Arjen luksusta on..

.. vesivessa ja astianpesukone, olemme kotiutuneet mökiltä.

Eiliselle osui pienen pieni poutainen hetki, tämä tuli käytettyä hyväksi kitkemällä kasvimaata, sumuttamalla marjapensaa toluvedellä ja keräämällä vielä hieman lisää marjoja. Otin eilen, kuten otin toissapäivänkin, Mimin mukaani, ajattelin, että antaa koiran nauttia luonnosta. Puolisen tuntia olimme olleet metsässä.. tai luulin niin, kun huomasin, ettei koiraa näy missään. Tavallisesti pienen kuikuilun jälkeen valkoset korvat alkaa näkyä jossain, nyt ei mitään.. aloin hätääntyä, yritin tavoittaa miestäni puhelimella.. ei mitään. Yhtäkkiä alan kuulla kaukaisuudesta koiran haukkumista, ämpärit tippuu samantien ja lähden säntäämään tietä pitkin ääntä kohden. Juoksin mökkimme ohi.. ja kuinka ollakaan.. Mimi istuu rappusilla ja ihmettelee, että mihin minä säntäilen. Pikkuinen oli sitten päättänyt, että toissapäivän marjastus riitti hänelle.

Rauhoituttuani lähdin takaisin metsään, puolessatoistatunnissa ehti kerätä vielä ihan mukavasti lisää marjoja. Mukavaa kun ei tarvitse lähteä marjaan tuon kauemmaksi mökistä.

Eilen koin löytäneeni suhteellisen kypsiä puolukoitakin, päätin kokeilla jos niistä jäisi putsaamisen jälkeen jotain syötävääkin.

Pieni epätoivo meinasi iskeä katoessani keräämiäni marjoja, ajattelin putsaavani niitä vielä yömyöhään, kunnes muistin vanhempieni maininneen jotain jostain marjojen putsaajasta. Aviomies asensi ihme vimpaimen kiinni tuvan pöytään, liitti siihen imurin ja woosch.. marjat kaadettiin roskineen suppiloon ja ulos tuli suhteellisen puhtaita marjoja, erinomaista.

Minä putsasin mustikat, mies puolukat. Mustikoita roskien jälkeen kertyi 6,4kg ja puolukoita 1,4kg.

Marjasirkus saatiin juuri sopivaan aikaan valmiiksi, aluksi jännitimme naisten aitajuoksua ja sen jälkeen miesten keihään finalit. 

Oli kerrassaan ihana lomaviikko, yksi ihanimmista viikoista aviomieheni kanssa (veikkei säät suosineet ulkotouhuja ja kiipeilyjä sen enempää). Harmi kun se päättyi, mutta nyt voi tulla uusia ihania viikkoja hänen kanssaan, ensivuonna pitää ehdottomasti tulla parempaan vadelma-aikaan.. ja pitää tajuta lähteä mustikkaankin jo mökkireissun ekojen päivien aikana. Koko viikon sain nukuttuakin niin hyvin. Ihanan onnellinen viikko.

Paluu mökiltä sai vielä upean jatkumon, tänään kävin salilla vetämässä uuden superparipunttitreenin, ihan uskomaton tuntuma tehdä liikkeet pareina, tavallista lyhyemmillä toistoilla, mutta usemmassa sarjassa. Viimeiset liikkeet tuntui kovasti, puuskutin ja hengittelin ja sain tehtyä liikkeet puhtaalla tekniikalla. En muista koska olisin viimeksi ollut NÄIN innoissani lähtiessäni salilta takaisin kotiin.

Kaksi yötä ja sitten neljäksi yöksi - viideksi päiväksi Hampuriin.

Vanhojen muistojen verestämista

Eilen oli vihdoinkin aurinkoinen aamu, oma olo vaan torstain refluksikohtauksen jäljiltä oli aamulla aivan kauhea, vatsa oli kosketusarka kohtauksesta ja päätä särki niin ,ettei meinannut tohtia liikkua lainkaan. Panadol ei auttanut lainkaan, onneksi olin pakannut buranat mukaan. Elämä alkoi hymyillä hieman ja lähdin aamulenkille.

Aamulenkin jälkeen maistui tukeva aamupala, edellisen illan syömättömyys tuntui kovasti.

Löysin mökiltä sattumoisin vanhan keihääni ja MM-kisojen innoittamana päätin kokeilla miten keihäs lentää. Tekniikka tuntui olevan hyvässä muistissa, vauhti, ristiaskeleet, käden asento, vartalon kierto jne.. kovasti olisi halua lähteä taas yleisurheilukentille kokeilemaan, josko keihäs lentäisi ihan kunnolla. Ainoa huoli on, että miten polven kestää, tempaisun jälkeen oikea polvi on kovalla koetuksella, muutenkin kun tuo rutisee ja paukkuu ja polvilumpion epätasaisuus on varsin selvästi tunnettavissa. Kovasti olisi halua leikkauttaa polvi kuntoon, valitettavasti vain kun tuo vaiva on sellainen, että se saattaa uusiutua helpostikin, niin ainakaan julkisella tuon hoitaminen kuntoon tuskin onnistuu.

Pelleiltyämme keihään kanssa tovin muistin äitini laittaneen minulle valokuvan, josta pystyi selvittämään hyvän mustikka-apajan koordinaatit. Otin pienen ämpärin, poimurin ja Mimin mukaan ja painelin talon taaksen metsäaukiolle. Hetkessä sain pienen kattilan puolilleen mustikoita.

Metsä oli pullollaan mahtavan suuria mustikoita. 

Puolukoitakin oli maa punaisenaan, kuhan kunnon puolukka-aika koittaa, tuolla saa yhdeltä istumalta poimurin pariinkin otteeseen täyteen, aivan mahtavasti marjoja.

Pikkuinen oli mukanani kolmisen tuntia metsässä. Mimi on elementissään metsissä.. saa seikkailla, kaapia ja piehtaroida. Tuntuu ihanalta, kun koira saa mennä vapaana vierellä ja nauttia olostaan.

Kolmen tunnin saalis oli oikein kiva, tää ja mitä alunperin keräsin pieneen valkoiseen ämpäriin.

Ruokailun jälkeen jäin odottelemaan miehen lämmittävän saunan. Ehdin tehdä vielä kaiken metsässä tarpomisen lisäksi erittäin tehokkaan hyppykuntopiirin (ei tuntunut hypyt edes pahalta polvessa.. tai .. ehkä ne äänet kuului, mutta onneksi oli musaa korvissa) pihalla ja hieman olkapäitä ja corea. Saunan lämpiämisen kestäessä oletettua pidempään, ehdin vielä toiseen otteeseen mimin kanssa metsään marjoja keräämään. Kolmessa vartissa sain ihan kivasti täytettä valkoiseen ämpäriin. Hyvä saalis yhdelle päivälle, reilusti päälle 10 L marjoja.

Saunan jälkeen herkuttelin maitorahkalla, soijalesitiinillä ja itse keräämilläni marjoilla, tosi namia. 

Ihan täydellinen päivä, aviomieskin oli oikein tyytyväinen päiväänsä, hän katseli urheilua, heitteli kanssani keihästä (joutui myöntämään, ettei se keihänä heittäminen olekaan niin yksinkertaista .. nii-in.. kuten kaikki urheilulajit, pitää olla teniikka kunnossa), valmisti pitkän kaavan kautta uskomattoman herkullisen tuoksuisia ribsejä ja nöräili, että kun aluksi podin huonoa omaatuntoa hylätessäni miehen kadotessa metsään, niin .. ei ollut tarvetta morkkistelulle.

Boulderpajalla

Keskiviikkona aamuaerobiset jäi jäädä, vettä tuli sen verran.. eipä se mitään, iltapäivällä suuntasimme Jetan keulan kohti Jyväskylää ja Boulderpajaa.

