Oli tosiaan alkuviikosta pari .. tai kolme päivää mieli erittäin maassa. Kalenteristahan syykin selvisi, pms, aina kierron puolessa välissä vaivun hurjaan alakuloon ja masentuneisiin ajatuksiin.
Olin valmis jättämään avopuolisoni, muuttamaan muualle ja jopa tappaamaan itseni. Joskus vuonna nakki minulle määrättiin lääkitys näitä pms-masiksia varten, eipä näemmä ainakaan ole helpottunut.
Usein tähän pms:ään on liittynyt itsensä viiltelyä ja muuta vahingollista toimintaa, mutta enemmän ennen kuin tajusin mistä tämä johtuu. Nykyään yritän tiedostaa alakulon syyn, yritän tsempata itseäni sillä, että se menee parissa päivässä ohi. Se auttaa jaksamaan. Useimmiten menen näinä päivinä tavallista aikaisemmin nukkumaan, jotteivat ajatukset muutu teoiksi.
Avopuoliso on hyvin ajantasalla tästä. Tavallisesti jos olen mökömökönä, tiedän miksi olen allapäin, siis siihen on jokin selkeä syy, ja tämän olen sanonut avokille. Olen sanonut, että älä ikinä hyväksy minulta vastausta "ei mikään".. Kesti aikanasa, että vastaus oli pms :)
1 viikko sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti