Tietyistä asioista toivon, etten koskaan kasva ulos. Kunnon joulukalenterit pitää olla. Tänään sattumalta bongasin partiolaisen myymässä joulukalenteita. Muutamana vuonna ole joutunut olla ilman partioilaisten juolukalenteria, tänävuonna haluaisin välttää tämän suuren virheen.
Ensimmäisen tämän vuoden joulukalenteri oli tuo Fazerin, jonka ostaminen minulta kiellettiin lokakuussa. Heti marraskuun alussa sitten tuo tuli napattua Prismasta ostoskärryyn.
Isänpäivälahjoja osteassa bongasin pienen Mauri Kunnaksen joulukalenterin, se on oikeasti kortti, mutta ei sillä ole väliä. Odotukset ovat korkealla.
Joulukalenterihössötys vaatii vielä yhden kalenterin lisää. Meillä on avopuolison kanssa tosiaan oma traditoimme, jossa täytämme vuoropäivin kalenteriluukut. Mä keksin jo tässä joululehtiä selatessa, minkälaisen kalenterin haluan sitten joskus tehdä omille lapsille.
Mieli on korkealla, oli taas kivaa kiipeiellä kivassa seurassa. Tänään piti ottaa vielä iisisti, mutta jotenkin sitä tuli lopulta haastettua itseään seinillä. Jamittelinkin jopa yhden reitin ylös, yllättävän siistiä touhua, kun hiffasin miten siinä mennään. Melkein voisin harkita omien hanskojen ostamista, köysikin on ostoslistalla.. ja mahdollisesti uudet kengät. Nykyisillä pysyy seinillä erinomaisesti, mulla on vaan jalat aika paskana kiipeilyn jälkeen.
Onneksi tuli tehtyä kuitenkin sen verran letkeä kiipeilykerta, että huomenna jaksaa aloittaa varmasti päivän erinomaisesti kuntosalilla, voisin tämän päivän kiipeilystä huolimatta tehdä käsitreenin. Tästä on näemmä muotoutumassa tapa, että suuntaamme äidin kanssa salille perjantaisin ennen töitä. Viimeksi sain äidin tekemään Smith-kyykkyjä.. minkäköhän liikkeen opettaisin hänelle huomenna?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti