Saunominen ja uiminen auttoi, raskas päivä tuntui muuttuvan vähemmän raskaaksi.

Saatoimme tosiaan avopuolison pitkäaikaisen ystävän viimeiselle matkalle. Tämä mies oli muodostunut minullekin varsin läheiseksi. Hän oli koskettanut monia ihmisiä elämänsä aikana. Hän oli rehellinen ja elämäniloinen ihminen, omistautunut perheeisä, intohimoinen urheilija ja mahtava ystävä.

Avopuoliso oli lupautunut valokuvaamaan hautajaiset. Ei voinut olla helppoa, tunnin verran joutui kuvata kun ryhmä toisensa jälkeen kävi laskemassa kukat arkulle, kaikki itkivät. Useaan otteeseen olisin halunnut rynnätä avopuolison luokse lohduttamaan, mutta se ei oikein olisi sopinut. Siunaustilaisuuskin oli liikuttava, pappikaan ei pystynyt peittelemään liikutustaan, puhe katkeili välillä.

Muistotilaisuudessakin kuuntelimme kymmenien adressien luettavan, tietokoneilla pyöri looppina kuvia ystämme pari viimeisen vuoden ajalta, erähiihtomatkoilta, patikointiretkiltä sekä perheen että ystävien kanssa ja hetkiä, jolloin ylpeä isä sai pidellä poikaansa ensimmäisen kerran.

On niin väärin, että 28 vuotias mies lähtee yhtäkkiä, vaimolta riistetään puoliso ja pieneltä lapselta isä, mainitsemattakaan siitä, että vanhemmat joutuvat hautaamaan poikansa. Tällaiseen suruun kun ei voi mitenkään valmistautua.