Lepopäivä

Tein itselleni lupauksen pitää tänään lepopäivän urheilusta, tottakait juuri tänään ilma oli mitä mahtavin työpäivän jälkeen, kuin tehty juoksemista varten. Ihan puhdasta lepoa ei kuitenkaan tullut pidettyä, kävelin aamulla pikkuisen kanssa töihin, ja juoksimme/hölkkäsimme takaisin.  Pikkuinen jaksoi erinomaisesti hölkätä koko matka, 2,7 km! Pariin otteeseen piti pysähdellä nuuskimaan tai tekemään tarpeita, mutta muuten meni hyvällä tahdilla. 

Ero työmatkaan oli hirmuinen, ajallisesti, sekä pysähdyksien määrällä. En edes joutunut "pakottamaan" pikkuista, vaan Mimi ihan itse välillä kiihdytteli mun edelle

Tuossa ollaan sitten juuri saavuttu kotipihalle

Ihania värejä pihan lehdissä

Mimi nauttii rapsutuksesta koitoksen jälkeen. Pikkuinen tuntui nauttivan juoksusta niin paljon, että pitää ottaa tavaksi juosta töihin ja takaisin Mimin kanssa. En ollut suunnitellut juoksemista/hölkkäämistä töihin lähtiessä, mutta onneksi minulla oli hyvät lenkkarit jalassa, laiskuuttani oli laittanut urheilutopin ja mukavuudenhalun takia en ollut ottanut laukkua vaan otin avopuolison pyöräilyrepun.

työhuonesuunnittelua

Meillä oli jo ennen muuttoa tarkka visio siitä, mitä sisustamme olohuoneen, keittiön ja makuuhuoneen. Työhuone on aivan vain ollut vielä täysin auki. Työhuoneessamme ei ole mitään yhtenäistä tyyliä, siellä on vain mun kohta kymmenen vuotta vanha Ikean lasinen (mun mielestä ihana) työpöytä, avopuolisolla on käytössä tamminen lainapöytä pikkusiskolta sekä ikean valkoinen kirjahylly. Ikkunaverhot ovat mitä sattuu kamaa Anttilasta ostettuja verhoja, huoneessa ei ole mattoja, eikä mitään kuvia / tauluja seinälle. Oven vieressä olevat vaatekaapit on rakennettu tuohon, niitä ei lähdetä irrottelemaan. Huoneen keskellä on hirveästi tyhjää tilaa, kaapin edessä on hukkatilaa.. ja kirjahyllystä näkyy kaikki kirjat/laatikot inhottavasti.

Ongelmana on ollut se, että avopuoliso olisi halunnut meille samanlaiset työpisteet, mä taas en näe kahden uuden pöydän hankkimista järkevänä, sillä a) mulla on jo pöytä mihin olen erittäin tyytyväinen b) miksi investoida kauheasti sellaiseen huonekaluihin, jotka tulevat jossain vaiheessa vain olemaan tiellä huoneessa. Meillä on aikaisemmin työhuoneeseen liittyvät suunnitelmat pohjautuneet siihen, että molemmilla on pöytäkoneen ja omat työpöydät.

Onnistuimme meidän molempien yllätykseksi pääsemään jonkinsortin yhteisymmärrykseen siitä, että esimmäiseksi on järkevää ihan tulevaisuutta ajatellen olla läppärit, sillä voi olla, etten tuo huone aina ole aina vain meidän käytössämme. Läppärien hankkimisesta seuraava askel oli se, että emme myöskään tarvitse molemmat omia pöytiä, vaan hankimme työpisteen, jota saa käyttää se, kenellä on jotain tärkeitä töitä tehtävänä. Minä toivon, että tuo piste voisi toimia mm työpisteenäni, jos /kun joskus pääsen urallani siihen pisteeseen, että saan viedä töitä kotio.

Yllä olevassa kuvassa lainapöytä on annettu pois, mun lasipöytä on siirtynyt toiselle seinälle, ja tuohon missä aikaisemmin oli pöytäni, on laitettu nyt alla olevan kuvan tyylinen kirjahyllyratkaisu, hyllyjä voisi ehkä laittaa vielä yhden rivin lisää, seinätilan hyödytämisen maksimoimiseksi. Kuva on Lundian sivuilta. Mielessäni jo myös kuva siitä, millaisia mattoja / tekstiileitä huoneseen tullaan hankkimaan.

Sitten kun on se aika, että meillä olisi mahdollisesti joku kolmas tuolla, kenellä olisi tarvetta omalle huoneelle, niin lasinen ikean pöytä viedään huoneesta pois, ja punaisella rajatulle alueelle voi sitten saada mahtumaan pinnasänkyä, imetystuolia ja/tai lipaston vauvan vaatteille.

Seuraava askel on lähteä selvittelemään hintoja, paljon pitää säästää jotta saisimme tuollaisen ihanan kokonaisuuden. Lundia on ymmärtääkseni hurjan kallista, mutta sen pitäisi myös kestää. Ainakin vanhempieni kotona Lundian huonekaluilla on jo kovasti ikää. Tottakait kelpuutamme muualtakin tuollaisen kokonaisuuden, jos vain jostain joku vastaava löytyy.

ps. mun piti tänään illalla luututa lattiat ja pyyhkiä pölyt pöydiltä, sen sijaan olen tehnyt ruokaa ja kirjoittanut neljä postausta, kaksi tähän blogiin ja kaksi ruokablogiini. Vielä on tunti aikaa ennen kuin avopuoliso kotiutuu.. aika raittaa hösseliksi.

pss. maitorahka oli hyvää, ainakaan ensimmäisen testierän jälkeen minua ei oltu laittamasa parvekkeelle nukkumaa

psss. tänään pääsee myös eilen ostetut moisture kick -tuotteet testiin.

WHAAAAT :D

Takana on ehkä mahtavin kiipeilykertaa vähään aikaan. 

Minuahan pelotti jopa tänään lähteä kiipeilemään ystävän ehdottaessa liidausta. Viimeksi uskalsin liidata, mutta se ei mennyt mitenkään kauhean mairittelevasti. Olin aivan kauhusta kankeana, koin etten pystyisi mitenkään tänäänkään kiivetä mitenkään tätä paremmin.

Aloitimme tänään kevyesti yläköysittelyllä. Tai no kevyesti ja kevyesti, ensimmäinen 5b:n nousu meni kahdessa erässä. Yhdessä vaiheessa innostui kokeilemaan uuden seinän nurkassa olevaan 6a:ta, sillä siinä näytti olevan varsin mukavat otteet. Reitti oli superkiva, otteet hyviä, onnistuin vain saamaan krampin sekä niskaan että pohkeeseen siinä säheltäessäni :D Ensikerralla paremmin sitten. Ensikerralla voin myös käyttää hyväkseni sitä, että katselin muutaman muun kiipeilijän nousut ko reitillä.

Seuraavaksi sitten kaveripoika varmisti minun liidatessa erästä reittiä, jota aluksi luulin 5a:ksi, joka sitten kiipeilyn jälkeen paljastui 5c:ksi!!! Liidasin reippaasti yli puolenvälin, en tainnut edes laskeutua köyteen kertaakaan. Ylösasti en tosi päässyt, sillä käsistä loppui voimat, liidi ottaa käsiin yläköysittelyä rankemmin. Kaveripoika sitten liidasi reitin ylös asti, ja yritin vielä mennä kakkosella ylösasti, mutta voimat eivät vain riittäneet. Käsivarret olivat aivan pumpissa, sain hädintuskin avattua solmun irrottauduttuakseni köydestä.

Yritin vielä liidata yhtä toista reittiä, jälleen voimat loppui kesken. Kyseessä oli reitti, jonka olen aikaisemmin noussut kakkosena ylös.

On niin mahtava olo, aivan yhtä mahtava kuin mitä oli esimerkiksi puolitoista viikkoa sitten juoksun jälkeen. Kotimatkalla vaan hymyilin, kun olin NIIN tyytyväinen itseeni. En pelännyt, uskalsin liidata, pääsin 5c:tä pitkälle liidaten ja yllätin itseni 6a:n nousussa. 

Ensikerralle on tavoitteena nousta yhtä toista 5c:n reittiä, jonka ystävä tänään jo liidasikin. 

Vähän pitäisi tuohon omaan tekniikkaan keskittyä, kaveripoika antoi palautetta, että jalat laahaa tarpeettoman alhaalla. Pitää keskittyä siis tähän.

S, miten mä maltan odottaa viikonloppuun :D ?

yllättävä piristys

Kauppareissulta tarttui tänään mukaan testattavaksi Bonacuren Moisture Kick-sarjaa. Kaikilla ruokakaupan shampoilla ei saa hiuksiin sitä kosteutta, jota niille haluan, joten päätyin taas Hairstoreen. Koska myyjään ei ollut missään näkyvillä, yritin itse päätellä, että kun purkissa lukee moisture kick, niin se on oltava hyvää.

Täysin tuntematon tämä setti ei ole, sillä ole tuota täysin turkoosissa pullossa olevaa suihkettu suihkinut hiuksiini jo tovin. Se on talvipakkasilla hiusten pelastus.

Tätä Fudgen kuivashampoota olen kertaalleen jo ostanut, ja hyväksi havainnut. Piti sitten ostaa vähän lisää :) Kylkiäisenä tuli kiiltosuihke.

Ja Prismasta tarttui mukaan testattavaksi Rainbown laktoositon raejuusto. Pitkään Valion laktoositon raejuusto on ollut se ainoa vaihtoehto. Laktoosittomissa tuotteissa on usein hinta varsin korkea. Toki on mahtavaa, että näitä tuotteita ylipäätänsä on, mutta tuntuu välillä hurjalta maksaa kaksin- tai kolmikertaisia hintoja tuotteesta. Rainbown raejuusto oli kaikenlisäksi vielä 50 senttiä edullisempi kuin Valion vastaava. Täytyy testata, että maistuuko tämän 50 sentin alennus sitten maussa jotenkin pistävästi.

Sitten toinen ehkä vähän riskaabelimpi ostos, Ehrmanin maitorahka. Monen suusta olen kuullut, että vaikka ovat laktoosi-intolerantikkoja, niin he pystyvät syödä tätä maitorahkaa. Pitää sitten testata. Avopuoliso tietää sitten kannattiko testata vai ei.

Ilmavaivoista hääjuttuihin. Juuri valittelin sitä, etten ole saanut tehtyä mitään suunnitelmia häiden suhteen. Kaupoilla pyöriessä tuli idea käydä muutamassa kultasepän liikkeessä, ja ensimmäisestä liikkeestä löytyi sitten sormus mihin me molemmat ihastuimme. Avopuolison mielestä ei pidä ottaa heti ensimmäistä vaan käydä kiertelemässä muuallakin. Kahden kultasepänliikkeen jälkeen hän oli myös sitä mieltä, että käymme loppuviikosta ostamassa sen sormuksen mikä ensimmäisenä kolahti. Tottakait muista liikkeistä löytyi ihania, mutta niillä ihanammilla oli sitten myös aika paljon ihanammat ne hinnatkin :)

Tosi ihanaa, nyt on tuokin asia jo hoidettuna. Hääbudjettikin tuntuu pitävän, meillä on ollut arvioat näemmä erittäin reilusti yläkanttiin. Ihanaa :)

onni on

Jokaisen oma lapsi/koira/kissa on aina se maailman suloisin, ihanin ja taitavin. Joka kertaa jaksan ihastella kuinka suloinen Mimi on kömpiessään meidän sänkyyn ja heittäytyessään selälleen joko jommankumman kainaloon tai meidän väliin.

Mimi on ihanan valppaana, jos herään yöllä ja siirryn kokeilemaan nukkumista sohvalle, niin Mimi seuraa. Kun herään omasta sängystä, joten tuo vaan huomaa sen, ja siirtyy lattialta kainaloon. Yöt ja aamut ovat ihanan täynnä rakkautta, kun meillä on Mimi.

sunnuntaita

On ollut kaikenkaikkiaan ihanan rentouttava viikonloppu. 

Perjantaina kävin nauttimassa epärealistisen lämpimässä syysilmassa. Tuntui hullulta juosta lyhyissä juoksuhouissa ja topissa puiden ollessa täydessä ruskassa ja auringon paistaessa alhaalta. Perjantaina tuli pyörähdettyä myös lähiostoskeskusessa ystävättären kanssa.

Lauantaina pyörähdin kaupoilla äidin, sisko ja kummipojan kera, kävin salilla ja vietin loppupäivän avopuolison kanssa. Hempeiltiin ja saunottiin, aika täydellinen ilta.

Alkuperäinen suunnitelma tällä päivälle oli, mennä brunssille kaveripariskunna kanssa, mutta aina välillä käy niin, että suunnitelmat muuttui, niin tämä sitten siirtyi tulevaisuuteen. Brunssin sijaan kävimme aamiaisella vanhempieni luona jossa serkkuni oli perheensä kanssa kylässä.

Otimme Mimin mukaan, koska tiesimme serkun tyttöjen pitävän pikkuisestamme hurjasti. Tytöt jaksoivat myös leikkiä koko ajan pikkuisen kanssa, joten kerrankin pääsi itse helpolla :D

Olemme avopuolison kanssa niin iloisia siitä, miten mahtavan hyvin Mimi tulee nykyään pikkuihmisten kanssa toimeen. Mimi ei tuntunut olevan lainkaan mustasukkainen siitä, vaikka tytöt tulivat lähellä.

Mimi tuntui kuuluvan heidän joukkoon.

Puoleltapäivin olin taas sopinut kiipeilytreffit. Ystävä oli kovasti sitä mieltä, että minun on lähdettävä mahdollisiman pian lead-kurssin jälkeen seinille, joten sinnehän sitten tänään suuntasimme. Ei se se nyt huonosti mennyt, mutta ihan ihan kauhean hyvinkään. Se tippuminen vaan pelottaa. Kertaalleen jäädyin seinällä, tuntui etten millään voi päästä reittiä hyvin ylös (sinänsä ironista, koska olen ko reitin kiivennyt muulloinkin tippumatta yläköydessä), joten menin muutaman otteen alemmas josta sitten laskettiin alas nöyrä wannabe kiipeilijä. Seuraava leadaus meni jo paremmin, pääsin ylös asti, mutta käytin kahden reitin otteita :D

Tiistaina suuntamme uudelleen seinille, toivottavasti tällä kertaa en käyttäydy kuin pahainen pelkuri :) Pitää kyllä harjoitella ihan sitä tiputtautumista, sekä minun että ystävättären, se on meille molemmille tarpeen.

Tällä hetkellä hieman mietittää se, että miksen ole innostunut suunnittelemaan häitä sen kummemmin. Ei toki, että olisi muuttanut mieltä naimisiinmenon suhteen. Mä kaipaan jotain inspistä teemaan jne. Mä en halua stressata päätäni puhki, mutta en myöskään tehdä mitään vähän sinne päin. Ehkä se teema / kortit jne tulee vaan sitten jossain vaiheessa unessa tms :D

Huomenna on poikkeuksellinen arkipäivä, mulla on vapaata :) Tosin.. ei se niin vapaalta tunnu kun on pakollisena keskellä päivää terapia. Aamupäivän yritän pyhittää eräällä opintokokonaisuudelle.

Aurinkokebab

En malta olla kirjoittamatta. Avopuoliso oli eilen tehnyt kebabia minun ollessa koko päivän menossa, jaksan edelleen aina olla niin otettu, kun voi tulla kotiin valmiiden ruokien ääreen.

Ihanan näköinen ja makuinen annos, Apetitin aurinkovihanneksia, kebabia ja raejuustoa. Tosi hyvä yhdistelmä. Kebabistakin on valunut hurja määrä jauhelihan rasvaa paistaessa pois, joten kebabkin on lähes kevytruokaa. Just Liten mukainen annos.

Lead-mestari

Ehkä toi mestari on pientä liiottelua, mutta totta se on, että nyt tämä tyttö on aloittanut leadaamisen.

Osallistuin Kiipeilyareenalla järjestetylle lead-kurssille, jotta uskaltaisin varmistaa ja leadata.. ja jotta muutkin uskaltavat antaa minun varmistaa heitä. Kurssi alkoi välineitä esittelyllä ja terminologian läpikäynnillä. Kurssin vetäjä luetteli paljon leadauksen don't :eja. Leadaus ei ollut täysin outoa, sillä pari kertaa eräs kiipeilykamu laittoi minut poloisen varmistamaan hänen nousuaan.. ja olen myös kiipeillyt kakkosena lead-reittejä.

Koko kurssin pelätyin osa ei ollutkaan niin pelottavaa. Pelottavinta oli siis se, että kurssilla opetellaan tippumaan köyteen. Ensimmäinen kerta oli hieman jännä, mutta tajusin, että muutkin ovat selvinneet ko kurssilla tästä hengissä, niin miksen selviäisi minäkin. Tietty just silloin se kurssivetäjä päätti vähän jekuttaa, jätti runsaasti tyhjää köyteen. Samainen velmu sitten hyppäsi köyteen, kun varmistin hänen nousuaan atc:lla. Hän taisi olla otettu, että olin niin skarppi. Ei tullut mieleenikään, että hän pomppisi alas, mutta jotenkin vaan vaistot toimi.

Seuraavaksi pitää varmaan ostaa oma köysi, ei sitä kehtaa pummia muiden köyttä koko aikaa, nekin ovat kuitenkin tavaraa mikä kuluu ja pitää vaihtaa. En ole kuitenkaan heti ryntäämässä kauppaan, köydet ja jatkot ovat kalliita, joten ehkä säästän hetken.

Nyt tärkeää on suunata mahdollisimman pian seinille, jotta ei ehdi kasvattaa pelkoa tänään harjoiteltuja juttuja kohtaan. Jos ei vielä viikonloppuna ehdi, niin alkuviikosta viimeistään :)

Samalla tuli muuten testattua Kiipeilyareenalla uuden parvekkeen reittejä.

tytön paras ystävä

.. eivät ole timantit, vaan ihanat hyvin istuvat farkut.

neuletakki - Zara
paita - Zara
farkut - Crocker
kengät - DinSko

Tyylilleni uskollisena tässä päiväasukuvaa huonolla valoituksella :D Mutta siis parhaat farkut ikinä jalassa ovat nuo Crocker -farkut. Malli on erittäin legginssimäinen, vetoketjukaan ei ole keskellä edessä, vaan vasemmalla sivussa.  Usein farkut tuntuvat venyvän ja vanuvan, ja niihin tuppaa tulla inhottavat polvipussit. Nämä farkut ovat kuin löymättömät aina päälle laittaessa. Ihanat <3
The farkut ne on noi.. mutta vaan eri värjäyksellä

Kun on hyvät farkut, niin on myös hyvä ja itsevarma olo.

Paremman ja itsevarmemman olon saavuttamiseen jatkuu Lite-kuuri. Tilasin parin kaverin kanssa eräästä nettikaupasta nätä ProFx-patukoita laittoman edulliseen hintaan, yksi laatikko (sis 24 kpl patukoita) maksoi vain 50€. Tässä pääsee jo about samoihin hintoihin, kuin mitä maksaisi ostaa joka päivä välipalaksi laktoositonta maitorahkaa.

