oh yeah!

Tänään terapiassa keskusteltiin kiipeilystä ja siitä miten olen kokenut kiipeilyn eri ihmisten kanssa, siitä kuinka palkitsevaa on kiipeillä eritasoisten ihmisten kanssa. Olen kovasti antanut kiitosta saavutuksilleni kiipeilykamuilleni, mutta tänään päätin, ettei oma kehitykseni tulisi olla sidoksisissa kehenkään yksittäiseen henkilöön, vaan siihen mitä haluan itseltäni.

Jotenkin vain olin sitten niin intoa täynnä, että tsemppasin koko matkan terapiasta areenalle itseäni. Päätin, että tänään liidaan. Viimeksi kaveripojan kanssa jännitti niin kauheasti.. tänään päätin, että fuck it.. mä menen ja uskallan. Ja niin tein!!

Tuli lämmiteltyä itsevarmistavilla sekä yläköysittelemällä. Haimme liidiköyden ja kokeilimme 5a:n kiipeämistä, itsellä se meni puhtaasti.. pariinkin otteeseen? Kakkostelin myös. Vaikeampia ei liidattu. Yläköydellä tuli sitten pakerrettua 5c:n ja 6a:n reittiä. Yritin vielä lopuksi väsyttää itseäni itsevarmistavilla, mutta tänään jotekin olisi puhtia riittänyt vaikka kuinka.. iho ei tainnut vaan kestää niin hyvin. Ei satu edes selkälihaksiiin, käsivarsiin ei satu yhtään, mutta tänään ei tullutkaan liidattua/kakkosteltua negoja.

Mä oon NIIN innoissani, kukaan ei ole varmaan yllättänyt :) Olen vielä saanut jopa paikan henkilökunnalta positiivista palautetta kehityksestäni, edellisellä kerralla sain vinkkejä, miten tehostaa kiipeilykestävyyttää .. ja tänään kehuttiin kiipeilytekniikkaani. Tekee hyvää kiipeilyluottamukselleni saada tuota palautetta (nää tuli tosin 5b:n reitin kiipeämisestä.. että sen nyt pitääkin jo sujua)

Viikonlopulle voisi kyllä ottaa hieman salitreeniäkin ohjelmaan.. tasapuolisuuden nimissä. Juoksuakin voisin kokeilla, jos lonkka alkaisi kestää yli 4km:n juoksun.