Ensimmäisestä kolmanneksesta

Toinen kolmannes on jo hyvässä vauhdissa. Aika kultaa nopeasti muistot, eikä sitä enää muista kuinka kuoleman väsynyt sitä alussa oli ja kuinka töissä ensimmäisten neljän tunnin jälkeen hereillä pysyminen vaati vahvan itsekurin.

Olenkin tässä pariin otteeseen maininnut raskauden alkavan vaikuttaa urheiluun. Odotin "kovasti" pahoinvointia, mutta sitä ei missään vaiheessa tullut, luinkin ettei se olekaan mikään takuuvarma oire. Ensimmäisen kolmanneksen suurimman haasteen loi alkuunsa massiivinen väsymys ja erittäin nopea hengästyminen. Kunto tuntui olevan välillä aivan olematon, alle 1 km tepsuttelu ja pari hassuttelu selkälihasliikettä vei mehut täysin, voimatasot tippui salilla merkittävästi JA kahden 5a:n kiipeäminen itsevarmistavilla oli mun Everest.

Väsymystä ei onneksi kauaa jatkunut, odotin sen kestävän koko kolmanneksen, mutta se taisi mennä ohi jo kahdessa kuukaudessa. Hyvä niin. Yhden haasteen kovaan urheiluun toi se, ettei ensimmäisen kolmanneksen aikana saanut käyttää refluksilääkkeitä, joten kovaa ponnistusta vaativat urheilusuorituksen oikein onnistuneet ja vähänkin jännittävän reitin liidaaminen ei tullut kysymykseenkään, koska saman tien oli vatsahapot suussa. Kolme kk oltuani ilman Somacia, oli viimeiset viikot ilman lääkettä ihan tuskaa. Olin jo aivan varma, ettei hampaat kestä syöpymättä suussa.

Kasvava vatsa ei vielä tuolloin aiheuttanut paljoakaan ongelmia. Tuntui välillä vaan asteen verran turhauttavalta lähteä urheilemaan kaverien kanssa, kun tunsi itsensä heikommaksi kuin tavallisesti ja palautuminen nousujen, sarjojen jne välillä muuttui pidemmäksi. Salilla ja kiipeillessä vaatetus muuttui monta astetta löysemmäksi, raskausturvotus iski heti alussa voimakkaasti.

Pian on 4 kk täynnä. Nyt alkaa olla siinä vaiheessa, että pitää tosiaan ottaa jo kasvava vatsa huomioon, pitää miettiä millaisia liikkeitä tekee. Esimerkiksi siitä on kauheasti eriäviä mielipiteitä, kuinka pitkälle uskaltaa vatsalihaksia treenata. Monista asioista sanotaan, että pitää kuunnella kroppaansa.

Ajattelin, että olenko vain niin hölmö vai enkä oikeasti ymmärrä kropan signaaleja, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, ensimmäisen kolmanneksen aikana ei tosiaan ollut mitään rajotteita. Kaikkea pystyi tekemään mitä väsymykseltä jaksoi.

Toissapäivänä punttiksella huomasin toistamiseen kuinka kroppa kertoi, että tietyissä sarjoissa oli tiputettava käytettävien painojen määrää. Se on sitten ihan ok, olenkin vähän odotellut sitä, koska pitää alkaa hölläämään. Vielä uskaltaa tehdä prässiä ja treenata jalkoja ihan kivasti. 

Erityisesti kiipeily raskauden aikana on mietityttänyt pitkään. Aviomies kävikin ostamassa minulle jo Camusta kokovartalovaljaat, jotka varmasti tulee otettua tammikuussa käyttöön. Siirryttyäni kokovartalovaljaisiin oman kiipeilyn luonne muuttuu, sen jälkeen voin kiivetä ja varmistaa vain yläköyttä. Onnistuin löytämään toisen raskautuneen kiipeilijän, saa sitten kiipeily- ja raskaushöpöttelyseuraa.

http://cragmama.com/2013/12/rock-climbing-and-pregnancy-what-changes-to-expect/ Tuossa hyvä artikkeli aiheesta kiipeily ja raskaus - mitä odottaa kun odottaa

Kasvavan vatsan tuomat rajoitteet askarruttavat, mutta myös jo selkeästi alkaneet liitoskivut. Muutamissa lähteissä liitoskivut kuvataan enemmän loppuraskauden oireeksi, mutta parilta terveysalan ammattilaiselta olen kuullut, että yliliikkuvana nuo voivat alkaa jo aikaisemmin. Selvähän se. Itse välillä kävelen kuin pingviini, välillä sattuu paljonkin, ja aviomies saa asetella minua peiton alle, kun nivuset menevät niin jumiin, mutta pääasiallisesti kolottaa vaan jatkuvasti (sen kestää, ei ongelmia). Ymmärtääkseni tuo "löystyminen" ei rajoitu pelkästään lantioalueeseen, vaan se käsittää koko kroptan, niin tulee kiipeilyssä ottaa pikkuhiljaa entistä rauhallisemmin, ettei olkapäät, polvet ja sormet ala kärsiä liikaa. Välillä on ollut omituista kolotusta olkapäissä ja sormia on särkenyt hieman enemmän, mutta.. voihan se olla vain sattumaa.

Ei nyt viitsi kuitenkaan tunnustella ihan kaikkia omituisia tuntemuksia, hyvin tässä kuitenkin saa vielä liikkua. Päänsärky on tainnut tulla pysyvästi, mutta sekin on onneksi sellaista, johon auttaa liikunta. Kaikesta huolimatta on hyvä pössis, perjantaina taas spinningiin.. woop woop!