Vauvakuumeilu ei ole helppoa. Ennen kuukautisten alkamista alkaa miettiä kaikkia raskauden oireita, yhtäkkiä kaikki ne täsmää juuri tämänhetkiseen olotilaan, sitä ajaa ajatuksissaan itsensä hulluksi, ja koska ei viitsi joka kerta panikoida ääneen (koska 99 % ei ole mitään syytä), niin sitten käyttäytyy muuten vain omituisesti. Koska sitten tietyllä tasolla toivoo, ettei kuukautiset tulisikaan, niin se stressaaminen varmasti aiheuttaa kuukautisten viivästymisen parilla päivällä. Sitä käy kaikki mahdolliset skenaariot läpi, suunnittelee jo kaikki vauvaan liittyvät asiat. Loppujen lopuksi tulee onnelliseksi kaikista niistä mielikuvista. Sitten ne kuukautiset alkaakin.. ja sitten itketään. JOKA KUUKAUSI! Juuri tuon takia oli helpompi olla haluamatta lapsia. Tässä menee niin miljoona paniikkisekunttia, ennen kuin on oikeasti syytä panikoida, haaveilla ja miettiä leikkikoulut ja koulut läpi.
Noi pari päivää sitten tunnekuohuntaa aiheuttaneet asiat eivät vain suostu lähteä pois päästä. Kahtena päivänä olen joutunut turvautumaan rauhoittaviin, eilen olin niin viittä vaille romahtamassa, itkin koko ajan, tuntui etten saa happea, paniikkikohtaus oli ilmassa. Avokki rauhoitteli, se auttoi tovin, mutta.. kauhea tunne silti palasi jatkuvasti.
Onneksi tänään pääsee taas juttelemaan iltapäivällä terapiatädin kanssa.
1 viikko sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti