askelia

Eilen terapiassa päätin, että alan pienin askelein irottautua isäni hirmuvallasta. Päätin kahdesta askeleesta

1) kutsun isää aina isiksi, yritän opetella olemaan käyttämättä enää sanaa isi, isi on se, miten pikkulapsi kutsuu isäänsä, etunimellä tai faija-sanalla kutsuminen olisi vain loukkaavaa, sitä en tahdo

2) opettelen olemaan kertomaatt jatkuvasti kaikista pienistä asioista isälleni, lopetan siis turhan lörpöttelyn, sinänsä vähän surullista, mutta niin on sekin, että isäni onnistuu sanoillaan tai päin honkia -analyyseillaan loukkaamaan minua.

Tänään on sitten huilipäivä, aamulla herätessäni minulla oli lämpöä, ja nyt aamun mittaan lämpö on noussut kuumeeksi, voimat ovat aivan pois. Minullahan oli kuumetta tuossa viimeviikolla torstai-iltana, mutta perjantaina aamulla olin jo aivan kunnossa. Voi olle, että tämä olo johtuu unenpuutteesta. Taitaa nuo särkylääkkeet tälleen pidempään käytettynä aiheuttaa unettomuutta. Eilen en ottanut tramalia, vaan kärvistelin pelkällä Arcoxialla, nukuin ihanan sikeästi ja muistan jopa näkemäni unet.

Vauvakuume on alkanut olla erittäin voimakas. Keskustelimme avopuolison kanssa viikonloppuna lapsien hankkimisesta. Sanoin, että en malttaisi odottaa enää hetkeäkään, nyt on sellainen olo, että haluan olla äiti. Avopuolison tapa osallistua ja huolehtia on vakuuttanut minut siitä, etten tule millään tavoin jäämään yksin. Hän on niin mahtava meidän pikkuisen koiruuden kanssa, hän on varmasti mahtavampi sitten, kun uusi pikkuinen olisi meidän omaa verta ja lihaa. Hän on niin huolehtiva, että uskon hänen myös olevan mahtava tuki ja hoivaaja minun ollessani raskaana.

Avopuoliso sanoi, että hänellä on ne tietyt asiat, jotka hän haluaa saada elämässään kuntoon. Juttelimme näistä. Häntä mietityttää se, miten taloutemme kestää yhden uuden ruokittavan suun. Hän ei halua joutua kituuttelemaan, ehkä siinä on tuo hänen oma opiskeluaikansa.. ja ehkä myös hieman hänen vanhempiensa kanssa koettu pennin venyttely. Ymmärrän kyllä täysin, että hän haluaa olla edennyt työpaikallaan hieman, ennen kuin alamme yrittää vauvaa. Mielestäni meidän taloutemme kestäisi nyt jo vallan hyvin vauvan. Nooh, hänen työpaikallaan on ollut puhetta hänen ylenemisestään jo ennen joulua, mutta jostain syystä asia on junnannut tovin paikoillaan.

Sanoin ymmärtäväni täysin, vaikka olenkin eri mieltä. Jälleen kerran perustelin ajan kohdan sopivuuden mm työni ja ikäni kannalta. Minua pelottaa, että omat nuoruuden hölmöilyt ovat mahdollisesti voineet jättää jälkensä minuun, pelkään kovasti, että en mahdollisesti pysty saamaan lapsia ilman hedelmöityshoitoja. Ymmärtääkseni hoitohin ei pääse kuin vasta pidemmän yrittämisen jälkeen. Huoh.

Avokki vetosi, että hän ei halua hankkia lapsia hetkellä jolloin hän ei ole valmis, hän en halua olla onneton. Kysyin, että mitäs sitten se mitä minä haluan, minähän sen vauvan kannan, ja .. koen olevani onneton sillä saralla, ettemme me vielä yritä. Hieman pattitilanne. Toivoisin piakkoin jotain edistystä avokin työrintamalla, jotta voisimme päästä eteenpäin meidän elämässämme.