vuoden ekat pyöräilyt

Pääsi tuo pyöräilytauko vähän venähtämään. Ennen joulua tuli viimeksi pyöräilyä, iski saamattomuus viedä pyörä huoltoon (keskiö heilui) ja sitten on ollut ties mitä syitä olla pyöräilemättä. Toisinaan meillä on viimeaikoina ollut sellaisia aamuöitä, että viimeiset pari tuntia muistuttavat jotain kiinalaista kidusta. Lapsi pyörii ja hyörii ja metelöi, ja ainoa tapa saada miniK pysymään unessa on pitää hänet kainalossa. Tällöin on saattanut priorisoida pienen levon aikaisen herätyksen ja pyöräilyn edelle.

Ihanainen mieheni kävi huolatuttamassa pyöräni pari viikkoa takaperin ja tänään sitten sain vihdoinkin aikaiseksi testata huolletun pyörän sekä nastat ensimmäistä kertaa tosi tilanteessa.

Pyöräilin reilu 7km. Piti alunperin pyöräillä Oittaalle, mutta siellähän oli latuja tiellä. Tässä sitten tuli ilmi, että meidän kodin ohi pääsisi sinne latuja pitkin. Pitääköhän tässä vielä suunnata suksikaupoille? Olen kovasti kuullut kehuttavan jotain karva (?)pohjaisia suksia.

Etukäteen miettimistä aiheutti se, että miten tuollaiseen keliin pitää pukeutua. Kaksi vuotta sitten GoExposta tuli hankittua kylmemmille keleille soveltuva pyöräilyhaalari. Haalarin päälle tuli puettua softshell-housut, Haglöfsin mikrofleesepaita, softshelltakki, kaulaan buffi ja kypärän alle buffi. Jalkaan tuli merinovillasukat ja pyäräilykenkiä päälle aikaisemmin mainitsemani kenkiensuojat. Vaatetus oli tosiaan tuohon -7 keliin mitä mainioin, ainoa heikko lenkki minulla on korvat, ne on oltava ehdottomasti suojattuna.

Uudet renkaat piti hienosti, paikoittain oli hiekottamattomia ja erittäin liukkaan näköisiä kohtia, eikä niissä tuntunut mitään sutimista. Osittain pyörätiet olivat perunapeltoa, joten käsiin kohdistuva tärinä oli aikamoista, mutta eiköhän siihenkin totu. 

Nyt on tosiaan renkaat testattu ja niillä uskaltaa varmasti lähteä pyöräilemään töihinkin. Harmi vain kun tuo alkava viikko on taas poikkeuksellinen. Esikoisella on lomaviikko hoidosta, joten allekirjoittanut taitaa pitää sitten etäpäiviä pari, jolloin ei sitten kuitenkaan tule pyöräiltyä töihin. VAIKKA mikäs estää minua pyöräilemässä ihan muuten vain ennen työpäivien aloittamista.

Parin viikon päästä onkin sitten taas GoExpo. Täytynee vähän kirjoitella ostoslistaa ja laatia budjetti, tuolla sekoaa ihan liian helposti. Olen tässä muutaman vuoden .. tai seitsemän aikana oppinut sen, että kyllä ne lajispesifit vaatteet/kengät yms kamahifistely on vaan ihan validia touhua. Kaikki liikkuminen on kivaa säästä huolimatta, kuhan on vain oikeat varusteet.

Punaiset posket takuu

HA! Nyt ei puhuta Hoplopista eikä Huimalasta. Pitkän aikaa olen vältellyt lähtemästä kauppaan tai mihinkään kahden lapsen kanssa, kaipa olen kuvitellut näiden reissujen olevan hermoja raastavia. Meni useita kuukausia, ennen kuin lähdin ensimmäistä kertaa edes ruokakauppaan noiden kahden kanssa. Toissaviikolla uskalsimme ytävättären ja meidän neljän lapsemme kanssa Hoploppiinkin.

Viimeperjantaina ryhmis oli kiinni, lakko vaikutti siihen, ettei ruokatoimituksia tehtyä pieneen yksikköön. Ainoa hoitovaihtoehto olisi ollut viedä lapsi päiväkotiin. Edellenkään en viitsi viedä esikoista uuteen paikkaan hoitoon, ellei ole aivan pakko. Pidin siis jäsen K:n kotona minun ja kuopuksen kanssa.

Tottakai päivä alkaa puoli kuudelta, aamusta leikittiin, luettiin kirjoja, syötiin aamiaista, aloitimme ystävänpäiväkorttien askartelun, lähdimme pihalle leikkimään, rakensimme lumilinnan, kävimme kävelyllä ja tulimme kotiin syömään.

Viimekuukausina on pojan nukuttaminen kotona ollut mahdotonta, poika ei vain nukahda kotona. Ryhmiksessä ei nukahtamisen suhteen ole mitään ongelmaa, siellä on varmasti nukkumaan mentäessä ryhmäpaine, muutkin nukkuvat.

Kortteja askarrellessa punainen maali loppui, mietin että jos sitten vaikka piipahtaisimme tosi nopeasti Ikeassa lasten kanssa maaleja ostamassa. Hermostutti paljon, olin varma reissun olevan täysi katastrofi.

Olin NIIN väärässä. Vaikka päiväuniaika oli käsillä, esikoinen kulki nätisti kaupassa. Annoin hänen kyllä käydä ihmettelemässä huonekaluja, tutustuttiin mallihuoneisiin ja koeistuttiin tuoleja. Koko ajan jostain kuului vain "oo, ihanaa, ihanan pehmeää".

Yritin useampaan otteeseen kysellä pojalta, josko hänellä on kuuma, ei kuulema ollut. Myös lasten pelipisteet käytiin perusteellisesti läpi. Visiitti, jonka ajattelin kestävän vain puolisen tuntia venyi kahden tunnin ihmettely ja leikkisessioksi. Verho-osastolla tuli leikittyä jopa vähän piilosta.

Ei toki, tarkoitus ei ole opettaa lasta leikkimään kaupoissa, mutta .. kyllähän minä itsekin pelleilen noissa kaupoissa. Ja kun aika oli mennä eteenpäin kaupassa, siirryttiin pääasiallisesti yhteisin tuumin. Jos muuten ei poika halunnut välttämättä kulkea nätisti vierellä, niin sitten pyydettiin kantoapuun jne. Varmaan kaikille lapsille on erittäin tärkeää saada autta, eikä oma poika ole poikkeus. Hän on hyvin ylpeä saadessaan kantaa isoja tavaroita ja ollessaan avuksi äidille.

Koska reissu meni NIIN hienosti, sai pieni hikipää (pojan posket olivat punaisemmat kuin minkään Hoplop-kerran jälkeen ja hiukset pipon alla olivat aivan läpimärät) annoksen pehmistä ja hodarin.  Jäätelö suurimmilta osin jäi syömättä ja suli kippoon. 

Kuopuksenkin osalta reissu meni mainiosti, ihanaa kun hänen viihtymisensä reissuissa ei ole enää itselle stressin aihe. Jäikin muutama juttu vielä ostamatta tuolla reissulla, pitäisköhän mennä pikimmiten uudestaan?

Kotimatkalla ei tarvinnut kauaa odotella unen tuloa. 

my day

Tässä on takana pari sellaista päivää, jotka tavallaan inspiroisivat jäämään neljän seinän sisälle siihen asti, kunnes koittaa lämpimämmät keli, jolloin lapset voi heittää sisävaatteissa turvakaukaloon/autoon/pihalle.

