gojuttago - 1 viikko

Ihan hyvin tämä painonpudotus on sujunut taasen, kesälomakiloja karistetaan. Viikossa lähtenyt yksi kilo varsin kepeästi :) Urheilu maistuu ja juttailu maistuu. Urheiluun on tullut monipuolisuutta, crossaamisen seuraksi on tullut juokseminen ja salitreenit. On kiva treenata, kun on valmis ohjelma, jota pitää vaan noudaatta.

Äsken salille tuli vedettyä sen verran raskailla painoilla, että nyt saa kaksin käsi pitää mitä tahansa tavaraa kädessä :D Meinaa puhelimet ja lasit tippua lattialle. Treeni on siis tehonnut. Huomenna ajattelin taas juosta töihin, ja jos vaikka sitten töistä juoksisi vähän kiertäen kotiin, jotta tulee juostua enemmänkin kuin vain se vähän vajaa kolme kilometriä suuntaan.

Tänään oli kiva terapiaistunto, alkuunsa puhuttiin viikonlopun hautajaisista, mutta sitten aihe vaihtuikin yllättäen seksiin. Cipralexannoksen pienentämisestä on seurannut se, että kroppa alkaa taas herätä, libido on voimistunut, ei toki, eipä täällä ole seksittömyydestä kärsitty, mutta nyt taas on ihan eritavalla.. hm.. hereillä. Melkeinpä pitää miettiä miten pystyisi kanavoimaan tätä oloa johonkin muuhunkin kuin 24/7 jyystämiseen, jos vaikka urheilu auttaisi tähän.

Töissä oltiin tämän näköisenä





takki - H&M
huivi - Vila
paita - Vila
t-paita - Vila
tregginssit - Vila
kengät - Dinsko



ja sitten kokeilin kokonaisuutta ilman tuota päällimmäistä t-paitaa. Olin ihan varma, ettei avokki pidä tästä asukokonaisuudesta lainkaan, olin niin väärässä :D Se halinappas mut parkkipaikalla :D

uusi ystävä

Mä olin perjantaina kauhean ilahtunut, kun eräs ystävätär pyysi minua kanssaa Helsingin Taideviikoille. En ollut suunnitellut meneväni minnekään, mutta enpä mä missään tavallisesti käykään. Saunasaaressa oli ilotulitus/musiikki/valo -show, jota S:n kaverit olivat mukana organisoimassa. Oli kyllä kivaa, vaikka visiitti olikin lyhyt. Mä olen aina yllättynyt, kun tämä nuori nainen kutsuu minut jonnekin.




Äsken oli taas hurjan kivaa olla liikenteessä hänen kanssaan. Olimme itseasiassa viisistään liikkeellä, minä, Mimi ja avokki sekä tätä nuori nainen ja hänellä hoidossa oleva koira. Se on niin hassua, että me muodostetaan kolmistaan niin harmoninen kokonaisuus. Se tuntuu jotenkin luonottoman hyvältä, en oikein tiedä miten sitä kuvailisi. En ole koskaan aikaisemmin ollut tällaisessa tilanteessa, se on useimmmiten aina puolison kaveripiiristä joku, kuka pyörii porukoissa, ei ikinä mun kaverit.

On myöskin kiva, että jokin kaveri/ystävä asuu noin hurjan lähellä. Voi vain soittaa/laittaa viestiä, ja lähteä vaikka lenkille. Itseasiassa yksi toinen ystävätä asuisi vielä lähempänä, kuin tämä toinen .. mutta hän on vaan niin kiireinen, ettei varmaan edes muista minun olemassaoloani. Toisen luokse on siis ehkä parisataametriä.. toisen luoksen kolmesataa :)

Edelleen vaan on muurit korkealla juuri muutaman "palamisen" takia.

sunnuntaitrimmailua

Mimin.. ei mun .. siitä ei otetakaan kuvia :P Tai no .. kyllähän sitä tuli oma otsatukka lynennettyä muutamisen päivää sitten, kerroksittain ja tuollaisilla harvennussaksilla, jottei haittaa, vaikkei ihan niin suoraan leikkaisikaan.

