back @ school

Olen taas (osa)opiskelija. Jipi! Tänään alkoi reilun vuoden pituinen oppisopimuskoulutusjakso, jossa suoritan taloushallinnon ammattitutkinnon. Vaikka kyseessä on itseasiassa mun omaa koulutusta alemman koulutuksen jatkoulutus, niin en mä silti pidä mitenkään epätodennäköisenä sitä, ettenkö oppisi jotain tällä jaksolla. Seuraavaksi voisi harkita jotain kurssittautumista liittyen verotus- ja yritysjuridiikkaan.

Seuraavan vuoden aikana on mm opiskelut, häävalmistelut ja työ.. ja pitäisi ehtiä urheillakin jossain välissä. Kiireiset ajat tiedossa.

Eilen tuli itseasiassa hankittua vuodeksi kiikkumiset, ja toissapäivänä liityin  kiipeilyurheilijat ry:hyn. Kiipeily luetaan extremeurheiluksi, eikä tavalliset tapaturmavakuutukset kata, jos seinillä onnistuisi itsensä telomaan. Olen myös ilmottautunut halukkaaksi osallistumaan liidauskurssille. Liidaus on siis alaköysikiipeilyä, siinä itse viedään köysi ylöspäin, kun tähän astin olen kiipeillyt vain yläköydellä tai boulderoinut. 

Me odotellaan kuumeisesti avopuolisoni pääsyä takaisin seinille, kuhan nyt ekaksi pääsee olkapääleikkaukseen ja sitten vielä kuntoutuu. Siinä tulee kyllä olemaan aikamoinen ero nykyiseen kiipeilyyn, sillä olen sisäistänyt/oppinut nopeampitempoisemman kiipeilytyylin, kuin mitä aikaisemmin avopuolison kanssa tuli harrastettua. 

Mutta joo, tänään on ollut koulutuksen lisäksi muutenkin kiva päivä. Pörräsin kaupoilla, yritin etsiä jotain kivaa must have- vaatetta huonolla menestyksellä. Mä en ymmärrä, aikaisemmin olisin shopannut itseni köyhäksi, jos olisin antanut itselleni siihen luvan. Nyt mukaan ei tarttunut vaatteen vaatetta. Mielummin olisin suunnannut urheiluvaatekaupoille, mutta en sillä hetkellä keksinyt tarvitsevani mitään. Tosin nyt jälkikäteen ajateltuna ja Saran blogista inspiroituneena tajusin, että joku sateisen kelin juoksuasu voisi olla bueno.

Koin myös muuten vaatekaupoilla olon hämmentäväksi. Kävin Forumissa Monkissa tms. Tää kauppa tulee usein monissa blogeissa esille, on vissi tosi håt .. tms.. mutta. Mä en tiennyt missä olisi kaupassa silmäni laittanut, siellä oli niin paljon kaikkea sekaisin, kaikki se tilpehöörä vie kaiken huomion vaatteilta, mikään vaatteista ei siinä sotkussa noussut esille.

Onneksi ruoka oli hyvää, mulla ja Potterilla oli treffit Fazerilla päivän salaatin äärellä.

Laatuajan jälkeen vietin vielä lisää laatuaikaa, tällä kertaa ihan ei-fiktiivisen ystävän seurassa. Oli kiva puhua häistä, vaatteista ja pörrätä Sokoksen sisustusosastolla :) Sokokselta kotiin tarttui ihanat valkoiset lakanat.. halusin saada vähän sellaiset hotellityyliset lakanat omaan sänkyyn, no .. noi ovat valkoiset, mutta niissä on ihanan ylelliset kuvioinnit.

arkajalka

En oikein vielä uskalla kirjoitella, toivon kovasti, etten ole hajoittanut alaselkääni. Fiilis ei ole ollut paras, vaikka tänään sain tehtyä supermahtavan treenin salilla, sunnuntaina kiipesin ensimmäisen 5c:n reittini ylös asti ja tänään punnersin superhienosti haasteen mukaiset punnerrukset.

