parhautta!

Olin ajatellut, ettei raskaana ollessa enää oikein pääsisi paukuttelemaan henkilökohtaisia ennätyksiä, kiipeilyssä se nyt on ihan mennyttä jo, ei uskalla ottaa kauheasti riskejä kiipeillessä.

Salille mennessä ajattelin, että jos kaveri on siellä samaan aikaan, niin voisin vähän pyydellä varmistamaan penkissä, ja siellähän hän oli. Alkulämmöt tuli pyöräiltyä ja ilman sen kummempia lämmittelyitä käsille painelin penapenkkiin (ehkei fiksuin lähestysmistapa tähän touhuun).

tangolla pusersin 12 toiston setin
sitten
tanko + 30kg x 4 (tärisi tärisi)
tanko + 40kg x 2
tanko + 45kg x 1
tanko + 50kg x 1
tanko + 52,5kg x 1, eli yhteensä 72,5kg!!

tanko + 30kg 3 x 10

Olin kohtalaisen järkyttynyt 3 x 10 setistä. Tanko tuntui uskomattoman kevyeltä. Pitäisiköhän sitä alkaa lämmitellä ennen maksimiyrkkiä paremmin tai ennen treenejä muutenkin, jos kerta lämpimillä lihaksilla lähtee noin uskomattoman upea suoritus. Mitä sitä saisikaan kunnon lämmittelyllä itsestään irti, vai paraneeko tuossa vaan tuo voimakestävyys maksimin sijaan. Pitää testata.

Muutenkin tuli tehtyä erinomainen setti, treenasin rinnan, olkapäät ja ojentajat. Olkapäiden pumpin viimeistelin vipareilla ja ojentajille tein killerin neljän liikkeen supergigasetin. Luulot pois lihaksista. Huomenna pumppaillaan koipia. Ah!

Ihan must have -juttu salille, tänä jouluna minua hemmoteltiin mm langattomilla kuulokkeilla.

Enää ei vahingossa repäise itse tai jollain laitteella luureja korvista. Au! Nuo ovat taivaalliset, kevyet kuulokkeet erinomaisella äänentoistolla, Powerbeats2 be Dr.Dre.

Tänään oli sellainen harmitus taas ennen salille menoa, puhkuin jostain syystä taas ihan pyhää vihaa (joku syy, hedari), mutta salille päästyäni treenin makuun unohdin kaiken pahan mielen. Urheilu on parasta lääkettä mielipahaan.

51&52 / 2014

Eipäs tullut avattua konetta kotona jouluna. Ihanaa niin. 

Pari ihanan aktiivista viikko on taas takana. Viikolla 51 tuli suunnitellusti spinut, sali ja köysittelyt ja vapaapäivä. Olen ylpeä itsestäni. Nyt kun vielä pystyisin ja  jaksaisin (en vieläkään saa nukuttua hyvin) aamuisin lähteä aerobisille, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.

Jouluviikollakin tuli oltua aktiivinen. Spinuun ei päässyt, joten tein yhden ylimääräisen punttitreenin. Ihanaa kun aviomies ymmärtää tarpeeni mennä salille joulunakin JA ymmärsi tapaninpäivän kiikut.

Lauantaille piti olla myös kiipeilyt sovittuna, mutta tuli valitettavasti huono päivä, kroppa reagoi antibiotteihin, joten jouduin vain lepäämään päivän. Yksi yritys takana päästä eroon päänsäryistä, ensiviikolla pitää varmaan keksiä jotain uutta.

Parina päivänä olen kokeillut uutta tyyliä salilla. Olen tehnyt yksijakoista treeniä, mutta nyt vaihtelen aktiivisemmin liikkeitä joka kerta. Jos ehtii tehdä parikin salitreeniä viikossa, niin kyllä siinä saa ihan kivasti kaikki lihasryhmät treenattua.

Yksi syy treenien vaihteluun on houkutella itseään urheilemaan niinäkin päivinä, kun paljon mielummin jäisi sängyn pohjalle kuin lähtisi urheilemaan. Minun on helppoa mm lahjoa itseni lähteä salille, jos lupaan itselleni kivan jalkatreenin tai hyvän penkkisetin. Tietenkin salille raahautumiseen auttaa itsensä tsemppaaminen niin, että ajattelee kuinka aina treenin jälkeen on mahtava fiilis. Urheilu auttaa myös päänsärkyyn ja väsymykseen, joka yrittää houkutella pysymään poissa salilta.

Ensimmäisestä kolmanneksesta

Toinen kolmannes on jo hyvässä vauhdissa. Aika kultaa nopeasti muistot, eikä sitä enää muista kuinka kuoleman väsynyt sitä alussa oli ja kuinka töissä ensimmäisten neljän tunnin jälkeen hereillä pysyminen vaati vahvan itsekurin.

Olenkin tässä pariin otteeseen maininnut raskauden alkavan vaikuttaa urheiluun. Odotin "kovasti" pahoinvointia, mutta sitä ei missään vaiheessa tullut, luinkin ettei se olekaan mikään takuuvarma oire. Ensimmäisen kolmanneksen suurimman haasteen loi alkuunsa massiivinen väsymys ja erittäin nopea hengästyminen. Kunto tuntui olevan välillä aivan olematon, alle 1 km tepsuttelu ja pari hassuttelu selkälihasliikettä vei mehut täysin, voimatasot tippui salilla merkittävästi JA kahden 5a:n kiipeäminen itsevarmistavilla oli mun Everest.

Väsymystä ei onneksi kauaa jatkunut, odotin sen kestävän koko kolmanneksen, mutta se taisi mennä ohi jo kahdessa kuukaudessa. Hyvä niin. Yhden haasteen kovaan urheiluun toi se, ettei ensimmäisen kolmanneksen aikana saanut käyttää refluksilääkkeitä, joten kovaa ponnistusta vaativat urheilusuorituksen oikein onnistuneet ja vähänkin jännittävän reitin liidaaminen ei tullut kysymykseenkään, koska saman tien oli vatsahapot suussa. Kolme kk oltuani ilman Somacia, oli viimeiset viikot ilman lääkettä ihan tuskaa. Olin jo aivan varma, ettei hampaat kestä syöpymättä suussa.

Kasvava vatsa ei vielä tuolloin aiheuttanut paljoakaan ongelmia. Tuntui välillä vaan asteen verran turhauttavalta lähteä urheilemaan kaverien kanssa, kun tunsi itsensä heikommaksi kuin tavallisesti ja palautuminen nousujen, sarjojen jne välillä muuttui pidemmäksi. Salilla ja kiipeillessä vaatetus muuttui monta astetta löysemmäksi, raskausturvotus iski heti alussa voimakkaasti.

Pian on 4 kk täynnä. Nyt alkaa olla siinä vaiheessa, että pitää tosiaan ottaa jo kasvava vatsa huomioon, pitää miettiä millaisia liikkeitä tekee. Esimerkiksi siitä on kauheasti eriäviä mielipiteitä, kuinka pitkälle uskaltaa vatsalihaksia treenata. Monista asioista sanotaan, että pitää kuunnella kroppaansa.

Ajattelin, että olenko vain niin hölmö vai enkä oikeasti ymmärrä kropan signaaleja, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, ensimmäisen kolmanneksen aikana ei tosiaan ollut mitään rajotteita. Kaikkea pystyi tekemään mitä väsymykseltä jaksoi.

Toissapäivänä punttiksella huomasin toistamiseen kuinka kroppa kertoi, että tietyissä sarjoissa oli tiputettava käytettävien painojen määrää. Se on sitten ihan ok, olenkin vähän odotellut sitä, koska pitää alkaa hölläämään. Vielä uskaltaa tehdä prässiä ja treenata jalkoja ihan kivasti. 

Erityisesti kiipeily raskauden aikana on mietityttänyt pitkään. Aviomies kävikin ostamassa minulle jo Camusta kokovartalovaljaat, jotka varmasti tulee otettua tammikuussa käyttöön. Siirryttyäni kokovartalovaljaisiin oman kiipeilyn luonne muuttuu, sen jälkeen voin kiivetä ja varmistaa vain yläköyttä. Onnistuin löytämään toisen raskautuneen kiipeilijän, saa sitten kiipeily- ja raskaushöpöttelyseuraa.

http://cragmama.com/2013/12/rock-climbing-and-pregnancy-what-changes-to-expect/ Tuossa hyvä artikkeli aiheesta kiipeily ja raskaus - mitä odottaa kun odottaa

Kasvavan vatsan tuomat rajoitteet askarruttavat, mutta myös jo selkeästi alkaneet liitoskivut. Muutamissa lähteissä liitoskivut kuvataan enemmän loppuraskauden oireeksi, mutta parilta terveysalan ammattilaiselta olen kuullut, että yliliikkuvana nuo voivat alkaa jo aikaisemmin. Selvähän se. Itse välillä kävelen kuin pingviini, välillä sattuu paljonkin, ja aviomies saa asetella minua peiton alle, kun nivuset menevät niin jumiin, mutta pääasiallisesti kolottaa vaan jatkuvasti (sen kestää, ei ongelmia). Ymmärtääkseni tuo "löystyminen" ei rajoitu pelkästään lantioalueeseen, vaan se käsittää koko kroptan, niin tulee kiipeilyssä ottaa pikkuhiljaa entistä rauhallisemmin, ettei olkapäät, polvet ja sormet ala kärsiä liikaa. Välillä on ollut omituista kolotusta olkapäissä ja sormia on särkenyt hieman enemmän, mutta.. voihan se olla vain sattumaa.

Ei nyt viitsi kuitenkaan tunnustella ihan kaikkia omituisia tuntemuksia, hyvin tässä kuitenkin saa vielä liikkua. Päänsärky on tainnut tulla pysyvästi, mutta sekin on onneksi sellaista, johon auttaa liikunta. Kaikesta huolimatta on hyvä pössis, perjantaina taas spinningiin.. woop woop!

yksi elämäni parhaimmista päivistä

Hehkutin muutama viikko takaperin facebookissa, että olin kokenut yhden elämäni hienoimmista päivistä tuolloin. Yksinään se, että kävimme aviomiehen kanssa neuvolassa kuuntelemassa esikoisemme sykkeet ja että ultrassa kaikki tuntui olevan kunnossa, olisi riittänyt hienosti.

Tuo kyseinen tiistai oli muullakin tavoin yksin elämäni hienoimmista.

Tänä vuonna panostin opiskeluihin enemmän kuin vuosiin. Koko kevät, kesä ja alkusyksy menivät opiskeluun. Opiskelumateriaalit raahattiin niin Saksaan, Italiaa, kuin joka kerta mökille ja kesällä aurinkoa ottaessa oli osakeyhtiölaki Cosmon tms lehden sijaan.

Lokakuun alussa oli tuo pitkään pelätty tenttipäivä. Olin ollut pitkään suorastaan hysteerinen tenti takia, olin ajanut itseni loppuun.. kunnes pari viikkoa ennen tenttiä mieleni valtasi ennenkokematon tyyneys. En tajunnut tuolloin vielä syytä siihen, mutta pari päivää ennen tenttiä sitten plussasin. Raskaushormonien ansiosta pystyin osallistua tenttitilaisuuteen täysin rauhallisin mielin, sain tehtyä muutakin ennen tenttipäivä kuin opiskeltua, chillasin ja taisin jopa katsoa ihan vähän televisiota. Tämä oli suuri muutos, kun tähän asti työpäivien ja nopean urheilutreenin jälkeen illat venyi klo 22-23 asti opiskellen.

Lähdettyäni tentistä tiesin, etten ollut suoriutunut niin hyvin oikeustieteen osiosta kuin mitä olisin toivonut, toinen osio oli mennyt mielestäni paremmin. Tentti on kuitenkin tehtävä molemmilta osin läpi, jotta se hyväksytään. En siis pitänyt millään tavoin mahdollisena sitä, että olisin läpäissyt tentin ensimmäisellä yrityskerralla.

Ajattelin, että nyt olen ainakin kokemusta rikkaampi, tiedän mitä odottaa tenttitilaisuudelta ja tiedän mihin panostaa vuoden päästä seuraavan kerran olevaan tutkintotilaisuuteen opiskellessa. Ehdin jo sanoa äidilleni, että pitää seuraavallakin tenttikerralla olla sitten raskaana, jotta pysyn yhtä tyynenä tenttitilaisuudessa.

Olin aidosti sitä mieltä, että ensivuonna tulee uusi yritys, kunnes sitten sain sähköpostin tutkintotilaisuuden järjestävältä taholta. Tammikuussa saan diplomin ja saan lisätä hienon lyhenteen nimeni perään. Mahtavuutta. Kyseessä on siis asiantuntijatutkinto.. mä asiantuntija .. ihan huikeaa.

Tuona iltana sitten kävin kaikki tunteet läpi mitä tuohon tenttiin oli kohdistunut. Valmistuttuani tradenomiksi vuonna 2007 olen tiennyt tuon tutkinnon olevan edessä, se on ollut aina se mihin olen tähdännyt. Jollain tavoin olen rakentanut koko identiteettini siihen, että tulen suorittamaan sen. Olen kuitenkin pelännyt pitkään, etten olisi tarpeeksi fiksu oppimaan uusia asioita (tähän on ihan syynsä, katsotaan jos siitä joskus enemmän). Tuon tutkinnon suorittaminen on ollut myöskin ehtona sille, että saisin joskus jatkaa perheyritystä, niin pelko siitä, etten olisikaan tarpeeksi hyvä on kalvanut pitkään mieltäni.

Tuona tiistai-iltana sitten tyhjensin työhuoneen kaapin ovet muistilapuista. En ollut uskaltanut ottaa niitä aikaisemmin pois, sillä oli varma, että tulisin tarvitsemaan niitä pian. Olin jo pikkuhiljaa alkanut valmistautua henkisesti siihen, että jatkan jo opiskelua seuraavan vuoden tenttiin.

Mutta se tunne, kun alkaa sisäistää, ettei tarvitse enää stressata tuota. Ensikesänä saan keskittyä kesään, saan nauttia aurinkoisista kesäpäivistä, voin käydä kesämökillä ja reissuilla ilman, että takaraivossa on koko ajan tieto siitä, että pitäisi opiskella. En joudu opiskelemaan beben synnyttyä aina vauvan nukahdettua, voin keskittyä kaikkeen muuhun elämään ja tekemiseen. Seitsemän vuoden stressi loppui. Totta kait omaa osaamistaan pitää edelleen kehittää ja ylläpitää. Tutkinnon läpäiseminen toi pitkään kaivatun boostin itseluottamukseenikin. Onhan se myös ihanaa, ettei aviomiehenkään tarvitse toistamiseen käydä tämän kesän juttuja läpi, tuskin se hänellekään oli kiva, kun vaimo oli vain fyysisesti läsnä.

joululeipomuksia

Viikonloppuna päätin kokeilla tehdä itse gluteenitonta voitaikinaa, kun tarkoituksena oli tehdä riisilihapiirakkaa ja joulutorttuja pikkujouluihin.

Rahka-voitaikina

250g voita (huoneen lämpöinen aka pehmeä)
250g maitorahkaa
1 tl leivinjauhetta
4,5 dl gluteenitonta jauhoseosta

Sekoita voi ja maitorahka huolellisesti keskenään. Sekoita leivinjauhe jauhoseokseen ja tämän jälkeen sekoita tämä huolellisesti voimaitorahkaseokseen. Laita jääkaappiin jähmettymään tunniksi pariksi ja leivo. Kaulitessa ei kannata nuukailla jauhojen käytön kanssa.