Mieltäni on hieman painanut se, että olen niin kovasti Liteä kehunut. Mä en pysty enää suositella kenellekään ko palvelua, ruokailu on kyllä hyvin suunniteltu ja salitreeniohjelmat ovat erinomaiset, mutta muutosta ilmaiseen GFG:hen ei ole merkittävästi, se mitä lupailtiin lisää FGF:hen .. niin se ei ainakaan ensimmäisen viikon osalta tunnu toteutuneen lainkaan odotetulla tavalla.

Eli edelleen olen kovasti sitä mieltä, että Fitfamin ohjelmat toimii, mutta Liteen liittymällä ei todellakaan ainakaan vielä ole saanut rahoilleen vastinetta.

Onneksi positiivistakin löytyy tällä päivälle, tänään pääsin jo salille crossaamaan. Tein mukavan tunnin kevyen crossauksen ja kunnon venyttelyt päälle. Eilinen juoksu ei tunnu kropassa yhtään, ja tämä on hyvä merkki siitä, että se kahden tunnin rajapyykki ei välttämättä ole ehkä mahdoton.

upeaa

Tänään se sitten oli, Espoon rantamaratoni.. tai siis se puolikas. Heräsin viimeyönä aivan kaameaa oloon, oli sellainen tutina koko kropassa, että nyt oon tulossa kipeäksi. Panadol hotilla parantelin oloa, sain nukuttua hieman ja aamun aloitin myös flunssalääkkeellä.

Olo oli erinomainen, ei lainkaan kipeä tämän jälkeen, joten suuntasimme avopuolison kanssa kohti Otaniemeä. Avopuolisolle en siis ollut mainnnut puoltasanaa öisistä lääkitsemisistä, muuten olisi auto jäänyt kotipihalle parkkiin ja minut olisi pakotettu lepäämään.

Tällä kertaa ei jännittänyt. Hcr:ssä lähtölaukauksen aikana syke pomppi jo 140:ssä, nyt ei sykkeessä tapahtunut mitään. Juoksu oli kevyttä, mihinkään ei sattunut, selkä on kunnossa.. ja on nytkin, polvet oli kunnossa jne. Ainoa astaan vain eilinen tankkaus tuntui kropassa. Kaikki se pasta ja leipä eilen oli edelleen systeemissä, vatsa kun ei tuosta ravinnosta johtuen toiminut ihan normaalisti.

Juostessa alkoi sitten toimia :D Jokaisella tankkauspisteellä mietin joskos nyt olisi jo aika käydä vessassa. Toka vikan juomapaikan ohi juostessa päätin, että jos olo on edelleen sama vikalla juomapisteellä, niin pysähdyn sitten siellä. Siellä ei sitten vain bongannut enää bajamajoja. Eipä se sitten loppujen lopuksi haitannut.

Muutamaan otteseen matkalla tuli mietittyä, että miksiköhän sitä altistaa itseään tällaisia kauheille itsensärääkkäyssessioilla, mutta.. sitten kun tulee maaliin niin ehtii unohtaa tyystin kaiken sen hirveyden. Tuolla rantapuolikkaalla oli sitäpaitsi paljon fiksummin juomapisteet kuin Hcr:ssä, tuolla oli viisi vesipistettä matkalla, se a) auttoi rytmittämään juoksua ja b) sai juotua hyvin.. ja  jos alusta alkaen.

Matkalla bongasin isäni reitin varrelta, kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän oli noin neljän kilometrin kohdalla kameran kanssa ja 14 km jälkeen hän otti videokuvaa. Tosi kiva saada muistoja urheilusuorituksista. Vanhemmilta löytyy matskua myös mun ekalta puolikkaalta.

2-3 km ennen maalia aloitin hurjan juoksun, kiihdytin vauhtia, syke pomppi yli 190:ssä. Ohitin hurjan määrän muita juoksijoita ja pääsin maalin, askel oli yllättävän kevyt ja pitkä. Maalisuoralla sain vielä jostain lisävaihteen päälle.

Maalissa en tajunnut ihan heti sammuttaa Endomondoa enkä sykemittaria, mutta sillä hetkellä kun sen sammutin, niin kellon näyttä 2h12mi2 sek.. eli .. tuosta ottaa melkein pari minsaa pois, niin saadaan mun nettoaika. Olen niin ylpeä itsestäni. Keväällä vielä hcr.. ja tavoitteena alittaa 2h. 

Nyt sitten olo on kuin katujyrän alle olisi jäänyt, ei sen takia, ettäkö kroppaan sattuisin itse juoksu, vaan tuo viimeyönä itsestään ilmoitellut flunssa tuntee puskevan kovaa päälle. Olo on tosi heikko, päätä särkeää, silmiä särkee, on paha olo jne.

Pitää yrittää joko a) parantua tai b) keksiä joku hirveä lääkecoctail torstaille, silloin olisi leadauskurssi, jonka olen jo maksanut. Onneksi varmasti ovat ymmärtäväisiä, jos tulee kipeäksi.. ja saan joko rahat takaisin tai osallistun kurssille joku toinen kerta.

