Nyt meni sisäinen kello ihan sekaisin, päivänäytös.. ja vielä talviaikaan ei ole hyvä idea. Elokuva loppu pari tuntia sitten ja mun kroppa viestittä, että vois syödä iltapalan ja mennä nukkumaan. Avopuoliso kävi jo kertaalleen repimässä minut sängystä ylös. Loppuilta menee sitten kahvin voimin.
Tintti oli superi, ihanan viaton, reipas ja iloinen elokuva.
En sitten malttanut olla poissa seiniltä viikonloppuna. Tänään puhkuin tarmoa ja uskallusta, mutta mitä lähemmäksi areenaa, sitä vähemmän uskallusta tuntui olevan jäljellä. Onneksi aloiteltiin kevyesti, liidasin 5a:n (joka tuntui ihan jotain 4+:lta), siitä sitten siirryttiin suoraan 6a:n ja 5c:n reitteihin. Yritin kakkostella yhtä 6b:tä sekä väsytin itseäni eräässä 7a:ssa :D Se oli enemmän läppä kuin mitään.
Viimeistä 5c:tä kiivetässä olin aivan poikki, mutta nyt muutaman tunnin kuluttua ei taaskaan tunnu missään. Ihan kuin olisin saanut jonkin adrenaliini- tai tarmonpuuskan, ei väsy millään... tuntuu, että kunto riittäisi mihin vain.
Mä olen ylpeä itsestäni tämänpäiväisen kiipeilyn takia, mä en valittanut tai uikuttanut pelosta :D Vaikka yhdellä reitillä pelottikin niin paljon, että taas meinasi vatsa kääntyä ympäri.
Huomenna pitäisi malttaa olla urheilematta, vaikeaa sinänsä kun ei olla suunniteltu mitään siivousta ja järjestelyä kummempaa.. tietty yhdessäoloa, haleja jne on tiedossa.. mutta.. kovasti tekee mieli päästä purkamaan tätä tarmoa jonnekin.
2 kommenttia:
Se on kyllä vakio se leffan jälkeinen väsymys, oli sää tai vuoruokauden aika/vuodenaika mitä tahansa!
Heh, ei ei jotenkin aina tule tuollaista.. Yleensä vaan assosioin elokuvareissut myöhäiseen iltaan. Tuo elokuva ei vaan mene kuin 3D:nä illalla, haluttiin mennä katsomaan tavallisena versiona.
Lähetä kommentti