klo 0:30 vauva itkee, imetys

klo 5:00 herätys, vauvan imetys ja yritys nukuttaa vielä unille, onnistuu jotenkuten piiitkän taistelun jälkeen

klo 6:00 esikoinen herää, vessakäynnit, pukemiset, leikit,

klo 7:25 lapsille puetaan ulkovaatteet päälle, nuorempi itkee vaunuissa, vanhempi itkee, ettei halua lähteä ja riisuu hanskoja samaa tahtia kuin mitä ehdin pukea

klo 7:40 500m:n matka ryhmistä kohti alkaa, pihassa jo sanotaan, ettei haluta hoitoon, juostaa karkuun väärään suuntaan, suostuttelua, "äiti tahtoon syliin", välillä sorrun kantamaan esikoista ja samaan aikaan vedän rattaita lumikinoksissa lumen sataessa vaakatasossa vasten kasvoja, hoitopaikan pihassa karataan kolmesti, lopulta kannetaan rimpuileva poika olalla ryhmiksen ovesta sisälle, rauha maassa hoidossa on kivaa, ja sinne jäädään mielellään .. JES!

klo 8:15 matka kotia kohti alkaa

klo 8:25 kuopus herää (se siitä rauhallisesta kahvihetkestä vauvan nukkuessa), leikkimistä, imettämista ja sormiruokailua

klo 10:15 yritys nukuttaa kuopus

klo 10:41 lapsi nukahtaa vihdoin, paniikkipakkaus, kuopukselle eväät & tarvikkeet hoitoon menoa varten, itselle salikamat, pyyhket ja kosmetiikat mukaan, erikseen vielä pitää miettiä illan leikkitreffejä varten vaatteet itselle ja esikoiselle, lounaan valmistaminen itselle

klo 11:31 vaatteet vauvalle päälle, rattaiden kantaminen nietoksien läpi autolle, auton putsaaminen, liukastelu pojan kummitädin luokse autolla (aikataulu pissi, piti olla kummitädillä jo 11:30)

klo 11:57 jää jumiin auton kanssa kummitädin pihaan, roudaa kaikki kamat ja pura vauva rattaista, hylkää lapsi ja suuntaa itse salille

klo 12:25 lyhyt mutta tehokas treeni salilla ( ei raaski tehdä pidempään, jotta ehtii myös vaihtaa kuulumisia pojan kummitädin luona, mutta salille oli silti PAKKO mennä)

klo 13:25 kahvittelua ja leikkimistä

n. klo 14:45 pue lapselle päälle, pakkaa kaikki kamat, roudaan kaikki autoon ja aja hakemaan esikoinen ryhmiksestä, puetaan päälle

klo 15:15 mietin hetken pakkaatko ja puratko lapset autoon ja takaisin siksi aikaa, että vaihdat vaatteet ja meikkaat illan Hoplop-reissua varten

klo 15:25 hetki "omaa aikaa", aja lapsien kanssa kaikki mahdolliset kiertotiet ja nautit siitä, että ei tarvitse tehdä hetkeen mitään

klo 16:00 saavu Hoploppin, pura esikoinen haalarista ja vapauta pieni monsteri leikkimään kaverin kanssa Hoplopissa, pyöri ympäriinsä rattaiden kanssa, vihdoinkin kuopus nukkuu pidemmät unet. Playdate koostuu kahdesta aikuisesta, kahdesta noin 2,5 vuotiaasta ja kahdesta 6-8kk:n ikäisistä lapsista, joista vanhempi on jo keksinyt miten kontataan

klo 17:10 tilaa ruoat ja odota nälkäisten lapsien kanssa ruokapöydässä pikaruoan saapumista 25min, onneksi Hoplopissa on syöttötuolit mihin voi käyttää kaikki neljä (lasta kiinni)

klo 18:00 lapset leikkivät vielä reilun tunnin, kuin seinään loppuu energia ja tulee väsykiukku, oma esikoinen näytti siltä, että olisi alkanut töpiä vieraita lapsia, meidän merkki lähteä vaatekaappien kautta kotiin

klo 19:30 esikoinen juostiin viidesti kiinni Viisarin aulasta saatuani hänelle ulkovaatteet päälle, ja kerran jostain synttäritilasta samaan aikaan kun puin kuopukselle vaatteita. Tälläkään kertaa kuopus ei tykännyt pukemisesta eikä turvakaukaloon kiinnittämisestä

klo 19:45 kotona, pura lapset autosta, vaatteista, leikitään tovi

klo 20:10 vaihda kuopukselle yövaatteet, imetä, ja laita poika nukkumaan (mies pistää esikoisen unille )

noin klo 21:00 molemmat lapset nukkuvat, kuopus herää kerran, rauhoittuu tutilla, mies keittää minttukaakaot

klo 22:21 unta palloon

Ympäri vuoden

Kahden pienen lapsen äitinä ja useampaa urheilulajia rakastavana, on ollut hyvin vaikea löytää aikaa enää pyöräilylle. Lokakuun viimeisellä viikolla äitiysloma vaihtuessa vanhempainvapaaksi, meillä alkoi miehan kanssa sama järjestely, mikä meillä oli käytössä jo esikoisen vanhempainvapaalla. Minä palasin osa-aikaisesti töihin, ja mieheni työ muuttui samalla osa-aikaiseksi, jaamme siis vanhempainvapaan suhteessa 40-60.

Näin alkaneen työrupeaman hienona mahdollisuutena siirtyä tekemään työmatkat pyörällä. Moni ihmettelikin, että on varsin omituinen aika korkata pyöräilykausi alkuun. Onneksi viimevuosina on oppinut, että ei ole olemassa huonoa säätä, on vain huonot varusteet.

Alussa minua hieman hirvitytti, olin ollut tähän asti vain hyvillä keleillä polkevaa sorttia. Sateella pyörällä sotkeminen ei missään nimessä ollut ikinä kuulotanut kivalta.

Kerran kävin pimenevillä keleillä töissä ilman lamppua, työmatka pelotti niin paljon, että tämän jälkeen heti seuraavana päivänä suuntasin Varuste.nettiin ostoksille, matkaan tarttui kunnon etulamppu sekä takalamppu, sadesuoja repulle sekä huomioliivit, jotta varmasti näyn.

Kelien kylmetessä sekä muuttuessa vielä märemmiksi, hankintoihin kuului suojat kengille, kylmenevillä keleillä suojat estävät varpaita paleltumasta ja sateisilla keleillä jalat eivät kastu. Ensimmäisten pakkasten jälkeen hankin myös nastarenkaat pyörään.

Pyöräily on oikeastaan aivan mahtavaa. Usein valitsen sen pidemmän reitin töihin, ihan vain saadakseni nauttia hetken omaa aikaa lapsiaamun ja työpäivän välillä. Näin pienten lasten kanssa oma aika on aika harvinaista herkkua. Ei toki pidä ymmärtää väärin, minä nautin suunnattomasti myös siitä äiti-ajasta lasteni kanssa.

Joskus tuntuu, että valmistauminen työsiirtymiin on aika pitkä prosessi.

Päälle tulee urheilutoppi, pyöräilyhaalari (sellainen lämpimämpi), sukat, pitkähihainen paita (paksuus vaihtelee lämpötilan mukaan, usein on päällä myös sadeasu  (takki ja housut), pyöräilykengät, kenkien suojakengät, buffi kaulaan ja toinen buffi päähän, korvatulpat, ettei korviin satu viima, pyöräilykypärä, ajohanskat ja sormikkaat päälle. Tulee hiki ihan ajatellessa sitä kaikkea kamamäärä mikä pitää pukea päälle. Sitten vielä reppu selkään ja reppuun sadesuoja.. ihan varmuuden ja näkyvyyden vuoksi.

Nyt vain on joutunut joulupyhien JA sairasteluiden takia pitämään kohta kuukauden tauon työmatkapyöräilystä, myös nuo muutamat lumimyräkät tuossa joulualla oli sellaiset, ettei tohtinut lähteä pyörällä. Ihan väkisin mä en kelillä kuin kelillä aja, lumi ei ole estä, mutta auraamattomat pyörätie kyllä.

Täytyykin käyttää pyörä huollossa, niin sitten taas saa pyöräily jatkua. Nyt talvella onkin hyvä sitten hankkia sitä kuntoa pyöräillessä nastarenkaille, kesällä jaksaa sitten vetää molempia muksuja pyörällä Croozerissa.

Puuteria

Tällä viikolla ihana puuterilumikerros laskeutui maahan. Olen pitkään uhonnut vieväni perheeni Lappiin, jotta koko perhe pääsisi nauttimaan edes kerran talvessa lumesta. Viimeviikolla oli aivan mahtava onni, että torstaina muskari oli peruttu. Sain töissä idean, että mies voisi lasten kanssa tulla työpäiväni päätyttä vanhempieni luokse. Viedään lapset pulkkamäkeen, sillä aikaa vanhempani laittavat takkaan tulen ja saunan lämpiämään. Pulkkailun jälkeen äitini ja minun on tarkoitus käväistä saunasta suoraan lumikylpemässä ja tämän jälkeen ohjelmassa on makkaran paistamista takassa.

Lasten kanssa aina alku lähteä pitämään hauskaa tuntuu yhtä palkitsevalta. Pukeminen tapahtuu aina sellaiseen hetkeen, että jokin homma jää kesken ja tulee kauhea kiukku. Vaatteet saa parhaimmillaan pukea rimpuilevan pienen ihmisen päälle. Onneksi tietää, että kuitenkin kuhan perille päästään, on aina hurjan hauskaa. Onneksi nyt poika alkaa hiffata, että lumityöt ja pulkkamäki ovat kivoja juttuja, pukemisessa alkaa olla vähän yhteistyökykyä.

Itseäni hieman jännitti, edellisen kerran ko mäestä laskiessani mursin häntäluuni. Nyt sentään ei ollut kova alusta eikä kauheita hyppyreitä, kuten edellisellä kerralla.

Ehdin kahdesti laskea esikoisen kanssa, ennen kuin kuopus ilmoitti huutavasti nälästä. Tämä toinen pikkutyyppi on silleen veikeä tapaus, että hän ei suostu tankata etukäteen, sitten syödään kun on nälkä, eikä yhtään aikaisemmin.

Imetys on vaan niin kätevää. Onneksi ei ole vielä kauheita paukkupakkasia, niin tarkenee hyvin olla tissit pitkänä ulkona.

Aviomiehen ja kuopuksen luovutettua ja lähdettyä takaisin sisälle, me jäimme vielä esikoisen kanssa laskemaan pulkkemäkeä (autotielle.. saa jäädä ekaksi ja vikaksi kerraksi)

Tänä viikonloppuna ovat vielä kaikki lasten harrastukset peruttuna, eilen ei ollut käsipalloa ja ystäväperhe perui kuumepotilaan takia sovitut kiipeilytreffit. Tänään vielä on uimahallimme terapia-allas huollossa, niin voimme käyttää kaiken tämän ihanan valoisan ajan lasten kanssa ulkoiluun. Eilen piti aamusta mennä salille treenaamaan, mutta sen sijaan suuntasin nopeasti Tokmannille, josta mukaan tarttui liukureita, toinen pulkka, pari pientä lumilapiota ja lasten lumikola. Salille lähdin vasta lasten päiväuniaikaan.

Eilen ennen lounasta suuntasimme läheiseen puistoon pulkkailemaan ja iltapäivällä leikimme esikoisen kanssa pihalla ja pidimme eväsretken vastapaistettujen pullien kera.

Tänään kuhan nyt saan tämä tietokoneen kiinni, suuntaamme toiseen puistoon liukurien ja pulkan kanssa. On niin onni, että saamme nauttia nyt näin ihanasta kelistä.

Samasta padasta

MiniK täytti viikko sitten 6kk, mikä on suosituksena sormiruokailun alkamiseen sekä syöttötuoliin istuttamiseen (edellyttäen siis, että asento pysyy hyvänä, eikä lapsi vaan retkota suuntaa tai toiseen). Meillä otettiin muutaman päivän varaslähtö touhuun, poika on osoittanut mielenkiintoa toisten syömää ruokaa kohtaan. Ensimmäisiä ruokia olivat naksut, kurkun keskusta ja suolaton pasta.

Jotta joskus edes syödään perheen kanssa samaa ruokaa, tulee ruoan olla suolatonta, maidontonta ja gluteenitonta.

