21/2014

Selkeästi jotain puuttuu, ne aerobiset (tai no.. onhan sitä totta kait tullut käveltyä koiran kanssa, lähestyttyä kalliota kiipeilykamat selässä sekä dallailtua pe iltana). Hyvä viikko kyllä.

Neljä kertaa köyttä ja kolme punttia. Kerran sain itselleni kaverin mukaan. Treenattiin vähän pääni mukaan, väsytettiin itsemme penkillä, superseteillä ja tiputussarjoilla. Minun treenikaveri ylitti täysin mun odotuksen, hyvät hiet, superhyvä treeni ja onneksi noita on tulossa vielä lisää. Ensikerralla kokeillaan jos saadaan treenattua jalat alta. Tosi kiva treenata seurassa, jossa ei pelätä isoja painoja. Todella inspiroivaa katsella toisen tehdessä kaiken mitä itsekin tein, ja sitten vielä pistää paremmaksi.

Pe ja la tuli tehtyä aamusalit, pe ennen työpäivää ja la ennen opiskelupäivää. Pe oli lyhyt ja ytimekäs jalkatreeni plus tein vähän extravatsoja. Minun jalkatreenissä olisi pari pohjeliikettäkin, mutta nyt alkaa olla pohkeet sitä kokoluokkaa, että jotkut farkut ei kohta mene kunnolla jalkaa pohkeiden kohdalta. Olen kyllä tottunut siihen, että kivoja saappaita on turha etsiä, mutta että nyt alkaa farkut kinnata.

Lauantaina treenasin sillä ajatuksella, että sunnuntaina olisimme suunnanneet kaveripariskunnan kanssa ulos kiipeämään, hauiksiin sai hyvän pumpin ja olkapääsupersetti lötkötti kädet siihen pisteeseen, etten ollut saada painoja takaisin omille paikoilleen. JES!

Sunnuntaina(kin) sää oli niin helteinen, että kyseenalaistimme auringon paahtavien kallioiden kitkan. Lähdimme aviomiehen kanssa nauttimaan lähes autiosta Kiipeilyareenasta. En lähtenyt suurin odotuksen liikkeelle, joten yllätin itseni täysin lähtemällä tyyppaamaan uutta 7a:n reittiä 3D:llä. Liidiyrkällä pääsin melkein puoleen väliin, vein itselleni yläköyden ja koklasin moovit, eka nousi ylös asti kahdella levolla, sitten yhdellä. Tässä on reitti minun makuun.

Sunnuntaina illalla tuli käytyä vielä mimmien kanssa jättärillä tekemässä porrastreeniä. Oli niin kuuma ja hiki, että uskaltauduin vihdoinkin testata kodin viereisen lammen uintipaikkana. 

 

Lähti sitten talviturkki virallisesti. Helmikuustahan on tullut jo käytyä järvessä, mutta 1 asteissa vedessä ole tohtinut päätä kastaa. Vesi oli ihanan lämmintä.

 

paperihäät

Kummia nimityksiä noilla hääpäiville. Tänään tulee kaksi vuotta häistämme, aikamoista aikaa ollut, ihanaa aikaa.

Lauantaina hempeillään, haluamme pyhittää kokonaisen päivän juhlimiselle. Tämän vuoden "häämatka" taitaa ajottua vasta elokuun lopulle, jos Belgiassa tulisi käytyä.

pirtsakka perjantai

Viikon verran olen odottanut jalkatreeniä, tänään vihdoinkin hetki koitti, salilla olin jo seitsemältä. Kiva tuo kolmijakoinen treeni, homma pysyy simppelinä mutta tehokkaana. Ohjeessa luki kyllä prässi yhdellä jalalla kerrallaan, mutta tänään teki mieli vähän tehdä oman pään mukaan.

Teki gutaa myös rääkätä corea, jotenkin ollut "löysä" olo, niin tein vielä setin omia vatsaliikeitä ohjelman lisäksi. http://instagram.com/p/oU7vwwhTb1/

Eilen kävimme aviomiehen kanssa Kauhalassa, kesän ekat liidit oli omalta osaltani juuri niin .. laimeat kuin osasin odottaa. Nöyryys.. ensikerralla paremmin :)

20/2014

Viimeviikolla oli kevennetty viikko, sisälsi mm sekä suunnitellun tankkauksen että kahden päivän kurittoman ruokailun reissussa. Olin ollut pakkaavinani itselleni tarpeeksi palkkareita, puddingia, prodepatukoita jne reissua varten. Ruoka-ajat venyi tunneilla (sovittu yhteinen ruokailu saattoi siirtyä 2-3h ihan syystä X) ja tuli vähän "pakkosyötetyksi". Gluteenittomuuteen vetominen ei auttanut, googlettivat sitten ihan gluteenittomia kakkuja/leivonnaisia tekevän leipomon, ei siinä sitten kehdannut sanoa ei, kun olivat varten vasten lähteneet niitä hakemaan.