Ihmeellistä on tosiaan se, ettei mikään kohta kropasta ole kipeä, olisi odottanut vähintään polvien rutisevan juoksun seurauksena. Jaksoin vielä iltaisella kokata vanhemmillemme erinomaisen päivällisen, ja kokeilin tehdä uutta vallan herkullista kanakastiketta, jonka reseptin voisin laittaa kokkiblogiini.

Mutta tosiaana... sydänlihastulehdusta odotellessa. 

*aivastus*

Tänään on ollut niin super päivä. Aamupäivän vietin ihanassa seurassa Valtterin kirppiksellä. Ystävä oli varannut meille pöytät paikoilta, jotka kuulema menevät aina ensimmäisenä.. ja syystäkin. Kauppa kävi erinomaisesti, ja jo ensimmäinen asiakas osti niin paljon kaikkea, että olin jo reippaasti omillani :) Kaikenkaikkiaan tuli myytyä varsin hyvällä tuntipalkalla. Tavaraa jäi yli.. ja aloin ymmärtää millainen tavara käy kaupaksi.

Iltapäivällä perhoset saapuivat vatsaani. Kävimme avopuolison kanssa hakemassa huomisen juoksun kisapaketin, numeron paidan jne. 

Matka ei jännitä, oma kunto ei jännitä. Olenhan onnistunut juoksemaan samanlaisen matkan pariinkin otteeseen ihan huvinvuoksi. Nyt vaan tuntuu, että flunssa on tulossa, kurkussa on omituinen olo.. aamupäivällä aivastelu alkoi. Mä muserrun, jos tää nyt pissii tämän takia. Pieni flunssanpoikanen ei haittaa... mutta jos tulee vallan voimaton olo, ei juoksusta tule mitään, eikä kauhea rasitus varmaan ole hyväksi mun pumpulle.

Huomisesta koitoksesta johtuen olen tänään jo syönyt tankkauspäivän ohjeen mukaan. Oon niin täysi, oon syönyt jo neljästi.. ja vielä on kaksi ruokailua jäljellä ja kello on jo kahdeksan. Ainakin hiilarivarastot pitäisi olla täynnä huomenna.

söpöläinen mimi

Hih, avopuoliso oli eilen pedannut mun pehmolelut sänkyyn nukkumaan (itse olen puolestani laittanut nallen "nukkumaan" tilalleni aamulla sänkyyn lähtiessäni töihin). Mimi löytyi siitä vierestä.

Tänään aamulla huvitti kun bongasin Mimin olohuoneen nojatuolilta tuosta asennosta. Ihana <3

Välillä koira on niin inhimillinen. Vaikka se on eläin.. se ei ole vain sitä, vaan ihme lohduttaja ja piristäjä. Joku joka aina katsoo uteliailla silmillä.. ja hyppää aina meidän väliin just sillä väärällä hetkellä :P

Aina ei voi onnistua

Kaiken rehellisyyden nimissä kirjoitan myös epäonnistumisestani punttishaasteen suhteen. Maanantaina yritin, siitä huolimatta tehdä punnerrushaasteen mukaiset punnerrukset, että olin juuri sunnuntaina punnertanut. Sain tehtyä  21-25-21-21-15!!!


Mä olin NIIN pettynyt, kävi juuri se mitä olin pelännyt, että en pysty. Huomasin myös, ettei tuohon kuole :D Niin kovasti pelkään aina epäonnistumista, ja usein sen epäonnistumisen pelon takia jätän asioita jopa tekemättä. Huomenna uusi yritys. Tänään unohdin, ja nyt on myöhästä, tein tehokkaan salitreenin.

Liten kolmas päivä menossa. Eilen löysin ProFx-patukan banaanin makuisena. Se on NIIN paras noista, maistuu hyvältä eikä ole limainen, Caramel on liian makea mun makuun ja Peanut-Nougat.. no se menee, mutta välillä se on juuri.. limainen.

Tänään aamulla oli tarkoituksena mennä aamulenkille ennen työpäivän alkamista. Päätin vain sitten aamulla siirtää lenkit iltapäivälle. Harmi vain, että sää muuttui epäedulliseksi lenkin kannalta. Kävin sitten salilla vetämässä Liten salitreeniykkösen, joka oli aivan mahtava. On edelleen tosi energinen ja pirteä olo, kuin olisin uudestisyntynyt.

Mulle selvisi, että Liteen kuuluva aerobinen tarkoittasiti tyyliin reipasta kävelyä. Mä hieman kapinoin sitä vastaan, sillä .. mä koen sen turhauttavaksi. Mä päätin olla juntti ja mennä vastoin ohjeita, juoksen/hölkkään maltillista vauhtia sitten.

HIMYM

Taas löytyi elämälle tarkoitus, kun How I Met Your Mother palasi tauolta.. täyttää sen tyhjiön jonka True Bloodin kauden päättyminen tuo tullessaan.

 

Ehkä maailman ihanin ja romanttisin sitcom-hahmo <3 Ted Mosby

Ted: I'm so happy for Marshall, I really am. I just can't imagine settling down right now.
Yasmin: So, do you think you'll ever get married?
Ted: Well, maybe eventually... some fall day, possibly in Central Park... simple ceremony, we'll write our own vows... band, no DJ, people will dance, I'm not gonna worry about it! 

<3

vaihteeksi .. dietillä

Tänään alkoi sitten (ainakin) kymmenen viikon tiukemman ruokavalion. Ystävän inspiroimana ilmottaudun Fitfarmin Liteen.

En ryhdy dietille tällä kertaa sen takia, että olisin mielettömän tyytymätön omaan kroppaani. Kesällä tuli muutama ylimääräinen kilo, jotka eivät varsinaisesti harmita, mutta joista eroon hankkiutumisesta ei ole mitään haittaa. On myös kivempi, jos muutaman/viiden kilon tiputtamisen jälkeen lihakset näkyisivät paremmin. Oman ruokavalion kiristäminen ei ole vaikeaa, mutta en ole vain jotenkin saanut tätä aikaiseksi. Paino ei oltu noussut loman jälkeen, mutta ei ole tippunutkaan. Ruokarytmihän on ollut ensimmäisistä Fitfarmin haasteista lähtien 5 krt päivässä ruokaa, maitorahka on ollut ruokavaliossa. Nyt vaan sitten vierottaudun leivästä ja juustosta *snif*

Tänään lautasella lounasaikaan oli luomu voipapuja, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa, kanaa, reajuustoa ja oliiviöljyä. Eli kasviksia 300g, 100g kanaa, 10g oliiviöljyä ja 30g raejuustoa.

kolmannen viikon vika setti

Olen niin tyytyväinen suoritukseeni

16-21-15-15-40 (min.21)

Vaikka taas olin aivan varma, ettei punnertamisesta tule mitään. Nyt on molemmat käsivarret kipeät, toinen ei kestä venytysliikettä .. ja toinen taas .. on muuten vain kipeä.

Mistä saisin vähän enemmän luottoa itseeni? On kuitenkin ilmeistä, etten ole niin huono, kuin millaisena itseäni pidän.

Ensiviikolla punnerrukset tehdään seuraavasti
ma/ti  21-25-21-21-max (min 32)
ke/to 25-29-25-25-max (min 36)
pe/la 29-33-29-29- max (min 40)

ja sitten lopputesti

Mitäs niistä urheilijoista sanotaan?

Ei tarvitse murehtia siitä, ettäkö näkisi tervettä päivää tällä urheilumäärällä. Milloin meinaa penikat vaivata, tai sitten juoksun jälkeen polvistä lähtee samanlainen ääni kuin katkoisi nippua puunoksia, välillä on alaselkä niin kipeänä, ettei meinaa pystyä olla.. ja sitten kun nämä kaikki ovat kunnossa, niin alkaa käsivarret prakata.

Olen siis ollut tänään taas urheilemassa. Mikään ei ole (vielä) hajonnut pysvästi, ei mitään mitä ei voisi itse hieroa tai Eezellä/Voltarenilla parantaa.

Tänään ei tullut edes kiipeiltyä niin kovasti kuin tavallisesti.. tai no .. ehkä se tahti sitten mitä tuli pidettyä oli rankempi käsivarsille, kuin vuorotellen varmistaminen ja kiipeäminen. Tänään mukana kiipeilemässä oli ystävätär, joka ei ollut aikaisemmin kiipeilemässä, joten tuli varmistettua kerralla aika monta nousua.. ja sitten kun mä pääsin kiipeämään, niin tuli tehtya puolestaan monta nousua putkeen itsevarmistavilla. Käsivarret saattoivat olla myöskin palautumatta eilisistä punnerruksista.

Oli kivaa.. ja oli hauska ehkä vähän tartuttaa innostusta.. ja yrittää opastaa ja tsempata. Antaa vähän sitä kaikkea upeaa kannustusta, mitä itse olen saanut niin paljon viimeaikoina sekä ystävättäreltä että eräältä miespuoliselta uudelta tuttavuudelta.

Kovasti tässä toivon, että vielä viikon verran pysyisi suht ehjänä. Selkäkivut taisivat kuitenkin johtua pitkälti kuukautisista ja niistä johtuvasta turvotuksesta, mutta.. olen edelleen pelokas. Pitää treenata nyt vkl ja ensiviikolla hieman ja maltilla. Sunnuntaina yritän sitten parantaa virallista edellistä puolimaratoniaikaa, jonka toukokuussa juoksin.

superia

14-19-14-14- max 31!!! (min 19)

Oli pakko hehkuttaa.. tää on fantastista. Mä olen rikkonut omat ennätykseni kirkkaasti jo aikapäiviä sitten. Tänään punnerruksia aloittaessa vakavasti harkitsin, että jos sitä en enää jatkaisi tätä, etten turhaan pety itseeni, kun en varmaan saa edes tämän päivän osiota läpi, mutta hyvin se meni.

