näitä noloja pullisteluita vähän .. jotta näkee kehitystä

Hyvää kehitystä sanoisin, kiipeily on erityisesti auttanut käsilihasten kehittymiseen. Viimeisen puolimaratonin jälkeen olen taas vasta palannut enemmän tosissani salille, tottakait sielle olen ollut jo tovin, mutta nyt salitreenin määrä on palannut juoksuharrastusta edeltävälle määrälle. Jalkatreeniäkin on erilaista tehdä, kun ei joudu ajatella, ettei viitsi vetää jalkoja makaroniksi, jotta jaksaa lähteä juoksemaan seuraavana päivänä.

4 vuotta

Meillä tuli eilen neljä vuotta täyteen meidän seurustelumme alkamisesta. Avopuoliso kipaisi heti vuorokauden vaihduttua toiseen huoneeseen ja palasin olohuoneeseen pienen paketin kanssa. Olin aivan häkeltynyt, sillä tiesin avopuolison miettineen meille ohjelmaa lauantaille, joten en kuvitellut saavani mitää muuta lahjaa sen lisäksi.

Paketista löytyi ihana sydänpala Nomiaton rannekoruuni.

Siihen se sopii hienosti meidän nimikirjaimiemme väliin.

Olin miettinyt pääni puhki lahjaa avopuolisolle, enkä ollut keksinyt muuta kuin herkkuaamiaisen ja hieronnan. Tuollaisen aamupalan loihdin aamulla palattuani aamusalilta. On herkkusämpylöitä, pekonia, paistettuja kananmunia, nakkeja, juustoja, metukkaa, viiliä, kahvia suklaata ja mehua.

Avopuolsio sai minulta ruusun, kerrankin näin päin.

Herkullisen aamiaisen jälkeen avopuoliso vei minut Flamingon Spahan. Kylpylän sisäänkäynnillä oli jonoa niin paljon, että mietimme tovin muita vaihtoehtoja. Onneksi emme kääntyneen pois, spa-alueella kun ei ollut ruuhkaa lainkaan, vesipuisto sen sijaaan oli aika ruuhkainen. Höyrysaunoissa sai olla aivan rauhassa, karhunvatukkahöyrysauna teki hyvää, suurimman osan ajasta saimme olla siellä kahdestaan.

Avopuoliso sai sitten mun toisen osan vuosipäivälahjasta lämpimissä altaissa, jalka, käsi ja hartiahieronnan.

Rentoutumisen jälkeen suuntasimme toiseen kauppakeskukseen, josta haimma vihkisormuksen sekä ruokaa ja juomaa illaksi. Olimme aluksi miettineet pihvi-illallista, mutta päädyimmekin racletteen.

Meidän raclette-aterialla oli broileria, neljää erilaista juustoa, coctailkurkkuja, pepperonimakkaraa, pepperonia /paprikaa, ananasta, kirsikaktomaatteja, aurinkokuivattua tomaattia ja ananasta.

Jälkiruoaksi Spassa kokeilemme coctail, 4 cl Malibua ja loppu karpalomehua. Olimme avopuolison kanssa myllättyneitä, olimme aina ajatelleet Malibun olevan jotain ällöä valkoista likööriä, mutta se on on roomia jossa on kookosta. 

Eiliseen iltaan kuului myös leffa katomista, olimme vuokranneet viimeisimmän Pirates of the Caribbean -elokuvan. Itselleni tyypillisesti en nähnyt elokuvasta parin ensimmäisen minuutin jälkeen mitään, koska nukahdin avokin syliin. Onneksi illan aikana olin hereillä muina tärkeinä hetkinä :P Elokuvan katsoin sitten aamulla uudestaan.. kahdesti..onnistuin taas nukahtaa kesken elokuvan. 

Ihanan rentouttava ja kiireetön päivä. Ihanaa tuntea olevansa niin pyytteetömästi rakastettu <3

zzzz

Tulipa tänään herättyä aikaisin, ystävätär haastoi lähtemään aamulla kuudeksi salille. Herätyskello soitti puoli kuudelta. Jotenkin ihan muutaman päivän salitreenitauosta tulee jo sellainen olo, että on suorastaa himo päästä kolistemaan painoja.