Mutta Mimin trimmauksesta.
Tässä lähtötilanne:




Välineet



karsta, vauvatalkkia, kampa, harvennussakset ja trimmausveitsi.

Vielä tuo trimmaustekniikka on ihan hakusessa. Aikaisemmin olen yrittänyt itse trimmata yksin, tänään avopuoliso osallistui, kokeilin trimmaamista ekaa kertaa. Tajusin vain tuossa urakan jälkeen, että jäi tassut siistimättä, varpaiden välit jne. Tai en unohtanut sitä, mutta jätin tekemättä koska en muistanut meidän ostaneen tätä varten jo omat saksensa. Kyllähän meillä olikin ne pallopäiset sakset. Joku toinen päivä sitten, tuo trimmaus on aina oma operaationsa, ja tassuille voi olla oma päivänsä.




Joka kerralla oppii vähän enemmän, tänään turkista tuli jo tavallaan parempi, mitä nyt vähän laikkuja siellä täällä :D Ja ihoa paistaa läpi, mutta kyllä opitaan. Onhan tässä aikaa :)

laiska sunnuntai

Tällaiset maisemaa alkaa kohta olla tältä vuodelta ohi. Heräsimme sateiseen aamuun. Täytyy alkaa tosissaan miettiä pukeutumista, koska tuollahan tulee muuten vilu :)



Hieman vielä fiilistelyä vaippajaisviikon lämpimiltä päiviltä, Mimi vanhempien terassilla.. mun kukkaistyttö <3




Tänään ollaan sitten tekemättä aikalailla mitään, tai no .. mitään ja mitään, mutta siis ei mennä minnekään, ei ole pakko lähteä, urheilla. Pikkuisen kanssa tietenkin käydään ulkona, mutta se ei ole pakko, se on ihana valinta joka tehtiin puolitoista vuotta sitten kun päätimme hankkia koiran.



On huomattavasti helpompaa pitää sekä koira että asunto siistinä, kun pukee pikkuiselle päälle tällaisen asun sadepäivinä. Mimillä on välillä tapana heittäytyä matoksi maahan, jos vastaan tulee toisia koiria. Se alistuu ja haluaa päästä leikkimään. Ei tarvitse sitten aina pestä koko koiraa, tällä asulla riittää tassujen pyyhminen.

Tämä päivä tosiaan on tällaista kotona laiskottelua. Eilinen oli niin rankka päivä, sammuin kuin saunalyhty sohvalle.. olin niin väsy, etten rehellisesti saanut itseäni nostettua ylös sohvalta.

Tänään kropassa tuntuu myös eilinen urheilu, joten ei ole mitään hinkua lähteä salillekaan, avopuoliso auttoi tekemään tavallisat tehokkaampia vatsalihasliikkeitä, ne plus hooverit tekivät tehtävänsä. Huomenna sitten on taas ohjelmassa treenaamista salilla. Olen myös innoissani siitä, että ystävätär liittyy samalle salille, hän aloittaa siellä joko huomenna tai keskiviikkona. On kiva saada treeniseuraa. Tuntuu, että harrastan niin paljon jatkuvasti yksin.

Jos menisin katselemaan true bloodin kolmannen tuotantokauden tähän asti ilmestyneet jaksot. Ykkös- ja kakkoskausi on tullutkin tällä viikolla katsoa uudelleen. Olen niin koukussa. Sain vihiä, että tätä ihanuutta löytyy myös kirjoina ja tv-sarja kalpenee näiden rinnalle. Mahtavaa :)

hieman vaippajaisista

Sain vihdoinkin kameran ja tietokoneen juttelemaan keskenään :)

Banneri



Konfetit



Ilmapalloja



Vauvanvaatteet "pyykkinarulla", kuvasta puuttuu vielä toiset parit sukkia sekä pitkähinainen t-paita :)

Saunominen ja uiminen auttoi, raskas päivä tuntui muuttuvan vähemmän raskaaksi.

Saatoimme tosiaan avopuolison pitkäaikaisen ystävän viimeiselle matkalle. Tämä mies oli muodostunut minullekin varsin läheiseksi. Hän oli koskettanut monia ihmisiä elämänsä aikana. Hän oli rehellinen ja elämäniloinen ihminen, omistautunut perheeisä, intohimoinen urheilija ja mahtava ystävä.

Avopuoliso oli lupautunut valokuvaamaan hautajaiset. Ei voinut olla helppoa, tunnin verran joutui kuvata kun ryhmä toisensa jälkeen kävi laskemassa kukat arkulle, kaikki itkivät. Useaan otteeseen olisin halunnut rynnätä avopuolison luokse lohduttamaan, mutta se ei oikein olisi sopinut. Siunaustilaisuuskin oli liikuttava, pappikaan ei pystynyt peittelemään liikutustaan, puhe katkeili välillä.

Muistotilaisuudessakin kuuntelimme kymmenien adressien luettavan, tietokoneilla pyöri looppina kuvia ystämme pari viimeisen vuoden ajalta, erähiihtomatkoilta, patikointiretkiltä sekä perheen että ystävien kanssa ja hetkiä, jolloin ylpeä isä sai pidellä poikaansa ensimmäisen kerran.

On niin väärin, että 28 vuotias mies lähtee yhtäkkiä, vaimolta riistetään puoliso ja pieneltä lapselta isä, mainitsemattakaan siitä, että vanhemmat joutuvat hautaamaan poikansa. Tällaiseen suruun kun ei voi mitenkään valmistautua.

Hyvän ihmisen muisto,
miten se mieltä lämmittää.
Miten aina sen soinnusta sieluun,
sävel pieni soimaan jää.

rankkaa

tuntuu omituiselta saattaa tänään ystävä viimeiselle matkalle.

en pysty kuvitella edes murto-osaa siitä surusta mitä hänen perheensä kokee, vaimo ja lapsi.

sohvan uudet vaatteet

Ennen uutta verhoilua



Jälkeen verhoilun





Tästä kotona otetusta kuvasta ei ehkä saa maailman parasta käsitystä millainen sohva on nykyään, onneksi tuolla verstaalla otettiin myös yksi kuva. Ystävätär teki kyllä mahtavan hienoa työtä. Nyt nojatuolit ja sohvat ovat verhoiltu samalla kankaalla.

Seuraavaksi täyty alkaa etsiä kotiin kokovartalopeiliä. Avopuoliso alkaa olla kyllästynyt siihen, että voi tsekata asun vasta rapun oven heijastuksesta. Pitää päästä varmaan sen yli, etten pidä peileistä kotona.

casual friday

huppari - Zara
t-paita - Vero Moda
farkut - Levi's
vyö - iänikuinen joku

Jotenkin mä muistelin tuon t-paidan olevan hieman kireämpi, nyt se on ihan lörppänä, vaikka oli vasta ensimmäistä kertaa päälle.

Nyt pitää laittautua, käyttää koira ulkoja ja valmistautua taiteiden yöhön :)

260810

farkut - One Green Elephant
kengät - Bronx
paita - Vero Moda
huivi - H&M
takki - H&M
rannekoru - H&M

Ai niin .. varma tapa piristää puolisoa ja parisuhdetta. Korkokengät, trenssi ja seksikkäät alusvaatteet toimii aina, varsinkin kun hakee toisen töistä.. oli aikas pitkä kotimatka, mutta odotus kannatti :) Ihana kommentti kun avopuoliso pääsi firman ovesta ulos..
a: oletko sä alasti tuolla alla
m: haluaisitko sä että mä olisin?
<3

250810

Täytyy toivoa, etten tänään salilla hajottanut selkääni. Hetken tuntui siltä.

Pidemmittä puheitta, päivän asu




takki - vila
neule - Gina
legginssit - Vila
kengät - DinSko
laukku - Zara

Toi takki hoikistaa tosi kivasti :)

<3 syksy <3

Run didi run!!

HAA! Ihan voittajafiilis, kun juoksin töihin 3 km 14 minuutissa, kertaakaan ei juokseminen tuntunut vaikealta, päinvastoin, olisin helposti juosta enemmänkin. Ja töistä hölkyttelin koiran kanssa kotiin. Pikkuinen tuli suurimman osan ajasta tosi kiltisti vierellä. Oon niin tyytyväinen, tuon kotihölkyttelyn jälkeen oli sellainen olo, että kevyesti menisi vielä vaikka toinen samanlainen. Aivan mahtavaa. IKINÄ ei ole juokseminen tuntunut näin kivalta, mä oon varmaan vinksahtanut. Mahtavaa.

Mä oon usein seurannut kun toiset juoksee tässä lähellä lenkkiä, kierros toisensa jälkeen hölkyttelevät meidänkin parvekkeen ohi. Oon usein miettinyt, että miten ihmeessä juokseminen voi olla joidenkin mielestä nautinnollista. Ehkä mä alan vähitellen hiffaamaan sitä, miten kuuluu juosta oikeaoppisesti.

Nyt kun saisin vielä avopuolison innostumaan uudestaan juoksemisesta, niin voisimme saada itsemme kunnolla kuntoon. Täytyy vain varoa olla innostumatta liikaa, jottei mene liiallisuuksiin.

Juoksumusana aamulla soi Rammstein, sillä sai ylläpidettyä hyvän juoksutemmon.

Nyt suihkuun. Kaveri ilmoitti viikko sitten, että tulee kahden nuorimmaisensa kanssa katsomaan meidän koiraa :)

Maanantaina alkaa uusi elämä.. taas

Nonni, tänään alkoi sitten juttailu taas kovaa vauhtia. Taisi tänään startata tuo fitfarmin projekti, ja netti kuhisee juttailijoita. Mikäs sitten sen helpompaa kuin mennä mukaan :)

Eli sama ruokavalio jatkuu, millä menin jo aikaisemmin kuukauden. No biggy. Mä koen tämän juttailun suorastaan rentouttavaksi. Täytyy toivoa, ettei annostuksien pienentämiset vaikuta jälleen dramaattisesti omaan jaksamiseen. Kaksi viikkoa meni hieman plörinäksi.

Tänään kävin crossaamassa ja vetämässä salitreenin. Tein sitten ylimääräisen sarjan ojentajia, ja nyt kädet ovat mössöä :) Ihana tunne.

Huomenna aion taas juosta töihin. Juuri sopiva mulle toi muutama kilometri, sillä on hyvä aloittaa, plus tulee taitettua työmatka ympäristöystävällisesti. Pitää yrittää laatia itselle jokin viikottainen kalenteri siitä, miten urheilee, missä kohtaa viikkoa toteuttaa minkäkin treenin. Mä niin pidän rutiineista ja suunnitelmallisuudesta. Se on niin se mun juttu. Olisi vain kauhean kiva jos olisi joku ystävä, joka urheilisi mun kanssa. Avopuolisollahan on kortti tuonne mun salille, mutta häntä ei saa mukaan ohjatuille tunneilla, ja hänellä usein salitreeni kestää vähemmän aikaa, kuin mitä minulla se kestää. Eli .. ei ehkä paras mahdollinen treenikumppani.

Toisaalta taas, jos sitä treenaa jonkun kanssa, niin sitten siinä on se vaikeus saada aikataulut menemään yksiin.

230810

Mustaa, mustaa, mustaa.. ihan muuten vain.
Tulipa nätti olo, kun laitoin hiuksiin kiharoita jättimäisen nutturan aikaansaamiseksi ja hieman ripsaria ripsiin. Enpä ole tainnut meikata pariin viikkoon.

takki - Vila
mekko - Zara
kengät - Bronx
huivi - Aleksi 13
panta - Gina
paita - Vero Moda Vintage

Eipä tuosta oikein saa oikein selviää mistää noista .. mutta nyt ei ollut ketään ottamassa päivänasu kuvaa minusta.