Eilen sentään oli lepopäivä.. ja laatuaikaa pikkuveljen kanssa

Söimme Kampin Chico´sissa

Väijyttiin uusin Vares. Olin luvannut pikkuveljelle syntymäpäivälahjaksi viedä hänet katsomaan Vareksen, oli kyllä tarkoitus mennä katsomaan tästä edellinen elokuva, mutta se ei sitten enää pyörinyt elokuvissa, kun muistimme asian :D

Yritin anastaa pikkuveljen popparit :P

Olen kovin toiveikas selän suhteen, ehkä se on vain menkat mitkä sekoitti kropan niin totaalisesti. Selkäsärky ei kuukautisten aikaan ole mitenkään kummallista, ei edes niin kova selkäsärky, joka laittaa itkemään asentoa vaihtaessa.. mutta nyt kun kipu jatkui edelleen kuukautisten lakattua..  aloin itse friikkailla. Pitää pitää sormet ja varpaat ristissä.

toisen viikon punnerrukset

Kohta on takana toinen viikko 100 punnerruksen haasteesta. 

tiistaina 9-11-8-8-11

torstaina 10-12-9-9-14

tänään lauantaina 12-13-10-10-20

Huomenna sitten teen maksimipunnerrustestin, on kyllä sellainen kutina, että punnerruksia menee yli 25 kp.. mutta katsellaan.

Mua hieman pelotti tämän viikon punnerrukset, koska en tosiaan ole koskaan aikaisemmin ollut hyvä punnerruksissa. Teki melkein mieli luovuttaa, olla tekemättä noi.. ihan vain, koska pelkään epäonnistuvani tässä haasteessa, sata punnerrusta tuntuu NIIN kaukaiselta. Äsken olikin yllättävää ylittää viimeisen punnerrussarjan maksimi jopa viidellä punnerruksella. Mitä sitä olisikaan saanut, jos selkään ei sattuisi? Toivotaan huomenna parempaa selkäonnea ja punnerruskuntoa, niin voisi päästää jo kolmannella viikolla "kovimmalle" sarakkeelle.

Mä tiedän, että muutama muukin on osallistunut tähän haasteeseen. Miten teillä haaste sujuu?

Tänään on poikkeuksellinen päivä, olen illan kahdestaan Mimin kanssa kotona, päivän urheilut on jo urheiltu ja sosialisoinnit takana. Aamulla oli äidin kanssa salilla jo ennen kahdeksaan, ja puolesta päivästä iltaan olin Vantaan sotavetaraaniyhdistyksen 35 vuotis juhlassa auttamassa ja tarjoilemassa kirkolla ( siellä oli monesta muustakin Marttajaostosta marttoja auttamassa).

Ihan vähän pitäisi kyllä tehdä jotain rakentavaa tänään, ehkä siivota vaatekaappi, joka tuossa keskiviikkona pahimpien menkkakiukkujen aikana räjähti makuuhuoneeseen. Samalla kun siivoan kaappia, voisin katsoa kirpparille meneviä vaatteita. Olisi yksi työ-/opiskelujuttukin tehtävänä, mutta sen voisin katsoa huomenna kiipeilyn ja juoksulenkin jälkeen.

Tämän illan pääaktiviteetti on kuitenkin pikkuisen kanssa leikkiminen ja television katsominen. Kun kissa on poissa, hiiret leikkivät.. meillä se tarkoittaa sitä, että katselen kaikkia superkorneja romanttisia höpöhöpöelokuvia.

ei mun päivä

Juoksulenkki (6,38 km /39 min) takana ja nyt palkkaria naamaan. Olen viimeaikoina ymmärtänyt palkkari tärkeyden kovien urheilusuoritusten jälkeen. Ihan esimerkiksi järkevän syömisen kannalta on tärkeä vetää palkkari naamaan, ettei verensokeri ala heittelehtiä. Ei tule sitten himoissaan vedettyä kaikkea mahdollista naamaan, vaan järki pysyy loppupäivän ruokailuissa. (huom! mulla on uusi supersöpö sheikkeri, Prismasta alle 4 € muistaakseni)

Ainahan ei voi olla erinomaisen onnistunut juoksu. Tänään juoksuvauhdissa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, oli vaan kovemmat odotukset omista kyvyistään. Askeleesta puuttui täysin se keveys ja iloisuus, mitä oli ollut viimeksi lenkkeillessä.

Hyväksynkö vain selityksen, ettei se juoksu yksinkertaisesti aina voi juosta, vai alanko eritellä syitä miksi juoksu oli tänään hankalaa. Aloitus oli vaan turhan kova.. eikä kroppa ole tainnut toipua vielä täysin kuukautisista... ja kuu oli varmaan väärässä asennossa :P En mä tiedä :D

Tänään jalassa olivat uudet ystävättäreltä saadut NB:n lenkkarit ja kännykässä oli RunKeeperin sijaan Endomondo. Kengät tuntui ihan ok:lta jalassa, mutta ehkä kuitenkin pidättäydyn seuraavien kolmen viikon ajan vanhemmissa uusissa Asicsissani. Kengät olivat kyllä hyvät, tuntuivat vain erilaisilta, Asicset kun ovat kuin ilmaa.. nämä kengät olivat puolestaan hyvin "tuntuvat". Ei huonot kuitenkaan, kyllä nuolla juoksee.

Ja Endomondosta. En tiedä oliko virhe ohjelma päälle äänien kanssa. Ohjelma ilmoitti musiikin lomassa aina, milloin kilometri oli juostu, mutta se ilmoitti myös kierrosajan. Sinänsä kierrosajan kuuleminen oli hyvä, sillä se motivoi kiristämään tahtia jos meinasi alkaa löysäillä. Minulla on vain Endomondosta ilmaisversio käytössä, en ainakaan ole tästä vielä löytänyt lenkin jälkeen jokaisen kilometrin aikaa juoksn jälkeen ohjelma ilmoittaa vain ka ajan.

Lenkissä positiivista oli ..



musa .. Rammstein <3

koiranilma

Meidän pikkuinen on aika fiksu, se hiffasi kulkea sateenvarjon alla välttyäskeen kastumiselta. Mimi ei tuntunut nauttivan syyssateesta yhtä paljon kuin minä.

Minulla oli hirmuinen kriisi töiden jälkeen, olin suuntaamassa vanhimman ystävättäreni kanssa ulos syömään, eikä minulla ollut mitään päällelaitettavaa. Liioittelenko? No toki. Tuli vaan sellainen olo kuukautisten takia, ettei mikään mahdu tai sovi päälle. Valitsin lopulta varsin mustanpuhuvan kokonaisuuden.

ajaton klasikko - henkkamaukan tekonahkatakki
huivi - pieces
neulapaita - Repeat
farkut - Crocker
kengät - S.Oliver

Tuolle huiville voisi käydä ostamassa jo uuden version, joku musta tuubihuivi tms, tuo alkaa olla jo vähän turhan virttynyt ja venynyt. Tietenkin.. voisihan sitä itsekin tehdä tuollaisen, tarvitaan vain vähän lankaa ja liian isot puikot .

Päästyäni keskustaan suuntasimme ystävän kanssa syömään Mikonkatu 15:sta sijaitsevaan Vapianoon (http://www.vapiano.de/frame.php?lang=fi)

 

 Ravintolassa oli hassulta tuntuva menettely, tuli ihan joku kouluruokailu mieleen, kun ruokaa piti mennä jonottamaan tiskille, jossa ruoka valmistettiin. Ovella myös lätkäistiin käteen kortti, jolle piti sitten ladattiin tilattujen ruokien ja juomien summat, ja lähtiessä ravintolassa sitten maksettiin kortille kertyneet ostokset. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta ruoan odottamisessa kesti häkellyttävän kauan.

Myös yksi seikka tuosta kortista, mikäli sen hukkaa, niin joutuu tuosta hukatusta kortista maksamaan 50 € kassalla lähtiessä.Motivoi pitämään sen löydyksissä.

   

Oma annokseni: Calzone - kinkkua, mausteista italialaista makkaraa, tomaattikastiketta, sieniä ja mozzarellaan .. ja Corona limellä .. NAM!

 

Ruokailun jälkeen siirryimme vielä Prahaa yhdelle parantamaan maailmaa.. tai ainakin meidän omaa oloamme :D Valitsin sitten listalta hauskimman kuuloisen siiderin maistettavaksi. Älkää antako nimen hämätä teitä.. siideri ei ollut vihreä *snif*

Ystävättären tapaaminen oli erinomaista terapiaa, aina välillä ehdin kasata kaikennäköistä angstia oman pään täyteen, ja tekee hyvää päästellä ne ulos. Ehkä seuraavalla kerralla ystävär saa minulta myös suunvuoron :D