Onhan se ihan ihanaa, että ovat sitä mieltä, että on varaa syödä tuollaisia... vaikka yritin kovasti selitellä myös ruokavalioni sokerittomuutta. No, ei kaksi päivää sinänsä haittaa, eikä kahden päivän takia viitsi alkaa ihan kauheasti vääntämään. Jos tuolla kävisi useammin, niin sitten olisin oikeasti tärkeää saada heidät ymmärtämään, että se on ihan ok, jos mä en syö niitä sokerijälkkäreitä heidän kanssaan.

Mutta urheiluihin. Kevennetty viikko, tuli tarpeeseen Ja jännästi just sitten kun olin päättänyt ottaa iisimmin yritti flunssa puskea läpi. Viikonloppuna tuli reissussa suunnitellusti vähän tepsuteltua, zygäiltyä ja melottua. Ei pöllömpää.

nöyryyttä

Tänään opeteltiin nöyryyttä, viimeviikkojan lähetysten jälkeen tänään joudun kahdesti reitillä totemaan ettei uskallus/taito riittänyt tai reitti ei auennut.

Päivän tavoitteena oli lähteä liidaamaan 3D:n mustaa 7a:ta. Tuli rehelliset liidipannut, pari kertaa jännätti niin että piti kerätä rohkeutta seuraavaan mooviin, negalla eteneminen kulki, pystysuoralla tuli pupu pöksyyn. Killuin pitkän tovin köydessä, yritin saada itseni uskaltamaan. Jälkikäteen huono idea, kiipeän reitin uudestaan kakkosena. En ollut päästä reitille ollenkaan, ja etenin alle puolen välin kuin mitä liidaten projektoin.. wtf . Pieni teatraalinen mökötys reitin juurella JA naurut päälle. Sainpa sitten lähetettyä uudenkarhean sinisen 6b:n 3D:ltä ja otettua vielä pakit 6c+:lta. Toisen reitin pakeista tuli silti hyvä mieli, pitää vaan miettiä miten jumikohta aukeaa.

Laukut on pakattu, unille pitäis pikkuhiljaa, vaikka ..eiköhän sitä koneessakin saa nukuttua jos haluaa.

ennuste on aurinkoinen

Ei pöllömpää säätä luvattuna viikonlopulle, kelpaa lähteä chillaamaan perheen tykö.

Pitäisi varmaan pakata, mutta joskos eka työpäivä ja kiikut hoidetaan pois alta. Koska tämä viikko on kevennetty viikko, niin en taida pakata sali- enkä köysikamoja (sieluni itkee verta tässä kohtaa vähän) mukaan. Äidin kanssa tulee varmasti liikuttua polkupyörillä ympäriinsä ja käydää uimassa jne ja saatan itsen käydä tekemässä parit kävelylenkit, mutta muuten otetaan iisisti.

19/2014

3 kiipeilyä, kolme punttista, kävelyä ja jättäritreeni, ei pöllömpi viikko. Sunnuntaina tuli käytyä Akun vetämällä jättäritreenillä, neljä kertaa "juoksimme" portaat ylös ja kävelimme rauhassa alas. Treenatessa ei tuntunut pahalta, mutta nyt on edelleen säären etuosa kohtuu hellänä :P

Köysittelyn sujumisesta olen hehkuttanutkin jo useampaan otteeseen. Tuntui kuin joku olisi kääntänyt aivoistani jonkin pelkokytkimen pois, aikaisemmin jokainen nousu jännitti, 5c:t meni, 6a:t, jännitti koska .. "niiden on pakko mennä", 6b:t hermostutti koska niiden pitäis mennä jne. 6c-7a:n liidaaminen ajatuksena oli kauhean kaukainen. Viimeviikolla lähetin monta reittiä, 6b:t menee flässinä, 6b+:t vaatii yrkän tai kaksi, 6c meni myös tokalla jne.

Lähdin jopa liidaamaan kisaseinän 7a:ta, joka aikaisemmin pelotti ihan vain jo senkin takia, että ensimmäinen klippi on mielestäni niin korkealla (selän takia, jos tippuu ennen ekaa klippiä).

7a:ta kiivetessä yllätin itseni pääsemällä yllättävän pitkälle. Enää ei tule mietittyä kiivetessä pelottavia otteita tai seinän muotoja, tippumista tyhjänpäälle, sivuheilureita jne.

Punttitreeni on tehnyt enemmän kuin hyvää mun kiipeilylle, kiitos vaan pt:lle. Tuskin olisin saanut tällaisia tuloksia ihan kenen tahansa personal trainerin kanssa. Minulla ei ole treenissä ollut ongelmana se, ettenkö saisi itseäni raahattua salille tai saada tehtyä sarjoja ja toistoja vaaditun määrän, pt:n kanssa saatiin treeneistä oikeasti raskaat. Pt ei vain seiso vieressä lehtiö käsissä ja katso kun teen sarjat, vaan autettiin jokainen sarja loppuun asti, kun itseltä oli välillä loppua usko omaan jaksamiseen.

Kaikenkaikkiaan ihana urheiluviikko, lopun kruunasi tosiaan jättäritreenit, joista Iina vinkkasi. Olisi huikeaa, jos saisin jatkossa edes kerran kahdessa viikossa raahaudutta jättärille portaita talsimaan.. katsellaan.

salmis 08052014

Blogini ei meinaa pysyä kehitystahtini mukana. Maanantain jälkeen minun piti kirjoittaa flown sietämättömästä keveydestä ja parin uuden projektin löytymisestä. 

keskellä keltaista (6b+) ja lilaa (6c) projektit

Väliin yksi opiskelupäivä ja sali&siivouspäivä ja uudet kiikut. Tänään sain kiivettyä 6c-projektini pois alta, flässäsin yhden 6b sekä löysin uuden 6c-projektin työstettäväksi. Tiedä sitten olisiko ollut tuosta keskittymisestä klippailla suorin käsin ollut noin huikeasti apua. Oli huikeaa saada palautetta kiipeilyvideolla näkyneesti tekniikastani, tuo varmasti tulee tuottamaan vielä enemmän hedelmää.

pinkkiä projektia (6c) ja vieressä vasemmalla vihreä 6b flässi

Olo on euforinen, nousuhumalainen jopa, mieli käy kierroksilla.

Miten tämä kiipeilyn helppous .. tai liidin helppous on tullut vasta nyt? Tänään tuli tehtyä monta moovia ajatellen, että nyt mä saatan tippua, mutta mennään silti. Jäätävää, ei se ollut kerta tai yksi, vaan toistuvasti. Lähdin myös kokeilemaan uuden reitin alku, joka otteiden puolesta on kohtuu futuristisen näköinen ja ennen reitillä lähtöä olin varma, että on ihme, jos pääsen edes toiselle jatkolla.

Jätin muutaman reitin vielä kokeilematta, lähdetään kokeilemaan onsighteja :)

Kaveri otti minusta kuvan, päätin ulkoiluttaa lihashousujani Salmisaaressa. Onhan ne aika nastyt, mutta ei se mua haittaa.

Aviomieskin oli aivan tulessa tänään, näyttä tosi hyvältä nyt molempien kiipeilyt.

Poistin itselleni Areenan shopista (taas) uudet valjaat. Ostin vuosi sitten Lofootti-reissun jälkeen itselleni Petzlin Lunat, jokin aikaa yritin saada noita ajettua sisään, liidipannujen varmistaminen oli toisinaan epämiellyttävää (luulin tämän vain johtuvan siitä, että varmistin itseäni vähän painavampaa kaveria). Jossain vaiheessa tajusin, ettei tuo epämukavuus johtunut varmistettavasta vaan varmistajan ja valjaiden epäsopivuudesta. Lunat menivät usein paikkoihin, mihin valjaiden ei pitäisi mennä. Palasin takaisin käyttämään vanhoja Black Diamondejani. Tänään ostin vanhojen itseriisiutuvien tilalle Black Diamondin Ethos -valjaat, toivottavasti nämä ovat yhtä hyvät kuin ensimmäiseni.

xD

Facebookissa bongasin tästä version eng. teksteillä.. Oivaltavaa.

Nauroin niin paljon, että jalat lähti alta (selkä vähän otti itseensä viikko sitten, eikä ole vieläkään palautunut).

18/2014

Vähän on vierähtänyt aika edellisestä heiaheia-yhteenvedosta. Olen kyllä urheillut, vaikken nyt olekaan muistanut liikuntojani tänne raportoida.

Muutama puntti, pari viikko treeniä ja Fitfarmin ohjeilla toi köysikiipeily menis muka aerobisesta. Ystäväkin kyseli fitfarmin forumilla miten tuo kiipeily tulisi luokitella, sillä suoritukset vaatii sekä kestävyyttä sekä voimakestävyyttä ja usein myös räjähtävää voimaa, esim tänään 3h kiipeily = 45 min kävelyä :D

Hyvä vitsi, mutta eihän se haittaa tehdä vähän extraa. Aion ensiviikolla taas tepsutella kuitenkin aamulenkit, kaipaan tuota aamuista omaa aikaani kun voin käyvä kävelyllä musiikin soidessa korvissa.

Tänään oli erinomaiset kiikut Salmisaaressa, omien laskelmieni mukaan tein kahden nousua 5b-7a (7a kakkostelu meni tänään kehnommin elikä useammassa erässä kuin viimeksi, mutta meni silti). Olimme aviomiehen ja muutaman muun (mm. Noran) kanssa yhdessä, Kerrankin tuli otettua vähän videokuvaakin. Noilta helpommilta reiteiltä on omat videot.. katsotaan jos tuolla puskisin jotain vähän vaikeampaakin ylös ja samalla saisi sen ikuistettua.


Heidi, Valkoinen 6a from Anssi T on Vimeo.

Nyt tuossa on lämppärireitti kuvattuna. Se nälkä mistä aikaisemmin kirjoitin on tämän päivän jälkeen vain kasvanut, ihan mahtavat kiikut. Nyt vihdoinkin homma pelittää. Aviomieskin oli tulessa tänään. On hyvä fiilis tästä.

jotain äksönii

Oli aikalailla vauhtia (ei sentään onneksi vaarallisia tilanteita) perjantaina ja lauantaina. Saimme perjantaina lainaan pari muksua. Aikamoinen muutos/shokki normaaliin elämään. Pitää koko ajan katsoa lasten perään (vanhemmat varmasti osaa relata tässä kohtaan) ja erilaiset tilanteet on niin outoja, että menee hetki miettiä miten mikäkin asia hoidetaan.

Aviomies oli ihan kuin kala vedessä, mä en ihan tajua, miten se on niin luonnollinen kummipojan kanssa, tajuaa miten leikkiä tämän kanssa ja nuoremman ymmärsi nukuttaa toisessa huoneessa, kun päiväunille meno muuten meinasin olla turhan vaikeaa.

Herkuteltiin lasten ollessa päiväunilla. Kumpi onkaan minun herkkuni? No toi tee tietty. Ostin itselleni kotiin samaista teetä, supernamia. 

Lauantaina kotiutumisen jälkeen jaksoi vielä lähteä salille, eivät olleet pikkuiset kuitenkaan vieneet kaikkia mehuja minusta (toinen päivä meni paljon paremmin, enää ei testailtu, josko meidän sanamme pitää tms, vaan hommat hoitui tosi hyvin jo).

Tuli tehtyä viimeinkin treeni uudesta kolmijakoisesta, selkä- olkapää- ja hauistreeni. Ei huono. Uni tuli aika pian kotona saunan ja iltaruoan jälkeen silmään.

kurnii

Oma suhteeni kiipeilyyn on viimeaikoina (noin 3 kk) ollut aikamoista vuoristorataa. On ollut hetkiä, kun on tehnyt mieli myydä kaikki kiipeilyvälineet, välillä olen miettinyt, että pitää osata tyytyvä heikompiinkin kausiin sitten yhtäkkiä on tullut taas kuherruskuukausi lajin kanssa. Itsellä on ollut vaan nyt erittäin paljon vaikeuksia tottua siihen, ettei ole samanlaista kiipeilykaveria kuin melkein parin vuoden ajan, ei tarvinnut kysellä erikseen kiipeämään, oli itsestäänselvyys suunnata 4-5 krt viikossa seinille, riitti vain kysyä, että kumpi ottaa köyden mukaan. Moni ei halua / pysty sopimaan kauheasti etukäteen ja tietenkin ihmisillä tulee erilaisia esteitä jne, niin tätä samanlaista helppoutta ei enää ole ollut.

Parina viimeisenä kertana seinille /kallioille mennessä minulla ei ole ollut mitään odotuksia kiipeilyltä, minua ei oikeastaan ole kiinnostanut lähteä seinille, olen suhtautunut pessimisesti. Olen ollut ärtynyt joutuessani menemään pettymään uudestaan, olen myös pelännyt "nälän" syttyvän uudestaan..Ymmärrän oman kankea ajattelutapani, mutta en halua mennä suorittamaan asioita puolivillaisesti, kun harrastan jotain haluan pystyä antamaan kaikkeni, takoa kun rauta on kuuma, elää siitä innostuksesta ja rakkaudesta lajiin.

