uusi ystävä

Mä olin perjantaina kauhean ilahtunut, kun eräs ystävätär pyysi minua kanssaa Helsingin Taideviikoille. En ollut suunnitellut meneväni minnekään, mutta enpä mä missään tavallisesti käykään. Saunasaaressa oli ilotulitus/musiikki/valo -show, jota S:n kaverit olivat mukana organisoimassa. Oli kyllä kivaa, vaikka visiitti olikin lyhyt. Mä olen aina yllättynyt, kun tämä nuori nainen kutsuu minut jonnekin.




Äsken oli taas hurjan kivaa olla liikenteessä hänen kanssaan. Olimme itseasiassa viisistään liikkeellä, minä, Mimi ja avokki sekä tätä nuori nainen ja hänellä hoidossa oleva koira. Se on niin hassua, että me muodostetaan kolmistaan niin harmoninen kokonaisuus. Se tuntuu jotenkin luonottoman hyvältä, en oikein tiedä miten sitä kuvailisi. En ole koskaan aikaisemmin ollut tällaisessa tilanteessa, se on useimmmiten aina puolison kaveripiiristä joku, kuka pyörii porukoissa, ei ikinä mun kaverit.

On myöskin kiva, että jokin kaveri/ystävä asuu noin hurjan lähellä. Voi vain soittaa/laittaa viestiä, ja lähteä vaikka lenkille. Itseasiassa yksi toinen ystävätä asuisi vielä lähempänä, kuin tämä toinen .. mutta hän on vaan niin kiireinen, ettei varmaan edes muista minun olemassaoloani. Toisen luokse on siis ehkä parisataametriä.. toisen luoksen kolmesataa :)

Edelleen vaan on muurit korkealla juuri muutaman "palamisen" takia.