Terapiasta muuten, pitäisi tässä pikkuhiljaa miettiä jatkoa. Kohta on kaksi vuotta terapiaa takana, vielä olisi mahdollisuus saada tukea yhteen vuoteen. On vahvasti sellainen olo, ettei tätä kahdesta viikossa tahtia tarvitse enää, en tiedä tarvitseeko edes kerran viikossa. Tietenkin olisi kiva olla optio siihen, että voi käydä joskus jossain, jos on kovasti sellainen tunne että, mitään akuuttia vaan ei ole ollut enää pitkään aikaan.

kohti auringonlaskua

Sunnuntai-iltana ajoimme mökkiä kohti auringon laskiessa, kun radiossa alkoi soida tämä kappale



ihana <3

Takaisin kotona

Tänään piti suorittaa katumusharjoitus juoksun muodossa heti kotiuduttuamme. Ajattelin, että juoksu auttaisi kuukautiskipuihin, puin juoksuvaatteet päälle ja suuntasin pihalle. Kuukautiset aiheuttivat niin kauheat kivut, että luulin jalkojen lähtevän altani muutaman askeleen jälkeen, aivan kuin joku olisi iskenyt puukolla alaselkään.

Joskus kuukautiset eivät tunnu lainkaan ja joskus ne suorastaan lamauttavat, joudun vaappumaan kuin viimeillään raskaana oleva. Ei kiva :(

Kovasti toivon, että huomenna pystyisin edes kävellä töihin pikkuisen kanssa, juoksulenkki saattaa vielä jäädä  haaveeksi.

Oli sellainen olo mökkeilyherkuttelun jälkeen, että vesimeloni ja salaatti olisivat nyt kova juttu, varsinkin kun en päässyt juoksemaan :P

@ mökki

Mikäköhän siinä on, että pitää ajaa melkein kolmen tunnin päähän, jotta saa nukuttua kunnolla? Pako arjesta on ollut onnistunut, ollaan levätty, ennen kaikkea nukuttu kunnolla. Kerrankin osui myös mahtavat ilmat, on niin lämmin, että vaikka syystuulet puhaltavat, pärjää ulkona lyhyissä housuissa ja bikineissä :)

Tämän jälkeen jaksaa varmasti muutaman seuraavan hektisen ja ehkä vähän stressaavan viikon.

Nyt vielä toviksi lukemaan, kolmas Harry Potter odottaa... Illemmalla suuntaamme sitten takaisin kotiin ( ja ehkä ehdin vielä tänään käydä lenkillä).

Remontti-didi

Eilen oli vapaapäivä, mutta se ei tarkoittanut mahdollisuutta nukkua myöhään. Aamu alkoi kodin siivouksella, jumpalla ja haasteen mukaisilla punnerruksilla. Oli hävettävän ponnetonta punnertamista, perjantain lenkki tuntui vielä kropassa. Sain kuitenkin tehtyä ohjelmanmukaiset määrät.

Mun pikkuinen tykkää osallistua jumppaan, punnertaessa se hyppii iloisesti naaman edessä.. ja selkälihasliikkeissä se yritti napata mun jalkoja suuhunsa :D



Yksi syy eiliselle aikaiselle herätykselle oli se, että piti saada kaikki hommat tehtyä ennen ryntäämistäni pikkusisko uuteen kotiin kummipoikaani vahtimaan. Saavuttuani talolle sain vain huomata, että vauvanvahtimiset vaihtuivat remonttihommiin :D

Onneksi olin muutenkin ajatellut auttavani remontoinnissa niinä hetkinä kun vauva nukkuu, niin vaatteet soveltui sotkuiseenkin työhön. Nyt ehdin nähdä kummipoikaa vilaukselta keittiönsuojaamisen ja maalaamisen välillä :D En valita, oli kivaa touhustaa pikkusiskon kanssa, samalla ihmetellä asioita. Remontoiminen tuntui myös paljon hauskemmalta, kun se ei ole omassa kodissa .. ja pakollista.



Eilen olin törmännyt vanhempien lähellä yhteen lapsuudenkaveriin, hän vinkkasi olevansa järjestämässä bileitä Jätemäellä, ja kehotti tulemaan, jos ei ole mitään muita suunnitelmia lauantai-illalle.



Tuli sitten käytyä jätemäellä. Bileillä oli tosi kiva idea, maisemat jätemäeltä ovat aika mukavat, tasanne on taas niin korkealle, ettei sinne kantaudu ääniä alhaalta. Ehdittiin vasta puolisen tuntia pääesiintyjän aloitettua. Musa oli yllättävän hyvää, vaikka kyseessä oli ilmaiskeikka. Soittivat vähän Infected Mushroom -tyyppistä musiikkia.



Ylhäällä oli sen verran kiva meininki, että jos tänään ei olisi ollut työpäivä, niin olisi ollut mukava liittyä bilettäjien joukkoon ja jäädä tanssimaan.

oh yeah!

Mä sain kuin sain juostua tänään yli 20 km.. 21,2 itseasiassa, ja aikaa kului 2h 6min. Ei paska.

Nyt on sellainen olo, että voisin oksetaa.. tai pyörtyä.. tai .. jotain. Juostessa olo oli hyvä, askel kulki kevysti. Vasta tuossa kotiovella tuli sellainen äkkistoppi nääntyminen.

Tuossa matkalla huomasi, että olen kuitenkin laiminlyönyt säärien hieronnan ja pohkeiden venyttelyn, välillä tuntui penikoiden kohdalla aika nastysti. Nyt ei päivääkään ilman venyttelyitä. Aamuihin mulla kuuluu jo vatsat ja selät, niin .. iltaisin voisin ottaa ohjelmaan venyttelyn. Se menee siinä samalla kuin katsoo televisiota.

Tänään pitäisi tehdä vielä punnerrushaasteen punnerrukset. Täytyy tunnustella oloa vähän myöhemmin illalla.

to run or not to run

Olisi aika ihanaa työviikon jälkeen vain heittäytyä sohvalle, nostaa jalat ylös ja ottaa rennosti.



Olen vain jo luvannut itselleni lähteväni tänään juoksemaan, tuntuisi kauhealta pettää itselleen tehty lupaus. Tunnustelen miltä juoksu tuntuu tänään, kovasti olisi halua juosta normaalia pidempi lenkki, mutta katsotaan :)

Huomenna ja sunnuntaina voi sitten ottaa rennosti, jos tänään ylitän odotukseni.

Hei, nimeni on Myrphy

Ohhoh, mikä päivä :) Mikään ei ole oikein mennyt suunnitelmia mukaan, onnneksi mitään radikaalia vahinkoa ei tapahtunut... kaikki epäonni ei osunut vain minulle, vaan myös avopuolisolleni.

Huomasin lähtiessäni lenkittämään Mimiä aamulla avopuolison avaimien olevan kotona.. hermostuin, koska ajattelin tämän lähteneen töihin minun avaimieni kanssa, mun avaimissa on mm työpaikan avain ja auton avaimet. Hätä ei kuitenkaan ottanut mitään avaimia, joten minun avaimeni olivat kotona. Ajattelin tehdä Mimin kanssa lyhyen tehokkaan aamulenkin, jotta ehtisin ajoissa töihin (tänään en aikonut ottaa Mimi mukaan töihin).

Pikkuisella kuitenkin tänään tarpeiden tekoa odoteltiin kolme varttia, syksyn tuoksut olivat vaan niin mielenkiintoiset, ettei malttanut kuin nuuhkia. Aikataulusta jo myöhässä suuntasin koti-ovelle, kun huomasin avainnipustani puuttuvan kotiavaimet :D Meinasi iskeä pieni paniikki, mitä teen.. kävelenkö vanhempieni luokse hakemaan vara-avaimet, yritänkö lainata joltain naapurilta puhelinta (jos joku sattuu rapussa liikkumaan).. vai mitä teen. Ehdin kuitenkin rauhoittua ja tajuta, että mullahan oli autonavaimet kuitenkin vielä nipussa.

Kävellessäni autolla mietin, että toivottavasti poliisit eivät pysäytä, kun ajan ilman ajokorttia. Olin sitten näemmä unohtanut eilen illalla lompakon autoon, joten se sitten odottikin minua siellä, hyvä hyvä.

Vanhempien luota sain avaimet, pääsin kotiin vaihtamaan työvaatteet, ja muistin ottaa osan päivän ruoista. ARGHT!

En siis päässyt töihin hyvissä ajoin ennen kasia, vaan kello kävi enemmän yhdeksään päästessäni työpöydän ääreen. Tällä viikolla olisi ollut erittäin tarpeen saada tehokkaasti tehtyä töitä, sillä olen menossa su-ti mökille avopuolison kanssa, ja edellytys tälle on tietenkin, että olen tehnyt työt.

Tänään en päässyt lähtemään ajoissa terapiaan, joudun vielä koukata avopuolison työpaikan kautta viemään avaimet, seisoin varmaan kaikissa mahdollisissa liikennevaloissa.

Tänään oli myös tarkoitus lähteä kiipeilemään terapian jälkeen, mutta käteni ovat NIIN kipäet eilisen treenin ja punnerrusten jäljilät, ettei olisi ollut mitään järkeä lähteä luovuttamaan jo ensimmäiselle nousulle.

Onneksi ystävä ymmärsi, etten tee laiskuuttani ohareita, hänelläkin oli oikeastaan lepo paikallaan :) Onni onnettomuudessa, olen urheillut niin innoissani taas, etten olisi tajunnut edes pitää lepopäivää.. nyt on myös sitten aikaa lähteä Sinelliin hakemaan lisää kutsukorttimateriaaleja.

AH ja vielä yksi asia. Mun mieltä on lämmittänyt NIIN paljon muutaman päivän aikana saamani palaute ystäviltä. Palautetta on tullut kalorilaskurissa, heiaheiassa ja ihan livenäkin, että mun osallistumisen mm 100 punnerruksen haasteeseen on inspiroinut muitakin punnertamaan. Mulle ei ole tullut ikinä mieleeni, että kukaa inspiroituisi mistään mitä mä teen, päin vastoin. Olen aina mieltänyt itseni lampaaksi, joka vain seuraa muita.

Hääintoilua ja uutta treeniä

Hädintuskin jaksan näpytellä nyt. Olin tänään ystävän kanssa salilla, ja teimme hänen treeniohjelman mukaan käsitreenin (hän siis käyttää kolmijakoista saliohjelmaa). Saunassa ei meinannut palkkari enää nousta, eikä nytkään ihan kauheasti olisi voimia kirjoitella :D

Hyvän salitreenin lisäksi tein tänään punnerrushaasteen mukaiset punnerrukset (juuri ennen salille lähtemistä) ja aamulla tein vatsat, kyljet ja selkälihakset. Pitää varmaan varata tuolla aamujumpalle vähän enemmän aikaa kuin vartti, tänäänkin meni ainakin 20 min.

Sitten .. TADAA!



Tämä pussi sisältää SUUREN salaisuuden :) Kutsukorttien prototyypit/raakaversiot. Kävin tänään pikkusiskon kanssa katsastamassa juhlapaikan, koska sisko ei paikkaa ollut vielä nähnyt. Siskon piti kovasti paikasta, ja minäkin huomasin pitäväni siitä enemmän kuin ensimmäisellä tutusmiskerralla. Nyt siellä oli joku tapahtuma tulossa, joten olivat panostaneet pöytien asetteluun ja koristeluihin. Sai paremmin esimakua siitä, miltä siellä voisi näyttää :)

Käväisimme myös Sinellissä. Minulla oli ollut aika tarkka visio siitä, mitä lähden sieltä etsimään, mutta visioni muuttui täysin kaupassa.. tai .. katosi aluksi tyystin. Pikkusisko (joka ei usein ole hermostunut muhun) näytti selvästi pieniä kypsymisen merkkejä, kun olin NIIN pikkutarkka värien, kiiltoje, kuvioiden jne suhteen :D Meinasimme jopa lähteä sieltä tyhjin käsin, kunnes sain inspiraation. Tekisi mieli kehitellä vielä vaihtoehtoisia kutsukortteja, kun ei ole mikää kiire kuitenkaan vielä tehdä mitään lopullisia päätöksiä.

ystävän kanssa

.. on ihana juosta :)

Koska mulle joskus tuo lähteminen on niin vaikeaa, arvostan suuresti ystävättären tuloa tänne meille, ja täältä yhdessä lenkkeilyä. Tarkoituksena oli juosta sellainen 10 km, mutta ystävä ajattelin, että kierretään toista kauttaa "eihän se varmaan pidennä matkaa" ... joo ei :D Kotona katseltiin Endomondosta matkaa kertyneen 12,7 km. Tosi hyvä!! Juoksun keveys taas yllätti, vaikkei paineltiin keskimäärin jotain 6,2minuutin km vauhtia.