Tänään oli jalka-pohje-rinta -vatsa -treeni. Ohjelma koostui Smith-kyykyistä (tää oli toinen kerta tätä liikettä), parista erilaisesta jalkaprässisarjasta, reiden ojentajitsa, läpivedoista alatajassa, penkkipunnerruksista, rintalihasliikkeitä, pystysouduista käsipainoilla (tää on mun niskaa varten), parista erilaisesta pohjeliikkeestä ja vatsalihasharjoituksista.

Yleensä treeniin kuuluu 20-30 min palauttava aerobinen osuus, tänään sen hoidin kävelemällä koiran kanssa töihin.


Hassua, että olen niin innoissani myös huomisesta käsipäivästä. Suuntamme äidin kanssa salille kukon laulun aikaan. Eilen olin puolestani nukkumaanmentäessä niin innoissa kiipeilystä, etten meinannut saada lainkaan unta :D Mietin vain kaikki uusia reittejä, ja miten voisin vielä yrittää kehittää tekniikkaani. En malttaisi olla seiniltäkään poissa kauhean kauaa.

Heräsin siihen tosiasiaan, että juoksu on jäänyt nyt hävettävän vähälle. Pitää tosisaan investoida niihin märemmän kelin juoksukenkiin, en viitsi lähteä pilaamaan asicsiani mutaan ja sateeseen.. tai no .. ehkä mä voin. Kynnystä on myös nostanut se, että illat on jo niin pimeitä. Pitää vain totutella pimeässä juoksemiseen.. that's it.. eikä saa välittää vähän märästä. Loppuu tää nössöily!! (kaiken rehellisyyden nimissä koulutyöt ovat kyllä hieman verottaneet aikaa juoksulta)

ou joy

Mieliala nousi tänään ziljoona astetta. Töissä sain tehtyä yllättävän vaikean työn pitkälle, tuntuu että pieni taakka tippui harteilta.. mutta en uskalla vielä huokaista helpotuksesta.

Terapiassa tuli juteltua paljon asiaa, mikä painoi mieltä, ja olo on nyt parempi.

Mieltä kohotti myös kiipeily. En saanut tänään kaveria seinille, joten kävin yksin tahkoassa itsevarmistavia. Kahdella itsevarmistavalla oli juuri muutama päivä sitten tehdyt uudet reitit, joista innostuin kovasti. Itselleni luontaisesti innostuttuani hieman liikaa aluksi, olin vahingossa väsyttää itseni alle puolessa tunnissa. Onneksi maltoin istua ja nautiskella toisten kiipeilijöiden suorituksista. Lepääminen auttoi, hienosti meni uusi 6a kolmea otetta vaille ylös .. ja 5c:n pääsin ylös. Pelleilin 6b:n reittiä ja ihan aerobisen treenin kannalta kiipesin 4-5b:n reittejä useampaan otteeseen.

Niin MAHTAVAA! Oli aivan superia. Odotan kovasti jo maanantaita, aikaisemmin en taida ehtiä. Viikonlopp on varattuna muhinoinnille, meillä tulee avopuolison kanssa neljä vuotta täyteen <3

Huomenna taas aamu alkaa salitreenillä, mieltsiä!

melkein katastrofipäivä

Ihan hirveä päivä, suorastaan kamala. Työni on edelleen superkivaa, mutta stressi painaa päälle. Pitäisi keksiä jotenkin miten päästä ulos tuosta oravanpyörästä työpaikalla, pitää vain yrittää ajatella, että tuohon työsumaan on tulossa joku ratkaisu.

Jotta kauhean työstressi ei olisi tarpeeksi kauheaa, niin istuin tänään 1h 15min !!!! hammaslääkärin tuolissa juurihoidossa. Kyseessä oli jo viides kerta saman hampaan takia. Ensimmäisellä kerralla oli ensiapua, toisella kerralla paikattin ensiavussa huonosti hoidettua hammasta, kolmannalla ja neljännellä kerralla paikattiin lohjennutta paikkaa/hammasta (paikka ei kestänyt salmiakin syömistä).. ja tänään viiden kerta. Oli aivan kauheaa. Ei sattunut, mutta oli aivan hirveän epämiellyttävää istua noin pitkään suu auki, kaikenmaailman levittimet, imujutut ja vesiletkut ties mitkä suussa.

Iltaa kohden päivä parani. Treffasin pitkäikäisimmän ystäväni, kävimme testaamassa Maya-ravintolan. Ruoka oli hyvää, söimme parit alkupalat, itse testasin kana tortilan ja ystäväni söi etanoita (hyiiiiii). Ruoka oli erinomaista, palvelu tosin oli hieman hidasta, mutta se ei ainakaan minua haitannut, sillä saimmepa jutella paljon :) Reissussa oli tämän näköisenä

takki - vila 

Laukku - Guess

mekko - Zara (pikkukuvata näkyy oikea väri.. )

kengät - Spirit

huivi - Pieces

Tuo mekko on tosiaan vihreä,.. eikä sininen, vaikka se siltä tuossa tämänpäivän kuvassa näyttä.

Huomenna toivottavavsti on parempi päivä... ainakin pitäisi terapiaan ehtiä. On paljon puhuttavaa.. pitää varmaan laittaa huomenan vedenpitävää maskaraa. Huomenna positiivista on myös se, että ajattelin suunnata seinille.. ja tuskin maltan odottaa perjantaina ja salitreeniä. On kovasti jo sellainen olo, että kaipaan salille. Onnistuin tehdä pystypunnerruksia tiistaina 12,5 kg:n käsipainoilla, haluan kovasti päästä uusimaan tuon.

Just nyt

Kaikki on syvältä, viikossa ei ole tarpeeksi tunteja, on pimeää, ahdistaa. Oon ahne, haluan tehdä kaikkea, olla perheen kanssa, työskennellä, urheilla ja pitää kotia kunnossa.. missä vaiheessa ehtii levätä? Juuri nyt töissä on sellainen olo, ettei toi kiire ota helpottaakseen.

Oliskohan jotain pms-juttua? Täytyy toivoa.

Mieltsiä

Supersiisti kiipeilykerta taas takana. Kaveripojan kanssa kiipeilin, kiipesin uudet 5c:n ja 6a:n reitin, liidasin, menin kakkosena (6a:n!), yläköysittelin ja kokeilin jammailua eli halkeamakiipeilyä. 3h meni kuin siivillä. Liidasin Rocktopia seinäläl 5a/5b:n reittiä puoleen väliin, kakkosella vedin ehkä 20 m:n korkeuteen, kakkosena vedin 6a:n ja yläköydellä pääsin uuden 5c:n reitin ylös.5c:n reitti oli todellinen yllätys, olin suhtautunut ennakkoluuloisesti reittiin sen otteiden pienuuden takia.

Halkeamakiipeily oli jännä kokemus, sitäkin yritin 5c:n reitillä, oli aika hankalaa, mutta kivaa.

Kävinhän myös pelleilemässä yhtä 6c:n reittiä. Ainoa mitä sain aikaa oli naurun kaveripojasta, ei oo dynottaminen vielä ihan hanskassa, pienestä otteeseesta puoli metriä ohi. Ehkä seuraavalla kerralla sitten paremmin :P

Minulle heitettiin haaste katoa läski katoassa tunnustaa kahdeksan asiaa itsestäni.

1. Kammoan edelleen lähtemistä, erityisesti inhoan matkustamista minnekään julkisilla, sillä ahdistun ja tunnen painuvani kasaan sisältäpäin.
2. Pelkään jatkuvasti etten ansaitse puolisoani
3. Meinasin alkaa itkeä ruokakaupassa viimeviikolla, kun avopuoliso ei antanut minun ostaa joulukalenteria (ja ikää oli??)
4. Ilman fb:tä emme olisi puolisoni kanssa varmasti löytäneet toisiamme uudelleen
5. Olen bloggaamisen lisäksi koukussa irkkaamiseen
6. En usko osaavani syödä "normaalisti" ilman suunniteltua ruokavaliota, minulla on oltavat tietyt raamit, muuten syömiseni varmasti edelleen karkaisi käsistä
7. Nukun edelleen nallen kanssa
8. Angsteista ja kaikesta huolimatta olen aika hurjan onnellinen

Haastan Nian ja Saran tunnustamaan kahdeksan asiaa itsestään :)

ps. tunnustukseen 3 . itkeminen ja joulukalenteri .. mä olin siis TOSI väsynyt tuolloi :D

party party

Nonni, pitkä kuiva kausi saattaa tänään katketa, kun menemme illalla juhlistamaan ystäväni syntymäpäivää. Juhlien teema on leipominen, joten jokainen vieras tuo mukaan jotain leipomaansa suolaista tai makeaa. Minä valitsin suolaisen piirakan. Tein kolmannen kerran elämässäni vuohenjuustopiirakkaan, ja tällä kertaa vihdoinkin olen tainnut ottaa oikean juuston tuohon.  Jipi!

Olen innoissani myös siitä, että saa laittautua. Kävin ystävän kanssa torstaina kaupoilla, tarkoituksena oli ostaa hääkengät, mutta mitäs kävikään ..

Ostin ihanan paksun tuubihuivin Vilasta :D Zarasta taas matkaan tarttui mekko tämän illan pippaloihin. Mekko on sellainen, mitä en ikinä yksin kaupassa pörrätessäni olisi edes kokeillut, värikin tuntui niin ei minulta, mutta luotan ystäväni muotitajuun sokeasta, ja ostin mekon. Näyttihän se oikein kivalta päällä :)

Luonnollisesti biletys- ja mässäilyillan päivänä pitää hoitaa katumusharjoitukset aamulla. Aamu alkoi erittäin tehokkaalla treenillä, nyt on mukana jalkatreenissä smith-kyykky sekä läpiveto alataljassa, peppua piukaksi. Tein vielä enemmän vatsalihasliikkeitä mitä oli ohjelmasssa.

Nyt voi hyvillä mielin illalla lähteä partymaan. Pikkuinenkin on menossa hoitoon. Tuntuu niin omituiselta viedä pikkuinen hoitoon, ja herätä huomenna ilman Mimiä täältä kotoa... kukaan ei kipitä mun viereen sohvalle, johon tykkään aina viikonloppuaamuisin peiton kanssa siirtyä jossain vaiheessa.

koiranilma

 

Mimi ei tuntunut kauheasti arvostan koiranilmaa. Aamulla ulkona vain nökötettiin surkean näköisenä, onneksi ilma parani pian.

tip tap

Nyt on otettu uusi tietokone käyttöön, Hp:n probook. Pari viimeistä ostettua läppäriä eivät ole ehtineet nähdä kaksivuotissyntympäiviään, joten siitä syystä halusin sitten konee, jolla on suurempi todennäköisyys kestää. Multimedia läppäri vaihtui aika koruttomaan kannettavaan. En mä mitään pelejä koneella haluakaan pelata, joten vaatimattomammat näytönohjaimet jne ei haittaa lainkaan :)  Hinnaltaa on samaa luokkaa, kuin hyvä multimedia-apparaatti, joten toivotaan rahan menneen kaiken hölynpölyn sijaan hyödyllisiin ominaisuuksiin.

mukissa Valion sokeritonta glögiä

Syksyyn siirtyminen kropalle on rankkaa, aamut tuntuu jatkuvasti vaikeammilta ja vaikeammilta. Melkein alan harkita kirkasvalolampullista herätyskelloa. Illatkin tuntuvat niin pitkiltä, kesällä kun jos riekkui vielä pimeällä hereillä, niin kello oli jo paljon, nyt tuntuu että pitäisi mennä jo heti pimettyä nukkumaan.

Pitää pitää ajatukset joulukuun keikassa, (avopuoliso osti juuri meille liput), joulussa jne. Tänään havahduin siihen, että S-Marketista olisi löytynyt jo Fazerin konvehtijoulukalenteri. Mulle vaan sanottii, etten mä vielä saa sitä *snif* Brutaalia.

Ajatukset ovat kyllä kovasti joulussa muutenkin, olen jo suunnitellut joulukortit ja lahjat kavereille :) Käsiini sattui viikonloppuna vuosien saatossa keräämäni joululehdet.

Kehonkoostumusanalyysissä

Kävin tänään kuntosalillani kehonkoostumusanalyysissä. Edellisestä kerrasta on ehtinyt kulua jo aikaa, kävimme äidin kanssa mittauksissa maalikuussan puolessa välissä.



Pituus 167
Paino 65,7 (+ 2,6 kg, alunp 63,1kg)
Painoindeksi 23,6 ( +1 yksikkö, alunp 22,6 )

Kehon rasvaprosentti 23,7 % (-1,1 yksikkö  alunp. 24,8 %)
Perusaineenvaihdunta 1498 kcal (+ 66 kcal, alunp 1432)
Kehon nesteprosentti 55,0 % ei muutosta
Viskeraalisen rasvan arvo 2 ei muutosta
Oikea käsi - rasva% 24,9  (-1,9 yksikkö, alunp 26,8 %)
Oikea käsi - lihasmassa 2,3 kg (+0,2 kg, alunp 2,1 kg)
Vartalo - rasva% 19,6 % (-1,4 yksikkö, alunp 21,4 %)
Vartalo - lihasmassa 27,2  (+ 1,5 kg, alunp 25,7 kg)
Vasen käsi - rasva% 26,1 (-0,8 yksikköä, alunp 26,9 %)
Vasen käsi - lihasmassa 2,2  (+0,1 kg, alunp 2,1 kg)
Vasen jalka - rasva% 28,9 ( -0,3 yksikköä, alunp 29,2 %)
Vasen jalka - lihasmassa 7,9 (+0,4 kg, alunp 7,5 kg)
Oikea jalka - rasva% 29,8( -0,1 yksikköä, alunp 29,7 %)
Oikea jalka - lihasmassa 8 kg (+0,4 kg, alunp 7,6 kg)

Yhteenvetona, tosi hyvää muutosta tapahtunut koko kropassa. Ensimmäinen mittaus on tehty juuri ennen juoksuharrastuksen alkamista.

Kuten tuosta saattaa huomata, niin paino mittarina ei ole niin paikkansapitävä. Kuten tuloksista näkee, niin rasvan määrä on vähentynyt ja lihasmassaa on tullut lisää. En tiedä kumpi yllätti enemmän, keskivartalon lihasmäärän merkittävä nousu, vai jaloissa tapahtunut lähes olematon rasvan häviäminen. Lihasmassahan jaloissa puolestaan on noussut hyvin.

Nyt kun saisi vielä rasvan jaloista (taitaa nätisti sanottu tarkoittaa persealuetta), niin alan tosissani olla tyytyväinen kokonaisuuteen. Olisiko tähän mitään ideoita tai faktoja jollakulla?

Ei mitään, olen erittäin tyytyväinen tuloksiin, ja kiva kerrankin päästä vertaamaan "kunnon" mittareilla tapahtunutta muutosta. Vaakaa tuijottamalla kun pääsee helposti siihen lopputulemaan, että olisi lihonnut :P

edit: Kuntosalilla mittaaja tosiaan sanoi, että tilanteeni on varsin hyvä, että pitää olla tyytyväinen. Keskustelimme myös siitä, mitä haluan vielä. Sanoin, että lisää lihaserottuvuutta, ja painon laskeminen olisi juoksun kannalta ehkä toivottavaa.

Toinen lisäys, varasimme tänään HÄÄMATKAN! Tai siis .. maksoimme jo myös, että se on jo hoidettu, hotelli ja lennot.

Ja vielä yksi juttu, ei kannata juosta hiukset auki. Juoksin kuntosalilta kotiin, ja tuon muutaman kilometrin aikana hiukset onnistui mennä niin repun kanssa solmuun, etten olisi itse päässyt irti repusta hiuksia katkomatta. Kotiavaimet olivat tietenkin repussa, joten kotiinkaan en päässyt soittamatta avopuolisoa avaamaan oven :D Avokki onnistui hienosti vapauttamaan hiukseni repusta.  Kannattaa siis juosta hiukset ponnarilla/letillä.

Koulua ja kiipeilyä

Superpäivä tänään tosiaan. Oli kivaa vaihtelua normaalille työpäivälle olla tänään "koulussa", huomenna jatkuu vielä.