Avopuolisi oli sohvalla hiljaa, joten ei tekniikassakaan varmasti hirveäsit ollut moittimista.

back @ school

Olen taas (osa)opiskelija. Jipi! Tänään alkoi reilun vuoden pituinen oppisopimuskoulutusjakso, jossa suoritan taloushallinnon ammattitutkinnon. Vaikka kyseessä on itseasiassa mun omaa koulutusta alemman koulutuksen jatkoulutus, niin en mä silti pidä mitenkään epätodennäköisenä sitä, ettenkö oppisi jotain tällä jaksolla. Seuraavaksi voisi harkita jotain kurssittautumista liittyen verotus- ja yritysjuridiikkaan.

Seuraavan vuoden aikana on mm opiskelut, häävalmistelut ja työ.. ja pitäisi ehtiä urheillakin jossain välissä. Kiireiset ajat tiedossa.

Eilen tuli itseasiassa hankittua vuodeksi kiikkumiset, ja toissapäivänä liityin  kiipeilyurheilijat ry:hyn. Kiipeily luetaan extremeurheiluksi, eikä tavalliset tapaturmavakuutukset kata, jos seinillä onnistuisi itsensä telomaan. Olen myös ilmottautunut halukkaaksi osallistumaan liidauskurssille. Liidaus on siis alaköysikiipeilyä, siinä itse viedään köysi ylöspäin, kun tähän astin olen kiipeillyt vain yläköydellä tai boulderoinut. 

Me odotellaan kuumeisesti avopuolisoni pääsyä takaisin seinille, kuhan nyt ekaksi pääsee olkapääleikkaukseen ja sitten vielä kuntoutuu. Siinä tulee kyllä olemaan aikamoinen ero nykyiseen kiipeilyyn, sillä olen sisäistänyt/oppinut nopeampitempoisemman kiipeilytyylin, kuin mitä aikaisemmin avopuolison kanssa tuli harrastettua. 

Mutta joo, tänään on ollut koulutuksen lisäksi muutenkin kiva päivä. Pörräsin kaupoilla, yritin etsiä jotain kivaa must have- vaatetta huonolla menestyksellä. Mä en ymmärrä, aikaisemmin olisin shopannut itseni köyhäksi, jos olisin antanut itselleni siihen luvan. Nyt mukaan ei tarttunut vaatteen vaatetta. Mielummin olisin suunnannut urheiluvaatekaupoille, mutta en sillä hetkellä keksinyt tarvitsevani mitään. Tosin nyt jälkikäteen ajateltuna ja Saran blogista inspiroituneena tajusin, että joku sateisen kelin juoksuasu voisi olla bueno.

Koin myös muuten vaatekaupoilla olon hämmentäväksi. Kävin Forumissa Monkissa tms. Tää kauppa tulee usein monissa blogeissa esille, on vissi tosi håt .. tms.. mutta. Mä en tiennyt missä olisi kaupassa silmäni laittanut, siellä oli niin paljon kaikkea sekaisin, kaikki se tilpehöörä vie kaiken huomion vaatteilta, mikään vaatteista ei siinä sotkussa noussut esille.

Onneksi ruoka oli hyvää, mulla ja Potterilla oli treffit Fazerilla päivän salaatin äärellä.

Laatuajan jälkeen vietin vielä lisää laatuaikaa, tällä kertaa ihan ei-fiktiivisen ystävän seurassa. Oli kiva puhua häistä, vaatteista ja pörrätä Sokoksen sisustusosastolla :) Sokokselta kotiin tarttui ihanat valkoiset lakanat.. halusin saada vähän sellaiset hotellityyliset lakanat omaan sänkyyn, no .. noi ovat valkoiset, mutta niissä on ihanan ylelliset kuvioinnit.

arkajalka

En oikein vielä uskalla kirjoitella, toivon kovasti, etten ole hajoittanut alaselkääni. Fiilis ei ole ollut paras, vaikka tänään sain tehtyä supermahtavan treenin salilla, sunnuntaina kiipesin ensimmäisen 5c:n reittini ylös asti ja tänään punnersin superhienosti haasteen mukaiset punnerrukset.

Eilen sentään oli lepopäivä.. ja laatuaikaa pikkuveljen kanssa

Söimme Kampin Chico´sissa

Väijyttiin uusin Vares. Olin luvannut pikkuveljelle syntymäpäivälahjaksi viedä hänet katsomaan Vareksen, oli kyllä tarkoitus mennä katsomaan tästä edellinen elokuva, mutta se ei sitten enää pyörinyt elokuvissa, kun muistimme asian :D

Yritin anastaa pikkuveljen popparit :P

Olen kovin toiveikas selän suhteen, ehkä se on vain menkat mitkä sekoitti kropan niin totaalisesti. Selkäsärky ei kuukautisten aikaan ole mitenkään kummallista, ei edes niin kova selkäsärky, joka laittaa itkemään asentoa vaihtaessa.. mutta nyt kun kipu jatkui edelleen kuukautisten lakattua..  aloin itse friikkailla. Pitää pitää sormet ja varpaat ristissä.