Jos sitä jaksaisi perjantaina käydä juoksemassa hmm.. vähintään tämän saman. Voisin lisätä matkaan vielä lisää pituutta, jos juoksu tuntuu hyvältä (poulikaskaan ei ole täysin poisluettu) Poppi soimaan korviin, niin se matka taittuu varmasti mukavasti. Pitää tässä treenata alle kuukauden päästävää puolikasta varten. Kuhan pe olen kokeillut hieman omaa jaksamistani, niin voisin taas treenailla samalla tyylillä, kuin mitä treenasin hcr:ään. Pari nopeaa lyhyttä lenkkiä viikossa (toi mun peruslenkki sopii tähän hyvin) ja sitten pari kertaa se lenkki, mikä meidän tänään piti alunperin juosta.

Mulla ei ole kauheasti tavoitteita mun juoksulle, toivoisin pääseväni alle 2 h 20 min, siinä olisi jo hmm.. viitisen minuuttia parannusta mun ekalle yrittämälle :) Tällä kertaa toivottavasti osaan kuunnella omaa kehoa vähän paremmin, enkä lähde juoksemaan penikkatautisena.

Zucchini!

Kesäkurpitsa on karppauksen jälkeen muuttunut kukkakaalin ohjella mun lempivihannekseksi. Tähän aikaan vuodesta kesäkurpitsa ei oo kauhean kallis, mutta mun ei tarvitse edes lähteä kauppaan ostamaan sitä, koska äitini on tänäkin vuonna kasvattanut kesäkurpitsaa.

Aika vonkaleita, tällaisia ei saa ruokakaupasta.



Viimeisin villitys on, että paistan kuoritusta kesäkurpitasta tehdyt kuutiot pannulla valkosipulin, yrttisuolan ja rypsiöljyn kanssa. Erinomainen lisuke esimerkiksi broilerille. Tavallisesti en kuori kesäkurpitsoja, mutta nyt näiden kasvettua isoiksi myös tuo kuori on muuttunut jämäkämmäksi. Viimeksi onnistui jäämään lautaselle juuri tuon paksun kuoren takia.

Sehän kävi helposti

Tänään kävin katselemassa hääpukuja lukioaikaisen ystävättären kanssa. Tarkoituksena oli vain kartoittaa tarjontaa, olisi ollut tarkoitus sitten mennä erikseen esimerkiksi äidin, siskon ja toisen ystävättären kanssa vielä uudestaan. Mutta niin siinä vain kävi.. se mieleinen löytyi kuitenkin. En tohtinut jättää mekkoa kahdesta syystä, se oli tarjouksessa .. ja se oli myöskin viimeinen kappale. Mulla on usein ollut tapana, että jos tykästyn jostain, niin .. mun päätä ei voi enää kääntää :)

Oli aika huikeaa, tuntui niin omituiselta kokeilla hääpukuja, jotenkin tämä on kuitenkin tuntunut vielä niin epätodelliselta.

Elikä, nyt morsiuspuku löytyi Stilissimasta, vaikka alkuperäinen unelmapukuni oli Niinatteresta. Luonnollisesti olin kartoittanut jo pidemmän aikaa morsiupukutarjontaa. Stilissimassa oli pari pukua, jotka nettikuvien perusteella näyttivät kivoilta, olivathan ne kivoja livenäkin, eivät vain olleet niin imarteleviä minun päälläni. Myyjä näytti muun muassa yhden oman lempimekkonsa, se oli mahtava, mutta tosi bling... pyysin häntä näyttämään jonkun toisenkin suosikkinsa.. ja se oli siinä :)

Olen NIIN supertyytyväinen mekkooni :) Oi ilo! Luonnollisesti en paljasta morsiuspukuani täällä ennen häitä.

Asiasta kukkaruukkuun, sadan punnerruksen haasteesta suoritettu ensimmmäisen päivän sarja ja aamulla tein vatsoja jumppapallolla, jumppanarulla ja selkäliitteitä lattiala.

100 punnerrusta - aloitustesti

Nonni, suoritin haasteen aloitustestin, sain tehtyä oikeaoppisesti (avopuoliso valvoi) 10 punnerrusta. Sehän meni odotettua paremmin.


Ensiviikolla viikon 1 ohjelma.
maanantai 6 - 6 - 4 - 4 - max (min 5), sarjojen välissä 60 sek
keskiviikko 6 - 6 - 8 - 6 - max (min 7), sarjojen välissä 90 sek
perjantai 8 - 10 - 7 - 7 - max (min 10), sarjojen välissä 120 sek

Jos jostain syystä ohjelma ei mene läpi, niin se sitten toisteteen seuraavalla viikolla.

ja voittaja on .. MINÄ!

