jouluintoilua

Jotenkin ajatukset karkasivat koulutöistä joululahjoihin, -kortteihin ja -askarteluihin.

Olen innoissani, huomenna suuntaan töiden jälkeen etsimään oikean kokoista virkkuukoukkua, teen testivirkkauksen ja illalla tilaan materiaaleja netistä. Aivan kauheaa kun tekisi mieli huudella täällä lahja- ja askarteluideoita, mutta moni kaveri lukee tätä, niin en halua pilata yllätystä. MINÄ PAKAHDUN!

Aloitin äsken joulukorttien askartelun, mutta en nyt olekaan lainkaan tyytyväinen siihen ideaan, minkä perusteella ostin askartelutarvikkeet Sinellistä vähän aikaa sitten. Pitää pistää mietintämyssy uudestaan päähän.

Joululahjat ulkomaille on tehtävä ja lähetettävä hyvissä ajoin, jotta kerrankin perheeni Hampurissa saisi lahjat jo aatoksi :)

Muistutin avopuolisoa äsken myös meidän omasta pienestä tradiostamme. Meillä on aika iso peltinen joulukalenteri, josta täytämme vuoropäivät. Kumpikin yrittää aina keksiä joka päivälle mahdollisimman kivan kalenterin täytteen.

Olisi kiva jos olisi lapsia.. ne ehkä jaksais touhustaa ja iloita tästä tulevasta juhlasta myös puolitoista kuukautta etukäteen. Avopuoliso pitää joulusta, mutta ei ehkä niissä määrin kuin minä.

hopeakehys

Jahas, ei tästä taudista päästykään tahdonvoimalla yli. Alkoi tänään terapiassa naurattaa oma raihnauteni. Vaikka rauhallisesti höpöttelinkin, niin silti tunsin hengästyväni puhumisesta. Terapeutin "diagnoosi" on kurkunpääntulehdus tai joku virustauti. Äänikin alkaa kadota, heh .. hyvä syy sitten olla ottamatta asiakaspuheluita töissä vastaan, ja voin keskittyä työntekoon. Se hopeakehys.

Töissä menee superisti, tästä viikosta eteenpäin työtoimenkuva helpottuu. Jotenkin sitä on tullut vain haalittua paljon töitä. Ei toki, varmasti edelleen tulee tehtyä vähän pidempiä työviikkoja kuin mitä olisi suotavaa, mutta ei sentää enää niin paljoa överiä tule tehtyä kuin tähän asti. Kaikista tärkeitän on se, että pääsen kehittämään omaa osaamistani töissä, pystyn keskittyä siihen missä eniten haluan tällä hetkellä kehittyä. Ihanaa. Tuntuu että suuri paino olisi otettu harteiltani pois.

Nyt kun kerran tänään en suunnannut seinille, niin voinkin keskittyä opiskeluun. Edellisten lähipäivien oppimistehtävä odottaa tekemistä.. jos sen kimppuun sitten .) Noi koulutehtävät tuntuvat hieman .. hmm.. ei niin koulutehtäviltä. Kokeillaan jos lasillinen punaviiniä auttaisi inspiroitumaan, pari sivua tiukkaa asiaa kirjoitettavana :P 

Tänään .. oli hetken perhosia vatsassa, vaikka  aluksi olinkin kauhusta kankea. Onneksi avopuoliso taipui halimaan .. ja jopa kaappasi syliin sängylle. Tiedättekö sen hetken, kun ehtii innostua, suunnitella kaiken uusiksi, kunnes sitten todellisuus lämähtää päin näköä? Onni onnettomuudessa tässäkin asiassa.. ehkä. Pistää miettimään vain, että onko omassa elimistössä jotain sellaista miksi pitäisi ehkä käydä lääkärissä.

Isänpäivää

Tänään oli aikainen herätys, vietimme isänpäivää vanhempieni luona brunssin merkeissä. Brunssin oli tarkoitus alkaa vasta klo 11, mutta minulla oli aikainen herätys. Nousin varhain kantaakseni korteni brunssikekoon, leivoin mustikkavalkosuklaamuffinsseja. On aina niin kiva viettää aikaa koko perheen kanssa, sisaruksia osaa arvostaa nykyään enemmän kuin pienenä, kun piti jaksaa huone siskon kanssa.. tai matkustaa takapenkillä pikkusiskon ja -veljen kanssa.

Vanhempien luota pyyhälsimme omaan kotiin siivoamaan. Tulevat appivanhemmat oli kutsuttu meille isänpäiväkahville, jottei avopuolison tarvitse niin kauheasti tänään reissata. 

Avopuolisolla on edelleen varsin hyvä olo, edelleen odotellaan molemmat sitä kauheaa kipua. Miten voi tuollaisesta operaatiosta selvitä pelkällä buranalla? Onnekas :)

Mulla tuntuu olevan vaikeuksia..  on niin kova ikävä halia ja puristella avopuolisoa. Yleensä sitä voi halata, puristella tai kutitella aina ohimentäessä.. tai toinen kaappaa ja heittää sängylle.. tms. Nyt ei voi tehdä mitään noista. Aivan kauheaa. 