Boulderpaja osottautui erittäin kivaksi paikaksi tällaisella boulderointia pelkäävälle. Löytyi huikea määrä helppoja, mutta kuitenkin tarpeeksi haastavia reittejä. Kauhean kiva, kun vitosen reiteilläkin on jotain mietittävää, eikä palkkää vasen oikea vasen oikea -kahvarallia. Jotenkin aina jää mm Konalassa harmittamaan se, että reitit helpot reitit ovat sitä samaa.. ja kutosen reitit ovat auttamattoman hirveitä, niitä tuli topattua

Kiikut jäivät valitettavasti vain puolentoistatunnin pituisiksi, sillä tavallista pahempi refluksikohtaus iski. Olinkin sitten poissa pelistä koko illan. Keksi jonkin lääkkeen mikä auttaisi tähän sairauteen, syön kuitenkin päivittäin lääkkeitä, ruokavalioni on sellainen, ettei kohtauksia pitäisi tulla, en ole ylipainoinen, en polta enkä juo. Onneksi aviomies huolehti minusta loppuillan.

Viimeiseksi video yhdestä kivasta kevyesti noususta, en huomannutkaan miehen ottavan videokuvaa kiivetessäni.

http://www.youtube.com/watch?v=AsfzTiOKldQ&feature=youtu.be

En saanut videon kuvaa linkitettyä, mutta pääseehän tuosta linkistäkin katsomaan videon. Ei mitään mestarikiipeilyä :P

sataa sataa ropisee

Viikonloppu appivanhempien tykönä.. satoi. Saavuimme omalle mökille.. satoi. Eilen oli hetken verran aurinkoista, sain nurmikon ajettua .. tänään on satanut, eikä loppuviikkokaan perjantainta lukuunottamatta näytä kovin kuivalta.

Appivanhempien luona sitten pääasiallisesti nukuin, tein parit aamuaerobiset ja vietin aikaa miehen vanhempien kanssa yleisurheilua katsellen. Eipä muuta tavotteita tuolle visiitille ollut, olisivat varmasti olleet erittäin häkeltyneitä, jos olisin alkanut vielä jotain punttitreenintyyppistä jumppaa vetämään heidän pihallaan. Ovat ahkeria ihmisiä, mutta heidän liikuntansa tulee kesämökin askareista, punttistreenaaminen olisi varmaan outo käsite ,saatan muutenkin heidän silmissään vaikuttaa suhteellisen fanaattiselta liikkujalta.

Mökkiajalle meillä oli hieman jopa suunnitelmia, olin katsellut 27cragsista mukavia kiipeilypaikkoja, jos parinakin päivänä olisi päässyt uusille kallioille. Onneksi ollaan pidetty itsemme muilla tavoin kiireisinä.

Ollaan syöty hyvin (toi on mun "tortilla" .. mies sai ihan oikean version)

Mulla oli Forrest Gump -hetkeni..

Käytiin rantsussa, pikkuinen pestiin ja Mimi sai myös uida.

Ennen saunomista tein hyvän treenin, ekat liikkeet pystyi tehdä pihalla, sitten alkoi vaihteeksi sataa vettä.

Keräsin vihanneksia omasta puutarhasta..

Olen keräillyt marjoja metsästä ja pihalta ja tehnyt proteiinivanukasletun.

Kävin aamuaerobisella, selvitin kauanko kestää meidän mökiltä läheiselle tanhulavalle, edestakaisin 55 min. Norjan reissua varten ostettu sadeasu on muuten ollut kova juttu nyt meidän kesälomalla.

Oltuani hetken tein päivän toisen liikuntarupeaman, kiertoharjoittelupihatreenin. Treenin aikana ei tuntunut pahalta, mutta alleolevan kuvan otettuani yritin nousta portailta.. aviomies mietti, josko minulla oli jotain palkkaria vahvempaa pullossa.

Olen saanut paljon rakkautta

Tein ruokaa oman puutarhan antimista ja mies grillasi saunomisen jälkeen.

Löysin talon takaa huikean vadelmameren, valitettavasti vaan kovin vadelma-aika on takana, ja nyt 95% marjoista oli joko a) maassa tai b) homehtuneena puskissa. Sain sentään huomisella iltapalarahkalle marja kerättyä. Suvun naiset olivat saaneet talon takaa aivan mahtavat marjasaalit, jos vaikka ensivuonna sitten osuisi parempaan aikaan vadelmia kannalta. Mustikoita ja puolikoita onneksi ehtii vielä kerätä.

Olen ollut tiskikone.

Elikä.. ei sitä nyt olla aivan kauheasti kärsitty, vaikkei vielä ollakaan kauheasti omaa rantsua pidemmälle päästy kiipeilemään tms. On ollut aivan ihanaa olla mökillä.. ihan vain olla, urheilla.. syödä .. halia ja saunoa. 

Mies tutkiskeli netistä lähialueiden sisäkiipeilymahdollisuuksia. Jyväskylästä ei tainnut kunnon köysittelymestaa löytyä, ja Tampere on taasen turhan kaukana, joten suuntaamme sitten Boulderpajalle, samalla voisi katsasta Jyskylän kovimmat turistipaikat (onko niitä?) ja ehkä kurvata jossain muuallakin. 

Pitää ottaa rauhassa, jotta en hajota itseäni, mies on meistä se intohimoisempi boulderoija, itse voin hoitaa urheilut aamulla alta pois jo ennen keihän karsintoja (huomia aamulla: vettä tulee ihan tolkuttomasti, lenkki siirretty perjantaille). Kovasti sekä kymmen- että seitsenotteluita seuratessa alkaa keihäskättä kutittaa. Heitin ihan ok keihästä lukioaikoina, kunnes polvi hajosi.. keihästä on vähän huono heittää ilman luotettavaa tukijalkaa.

Ihanaa kun kerrankin olemme täällä ajan kanssa, tavallisestihan olemme vain käyneet kääntymässä pari yötä mökillä, tällä kertaa voimme olla sunnuntaihin asti, jos vain keksimme tekemistä ja intoa riittää.

Rauhaa ja rakkautta.

32/2013

Jeejee, viimeviikolla kertyi seitsemän urheilukertaa josta tuli yhteensä 11,5h, ei hullummin vaikka viikkoon kuului yksi sairaspäivä ja yksi lepopäivä.

Koska nyt on tarkoituksena kiinteytyä ja tehdä kurinpalautusta (peilistä salilla on huomannut, että lantioseudulle on tullut ylimääräistä pehmeyttä), niin viikottaiseen urheiluun kuuluu nykyään kolme 45 min kävelyä aamuisin tyhjään vatsaan. Punttiksellakin on uudet treeniohjelmat, torstaina sain aamusella tosi hyvän hien päälle tekemällä kiertoharjoittelua. Sekä urheiluun että kiristettyyn ruokavalioon on motivaatio kohdillaan. Haasteena on, että olen edelleen lomalla, mutta miksei loman voisi käyttää oman kunnon ja kropan huoltoon.

Löysin muuten kotoa viimeviikolla InBody-mittauksen tulokset vuodelta 2009 ja laitoin ne exceliin vertailuun.

Suunta on ollut pitkään jo hyvä, vaikka välillä on näitä pehmeämpiä kausia, niin kehitys entiseen minään on jo huikea. Melkeinpä harmi, etten ole käynyt mittauksissa ollessani isoimmillani, tokkopa olisi psyyke kestänyt :D

viikot 30 ja 31

On ollut niin hurjasti tekemistä, etten ole pariin viikko ehtinyt päivittää tänne viikon urheiluja

Viikolla 30 tuli "löyäiltyä" ke, oli siskon tyttären syntymäpäivät illalla ja pe ja la menivät ajaessa Norjaan. Sunnuntaina sitten repäistiin 11,5h:n seikkailu Lofooteilla, kolme tuntia meni vaeltaessa haastavassa maastossa ja sen päälle kiivettiin 230m, kova päivä, kroppa oli hellänä vielä kolmena päivänä tuon jälkeen.

Maanantaina ja torstaina pääsin tosiaan salille treenaamaan kaverin kanssa, olen erittäin innoissani tehdyistä treeneistä ja kuinka sain itseluottamusta tehdä minulle uusia liikkeitä vapailla painoilla.

Viikolla 31 olimme edelleen Lofooteilla. Maanantaina ja tiistaina tuli kiivettä, yhteensä noin 300 m, ja lähestymiset päälle. Keskiviikkona oli pakko pitää lepopäivä, sillä kroppa oli edelleen niin kipeä sunnuntaista. Torstaina pääsin taas kiipeilemään, ja siitä seurasi sitten muutaman päivän sairastelu. 

Lofooteilla olisi kova halua uudestaan, sen verta mahtava reissu.. ja jäi hampaankoloon se, ettei oma paras suoritus tuolla ollut se paras, mihin oikeasti olisi pystynyt. Joskus vaan kroppa ei kestä.. eikä pääkään olisi kestänyt. 

Suomessa on kauhean helppo lähteä melkein mille tahansa reitille ainakin lähteä yrittämään, harvoin kaveri kiipeää reittejä, joita en millään tavalla pääsisi ylös. Multipitchillä kynnys lähteä tosi vaikeille, superpitkille haastaville reiteille on kova. Mitä jos ei pysty? Mitä jos ei jaksa? Miten sanoa kaverille, että mun takia pitää jokin nousu jättää kesken, ja mahdollisesti laskeutua niin alas, että osa kamoista jää reitille. Ei kiipeilevät eivät varmasti tiedä, mutta noi varmistusvälineet, joita kiipeilyyn käytetään, ei ole halvimmasta päästä, pakittaminen pahimmissa tapauksissa voi merkitä satojen eurojen kamamenetyksiä. Mainitsemattakaan siitä, että millaiset pettymyksen tuo, jos joutuu olla se, joka sanoo, ettei pää vaan kestä sitä painetta, mikä jonkin reitin nouseminen tuo. Suomessa jos ei pääse reittiä ylös, niin varmaan aina pääsee jotenkin fiksusti alas, joko laskeutumalla tai kävellen. Miten joltain 400m:n reitiltä otetaan pakit? 

lomaah

Kesälomailu on kivaa, kun sen voi tehdä erissä .. kolmas kesälomarupeama alkoi. Huomenna alkaa taas pieni suuri seikkailu, starttaamme, käymme appivenhempien kesämökillä, jossa yövymme pari yötä ja sieltä suuntaamme "meidän" kesämökille rauhottumaan viikoksi.

Vähän mietityttää, miten hoitaa urhelut anoppilassa, ehkä pitää vain tehdä pitkiä kävelyitä ja jotain lihaskuntotreeniä omalla painolla. Omalla mökillä ei ole ongelmaa, vanhemmat veivät mukaan tangon ja painot sinne muutamisen viikkoa sitten, ja jo etukäteen olen miettinyt oikein tehokkaita mökkitreenejä. Tällä viikolla otin ohjelmaan punttisalilla kiertoharjoittelutreenin.. ja jotain sen tapaista voisin toteutaa myös omalla mökillä. Mahd monena päivänä punttireeniä, muutamana aerobiset aamuisin ja sitten toivottavasti säät sallivat pari reissua lähikallioille. Täydellistä!

Tuli muuten tällä viikolla ostettua viimeisimmistä Fastin puddingeista valkosuklaamansikkaa.

Odotin kauhulla jotain kuolemaakin pahempaa kokemusta, mutta syötyäni pari päivää karamellivanukasta, tuo maistui melkein jopa siedettävältä, kauhean makea tuote, mutta.. jotenkin onnistuin vatkata vanukkaan koostumuksen tosi kivaksi.

Netti on pullollaa erilaisia tapoja, joilla saada noita vanukkaita menemään alas. On valkosuklaamansikkakonvehteja, erilaisia kakkuja jne. Itse kokeilin eilen tehdä pannukakkua vanukkaasta ja kananmunanvalkuaisista. Ei järkyttävin kokeilu mitä olen tehnyt, mutta ehkä valkosuklaamansikan sijasta voisi käyttää tuplasuklaata ko ruokaan.

4-5 valkuaista ja 25 g vanukasjauhetta. Pannukakun kanssa voisi kuvitella sopivan tuoreet mustikat, mansikka ja vaikka ananas.

Näitä tulee varmasti tehtyä mökillä kerran jos toisenkin.

kohtuullisen kovaa vääntöä

Ha, mitä tehtä kun yksi kiinteä kuluerä yhtäkkiä peruuntuukin, laitetaanko rahat säästöön pahanpäivän varalle? No ei .. mä ostin itselleni ..

Petzlin Luna -valjaat.. pitäisi soveltua myös trädiin.

Aikaisemmat valjaat ovatkin olleet jo 2,5 vuotta käytössä, että ehkäpä on aika hankkia uudet, etenkin kun noita vanhoja ei ole ihan suunniteltu kauhean kamamäärän roudaamiseen, eikä niiden käyttömukavuus pitkillä reiteillä ja ankkureissa istuessa ole optimaalinen.

Kiipeilyareenan shopista ostin nuo ennen kiipeilyjä. Sääennusteet lupaili tänään ukkosta ja sadetta, en kyllä tiedä, että missä pitäisi sataa, itse en ole nähnyt pisaaraakaan. Ei toki, oli kiva päästä sisälle kiipeämään vitosia kovempie reittejä. Ennen matkaahan kävin muutaman viikon aikana kerran vai kaksi sisällä kiipeämässä, ja tällöinkin nousin vain muutamat vitoset. Tänään yritin liidata rocktopialla 6a+:aa, kakkostelin 6c+:a hyvän tovin, kisaseinällä kiipesin jotain seiskaa ja selfstangilla otin pataani 6c:ltä, oikein mukavaa. Yritin 6c:n vääntämisen jälkeen jaksaa kiivetä 6b:tä, mutta eihän se noilla käsillä enää mennyt :D

Tänään tein kiipeillessä jotain, mikä on varmasti fiksua oman kiipeilykunnon ja ehjänä säilymisen kannalta, kun tekniikka ei riittänyt, niin en lähtenyt vääntämään tiettyjä mooveja enää voimalla. Olisin kahdella reitillä tiennyt pystyväni voimalla runtata tietyt liikkeet, mutta.. olen jotenkin tympiintynty jatkuviin vammoihin, joten nyt sitten en yritä väkisi kiivetä reittejä, jos joudn runtata ne epäpuhtaalla tekniikka ja kauhealla voimalla. Kärsivällisyys on hyvä.. JA .. näin toivottavasti pystyn kiivetä enemmän ja pidemmpään .. ja ehjempänä.

takaisin kotikallioilla

Norjan reissun oman vikan nousun topissa..

Sattui käymään niin ikävästi, etten sitten ollut palautunut perjantaina torstain kiipeilystä, ja minun osaltani kiipeilyt päättyi Ypperstepreseteniin. Mahtava reitti, siinä mitään.

Yritin perjantaina aamuna nousta sängystä pakatakseni kamat, mutta.. olo oli kuumeinen, olo oli erittäin uupunut eikä vain lyhyet yöunet välissä ollut vielä palauttanut kroppaa koitoksesta. Itkuhan siinä tuli, kun yritin väkisin saada itseni jaksamaan lähteäkseni miesten kanssa toistamiseen Gandalffille, olisin halunnut vielä toistamiseen päästä kiipeämään tuota mahtavaa kiveä ja oltiin katseltu jäsen T:n kanssa pari makeaa reittiä kiivettäväksi. Tuli sellainen olo, että en vain jaksa ja samalla valtava syyllisyys siitä, että petän reissukumppanit olemalla kipeä (lämpö nousi aamulla).

