olemisen sietämätön vaikeus

Pelkkä oleminen on yllättävän vaikeaa. Tein päätöksen siitä, että tänään otan rennosti, pitää olla lepopäivä. Tiistai oli olevinaan lepopäivä, mutta loppujenlopuksi silloinkin tuli oltua aika aktiivinen.

Olin eilen kotona aika pallo hukassa, kotiuduttuamme vaate- ja viikonlopun ruokaostoksilta sitä nökötettiin vain kotona, koira oli käytetty jo ulkona, salitreenin hoidin aamulla ennen töitä. Simpsonien Halloween -maraton ja uusimmat jaksot HIMYM:ia ja The Big Bang Theorya pelastivat illan.

Tänään on vähän sama ongelma, en oikein osaisi olla paikoillani. Kotona on pääosin siistiä, lattiat voisi imuroida, mutta en tohdi alkaa meluta. Avopuoliso on ollut yön töissä ja nukkuu nyt. Tavallisesti olen sopinut työpäivän näillä päiville, mutta nyt on sellainen olo, että en halua tehdä taas monen päivän työputkea. Nyt siis pitää olla hissukseen, ei voi imuroida .. pitää vain olla. Onneksi digiboksilla on vanhoja C.S.I:tä tallennettuna.

Bloggailua, kahvinjuontia ja C.S.I:tä. Välillä voin myös rapsutella Mimiä.

Tänään pitää jossain vaiheessa tehdä koti vauva/nuorimies -ystävälliseksi. Saamme tänään kummipoikani yöksi hoitoon, aika jännittävää. Pikkuinen on jo reilun vuoden vanha ja kova menemään, tarttumaan asioista ja availemaan laatioita ... o ou :D

Näin meillä meni vuosi sitten.

Jännittävää. Onneksi vauvan mukana tulee ohjeet, olisin varmasti haastatellut muuten siskoa ja lankoa tovin meillä. Sama juttu kun hankimme koiran, teki mieli laittaa vanhemmille mukaan ohjeet siitä miten toimia koiran kanssa, kun veimme sen yöksi. Odotan innolla pääseväni pikkuisen kanssa lähipuistoon ja kävelyille. Huomenna aion tehdä pitkä kävelyn Mimin ja kummipojan kanssa.

Huomenna on ohjelmassa myös kiipeilyä. Vasen käsi tuntuu jo paljon paremmalta, jos ei kiipeillä kuitenkaan uskalla, niin lähden varmistamaan. Ei olla päästy ystävän kanssa toviin seinille yhdessä.