Aamulla söin tukevan aamiaisen, join pari kuppia kahvia, pakkasin kamat ja lähdetiin kohti uimastadionia.



Olin niin hermostunut, että unohdin pakata polkupyöräkypärän mukaan :D Onneksi avopuoliso huomasi alle kilometrin päästä kotoa kysyä kypän perään. Olisi ollut niin inhottavaa, eivät olisi varmaan päästäneet osallistumaan, tai olisin joutunut ostamaan uuden kypärän paikan päältä.

Tällaisissa tapahtumissa odottaminen on aina sitä rankimpaa minulle. Pukkarissa oman ryhmä vuoroa odotellessa syke pomppi jatkuvasti tuossa 130 hujakoilla.



Altaassa jännittäminen loppui. Uinti meni muuten erinomaisesti, krooli sujui hienosti. Ainostaan sellainen asia jäi harmittamaan, että en lähtenyt tarpeeksi agressiivisesti liikkeelle, olisin voinut saada uinnista helposti ehkä jopa puoli minuuttia paremman ajan, jos en olisi jäänyt sumassa viimeiseksi, kesti 75 m ainakin ennen kuin pääsin pahimmasta ryysiksestä ohi.

Vaatteidenvaihdossa sitten tuntuu, että menetin sen etumatkan mitä olin uinnissa muihin saanut, seuraavalla kerra (kyllä, meinaan mennä myös vuoden päästä) voisin uida juoksuvaatteissa, moni tuntui tekevän tuolla niin. Pyöräily meni mukavasti.. juoksu myös. Juoksussa vaan ensimmäinen 1,5km meni siihen, että jalat vertyi pyöräilystä.. toisen 1,5km askel olikin jo kevyt.

Sellaista vielä, että tuon tapahtuman maasto on hyvin vaativaa, paljo ylä- ja alamäki, tasaisella pyöräilyä/juoksua oli vain vähän.

Koitos koostui: uintia 300 m, pyöräiltyä 10 km ja juostua 3 km.



Voittajan on helppo hymyillä :) Onnistuin siis voittamaan itseni. Itsehän olen oman itseni pahin kilpailija. Olin laskeskellut, että minun pitäisi päästä tuo matka noin tuntii, ja kirkkaasti se jäikin tuon alle.

Avopuoliso oli mukana kannustamassa, ihanaa kun mun harrastuksia tuetaan <3

100 punnerrusta

Endorfiinikoukussa -blogissa (http://www.evitalehti.fi/blogit/endorfiinikoukussa) on tänään 100 punnerruksen haaste. En keksinyt mitään syytä miksen osallistuisi.

Tiedot haasteesta http://www.100punnerrusta.com/

Maanantaina sitten alkakoon, kuhan saavun illalla kaupungilta sovettelemasta moriuspukuja.

Tänään muutenkin olin jo miettinyt jonkinsortin aamujumpan tyyppistä juttua osaksi arkea. Nykyään tulee harrastettua paljon aerobista juoksun muodossa, mutta kaipaisin enemmän esim juuri vatsalihasharjoitteita arkeeni. Pitää miettiä millaiset vatsaliikkeet ottaisin aamujen aloitukseen. Meiltä löytyy kotoa jumppapallo, ehkä olisi minunkin korkea aika opetella tekemään sen päälle liikkeitä. Katsotaan, liittyykö ystävättäreni aamujumppaamaan :)



Innolla odotan maanantaita ja haasteen alkamista, olen nimittäin (kumma kyllä) surkea punnertamaan. Olettaisin saavani viisi punnerrusta :D

Lungi lauantai

IHANA PÄIVÄ!!



Tänään EI urheiltu, tänään EI lähdetty minnekään. Ihanaa. Ollaan laitettu koti siistiksi ja vaan oltu, ja leikitty koiran kanssa.

Elämä on helppoa, jos päivän kauhean asia oli se, että jätski tippu maahan :D

Alan olla kauhusta kankeana huomisen Helsinki City Triathlonin (siis se MINI-matka). Mun masu taisi mennä nurinkurin, kun katsoin netistä lähtöjärjestyksen. Avokin mielestä mä oon vaan niin suloinen, kun jännitä näin kovasti :D Pitää kokeilla jos saunominen ja uiminen auttaisi saamaan ajatukset irti huomisesta vähäksi aikaa.