Enemmän mä ajattelin itseäni rassaavan sen, että nyt mun harteilla on kodin siivoaminen, kaupassakäynnit, koiran ulkoilutukset jne.. mutta ei mua ole noi asiat vielä haitanneet yhtään. Tuleepahan hommat hoidettua niinkuin itse haluan :P Kontrollifriikki kun olen.

Asiasta ihan kukkalaatikkoon.. tuossa jokin aikaa sitten kävin farkkuostoksilla, kun olin aivan varma siitä, ettei nykyiset vaatekaapissa olevat tavoitefarkkuni mene jalkaan. Mähän täälläkin uhosin, että nyt on taas muutamat farkut kirpparilel. NOH! Tänään kokeilin ihan huvin vuoksi eräitä tavoitefarkkujani.. niin ne sujahti jalkaan, meni vaivattomasti kiinni, en pursua niistä mistään kohtaan yli.. ja ne näyttää superhyvältä mun päällä. Mieltsiä!Mä oon kyllä kovasti tyytyväinen itseeni.. oon tehnyt kovan työn.. ja olen millien päässä omasta tavoitteestani.

kynttilöitä ja punaviiniä

Pimeissä illoissani on se mukava puoli, että kynttilöiden polttaminen muuttuu mielekkäämmäksi, kuin mitä se on valoisaan vuodenaikaan.

Jostain kumman syystä tänään teki mieli punaviiniä. En ole juonut paljoa viiniä viimeaikoina, olen muutenkin pyrkinyt pysymään erossa tissuttelusta.. samasta syystä kuin en syö esimerkiksi karkkia milloin tahansa tai napostele mitään kotona, eli ihan kalorien takia. Ne ovat niitä pieniä valintoja arjessa, joista kumuloituu usein ne epäsuotuisat ylimääräiset kilot.

Tänään en kaloreista välittänyt, vaan nautin lasillisen punaviiniä, vaikka varsinainen tankkapäivä onkin vasta huomenna.

Viini on tuotu Saksasta. Viinipullon kyljessä viiniä kuvaillaan kuivaksi, hedelmäiseksi ja intensiiviseksi, tässä maistuu tummat metsämarjat sekä suklaa. Tässä on hieno mausteinen "finaali". Viini oli erinomaista.. toisen lasillisen paikka :) Täytyy pitää silmät auki seuraavan kerran Hampurissa ollessa, löytyykö tällaista lisää sieltä. Nams!

käsivoiteista

Nyt olisi tarpeen vinkki hyvästä kosteuttavasta käsivoiteesta. Kärsin kovasti kuivasta ihosta, nyt jo parin pakkaspäivän jälkeen ihoni on niin kauheassa kunnossa, että sormenpäät vuotavat jo verta. Kiipeilyä ajatellen tämä ei ole kauhean hyvä juttu, että sormenpäät ovat kosketusarat.

Muutenkin pitää nyt keskittyä entistä enemmän ihon kosteutukseen, talvisin ruokakaupan voiteet eivät pidä kasvojen ihoa kunnossa, apteekkiin siis pikimmiten. 

Paranneltu nörttiluola

Hoitsu didi raportoi. Toipilaan kanssa kaikki on mennyt yllättävän hyvin, odottelin kovasti kivusta karjuvaa urosta, jota joutuu pitämään pillerihöyryissä koko ajan. Mitä vielä. Hyvin pärjää buranalla. Erinomaista.

Tein eilen etäpäivän pystyäkseni olla kotona avopuolison kanssa ja katsoakseni hänen perään. Eilen päivä oli aika hurjan täynnä touhua, aamun aloitin salitreenillä (olo oli tuolloin vielä siedettävä urheilua ajatellen), pyyhälsin kotiin, käytin koiran ulkona, tein meille aamiaisen, kävin ruokakaupassa, tuli kotiin aloittaakseni pizzanteon avopuolisolle.. kävin pikapikaa toimistolla hakemassa pari työjuttua, kävin hakemassa koiranruokaa.. kotona tein pizzat valmiiksi ja söimme. Puoli yhdeltä pääsin vasta töiden kimppuun. Rankkaa. Illalla paahdoin töitä lähes puolille öin.

Eilen päivitin omaa nörttiluoklaani. Töiden kannalta on hyvä, että on kaksi näyttöä käytettävissä, excelit, kp-ohjelmat ja mahdolliset viranomaissivut pyörivät hyvin samanaikaisesti... kaksi näyttöä tulee tarpeen, varsinkin kun en ole vielä saanut hankkittua pritteriä tänne. 

Työnteko jatkuu tänäänkin. Flunssa koveni, eilen oli taas lämpöä ja aamupöydässä olo oli kuin jyrän alle jääneellä, kuumaa juotavaa ja burana, niin olen taas työkunnossa. Onhan tää onni onnettomuudessa, että kun en tänään päässytkään seinille, niin pystyn tänään tehdä enemmän töitä. Matka seinille ja takaisin .. plus kiikkumiset vievät kuitenkin reilut 3h aikaa, jonka voin nyt käyttää sitten työntekoon. Mä olen kyllä aikamoinen, että se vaatii mulla kauhean flunssan, että maltan pysyä kotona ja tehdä asioita jotka mun on pitäny tehdä jo aikoja sitten :P Tänään voisin yrittää mm asennelle Lundiaan ovet, ohjeet näyttivät varsin simppeleiltä.

aamupakkasia

Onni on autopaikka lämmitystolpalla <3 Ihanan kirpakat aamupakkaset ovat saapuneet, kohta tulee lunta.. ja JOULU. Joulukalenteri on jo hankittuna.

Viikko on ollut kovin rankka tähän asti, töissä hektinen tahti on jatkunut, ensiviikosta lähtien töissä tulee olemaan helpompaa, jei! Muuten tähän viikkoon on mahtunut keilausta (avokin "viimeinen" toive ennen olkapääleikkausta), mahtikiipeilyä, anoppilavierailu ja avopuolison olkapääleikkaus.

Tänään tuota poloista kidutettiin leikkauspöydällä, nyt sitten on edessä kuntoutusta ja toivottavasti jossain vaiheessa pääsemme vielä yhdessä kiipeilyseinille.

Itsekin joudun tässä ottamaan rauhallisemmin. Viikonlopun kummipojanvahtimisella oli hintansa, jokin flunssa yrittää puskea läpi. Onneksi vielä tiistaina olo oli sen verran hyvä, että jaksoin taas ylittää itseni kiipeilyseinillä. Olo ei ole kauhea, mutta .. ei hyväkään. Itselleni tyypillisesti en kuitenkaan malta olla täysin paikoillani ennen kuin pää on kainalossa, höllää kuitenkin tahtia vähän.

Tiistain kiipeilyistä sen verran, että tarkoituksena oli kiipeillä yläköydellä (helpohkoja) reittejä ystävättären kanssa, mutta hänen aikansa oli kortilla, joten jäin vielä kiipeilemään kaveripojan kanssa. Kiipesin 6a:ta, kakkostelin 5c:n ylös asti (kumpaisissakin tuli tultua köyteen välillä) sekä kävin ylittämässä itseni yksi 6b ylös. Tavoitteena oli kakkostella se neljänteen klipsuun, kun edellisellä kerralla pääsin toisen klipsun korkeudelle. Nyt sitten yllätin sekä itseni että varmistajan kiipeämällä 6b:n!!! ylös asti. Lepäsin köydessä useampaan otteeseen, olin varma, etten koskaan pääsisi sitä ylös... mutta jotenkin vain saavutin sen viimeisenkin otteen. Uskomatonta.

Ihan kiva, että on hyvä syy ottaa rennommin. Pari käsityöprojektia odottaa toteuttamista, opiskeluita varten on taas väännettävä yksi raportti, saan myös tehtyä pari työproggista viikonloppuna. Huomenna yritän metsästää jostain trikoo- tai ontelukudetta askarteluita varten.

Tunsin kovasti tarvetta kirjoittaa tämän illan herkkuateriasta

Maggi tai Knorr bbq-kanaa (se paistopussimaustejuttu) 100 g

300 g ruusukaalia

10 g oliiviöljyä

tuoretta timjamia

roasted garlic & black pepper - seosta myllystä

suolaa

kaksi valkuaista

Pyöräytin kypsän kanan ja höyrytetyt ruusukaalit 5g oliiviöljyssä, maustoin ja lisäsin timjamin. voila.. koristelin vielä timjamilla ja lisäsin loput oliiviöljyt annokseen. Lisukkeena valkuaiset.

Erittäin herkullinen ja terveellinen ateria. NAM!

pikkuinen yövieras

Eilen pitkä odotus palkittiin, kummipoika tuli meille hoitoon. Eilen ei ehditty sitten enää puistoon eikä pidemmälle kävelylle, mutta kivaa oli silti. Yhdessä syöminen oli hauskaa. Oli sellainen olo, että kokoonpano oli varsin luonteva. 

Tuli sellainen olo, että tällaista se meillä pitääkin olla. Kuten olen monesti kirjoitellut, olen hieman jopa friikkaillut sitä... onhan tuollaisen pikkuisen vaativa huomio hieman pelottavaa, kovasti yritin kokata ja vahtia pikkuista samanaikaisesti. 

Pikkuinen oli reipas, ei jäänyt itkemään. Itku tuli vasta iltapalan jälkeen, kun poika oli väsynyt. Iltatarinan jälkeen nukuttiin sikeästi melkein aamukahdeksaan asti.

Tänään sitten aamupalan jälkeen leikittiin. Miksiköhän kaikki nappulat ovat niin mielenkiintoisia. Kuvassa näkyy meidän digiboksi, siihen laitettiin paastari off/on -nappulan päälle, koska muuten sitä piti painella koko ajan.

Ennen puoltapäivää suuntasimme vielä läheiseen puistoon keinumaan ja laskemaan liukumäkeä. Liukumäki ei ihan vielä auennut ihanuudessaan pikkuiselle, mutta keinuminen tuntui miellyttävään. Melkein kolmen vartin leikkimisen ja keinumisen jälkeen äitini saapui vielä paikalle, joten nappasin koiran kotoa ja lähdimme nelistään kävelylle.

Aika pikkuisen kanssa menee niin hurjan nopeasti, on sellainen olo, ettei hirveästi kuitenkaan ehditty touhustaa yhdessä. Ensikertaa odotellessa.

Taas koti tuntuu tyhjältä, sitä melkein odotti kotiintulessa kiipeilemästä pikkuisen seisovan olohuoneessa veikeä hymy huulillaan. Työhuoneessa on vielä pinnasänky, joka tuotiin tänne lainaan vanhempieni luota... koti tuntuu tyhjemmältä tyhjän pinnansängyn kanssa.

epätoivoista

Ajattelin, jos suklaanhimo lähtisi pois suklaisella kasvonaamiolla...  ei auta ei. Seuraavaksi yrityskessä suklainen proteiinivanukas. Viimeinen vaihtoehto on R-kioski ja suklaalevy :P

Inhottavaa tämä houkutuksista kieltäytyminen.

olemisen sietämätön vaikeus

Pelkkä oleminen on yllättävän vaikeaa. Tein päätöksen siitä, että tänään otan rennosti, pitää olla lepopäivä. Tiistai oli olevinaan lepopäivä, mutta loppujenlopuksi silloinkin tuli oltua aika aktiivinen.

Olin eilen kotona aika pallo hukassa, kotiuduttuamme vaate- ja viikonlopun ruokaostoksilta sitä nökötettiin vain kotona, koira oli käytetty jo ulkona, salitreenin hoidin aamulla ennen töitä. Simpsonien Halloween -maraton ja uusimmat jaksot HIMYM:ia ja The Big Bang Theorya pelastivat illan.

Tänään on vähän sama ongelma, en oikein osaisi olla paikoillani. Kotona on pääosin siistiä, lattiat voisi imuroida, mutta en tohdi alkaa meluta. Avopuoliso on ollut yön töissä ja nukkuu nyt. Tavallisesti olen sopinut työpäivän näillä päiville, mutta nyt on sellainen olo, että en halua tehdä taas monen päivän työputkea. Nyt siis pitää olla hissukseen, ei voi imuroida .. pitää vain olla. Onneksi digiboksilla on vanhoja C.S.I:tä tallennettuna.

Bloggailua, kahvinjuontia ja C.S.I:tä. Välillä voin myös rapsutella Mimiä.

Tänään pitää jossain vaiheessa tehdä koti vauva/nuorimies -ystävälliseksi. Saamme tänään kummipoikani yöksi hoitoon, aika jännittävää. Pikkuinen on jo reilun vuoden vanha ja kova menemään, tarttumaan asioista ja availemaan laatioita ... o ou :D

Näin meillä meni vuosi sitten.

Jännittävää. Onneksi vauvan mukana tulee ohjeet, olisin varmasti haastatellut muuten siskoa ja lankoa tovin meillä. Sama juttu kun hankimme koiran, teki mieli laittaa vanhemmille mukaan ohjeet siitä miten toimia koiran kanssa, kun veimme sen yöksi. Odotan innolla pääseväni pikkuisen kanssa lähipuistoon ja kävelyille. Huomenna aion tehdä pitkä kävelyn Mimin ja kummipojan kanssa.

Huomenna on ohjelmassa myös kiipeilyä. Vasen käsi tuntuu jo paljon paremmalta, jos ei kiipeillä kuitenkaan uskalla, niin lähden varmistamaan. Ei olla päästy ystävän kanssa toviin seinille yhdessä.

uudet farkut x 2

Tänään tarkoituksella eksyttiin JC:hen farkkuostoksille. Olen huomannut tässä jo tovi sitten nykyisten lempifarkkujeni hieman roikkuvan jo. Talvella farkut ovat varmasti bueno, kun alle laittaa leggarit tms, mutta nyt ne vaan pussittaa takapuolen ja vatsan kohdalta.

Tarkoituksenani oli ostaa samanlaiset kuin mitä olin aikaisemmin JC:stä ostanut, mutta siellä ei ollut enää ko farkkuja. Kokeilin neljät farkut, kahdessa mallissa koko 27/32 oli turhan optimistinen...  mutta näissä  skinnyt tuli napattu mukaan koko 28/32 ja 2nd Skinit 27/32. Enpä olisi koskaan uskonut. (Ihanan mielialaanostattavat koot tuolla, muilta valmistajilta en taida uskaltaa edes kokeilla 28/32 -koon farkkuja :D ) Joskus olen ollut jopa koko 33 tai 34/ 32.

Nyt pitää sitten siivota vaatekaapista ehkä parit farkut pois, siellä on muutamat Dieselit, joita toivoisin vielä käyttäväni, mutta jotka todennäköisesti eivät ole enää ideaalit mun vartalolle.  

kuvat

juoksua, kiipeilyä ja vanukastestailua

Sekametelisoppipostaus siis.

Eilen etätyö salli päivän aloittamisen juoksun merkeissä. Oli virkistävää vaihtelua suunnata aamulla kahdeksalta työpaikan sijaan juoksemaan. Onneksi ilma ei ollut liian virkistävä, oikein optimaalinen lenkkiä ajatellen.

Vauhdissa ei ollut mitään merkittävää muutosta, hyvään tahtiin tuli juostua normilekkin, 6,8 km. Ainoa mikä jäi harmittamaan lenkissä, oli lonkkakivun paluu. 4 km meni kivasti, mutta sen jälkeen tuli tuo polveen ja sääreen lonkasta säteilevä kipu. Pitää paneutua juoksutekniikkaan. Vähän kyllä ihmettelen, että miten tuo ei ole aikaisemmin ilmennyt... pidempiaikaista rasitusta? 

Sekä eilen että tänään tuli suunnattua seinille. Eilen illalla kävin uuden tuttavuuden kanssa. Oli ihan kivaa vaihtelua kiipeillä paljon ja helppoja reittejä. Jännitti vähän kiipeillä uuden tuttavuuden kanssa, ensimmäinen nousu olikin ihme pelkäämistä, mutta sen jälkeen homma helpottui. En ollutkaan ollut aikoihin yläkerran hallissa, kävin kiipeämässä oman feel good- reittini (5a/b? musta negatiivinen) sekä kävin kokeilemassa miltä yksi toinen 5b reittin tuntuu nykyään. Edellisellä kerralla ko reitti (varmaan kuukausia sitten) oli minulle ylitsepääsemätön, mutta ei enää. Se tuli kiivettyä yllättävän kivuttomasti. 

Pääsin myös vähän neuvomaan uutta tuttavuuttani kiipeilyssä. "Opettaminen" oli virkistävää vaihtelua, yleensä mä olen se, joka pitää suurinpiirtein työntää reitit ylös :P Tuntui hyvältä päästä hieman jakamaan sitä hyvää, mitä oon niin paljon viimeaikoina saanut.

Voisi tietenkin kuvitella, että koska eilenkin vielä oli käsivarret niin kipeinä, että yksikin nousu oli kivulias, olisi ollut viisasta tänään levätä kiipeilystä. Lepäsinkö? En :P

Tänään sitten suuntasin kaveripojan kanssa seinille. Hävetti ihan hirveästi, kun koko ajan hoin "tänään otetaan iisisti".. Mä en liidannut, kerran kokeilen mennä kakkosena (6b:tä.. urakka loppui kun nauratti liikaa). Muuten tänään otin kans iisisti, kiipesin kyllä 6a:n reittejä. 2,5h:n säheltämisen jälkeen käsivarret oli niin hellänä, ettei 4:n kiipeilykään onnistunut, siinä vaiheessa mun suotiin relaavan siltä päivää :D Ihanaa, kun mua ei päästetä helpolla.

Liidaamisen varmistamisessa saattoi ehkä tapahtua tänään edistymistä. Hetken pelästyin, että hermostutinko kanssakiipeilijän mun surkealla varmistustaidolla, melkein vedin miespolon kiinni seinään nontoppina. Mä taisin kuitenkin lopulta tajuta miten paljon köydessä tulee olla löysää, jotta kiipeäminen olisi sujuvaa.. ja jos sieltä mätkähtää enemmän alas löysän takia.. niin se vaan kuuluu tähän.

Mä oon kyllä aika hämmentynyt omasta kehityksestaä kiipeilyn suhteen. Olen jo kauan aikaa sitten ylittänyt omat villeimmät odotuksen oman kiipeilyn suhteen. Jotenkin kuvittelin jossain vaiheessa, että 5b:n reitit olis se mun ultimatejuttu. Enpä olisi yhdessä vaiheessa voinut kuvitellakaan nousevani pelottomasti kiipeämään 6a:n reittejä, ja pääseväni ne vielä ylös asti :)

Nyt olisi sitten hieman lepoa kiipeilystä, kahden päivän tauko. Huomenna suuntaan heti aamusta salille äidin kanssa. Mielenkiinnolla jään odottamaan treeniä, kämmenissä on rakkuloita ja kämmenien iho on muutenkin hellänä.

Ja vanukkaasta

 

Tuli tilattua ystävän kautta tätä proteiinivanukasta. Odotukset olivat kovat, mutta.. todellisuudessa... se on vaan paksua palkkaria, ei pahaa .. ei kyllä hyvääkään. Ehkä tuohon vielä tottuu. Vinkkinä, paketin ohje on 2h liotusta, mutta kahdessa tunnissa tuosta ei tule mitään. Laitoin tänään aamulla toisen koe-erän vanukasta tulemaan, ja työpäivän ja pitkän kiipeilysession jälkeen .. oli vähän kiinteämpää velliä.

Areenasta

Bongasin netistä http://imgur.com/a/OlUui/all#0 kuvia Kiipeilyareenalta. Kuvat ovat kuulema vapaassa käytössä, joten uskalsin tallentaa ja liittää kuvat blogiini.

Ajattelin, että näytetään nyt vähän kuvia paikasta, missä tulee oltua nykyään tunteja viikosta.

Tässä on kuva areenan korkeimmalta parvekkeelta. Tuossa seinässä on haastetta, pari "porrasta".. ja osa reitistä on myös himpun negatiivisia. Oman kuumotuksensa kiipeilyyn lisää se, että jos tuolta vasemmalpuoleisilta reiteiltä tipahtaa, niin sitä saattaa helposti keinahtaa yli kaiteen, ja olla "tyhjän päällä".

Korkealla näkyy uuden parvekkeen reitit, tuolla voi mm jammailla, eli kiipeillä halkeamissa.

Alleolevassa kuvassa näkyy 29 metriä korkea Rocktopia seinä. Tätä seinää ei yläköydellä edes päästä ylös asti, vaan reitit on liidattava.. poikkeuksena seinä oikeanpuolinen musta reitti, jossa on kiivetä ylököydellä reitin. Tämä tuli kiivettyä eilen.

Tässä on taas vuorostaan uusin seinä, jolta löytyy aavistuksen negatiivinen seinä itsevarmistavine laitteineen, muutama ylököysireitti ja monta haastavaa liidausreittiä.

Ei pidä kuitenkaan näistä kuvista pelästyä, Kiipeilyareenalta löytyy vielä yksi kokonainen halli, jossa on hyvä aloitella kiipeilyharrastusta helpommilla ja lyhyemmillä reiteillä. Ko hallista löytyy myös bouldermahdollisuus.

http://www.kiipeilyareena.com/sektorit/

lepoa

Tänään on oikeasti ollut lepopäivä  kovasta urheilusta, on tehnyt hyvää. Aamulla jouduin turvautua suihkutettavaan särkylääkkeeseen, hauiksessa tuntuu/tuntui eilinen kiipeily niin paljon. Käsi alkaa olla paremmassa kunnossa, huomenna illalla suuntaan jo takaisin seinille.

Juttelin sunnuntaina itsevarmistavia tahkotessa erään naisen kanssa, jonka kanssa vaihdettiin puhelinnumeroita, jos jompikumpi tarvitsee joskus kiipeilykaveria. Huomenna mennään sitten tämä uuden tuttavuuden kanssa kiipeilemään. Tarkoituksena on kasvattaa kiipeilykuntoa tahkoamalla helppoja reittejä. Treffit!! IIK! 

Ollaan töissä keskusteltu työmäärästä ja töiden jakamisesta, eiköhön tämä tästä ala helpottua. Tänään tein kuitenkin muutaman tunnin överiä, jotta huomenna voin sitten tehdä kevyemmän päivän. Sattui vielä huomiselle etäpäivä, joten voin ottaa semi lungisti ennen seinille suuntaamista. On vielä niinkin mukavasti, että avopuolisolla on huomenna iltavuoro, joten olemme sitten kotosalla samaan aikaan. Mä olen innoissani, melkein kuin lomalla olisi, vaikka paksu mappi odottaa huomenna työstämistä.

Tänään töistä kotiuduttua ilta on mennyt mukavasti sohvalle Mimin kanssa, kuten kuvasta näkyy *onnellinen*  Avopuolisoa töistä kotiin odotellessa.

asiasta kukkaruukkuu: marraskuun on tarkoitus viettää tarkasti Liten mukaisesti, ei ole tiedossa juhlia tms missä tulis tankattua jotenkin muuten kuin Liten ohjeen mukaisesti. Joo :)

elämän peruskysymysten äärellä

Miksi silloin kun ei yritä, hiukset ja meikki näyttävät parhailta? Miksi juuri laittautuessa ei hiukset eikä meikki onnistu? Tänään on siis sekä tukka että meikki hyvin, kun ei oo edes yrittänyt :P

Tänään oli NIIN mieletön päivä seinillä. Olen tainnut saada parilla viimeisellä kiipeilykerralla jostain extraboostia (en tiennyt, että se olisi enää mahdotonta), päätin tänään etukäteen, että nyt en pelkää liidausta. Kaveripoika ilmoittikin aikaisemmin päivällä, että tänään vaikka työntää mut liidireitit läpi.

Mä en ymmärrä miten tämä kaveripoika on niin kärsivällinen, että malttaa jatkuvasti neuvoa ja odottaa mun keräävään itseäni seinällä. Tänään pääsin yhden superpelottavan 5b:n ylös liidaten kuten myös 6a:n. Alkeperäinen suunnitelma 6a:n suhteen oli, että kiipeisin sen ylös muutamalla pysähdyksellä. Mua vaan pelotti niin kovasti (plus kädet oli jo siitä kauheasta 5b:stä hapoilla), että enemmän oli ihme jos en joka klipin jälkeen kasannut itseäni. Tuli mentyä kakkosella myös yksi toinen 5b sekä 5c. Greidit eivät sinänsä olleet mitenkään haasteelliset, mutta seinät taas olivat negoja ja niissä oli "portaita".

Tuli tosiaan nössöiltyä seinillä 3h. Aluksi väsytin itseäni hieman itsevarmistavilla.

On kiva huomata, että jaksaa paremmin ja paremmin seinällä. Sitä saa sen extraboostin jostain kun liidaa, siinä vaan kun ei uskalla tipahtaa köyteen.. vaikka kerran niin teinkin, mutta siinä vaiheessa kädet jo tärisi kunnolla.

Liidauksen varmistaminen tuntuu vielä vähän hankalalta, mä vielä haen sitä rytmiä miten syöttää köyttä kiipeilijälle. Kovasti pelkään tässäkin olevani niin huono, että kanssakiipeilijät hermostuvat. Ei oo kiva, jos en tajua antaa riittävästi köyttä, ehkä mä ajattelen sitä liikaa siltä kannalta, että miten mä nössöilen seinällä, enkä halua köydessä olevan lainkaan löysää.. kaikki eivät pidä siitä.

Nyt on iho rikki sekä kämmenistä että kämmenselistä, kovasti näyttäisi olevan kädet täynnä rakkulanalkuja, käsivarsiin, kämmeniin ja yläselkään särkee.. mutta se oli NIIN sen arvoista.

ps. huomasin, että mulla on myös sääret ja reidet aivan tuusannuuskana. Taisi huomisesta tulla lepopäivä :P

koukussa

En sitten maltakaan odottaa huomiselle päästäkseni kiipeilemään. Avopuoliso lähtee pelaamaan hokia samoille suunnitelle missä käyn kiipeämässä, niin päätinpä sitten hypätä kyytiin. Vaihtoehto B on vain maata kotona sohvalla, koti on siisti, keittiö on tip top ja jos telkusta tulisi jotain hyvää, niin sen voi ajastaa.

Taitaa olla taas vuorossa yksin kiipeämästä, mutta se ei haittaa. Yllätyin siitä kuinka paljon tykkään kiivetä itsevarmistavilla.. vielä kun jäi muutama reitti seinillä koukuttamaan, tänään meinaan ottaa rauhallisesti ja kiivetä ne pari reittiä ylös. Kyllä!

Eilen äidin kanssa salilla juttelin äidille siitä kuinka tässä saliharrastuksessa on tietyllä tavalla vaikeampi huomata omaa kehitystään. Juostessa kehittymisen huomaa kun jaksaa juosta pidempää .. ja kun juoksunopeus nousee, uinnissa sama juttu. Kiipeilyssä taasen kehittymisen huomaa siinä, että pääsee aina vaativampia ja vaativampia greidejä.

Salitreenissä mun tavoitteena on ... no tietenkin se, että voima kasvaa, jaksaa tehdä pidempiä sarjoja isoimmilla painoilla, mutta yksi mun tavoitteista on tietenkin oman kropan muokkaaminen omalla silmälle sopivaksi. Tämän seuraaminen paljaalla silmällä on kauhean vaikeaa.. aivan kuten myös esim kun/jos laihduttaa, oma silmä tottuu sille muutokselle, sitä muuttuu sokeaksi muutokselle. Mulla on salitreenaamisen suhteen sama.

Tuntuu vähän hölmöltä ottaa tai otattaa kuvia itsestään pullistelemassa, mutta .. näin sitä ainakin huomaa kehittyneensä :) Vasen käsi on vielä niin kaukaan kehityksestä, vaikka sitä tuli mm yleisurheillessa treenattua, niin pääpaino kuitenkin oli aina heittokädessä. Salillakin huomaa kuinka tuo vasen "laahaa".

Tässä näitä noloja pullisteluita vähän .. jotta näkee kehitystä

Hyvää kehitystä sanoisin, kiipeily on erityisesti auttanut käsilihasten kehittymiseen. Viimeisen puolimaratonin jälkeen olen taas vasta palannut enemmän tosissani salille, tottakait sielle olen ollut jo tovin, mutta nyt salitreenin määrä on palannut juoksuharrastusta edeltävälle määrälle. Jalkatreeniäkin on erilaista tehdä, kun ei joudu ajatella, ettei viitsi vetää jalkoja makaroniksi, jotta jaksaa lähteä juoksemaan seuraavana päivänä.

4 vuotta

Meillä tuli eilen neljä vuotta täyteen meidän seurustelumme alkamisesta. Avopuoliso kipaisi heti vuorokauden vaihduttua toiseen huoneeseen ja palasin olohuoneeseen pienen paketin kanssa. Olin aivan häkeltynyt, sillä tiesin avopuolison miettineen meille ohjelmaa lauantaille, joten en kuvitellut saavani mitää muuta lahjaa sen lisäksi.

Paketista löytyi ihana sydänpala Nomiaton rannekoruuni.

Siihen se sopii hienosti meidän nimikirjaimiemme väliin.

Olin miettinyt pääni puhki lahjaa avopuolisolle, enkä ollut keksinyt muuta kuin herkkuaamiaisen ja hieronnan. Tuollaisen aamupalan loihdin aamulla palattuani aamusalilta. On herkkusämpylöitä, pekonia, paistettuja kananmunia, nakkeja, juustoja, metukkaa, viiliä, kahvia suklaata ja mehua.

Avopuolsio sai minulta ruusun, kerrankin näin päin.

Herkullisen aamiaisen jälkeen avopuoliso vei minut Flamingon Spahan. Kylpylän sisäänkäynnillä oli jonoa niin paljon, että mietimme tovin muita vaihtoehtoja. Onneksi emme kääntyneen pois, spa-alueella kun ei ollut ruuhkaa lainkaan, vesipuisto sen sijaaan oli aika ruuhkainen. Höyrysaunoissa sai olla aivan rauhassa, karhunvatukkahöyrysauna teki hyvää, suurimman osan ajasta saimme olla siellä kahdestaan.

Avopuoliso sai sitten mun toisen osan vuosipäivälahjasta lämpimissä altaissa, jalka, käsi ja hartiahieronnan.

Rentoutumisen jälkeen suuntasimme toiseen kauppakeskukseen, josta haimma vihkisormuksen sekä ruokaa ja juomaa illaksi. Olimme aluksi miettineet pihvi-illallista, mutta päädyimmekin racletteen.

Meidän raclette-aterialla oli broileria, neljää erilaista juustoa, coctailkurkkuja, pepperonimakkaraa, pepperonia /paprikaa, ananasta, kirsikaktomaatteja, aurinkokuivattua tomaattia ja ananasta.

Jälkiruoaksi Spassa kokeilemme coctail, 4 cl Malibua ja loppu karpalomehua. Olimme avopuolison kanssa myllättyneitä, olimme aina ajatelleet Malibun olevan jotain ällöä valkoista likööriä, mutta se on on roomia jossa on kookosta. 

Eiliseen iltaan kuului myös leffa katomista, olimme vuokranneet viimeisimmän Pirates of the Caribbean -elokuvan. Itselleni tyypillisesti en nähnyt elokuvasta parin ensimmäisen minuutin jälkeen mitään, koska nukahdin avokin syliin. Onneksi illan aikana olin hereillä muina tärkeinä hetkinä :P Elokuvan katsoin sitten aamulla uudestaan.. kahdesti..onnistuin taas nukahtaa kesken elokuvan. 

Ihanan rentouttava ja kiireetön päivä. Ihanaa tuntea olevansa niin pyytteetömästi rakastettu <3

zzzz

Tulipa tänään herättyä aikaisin, ystävätär haastoi lähtemään aamulla kuudeksi salille. Herätyskello soitti puoli kuudelta. Jotenkin ihan muutaman päivän salitreenitauosta tulee jo sellainen olo, että on suorastaa himo päästä kolistemaan painoja.

Tänään oli jalka-pohje-rinta -vatsa -treeni. Ohjelma koostui Smith-kyykyistä (tää oli toinen kerta tätä liikettä), parista erilaisesta jalkaprässisarjasta, reiden ojentajitsa, läpivedoista alatajassa, penkkipunnerruksista, rintalihasliikkeitä, pystysouduista käsipainoilla (tää on mun niskaa varten), parista erilaisesta pohjeliikkeestä ja vatsalihasharjoituksista.

Yleensä treeniin kuuluu 20-30 min palauttava aerobinen osuus, tänään sen hoidin kävelemällä koiran kanssa töihin.


Hassua, että olen niin innoissani myös huomisesta käsipäivästä. Suuntamme äidin kanssa salille kukon laulun aikaan. Eilen olin puolestani nukkumaanmentäessä niin innoissa kiipeilystä, etten meinannut saada lainkaan unta :D Mietin vain kaikki uusia reittejä, ja miten voisin vielä yrittää kehittää tekniikkaani. En malttaisi olla seiniltäkään poissa kauhean kauaa.

Heräsin siihen tosiasiaan, että juoksu on jäänyt nyt hävettävän vähälle. Pitää tosisaan investoida niihin märemmän kelin juoksukenkiin, en viitsi lähteä pilaamaan asicsiani mutaan ja sateeseen.. tai no .. ehkä mä voin. Kynnystä on myös nostanut se, että illat on jo niin pimeitä. Pitää vain totutella pimeässä juoksemiseen.. that's it.. eikä saa välittää vähän märästä. Loppuu tää nössöily!! (kaiken rehellisyyden nimissä koulutyöt ovat kyllä hieman verottaneet aikaa juoksulta)

ou joy

Mieliala nousi tänään ziljoona astetta. Töissä sain tehtyä yllättävän vaikean työn pitkälle, tuntuu että pieni taakka tippui harteilta.. mutta en uskalla vielä huokaista helpotuksesta.

Terapiassa tuli juteltua paljon asiaa, mikä painoi mieltä, ja olo on nyt parempi.

Mieltä kohotti myös kiipeily. En saanut tänään kaveria seinille, joten kävin yksin tahkoassa itsevarmistavia. Kahdella itsevarmistavalla oli juuri muutama päivä sitten tehdyt uudet reitit, joista innostuin kovasti. Itselleni luontaisesti innostuttuani hieman liikaa aluksi, olin vahingossa väsyttää itseni alle puolessa tunnissa. Onneksi maltoin istua ja nautiskella toisten kiipeilijöiden suorituksista. Lepääminen auttoi, hienosti meni uusi 6a kolmea otetta vaille ylös .. ja 5c:n pääsin ylös. Pelleilin 6b:n reittiä ja ihan aerobisen treenin kannalta kiipesin 4-5b:n reittejä useampaan otteeseen.

Niin MAHTAVAA! Oli aivan superia. Odotan kovasti jo maanantaita, aikaisemmin en taida ehtiä. Viikonlopp on varattuna muhinoinnille, meillä tulee avopuolison kanssa neljä vuotta täyteen <3

Huomenna taas aamu alkaa salitreenillä, mieltsiä!