Itse aion kokeilla lisätä ksantaania seuraavaan erään, jos sitten taikina ei olisi niin herkkää käsitellä. Ei se nytkään mahdotonta ollut, mutta jos ksantaani tekisi hommasta vielä helpompaa.

Tein mm joulutorttuja

luumumarmeladin alla on Eila vaniljatuorejuustoa, se jotenkin kruunaa tortun, enää en tekisi missään nimessä ilman.

JA tosi herkullista riisilihapiirakkaa, kenen muunkaan kuin Kinuskikissan ohjeilla.

Liha-riisipiirakka, 10-20 palaa

500 g voitaikinaa  (elikä vain osa itse valmistamasta taikinasta, loput käytetään joulutorttuihin)

2 munaa
2 dl keitettyä riisiä (esim. pitkäriisi), itse käytin puuroriisiä

1 sipuli

250-300 g jauhelihaa
1 iso valkosipulinkynsi
½ tl suolaa
1 tl aromisuolaa
1 ½ tl maustepippuria
1 tl paprikajauhetta
½ tl chilijauhetta
1 prk ranskankermaa

Voiteluun: 1 muna

Keitä riisi ja keitä kananmunat.

Paista jauheliha, lisää kohtuu kypsään jauhelihaan hienonnettu sipuli. Sekoita jauheliha ja riisi keskenään. Sekoita mausteet keskenään ja sekoita tämä ranskankermaan. Lisää ranskakermamausteseos riisilihaan. Viimeisenä sekoita pieneksi pilkotut kananmunat taikinan sekaan. 

Kauli taikinasta pellin kokoinen levy leivinpaperin päällä. Levitä toiselle puolelle täytemassa tasaisesti. Käännä toinen puoli massan päälle (kannattaa käyttää leivinpaperia apuna tässä, sillä taikina on tosiaankin erittäin haurasta, ja tämä pitää mennä kerrasta oikein, muuten tulee kuvassa näkyviä reikiä :D ), painele reunat kiinni ja voitele kananmunalla. Paista 2 asteessa noin 30 min. 

Lihapiirakka tarjoillaan lihaliemen kera. 

Nautinnollisia jouluherkkuhetkiä.

50/2014

Alkaa viikko olla kohta taputeltu. 

Hyvältä taas näyttää viikon liikunnat.  Salilla tuli käytyä ahkerasti, tuli tehtyä kolmijakoisesti viikon urheilut. Jalkatreenissä taas liitoskivut ilmoittelivat itsestään, mutta liikkeet sai silti tehtyä loppuun asti.

Torstaina kävin pitkästä aikaa crossing-tunnilla, se jää varmaankin näillä polvilla viimeiseksi kerraksi. Kuten olen jossain vaiheessa kirjoitellut, niin polveni kokivat Italiassa kovia. Matkan jälkeen polvi ei toipunut itsestään lainkaan, vaan joudun käydä ekaksi tyhjennyttämässä sen nesteistä ja sen jälkeen vielä sain kortisonia polveen. 

Kävin tuossa jokin aikaa sitten ortopedilla, siellä todettiin että molemmista polvista on rustot menneet, yliliikkuvuuden takia vissiin. Polvia ei voitu kuvata, koska olen raskaana, pitää odotella kesään/alku syksyyn. Ortopedi heitti ilmaan polvileikkauksen mahdollisuuden (lumpiot ovat niin löysät, että saattavan ihan kumartuessa mennä ääriasentoon tai jopa sijoitaan), jos saisi kiristettyä löystyneitä osia tms, jäi vielä auki tämä asia. Tässä odotellessa sitten valin jumppaan reiden ojentajia kotona JA salilla sekä käytän urheillessa jatkuvasti polvitukia.

Välillä sitä innostuu tehdä jotain mikä ärsyttää polvea (kuten nyt tuo crossaaminen) ja aiheuttaa poltetta polveen ja polven yläpuolelle, mutta sen tunteen kanssa on tottunut jo elää.

Onhan se hieman mälsää, että polvet ovat siinä kunnossa, että pitää karsia urheiluja. Talvella jos olisi mahdollisuuksia esim lähteä jääkiipeilemään, niin kaikki "pitkät" lähestymiset upottavassa hangessa voi unohtaa. Pirunkallio on onneksi niin hyvän lähestymisen päässä, että sinne voi mennä ihan rampana ja raskaan :P Tulisi vaan jo pakkaset ja jäätä.

Jääkiipeilystä hakkuihin ja pitkään odotettuun tapahtumaan.

Launtaina oli Hakkuuhuukkailut. Olin saman tien ilmoittautunut tapahtumaan, kun facebookissa tuli kutsu eventtiin. Oli aikamoinen pettymys, että kisapäivänä oli taas niin paha hedari, että ns kovista urheilusuorituksista ei tullut mitään. Sain kiivettyä helpoimman reitin vain osittain ja toisessa kävin kääntymässä 4-5 metrissä.

Tuli myös havaittua, ettei tuonne kannata enää mennä vain "kokeilemaan". Hakkuuhuukkailujen osallistujamäärä on kasvanut parissa vuodessa huomattavasti JA kisaajien taso oli mieletön. Että, jos ensivuonna haluaisi osallistua, niin sitten on jo harjoiteltava vähän ennen kisoja, eikä aloittaa huukkailukautta tuolla :D  Olipa kuitenkin mahtava tapahtuma.

Mutta summa, kiva urheiluviikko. Tällä hetkellä on vähän niin ja näin reippaiden aamukävelyjen suhteen, liitoskivut tosiaan välillä aiheuttaa sen, että liikkuminen on ajoittain hidasta ja kivuliasta. Koiran kanssa totta kait lenkkeily onnistuu ongelmitta, silloin mennään koirantahdissa, mutta yksin reippaat aamulenkit ei oikein onnistu. Onneksi on spinning, se tuntuu tällä hetkellä olevan kaikin puolin passelia aerobista liikuntaa tämän hetkiseen tilaan.

49/2014

Viimeviikko oli aika hurjan upea urheilullisestikin. Tiistaina oli ns lepopäivä, eli ohjelmaan kuului vain aamutepsuttelu.

Vakkarikiipeilykaveri on työreissussa ja aviomies oli la-to "työmatkalla".  Ihan omaa mukavuudenhaluisuuttani päätin treenailla lähempänä JA spinnailla vähän normalia enemmän. Tavallisestihan pläänini on käydä yhdellä sisäpyöräilytunnilla viikossa, nyt innostuin käymään kolmesti. Alan selkeästi päästä sisälle tuohon sisäpyöräilyyn, enää tunti ei ollut alusta alkean loppuvenyttelyn odottamista.

Punttiksella treenit ovat sujuneet varsin mukavasti. Maanantaina tuli tehtyä niin hyvä setti ojentajille, että puntin jälkeisellä pyöräilytunnilla sain tosissani tehdä töitä pysyäkseni pyörän päällä, käsien muistuttaessa spaghettia.

Keskiviikon selkä-&hauistreeni oli lepposa, lauantaina pistin taas ihan hurjan setin salilla. Pitäisi varmasti kehdata vielä pyytää joku varmistamaan, voisi testailla millaisia settejä oikeasti jaksaa 50kg:n tangolla.. nyt setit loppuu "kesken", kun en vain luota omiin voimiini ja siihen, että en jää puserruksiin tangon ja penkin väliin.

Torstaina köysitellessä tunsi ensimmäisen kerran olevansa raskaana urheillessa, oli vain otettava tosi rauhassa. Montaa nousua putkeen ei pysty tehdä. Aluksi tuli tehtyä monta nousua yhteen putkeen, joka lopulta alkoi tuntua omituiselta keskikropassa. Sunnuntain jalkatreeni taasen jäi kohtuu kesyksi liitoskipujen takia.

Ihanan aktiivinen viikko takana. Sunnuntaille olin alunperin ajatellut köysittelyä joko aviomiehen kanssa tai itsevarmistavilla. Joulukalenterin luukusta paljastui hemmotteluhetki kylpylässä, joten muutin suunitelman ja suuntasin tosiaan salille.

Tämäkin viikko näyttää lupaavalta urheilujen suhteen :) Ihanaa.

Uusi treenikaveri

Mietin pitkään, josko nyt jo kirjoitan asiasta. Ehkä kuitenkin voi jo. Ei tarvitse tuntea tarvetta selitellä mahdollisia treenimuutoksia / lällympiä treenejä tms, kun voin olla avoin asiasta.

Tuommoinen on tulossa. Ultrassa näkyi kovasti käsiä viuhtoja menijä, näytti siltä että se yritti kovasti miettiä jonkin kiipeilyreitin betaa.

Elikäs, syy miksi salitreenissä tulee himmailtua ja kiipeilyssäkin painopiste on muuttunut oman itsensä haastamisesta ylläpitoon ja hauskanpitoon.

Nyt on vihdoinkin tullut hankittua lenkkivaatteet, jotka eivät ahdista ja purista, niin voi taas siirtyä aamutepsutteluihin. Tänään tuli käytyä pitkästä aikaa, ja se teki hyvää niin päälle kuin kropalle. Sateisille keleille ei ole vieläkään kunnon asua, mutta ehkä sitten niinä päivinä voin jättää aamuaerobiset väliin.

Pahoinvointia ei ole ollut, väsymystä vain, kahteen kuukauteen asti välillä kovaakin sellaista. Urheilla on jaksanut, mutta sitten illat ovat muuten menneetkin lähinnä nukkuessa. Salilla väsymys näkyi lähinnä voimatasojen laskussa, ja helpompana hengästymisenä. Olen joutunut pitämään pidemmän palautukset sarjojen välissä.

Kiipeilyssä siirrytään pian kokovartalovaljaisiin, suorien vatsalihasten treenaaminen tulisi pikkuhiljaa lopetella, jalkaprässi ja penkkipunnerrus tippuvat varmaan piakkoin pois salitreeneistä. Penkkiä tulee kyllä ikävä, mutta onneksi kyseessä on vain ohimenevä vaihe.

Viimeviikon tiistai oli yksi elämäni parhaimmista päivistä, sen lisäksi ultrassa näkyi normaali liikkuva ihmisen alku, sain aivan mahtavia uutisia muunlaisten asioiden tiimoilta. Siitä joku toinen päivä.

48/2014

Viimeviikolla ei ihan urheilusuorituksilla pääse keulimaan. Tiistaina sain influenssapiikin ja keskiviikkona oli treffi-ilta aviomiehen kanssa. Perjantaille osui firman pikkujoulut. Tietenkin jos olisin oikeasti halunnut urheilla, niin olisihan sitä voinut olla reipas ja lähteä aamuisin salille / aamuaerobisille. Kerrankin vähän kevyemmin sitten.

Muutamat kiikut ja yksi sali. Ei sankaritekoja, mutta hauskaa oli. Sunnuntain jalkatreeni oli kerrassaan mahtava, liikkeet meni juuri sinne minne pitikin, ja se tuntuu nyt tiistaina edelleen jaloissa askeleen raskautena ja perslihasten hellyytenä.

Sunnuntaina setti koostui
- alkulämpö
- prässi 3 x 12 150kg
- ojentaja/koukistaja superi 25kg/55kg 3 x 12
- lantionnosto ojentajalaitteessa 30/35kg 3 x max
- askelkävely jalannostoilla 4kg kp 3 x käytävä
- juupas/eipäs superi 45/50kg 3 x 12

Tosi jees setti.