Nälkä heräsi jo viimeviikolla kun olimme Haukkakalliolla kaverien kanssa kiipeilemässä. Aikaisemmin hankalilta tuntuneet reitit nousivat helposti, reitti joka greidinsä puolesta oli aikaisempina kesinä jäänyt nousematta puhtaasti, näytti nyt siltä että se olisi menossa. Uskaltauduin jopa palata takaisin ajatukseen, että jatkaisin trädittämistä. Olin enemmän kuin innoissani kiipeilystä lauantain jälkeen. Menin illalla aikaisemmin nukkumaan, jotta seuraava kiipeilypäivä tulisi nopeammin. Mikä pettymys sitten olikaan, kun seuraavan päivän kiipeilyt jäivät haaveeksi.

Olimme ystäväpariskunnan kanssa sopineet vapulle kiipeilypicnickin. Viimevuonna olimme porukalla Jaanankalliolla kiipeilemässä ja syömässä, tänä vuonna suunnitelma A oli lähteä Kauhalaan. Päädyimme sään sanelemana Salmisaareen (luotettava ihana salmis, aina auki *puspuspus* vaan sinne).

Edellisellä kerralla salmiksessa pääsin poikkeuksellisesti kiipeämään "vakkarini" kanssa, kiikut sujui hyvin. Olin ällistynyt siitä kuinka kevyesti itsellä eri reitit nousi. Olin ollut varma, että pitkään jatkuneet vähäiset kiipeilyt olisivat tuntuneet, mutta ei.

Tänään kuitenkin suhtauduin pessimistisesti. Olin aivan varma, että kiipeilykerta tulee olemaan massiivinen pettymys (intensiteetti, kiipeily pituus, en saa itse ruoskittua itseäni menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle enkä saa siihen kannustusta), melkein viikko oli taas kulunut edellisestä sisäkiipeilykerrasta ja olinhan harrastanut pidemmän aikaan kohtuu intensiivisesti punttia. Jotenkin omassa mielessä olen ajatellut lisääntyneen punttitreenin olevan kuoleman suudelma kiipeilylleni, mutta.. tänään.. Viimeviikon omituinen keveys oli tänään taas. Saavutin uskomattoman flown reiteillä, tilanteet joissa tavallisesti olisi pumpannut, niin nyt pumppia ei ollut lainkaan havaittavissa. Paljoa ei ehditty kiipeillä, sillä meillä meni paljon toiseen olennaiseen päivän ohjelmaan eli syömiseen.. mutta. 6a onsightin flow oli jotain käsittämätöntä. Aviomieskin ihmettelin kiipeilyni keveyttä, sujuvuutta ja fiksua klippaamista.

kevyttä safkaa, fetaisia lihapullia, salaattia, kasvistikkuja, mansikoita.. sitten vietnamilaisia rullia, fitnessbataattikakkua, munkkeja, simaa ja pommac lightia

Nälkä on taas täällä. Pelottaa innostua, pelkään pettymistä, mutta toivotaan parasta. Aviomiehen kanssa juttelin tuntemuksistani, odotuksistamme kiipeilyn suhteen jne. Me olemme vihdoinkin saaneet varmistuksen pelittämään (oli oikeasti isot keskustelut klippauksista ja släkeistä sekä varmistuslaitteet käytöstä varmistaessa) ja nyt mieskin alkaa tiedostaa sen, että Italian reissun valmistautuminen vaatii systemaattisempaa treenaamista. JEI!

Areenalle oli tehtynä taas ihania uusia reittejä uusilla jännittävillä otteilla, en tiedä toivonko viikonlopulle sadetta päästäkseni hipelöimään otteita mahdollisimman pian vai upeaa aurinkoita keliä, jotta su voisimme suunnata porukalla ulos. Onneksi minun ei tarvitse valita, luontoäiti tekee sen puolestani.

Eilen kotiuduttuani vappuriennoista ( elikä siis kävin pitkän työpäivän jälkeen salilla ja kummityttöä moikkaamassa) löysin kotoa aviomiehen, koiruuden sekä tämän ihanan vaaleanpunaisen vappupallon. Ihan paras,  aviomieheni on ollut varmasti NIIN suloinen kävellessään stadin halki ja kotiin tämän kanssa.

Kiipeilynälkä ei ole poissa salinälästä, tällä viikolla alkoi tosiaan uusi kolmijakoinen saliohjelma. Eilen treenasin ojentajat käyttökelvottomaan tilaan, odotan kovasti toista yläkroppatreeniä. Pt naureskeli vain antaessa minulle uuden ohjelman, aika killeri.