Tuo Vero Modan Vintage -paita on ollut hieman laiminlyötynä, ostin sen jo aikoja sitten, mutta avokin mielipiteiden takia en ole oikein käyttänyt sitä. Nyt screw sen mielipiteet, ja paita käyttöön :)

230810

Viikonloppukuulumisia

Vaippajaisten jälkeen tämä viikonlopun ohjelmassa oli aikalailla vain lungia hengailua. Otettuani vapaapäivän töistä, olin valmistautunut henkisestä menemään töihin lauantaina, mutta äitini sanoi, ettei minun tarvitse mennä sinne, jos ei ole mitään kiireellistä. Lauantaina sitten vain olin kotosalla pikkuisen kanssa, kunnes kävelimme puolilta päivin vanhmpieni luokse.

Halusin sanoa heippa saksan siskolle, tämä nuori tyttö oli se, joka asui vanhempieni luona vuoden päivät pari vuotta sitten. Hän muutti nyt sitten muutamaksi vuodeksi Suomeen opiskelemaan, hän jatkoi matkaansa lauantaina uudelle opiskelupaikalleen.

Vanhempieni luona sitten leikin Mimin kanssa puutarhassa. Pikkuinen sai olla vapaana pihalla, ja minun yllätyksekseni hän pysyi kiltisti pihalla, ei tarvinnut kertaakaan olla hakemassa naapurien pihalta tai autotieltä. Mimi sai ravata pihalla niin paljon kuin sielu sieti. Oli tosi ihana katsoa kuinka hän nautti vapaudesta. Myöskin aina jos kävin hakemassa pihalta jotain, otin Mimin mukaani. Pidin hihnaa kädessäni, mutten kertaakaan joutunut käyttää sitä.

Tänään pikkuinen oli sitten niin poikki, että nukkui vielä iltapäivällä avokin kotiuduttua töistä.







Siivoilin vaatekaappia, ja Mimi nukkui koko ajan vain sängyllä. Välillä vaihtoi paikkaa ja jatkoi taas unia. Rankkaa tuo koiran elämä <3

Aamulenkillä ollessani törmäsin erääseen pariskuntaan. He jäivät ihastelemaan Mimiä, heillä itsellään on myös westie. Oli kiva vaihdella ja kuunnella muidenkin westienomistajien kokemuksia. Mimi on varsin jääräpäinen tapaus, ja tuntuu välillä siltä, että pikkuinen hukkaa korvansa täysin. Välillä mennään ja sinkoillaan, ja vähän jokaisen koiran kohdalla heittäydytään maahan matoksi, hirveästi tekisi mieli leikkiä kaikkien koirien kanssa.

Tämä pariskunta sanoi, että heillä koira oli kolmanteen ikävuoteen asti samanlainen sinkoilija, mutta sen jälkeen kuin salaman iskusta koira muuttui rauhalliseksi, kävelee nätisti vierellä ja tottelee. Enää 1 vuosi ja 8 kuukautta siihen. JESCH!




Olen kyllä niin onnellinen tuosta meidän pikkuisesta, vieläkään ei kertaakaan ole tullut sellaista oloa, ettenkö haluaisi viedä Mimiä ulos. Ei tunnu ikävältä velvollisuudelta, vaan yhdessäolo on aina yhtä ihanaa, ja iloinen pikkuinen saa aina hymyn huulille.

Vaippajaiset

Nonni, eli siis.. se mistä en ole uskaltanut kirjoittaa tänne puoltakaan sanaa oli mun pikkusiskon vaippajaiset. En nimittäin tiedä lukeeko pikkusiskoni blogiani vai ei, joten en halunnut riskeerata.

Sain reilu kuukausi sitten päähäni järjestää siskolle juhlat poksahtamisen kunniaksi. Oli kiva suunnitella juhlia, en ole koskaan ollut vastaavissa. Jälleen kerran facebook tuli apuun, siellä pistin ryhmän kasaan, kutsuin pikkusiskon ystäviä, meidän äidin, siskon anopin ja muutaman sukulaistytön.

Oli kauheasti kaikennäköisiä suunnitelmia, mutta loppujen lopuksi päätin pitää varsin yksinkertaiset pirskeet, keskittyä yhdessäoloon ja hyvää ruokaan.

Olin niin intona, että kun huomasin Tiimarissa olevan kaikenlaisia vauvajuhlajuttuja - bannereita, ilmapalloja, kertakäyttöastioita, pöytäkoristeita jne jne - niin olin ostaa koko kaupan tyhjäksi. Onneksi sentään sain itseni hillittyä ja mukaan tarttui vain banneri, ilmapalloja, pieniä kimallepöytäkoristeita ja it's a boy - servettejä.

Juhlan ruoka oli myös yksi asia mitä suunnittelin innolla, halusin ehdottomasti tehdä cupcakeja, sillä niitä on nyt ollut niin monissa paikoissa, eri blogeissa ja lehdissä. Moumoun blogista bongasin kakkusankarit.fi -sivuston, josta sitten löysin juhlaan sopivat makeat leivonnaiset, limejuustokakkumuffinssit ja Bannoffee -kakun, tämän lisäksi tein savulohituorejuustorieskarullia. Nams. Äiti auttoi tekemällä kanasalaatin ja tavallisen salaatin. Juhla vaati tietenkin vaati myös ihanan raikkaan tervetuliaismaljan, Shirley Temple-drinkin.

Käytin perjantaina koko päivän siivoamiseen ja ruoanlaittoon, keskiviikkona ystävätär tuli auttamaan leikeissä ja neuvoi millainen ohjelma olisi hyvä juhliin. Saimme myös juuri sopivasti perjantaina sohvamme takaisin, se oli ollut reilun kuukauden poissa. Ystävättäreni verhoileen työkseen huonekaluja. Meidän oli tarkoitus viedä sohvamme hänen luokseen jo heinäkuun alussa, mutta Askosta johtuen saimme sohvan vietyä sinne vasta loppukuusta, joten .. tietenkin sitten myös sohvan takaisin saaminen venyi, koska heinäkuun jälkeen ystävätär joutui sitten iltaisella tekemään verhoilun.. eikä lomallaan, joka olisi ollut heinäkuussa.

Kaikki meni niin hyvin. Juoni pikkusiskon meille saamiseksi onnistui erinomaisen hyvin, olihan sitä mietitty viikko. Hän ei ollut aavistanut mitään. Itseäni vaan jännitti niin turkaisesti, että pikkusiskon saavuttua en pystynyt edes tarjoilla tervetuliaisdrinkkejä, kun kädet tärisivät niin paljon, ettei kädessäni pysynyt edes oma lasi. Vitsailinkin sitten rauhoituttuani, että eivätpä ole nämä ihmiset ensimmäistä kertaa todistamassa minun hermoiluani pikkusiskon juhlissa, onnistuinhan pyörtymään häissä alttarille. On varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kukaan pyytää minua kaasoksi :D

Pikkusisko sai paljon kivoja lahjoja, omani olin laittanut "pyykkinarulle" roikkumaan, eli keikkuivat meillä olkarin ja keittiön välillä narulla :)

Olin varsin häkeltynyt, kun ihmiset kiittelivät minua juhlien järjestämisestä, enpä tullut ajatelleeksi saavani kiitoksia,kun .. pikkusiskon juhlathan ne olivat.

Harmillista, etten saa nyt lisättyä kuvia kamerastani blogiini. On ollut hieman vaikeuksia saada linuxia ja canoniani juttelemaan keskenään, muutenkin koneeni on temppuillut viimeaikoina. Onneksi sentään iphonesta saa kuvat tänne :)

Taantuma

Juuri kun luulin, että nyt olisi päässyt pahimmista vieroitusoireita eroon, niin BOOM! Sellainen päänsärky ja pahoinvointi, ettei työnteosta meinannut tulla mitään. Täytyy toivoa, etten sotkenut tänään töissä kenenkään asiakkaan juttuja pahasti. Ei oo kauhean korkealla itseluottamus just nyt.

Hitsi, oon aikas intona.. mutta en viitsi kirjoittaa vielä asiasta, jos tulee vääränlaisia silmiä tänne :)

Kiva juttu muuten, huomenna on sitten vapaapäivä. Avokillakin on.. niin voidaan tehdänkin jotain yhdessä, kun sitten toinen on töissä viikonlopun.

Eipä tässä muuten mitään uutta... vai onko. Niin joo, avokki tuntui eilen innostuvan pikkuisista hieman enemmän, kun ystävätär oli täällä kylässä tyttärensä kanssa. Aikamoinen. Olin erittäin yllättynyt siitä kuinka paljon 14 kk vanha lapsi menee ja juttelee. Mimi reagoi pikkuiseen hyvin. Ei hyppinyt päälle, ei näyttänyt tekevän mitään muutakaan mikä olisi millään tavalla luonut mitään pelottavaa tilannetta. Antoi pikkuisen silittää. Välillä vaan kummasteli korkeita ääniä :) Oli ihana huomata kuinka samanlaisia pikkuiset olivat, molemmilla tuntui välillä katoavan korvat :) Suloisia.

hyvä olla

Puhuminen auttaa, mieli on vauvarintamalla rauhoittunut. On muutenkin erittäin rauhallinen olo, tyyni, onnellinen ja rakastettu.

Avopuoliso aina yllättää minut huolenpidollaan, tuntuu, etten lainkaan totu siihen. En tiedä, että enkö vain muista vai mitä, mutta minulla ei ole pahemmin mielikuvia siitä, että minua olisi hoivattu nuorena kun olen ollut sairas. Olon ollessa onneton, sitä kaipaa olla sylissä, haluaa lohdutusta ja huolenpitoa, empatiaa.

Ehkä sen takia olen itse aina niin empaattinen ja myötäelän ihmisten ongelmia, koska kuvittelen, että se on se, mitä he kaipaavat, kuten minä olen kaivannut ollessani usein hankalissa tilanteissa. Välillä tämä turha empaattisuus tuntuu saavan minut pulaan, tai saikin, tai siltä se hetkellisesti vaikutti ja tuntui, tuntui myös, että minua rangaistiin siitä. Mutta nyt, olen oikeastaan tyytyväinen siihen, miten asiat etenivät, enää en käytä empatiaani ja myötäelä ihmisen ongelmia, joka on kykenemätön siihen itse. Riittää, että koen välillä valtavaa surua oman perheen takia, siihen ei tarvita enää ketään muuta kuluttamaan minun energiaani.

Avopuoliso oli mahtava eilen illalla. Sen lisäksi, että minulla on välillä edelleen kovia vieroitusoireita, niin eilen tuli vielä massiiviset kuukautiskivut, enpä muista vastaavia särkyjä sitten syyskuun 2007 (tarkka aika muistissa, sillä tapailin silloin erästä nuorta miesta, heti pian eron jälkeen). Olin eilen jo töissä lähes kaksinkerroin, mutta töissä pari buranaa vei kivun pois, pääsin jopa urheilemaan alkuillasta. Nukkumaanmentäessä säryt palasivat erittäin kovina, yritin mennä nukkumaan, herätessä usein särky on poissa. Mutta eihän tästä mitään tullut, pian itkeä tihrustin kipujen takia, avokki ei lainkaan aluksi ymmärtänyt tämän olevan normaalia minulle, oli jo lähes viemässä lääkäriin. Rauhoittui kun sanoin, että särkylääke auttaa, harmi vain, ettei kotoa löytynyt kuin tramalia, särky lähti mutta olenpa myös ollut hereillä kahdesta lähtien. Avokki toi kuumaa masun päälle, makasi vierelläni, hieroi vatsaa, piti sylissä ja suukotteli, odotti kunnes minun oloni alkoi olla parempi.

Tuntuu niin omituiselta vain olla ja antaa toisen tuoda kaikkea tarvittavaa. Se tuntuu hyvältä, turvalliselta. Ehkä opin vielä jossain vaiheessa olemaan potematta huonoa omaatuntoa siitä, että toinen auttaa ja huolehtii.