Katsoin äsken peilistä ja järkytyin, minulla ei ole naismuistiin ollut näin mustat silmänaluset. Niin painelen nukkumaan kuhan pääsen töiden jälkeen terapiasta kotiin.
Avokki oli ihana. Tänään aamulla läppärin päältä löyty rasia mun lempiläkerolleja 
Oli erittäin otettu <3 Pienetkin eleet ovat tärkeitä ja ihania.
Uusi piirre minussa, olen huomannut ärsyyntyväni lähes kaikesta mitä isäni sanoo tai tekee. Eilen teki mieli useampaan otteeseen sanoa jotain tosi pahasti. Ei että hän olisi sanonut mitään pahaa tällä kertaa, mutta.. jotenkin vain hänen tapansa asettaa itsensä kaiken ja kaikkien yläpuolella raivostuttaa suuresti. Onkohan minulle tässä asiassa jokin teinivaihe menossa, kun aikaisemmin en ole edes uskaltanut suuttua salaa isälleni, nyt sitten kaikki raivostuttaa.
Niin toivoisin, että meidän perheessä voisi puhua asioista niiden oikeilla nimillä, käsitellä ne asiat, jotka vaatisi käsittelyä, tarvitsisi saada tietyt asiat päätökseen ja pois mielestä. Olen alkanut kantaa kaunaa asioista, jotka ovat tapahtuneet, ja koska niistä ei saa/voi puhua, tunnen välillä räjähtäväni.
On niitä muutoksia onneksi tosiaan positiiviseen suuntaankin, kuten aikaisemmin kirjoitinki.
Nyt takaisin töiden ääreen.
1 viikko sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti