hyvä olla

Puhuminen auttaa, mieli on vauvarintamalla rauhoittunut. On muutenkin erittäin rauhallinen olo, tyyni, onnellinen ja rakastettu.

Avopuoliso aina yllättää minut huolenpidollaan, tuntuu, etten lainkaan totu siihen. En tiedä, että enkö vain muista vai mitä, mutta minulla ei ole pahemmin mielikuvia siitä, että minua olisi hoivattu nuorena kun olen ollut sairas. Olon ollessa onneton, sitä kaipaa olla sylissä, haluaa lohdutusta ja huolenpitoa, empatiaa.

Ehkä sen takia olen itse aina niin empaattinen ja myötäelän ihmisten ongelmia, koska kuvittelen, että se on se, mitä he kaipaavat, kuten minä olen kaivannut ollessani usein hankalissa tilanteissa. Välillä tämä turha empaattisuus tuntuu saavan minut pulaan, tai saikin, tai siltä se hetkellisesti vaikutti ja tuntui, tuntui myös, että minua rangaistiin siitä. Mutta nyt, olen oikeastaan tyytyväinen siihen, miten asiat etenivät, enää en käytä empatiaani ja myötäelä ihmisen ongelmia, joka on kykenemätön siihen itse. Riittää, että koen välillä valtavaa surua oman perheen takia, siihen ei tarvita enää ketään muuta kuluttamaan minun energiaani.

Avopuoliso oli mahtava eilen illalla. Sen lisäksi, että minulla on välillä edelleen kovia vieroitusoireita, niin eilen tuli vielä massiiviset kuukautiskivut, enpä muista vastaavia särkyjä sitten syyskuun 2007 (tarkka aika muistissa, sillä tapailin silloin erästä nuorta miesta, heti pian eron jälkeen). Olin eilen jo töissä lähes kaksinkerroin, mutta töissä pari buranaa vei kivun pois, pääsin jopa urheilemaan alkuillasta. Nukkumaanmentäessä säryt palasivat erittäin kovina, yritin mennä nukkumaan, herätessä usein särky on poissa. Mutta eihän tästä mitään tullut, pian itkeä tihrustin kipujen takia, avokki ei lainkaan aluksi ymmärtänyt tämän olevan normaalia minulle, oli jo lähes viemässä lääkäriin. Rauhoittui kun sanoin, että särkylääke auttaa, harmi vain, ettei kotoa löytynyt kuin tramalia, särky lähti mutta olenpa myös ollut hereillä kahdesta lähtien. Avokki toi kuumaa masun päälle, makasi vierelläni, hieroi vatsaa, piti sylissä ja suukotteli, odotti kunnes minun oloni alkoi olla parempi.

Tuntuu niin omituiselta vain olla ja antaa toisen tuoda kaikkea tarvittavaa. Se tuntuu hyvältä, turvalliselta. Ehkä opin vielä jossain vaiheessa olemaan potematta huonoa omaatuntoa siitä, että toinen auttaa ja huolehtii.