Heitin pojat kalliolle, lähdin vielä takaisin kotiin lepäämään, optimistina olin pakannut kiipeilyvarusteet ja myöhemmin yritin liittyä poikien seuraan, mutta oli vain myönnettävä ,ettei minusta ollut enää kiipeielmään. Kurjuuden kurjuus. Onneksi .. eiköhän Lofootit ole tuolla vielä tovin.

Meni täällä Suomessakin vielä pari päivää palautus reissuta. Me lähdimme lauantaina aamulla klo 9.30 ajamaan Suomea kohti, ja sunnuntaina aamulla 6.15 olimme miehen kanssa purkassa tavaroita kotiovella autostamme. Pitkä yö, en nukkunut.. pariin otteeseen olin pilkkiä.

Sunnuntaina ja maanantaina lämpöily ja huonot yöunet aiheutti ihmeellisiä täriöinöitä, tänään pääsin jo vihdoin taas kiipeämään.

Kävimme Solvassa kiipeämässä parisen nousua (vrt Lofootit sunnuntain kiipeily 230m .. ja tänään 2 x 13m tms ). Lofooteilta sain sysäyksen lähteä kiipeämään enemmän trädiä. Tiedostin Lofooteilla sen, että minulla on paljon työtä pääni kanssa, jotta uskallan vielä jossain vaiheessa itsekin liidata pitkiä reittiä ja mahdollisesti multipitchiä. Tänään voitin itseni ja kävin trädittämässä jonkin reitin, jota en ole varma olenko kiivennyt aikaisemmin vai en. Reitti oli helppo, onneksi en tippunut, sillä T tuli perässä, eikä ollut järin tyytyväinen varmistuksiini. Pelästyin palautetta, mutta mitäs muutakaan tässä voi tehdä, paitsi harjoitella lisää.. ja pitää varmaan hankkia toinen setti kiiloja.. miettiä josko camukin pitäisi muutama lisää.. mutta erityisesti pitää keskittyä siihen mitä tekee.

En muistanutkaan, että Solvassakin on paljon mukavia reittejä (vaikkakin joillain reitellä aika crazyt pulttivälit), mies innostui kuullessaan sieltä löytyvän paljon sporttia. Katselinkin kun yksi mies kiipeili Jupintappajaa.. vaikutti hienolta reitiltä, pakko päästä yrkkäämään.

Jos huomasitten gopro:n kypärässä.. niin kyllä.. reissussta on hurjat määrät videomateriaalia.. ehkä jossain vaiheessa tännekin saisi vähän siitä.

takaisin arkeen

Jo eilen piti palata normiarkeen reissun jäljiltä, mutta eilen vaivasi vielä kauhean uupumus ja lämpöily. Tänään reippailin reilun kolme varttia yllättävän viileässä aamuilmassa ennen aamiaista. Ihanaa taas saada liikkua.

Ypperstepresten - pelkoja ja inhoa Lofooteilla

Lepopäivän jälkeiselle päivälle oli suunnitelmissa pidemmän reitin kiipeäminen. Vaihtoehtoina olisi ollut Celebrian, Vesterpilaren ja oma ehdotukseni Ypperstepresten. Onnekseni neljän pitchin ehdotukseeni suostuttiin, sillä jotenkin tuo 470m:n nousu tuntui aivan kauhean pitkältä. 

Päivälle ei ollut luvattu mitenkään erityisen hyvää säätä, mutta kelin oli ennustettu paranevan päivän mittaan. Kävimme klo 11 tsekkaamassa paikan, todetaksemme että sää on aivan kauhea. Kävimme Henninsväerissä kahvilassa tankkaamassa, ostamassa kiipeilykaupasta pipot ja suuntasimme puolen päivän jälkeen takaisin Prestenille. 

Lähestyminen reitille kävi suhteellisen helposti tieltä, matka ei ollut pitkä, mutta tuttuun tapaan lähetyminen tapahtui vuorilta valuneiden/tippuneiden kivien päältä ja välissä. Heti lähestyessä tajusin pukeneeni päälleni liian vähän, olin jo kahvilaan mennessä laittanut takin alle onneksi pitkähihaisen paidan, mutta jalassa oli valitettavan liian ohuet housut, tässä vaiheessa ei vain ollut oikein kääntymistä takaisin.