Opiskeluiden jälkeen  hyppäsin bussiin ja suuntasin Salmisaareen. Tänään olin kiipeilemässä uuden tuttavuuden kanssa (en sen, joka  teki oharit sunnuntaina). En liidannut tänään, mutta menin kakkosena paria reittiä. Tänään oli legendaarinen kerta, pääsin yläköydellä erään pinkin 6a:n ylös asti!!! En tietenkään yhdellä kertaa, mutta silti .. tämä oli minulle ensimmäinen kerta.

Jipi!

Superia on myös se, että uusi tietokoneeni saapui, olen vain niin poikki, etten jaksa keskittyä ohjelmien asenteluunn.

yli seitsemän pitkää kuukautta

häihimme siis.

Olemme suunnitelleet jo niin paljon kaikkea, etten tiedä miten maltan odottaa. Palan halusta päästä näyttäytymään puolisolleni hääpuvussa, haluan päästä juhlimaan meitä ystävien ja sukulaistemme kanssa, haluan päästä häämatkalle, mutta ennen kaikkea haluaisi olla jo vaimo.

Olemme vihdoinkin päättäneet mihin haluamme häämatkalle.

Google ja sormet sauhuten suunnittelemme jo tulevaa matkaa

Sporttinen sunnuntai

Tällä viikolla on tullut harrastettua maltillisempi määrä liikuntaa, kolmena päivänä salitreenit, kerran kiipeilyä ja kerran uintia. On ollut niin kovasti kaikkea ohjelmaa, ettei ole ehtinyt panostaa aerobiseen niin paljoa.

Mietin juuri salilla, että on hyvä draivi taas salitreenissä, mutta juoksu on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ehkä se on vähän kausiluontoista. Nyt myös säät ovat olleet hieman hankalat. Pitäisi panostaa juoksuvaatteisiin, tai märemmän kelin juoksukenkiin. Onneksi salilla on sentään tullut pidettyä aerobista kuntoa yllä crossaamalla. Ensiviikolla tosin voisin yrittää saada itseni juoksulenkille, ke saattaa olla tuhoon tuomittu, sillä käyn illalla syömässä ystävättären kanssa, mutta torstaina ehkä voisi jo ehtiä kirmailemaan. Vaikka eipä tässä parin viikon juoksutauolle vielä ole juoksukuntoa saatu mitätöityä :P

Salitreenistä tosiaan, tänään treeni suijui jälleen kerran jouhevasti. Teen liikkeet nykyään rauhallisemmin, kun aikaisemmin piti vaan pienellä raivolla tehdä sarjat, kun ei ollut voimia niin kovasti, liikkeet eivät muutenkaan olleet niin puhtaita. Nyt keskittyy tekniikkaan ihan eri tavalla. Vatsalihasliikkeissäkin sama toistomäärä tuntuu eri tavalla kun liikeet tekee rrrrrauhallisesti .. ja h i t a a s t i.

Kävin tänään sitten vielä uimassa avopuolison kanssa, vaikka salilla kovan treenin vedinkin. Kerrankin annoin itselleni luvan uida kaikessa rauhassa, ja yrittää nauttia itse uimisesta, enkä niinkään pakottaa itseäni ennätysaikoihin tai matkoihin.

luuuuuv

mun ihanat

upea maisema meidän kotoa

Työhuoneen uusi ilme

Eilen alkoi meidän työhuoneemme ilmeen uudistaminen. Työpäivän jälkeen kävimme hakemassa Lundiasta valitsemamme / tilaamamme kokonaisuuden ensimmäiset osat. Ainoa mitä jäi puuttumaan oli kaapinovet, joita odottelemme pari viikkoa.

Räjäytimme koko kodin ja aloimme kasata hyllystöä. Projektimme jäin vain vaiheeseen, sillä emme kehdanneet alkaa naputella enää kymmeneltä illalla takalevyjä kaapistoon.

Aamulla projekti jatkui, avopuoliso pääosin kasasi hyllystön. Hylly oli yksinkertainen kasata, siinä ei paljon toisen apua tarvittu. Minä puolestani huolehdin sillä aikaa uusien ikkunaverhojen silittämisestä. Ikkunaverhouna toimii pöytäliinat Hemtexistä.

Kokonaisuus näyttää nakulta ilman mappeja, ja kaapinovia. Oli vaikea ottaa kuvaa kokonaisuudesta, kyseessä on korkea (248 cm korkea ) kokonaisuus, joka ei millään ilveellä mahtunut kokonaisuudessa kuvaan matkapuhelimen kameralla.

Minun nurkkaukseni. Olen tuon pöydän ostanyt 19 vuotiaana asuessani Hoasin solukämpässä, pöytälamppu on samaa ikäluokkaa.

Uudelle pöydällä on nyt tilapäisesti avopuolison tietokone.

Suunnittelimme itseasiassa lasipöydästä luopumista. Lasipyödän tilalle nurkkaan tulisi jokun lepotuoli, ehkä jalkalamppu ja huoneeseen hankintaan joku beigen/hiekan värinen pörröinen matto. Koska meillä on tarkoitus molemipien siirtyä läppäri-ihmisiksi, niin emme tarvitse kuin yhden työpisteen.

kylppäristä

Jotenkin kylpyhuoneremontista raportointi on unohtunut. Tänään napsin muutaman kuvan kylppäristä.

Valkoiset laatat ja kuviolaatta ovat Pukkilan, kuviolaatta on Kielo-mallistoa. Lattia on jotain 10x10 suklaanruskeaa laattaa RTV:stä. Suihkuseinä, allaskaappi, allas ja peilikaappi ovat Idon mallistoa. Suihkuverho Ikeaa ja kynttilälyhdyt Pentikistä.

Kylpyhuone on ollut mieleinen, yksinkertainen ja mielestämme tyylikäs.

vrt ennen remonttia

vihdoinkin Perjantai

Viikon (tai oikeastaan 12 työpäivän) viimeinen työrupeama alkoi mukavasti aamusalilla. Äitini nappasi minut mukaan ja huristelimme tekemään aamutreenin.

Eilinen kiipeily tuntui sekä jaloissa (kiipeilyssä keskittyminen tekniikkaan) että sormissa. Eilen pelkkä suihkusta valunut vesi sattui sormenpäihin, eikä tänään iho ollut ehtinyt merkittävästi parantua. Piti sitten tehdä ylävartalotreeniä revittelemättä, painoissa ei tullut lisäystä ja lähdin sillä asenteella, että lyhyemmät sarjat on tänään ihan ok.

Silti tuli vedettyä sellainen treeni, että nyt kädet ovat ihan tuusannuuskana, lihaksiset olivat kyllä hieman väsyneet jo eilisestä kiipeilystäkin. Ihan malttamattomana odottelen seuraavaa kiipeilykertaa. Eilinen kaveripoika vinkkasi olevansa menossa ulos..  uskaltaisko tunkea väkisin mukaan? Ehkä mä kuitenkin haluaisin mielummin sisällä, houkuttaisi liidata reittin jonka eilen pääsin hienosti kakkosella ylös.

Tänään päivän aerobisesta vastaa hikoilua kotona Lundiaa kasaten. Kävimme maanantaina avopuolison kanssa katsomassa Lundiassa kokonaisuuksia, ja päätimme ottaa sen setin, mistä olinkin täällä aikaisemmin puhunut. Ainoa ero on, että pöytälevy on suorakaiteen muotoinen, eikä tuollainen muotoiltu.

i'm all smiles

Mun iloa vähentää se, ettei ystävä päässytkään tänään kiipeilemään kanssani, mutta pääsin sentään seinille. Ensimmäisen tunnin tahkosin itsevarmistavia, yritin keskittyä kovasti kiipeilytekniikkaan. Huomenna on varmasti jalat kipeät, sillä nyt kiivetessä yritin keskittyä siihen, etten raahaa jalkoja, vaan että liikutan jalat paikoilleen ja sitten suoristamalla jalat etenen, enkä niinkuin tavallisesti, että rystyset valkoisina revin itseäni seinällä ylöspäin :D

Avopuoliso laitta erään videon minulle, josta ymmärsin miltä kiipeämisen pitäisi näyttää.

Itsevarmistavilla kiipesin pariin otteeseen jokaisen helpon reitin, viimeisenä yritin sitten vielä kiivetä yhstä 6a:ta, jota pääsinkin yllättävän korkealle. Yllätyin siitä, että sain kuin sainkin voimia ja uskallusta taiteilla ko reittiä.

Kaveripojan saavuttua paikalle siirryimme itse asiaan. Tai no.. mä en tänään liidannut, mutta kiipesin kakkosena mulle haasteellisia reittejä, yhden minua pelottavan 5b:n, yhden 5c:n pääsin (pienellä avulla) yhtä klippiä vaille ylös asti ja yhtä 6a:ta yritin päästä ylös. Viimeisellä reitillä ei vain ollut enää puristusvoimaa. Oli kyllä kivaa. Sain sitten taas puolestani varmistaa kaveripojan liidaamista.

5b:n reitistä.. sen voisi yrittää ensikerralla liidata itse :) Kuten myös tuon 5c:n. Areenan uudistuttua sinne on tullut paljon ihania haastavia reittejä, siellä on nyt jo monta sellaista, jotka haluan päästä kiipeämään tuoreilla käsin.

Kiipeily on NIIN kivaa. Tänään taas ajelin erittäin tyytyväisen kotiin, jälleen kerran olin ylittänyt itseni seinillä.

beats for running

summa summarum

Tänään tuli taas hetki, että tuli pohdittua omaan kehittymistä viimeisen parin vuoden aikana. Kehittymistä on ehdottomasti tapahtunut, ja tulee vielä tapahtuman enemmänkin.

Pari vuotta sitten kärsin itsetuhoisesta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä, en pystynyt välillä käydä yksi ruokakaupassa saati sitten matkustaa julkisilla esimerkiksi ystäviä tapaamaan. Kotoa lähteminenkin oli usein hankalaa. Nykyään näitä ongelmia ei ole. Olen aktivoitunut, minulla on kolme uutta harrastusta (juokseminen, kiipeily ja marttailu), tapaan ystäviä enemmän kuin vuosiin ja koen kaikenkaikkiaan vihdoinkin olevani tapasapainossa itseni kanssa.

Olen varmasti kirjoittanut aikaisemminkin, mutta iso kiitos kehittymisestäni kuuluu avopuolisolleni, ilman hänen kärsivällisyyttään ja rakkauttaan, tuskin olisin halunnut pystyä olla parempi puoliso hänelle.

Kehittymisestä huolimatta olen päättänyt jatkaa terapiaa. Kolmas vuosi on terapeuttini, psykiatrini ja itseni mielestä tarpeen, sillä terapialla vahvistetaan jo syntyneitä tuloksia ja koska elämässäni on tulossa isoja muutoksia seuraavan vuoden aikana.

marttailua

Itseäni jaksaa edelleen huvittaa se, että käyn martoissa. Meidän marttakerhoon kuuluu kaksi nuorta naista, minä ja siskoni, loppu kerho koostuu äitini ikäisistä ja vanhemmista naisista.

Jotenkin tuntuu kivalta kuunnella vanhempien naisten tarinoita. Meidän marttakerhossa on pari jäsentä, ketkä käyvät erinäköisissä koulutuksissa ja tapahtumissa, ja sitten he referoivat näistä tapahtumista meille. Tänään oli kivaa kuunnella yrteistä. Marttakerhoon voidaan myös kutsua vieraita tai joku opettamaan esimerkiksi vihannesten veistelyä tai sitten pidetään korukursseja. Aika usein on myös jotain asiaa, joka liittyy terveyteen ja hyvinvointiin.

Meidän martoissa on monta ihanaa iäkkäämpää naista. Tuntuu kivalta kuunnella heidän tarinoitaan. Yhdesta vanhasta rouvasta tulee elävästi oma mummi mieleen, hän on niin elinvoimainen iloinen ja aktiivinen, ja aidosti näyttävät ilahtuvat nuoremman väen läsnäolosta.

Martoissa pääsee myös auttamaan veteraaneja, vastasyntyneiden perheitä ja vähempiosaisia. Muutamisen viikkoa sitten olimme järjestämässä kahvituksen sotaveteraanien vuosijuhlaan, jatkuvasti neulotaan töppöisiä sairaaloiden annettavaksi vastasyntyneille ja nyt on alkanut joulutalkoon. Joulutalkoissa kudotaan villasukkia ja muuta lämmintä joulupaketti tuottamaan iloa ja kehitysvammaisille ja apua tarvitseville.

http://www.martat.fi/