ja voittaja on .. MINÄ!

Aamulla söin tukevan aamiaisen, join pari kuppia kahvia, pakkasin kamat ja lähdetiin kohti uimastadionia.



Olin niin hermostunut, että unohdin pakata polkupyöräkypärän mukaan :D Onneksi avopuoliso huomasi alle kilometrin päästä kotoa kysyä kypän perään. Olisi ollut niin inhottavaa, eivät olisi varmaan päästäneet osallistumaan, tai olisin joutunut ostamaan uuden kypärän paikan päältä.

Tällaisissa tapahtumissa odottaminen on aina sitä rankimpaa minulle. Pukkarissa oman ryhmä vuoroa odotellessa syke pomppi jatkuvasti tuossa 130 hujakoilla.



Altaassa jännittäminen loppui. Uinti meni muuten erinomaisesti, krooli sujui hienosti. Ainostaan sellainen asia jäi harmittamaan, että en lähtenyt tarpeeksi agressiivisesti liikkeelle, olisin voinut saada uinnista helposti ehkä jopa puoli minuuttia paremman ajan, jos en olisi jäänyt sumassa viimeiseksi, kesti 75 m ainakin ennen kuin pääsin pahimmasta ryysiksestä ohi.

Vaatteidenvaihdossa sitten tuntuu, että menetin sen etumatkan mitä olin uinnissa muihin saanut, seuraavalla kerra (kyllä, meinaan mennä myös vuoden päästä) voisin uida juoksuvaatteissa, moni tuntui tekevän tuolla niin. Pyöräily meni mukavasti.. juoksu myös. Juoksussa vaan ensimmäinen 1,5km meni siihen, että jalat vertyi pyöräilystä.. toisen 1,5km askel olikin jo kevyt.

Sellaista vielä, että tuon tapahtuman maasto on hyvin vaativaa, paljo ylä- ja alamäki, tasaisella pyöräilyä/juoksua oli vain vähän.

Koitos koostui: uintia 300 m, pyöräiltyä 10 km ja juostua 3 km.



Voittajan on helppo hymyillä :) Onnistuin siis voittamaan itseni. Itsehän olen oman itseni pahin kilpailija. Olin laskeskellut, että minun pitäisi päästä tuo matka noin tuntii, ja kirkkaasti se jäikin tuon alle.

Avopuoliso oli mukana kannustamassa, ihanaa kun mun harrastuksia tuetaan <3