Pari kertaa selvitettyämme köydet pääsimme vihdoinkin liikkeelle. Jäsen T liidasi jälleen kerran kaikki pitchit. Ensimmäinen kp tuntui jälkikäteen varmasti tiukummalta, sen kiipeämiseen meni eniten aikaa. Olin hermostunut T:n puolesta, reitti näytti kauhealta.. hän kuitenkin liidasi reitin hienosti ylös. Lähtiessäni kakkostelleen olin hetken hermostunut, reitin alku tuntui sen verta hankalalta, että olin ihan pienen ajan varma, etten pääse edes reitille, jotenkin kuitenkin sain itseni kasattua ja nousin reitin puhtaasti. 

Samalla tavoin muutkin pitchit nousi puhtaasti. Sää oli aivan kauhea, tuuli niin paljon, että välillä olin varma tuulen vievän kaverin seinältä mukanaan, vettäkin ripsi välillä ja pilvet olivat alimmillaan noin 50 metrin päässä topista.

Kolmannen pitchin alku oli jo märkää ja jalat nousi erittäin hitaasti, liian ohuet vaatteet ja kova tuuli eivät olleet hyvä yhdistelmä. Topista tuli tehdä vielä 60 m traverse storhyllanin päällä. Jäsen T meni tuttuun tapaan edeltä, minä jäin varmistamaan hänet. Köysi loppui, mutta mitään ei kuulunut, yritin tarkkailla köyttä, mutta mitään sovittuja merkkejä ei näkynyt.. odottelin ja odottelin. Kylmissään ja hieman väsyneenä alkoi pieni paniikki iskeä, yritin tavoitella kaveria puhelimella, turhaan.. onneksi hän jossain vaiheessa tajusi  itse soittaa minulle. En vain uskaltanut lopettaa varmistamista, saatika sitten lähteä seikkailemaan laskeutumispistettä kohti ilman lupaa.

Kaveri onneksi hiffasi itsekin ottaa puhelimen käteen, ja pääsin turvallisin mielin matkaan. Traverse sujui ongelmitta, kunnes saavuin kymmenen metrin päähän laskeutumisankkurista, släbin alkuun.. josta piti vielä kiivetä alas. Inhoan släbejä.. inhoan traverseja .. ja erityisesti pelkäään kiipeämistä alas. Pienen paniikin ja itkun jälkeen pääsin kohdan yli. Näin vain jokaisella askeleella släbillä sen, kuinka tipun alas.. ja kuinka tipahdan tyhjän päälle (köydessä toki) 200 m:n korkeudella ja vielä sivuheilahduksella. Horroria.  

Laskeutuminen ei mennyt ihan oppikirjamaisesti, köyttä jouduttiin pelastamaan, tehokas laskeutuminen vaihtui parin tunnin seikkailuksi. Olimme erittäin iloisia päästessämme alas, ja vielä iloisempia kun aviomieheni haki meidät ja vei kotiin. Lämmin suihku 10,5h:n palelemisen jälkeen tuntui taivaalliselta. Uni tuli vasta puolen yön jälkeen.

Mahtava reitti kyllä, kun sain kakkostella. Mahtavaa kiveä, niin upeaa erilaista..  Ainoastaan, että kun topossa lukee "bad weather", niin se kans on huono se keli :D Kannattaa pukeutua kunnolla, hanskat varmistaessa oli pop. Onneksi (tosin kaverin harmiksi) emme lähteneet kiipeämänä Vesterpilarenia, siinä olisi ollut minulle 300 metriä liikaa, en osaa edes kuvitella sitä ahdistusta mikä olisi tullut kesken matkan, kun tajuaa, että reitti vaan jatkuu ja jatkuu, eikä alas ole muuta reittiä kuin toppi.. josta olisi pitänyt vielä uskaltaa kävellä alas. En vaan pysy kaverin tahdissa mukana.

Tuli bongattua topista muutama merikotkakin.