Koko perheen makaronilaatikko

500g jauhelihaa
2 porkkanaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
loraus öljyä paistamiseen

500g pastaa (pirkan gluteeniton penne)

8dl kauramaitoa
3 munaa
2 tl suolatonta pizzamaustetta
1 tl suolatonta paprikajauhetta
2 maustemittaa mustapippuria

Raasta porkkana ja sipulit. Kuullosta sipuleita öljyssä, lisää porkkana ja jauheliha. Paista liha valmiiksi. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan. Sekoita munamaito.

Laita pasta ja jauheliha isoon vuokaan, käätele liha ja pasta hyvin sekaisin ja kaada munamaito päälle. Paista 50min 200 asteessa.

Sormiruokailijan vohvelit, 9 kpl

4,5dl kauramaitoa
3 munaa
2,25dl kaurahiutaleita
1,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
0,75 dl tattarijauhoa
2 tl leivinjauhetta
4,5 rkl öljyä

Sekoita kaikki ainakset ja annan taikinan tekeytyä tovin.

Vauvan vohvelien paistamiseen käytin raudassa vielä extra-annoksen öljyä, jotta vohvelit eivät tummu.

Banaani-mustikka-muffinssit, 6 kpl

1 banaani

2 kananmunaa

mustikoita (tai vaikka vadelmia, tuoreet eivät ole niin vetisiä kuin pakasteesta otetut)

(kaurahiutaleita tai mitä tahansa hiutaleita koostumusta jämäköittämään)

Sekoita ja soseuta banaani ja muna (ja hiutaleet) sauvasekoittimella, Kaada seos silikoniseen muffinssivuokaan. Tiputtele mustikat taikinan sekaan. Paista 10 min 200 asteessa.

diy: susi- ja kettuhuivit

Muutama kuukaisi takaperin bongasin yhdellä pienellä pojalla ihanan kettukaulaliinan. Ajattelin, että tuollainen on saatava omalle pojalle, ja siitä se ajatut sitten lähti. Ennen joulua tuli tehtailua useampi kettu- ja susikaulaliina ystävien lapsille joulupukin säkkiin.

Google toi hakusanalla "kettukaulahuivi" varsin simppelin ohjeet tuohon. Jatan tapaan: Lapsen kettukaulaliina. Olipa kiva syys nököttää useampi ilta sohvalla televisiota katsellen, "pitää tehdä joululahjoja" .. tämä on myös hyvä tapa pitää kädet kiireisinä ja ettei jalat vie koko ajan jääkaapille tekemisen puutteessa.

Jostain kumman syystä tein kettuhuivit isommille lapsille ja susihuivit pienemmille. 

Kettuhuivi sopii erinomaisesti kuopuksen metsäaiheeseen Lindexin asuunkin, kiva sattuma.

Haimme tänään Mimin kotiin. 

2009-2017

Meidän pikkuinen nukkui pois jouluaattona, suru on valtava.

Vanhasta uutta

Meillä (minulla) on kotona kaapit pullollaan lankoja, papereita, kankaita, askartelutarvikkeita, kaikkea mahdollista ja mahdotonta, huopia, sturoxmuotoja, paperimassaisia kirjaimia. Innostuin aina valtavasti jostain ideasta tuunata kotiin jotain kivaa, innostuksissani ostan sitten kaikkean vähän enemmän kuin tarpeen.

Tänä jouluna löysin ihan sattumalta juuri haluamanlaisiini joulukortteihin tarvikkeet kotoa, joululahjojakin varten ei tarvinnut lähteä lankakauppaan, sillä varastoistani löytyy about kaikkea. Mieheni välillä hermostuu minun hamstraukseeni, eikä ihme, meillähän on kotona yksi huone, jossa kaapit ja lipasto on täynnä juurikin näitä tarvikkeita.

Eilen viimeisen diy projektini tuli saatua päätökseen. Nyt oli jo sen verta iso projekti, ettei noita tarvikkeita viitsinyt säilöä kotona.

Siskoni luopui vuosi .. pari sitten parista sängystä, jotka olivat olleet heillä lasten käytössä. Kyseessä oli itseasiassa meidän vanhat sänkymme, jossa nukuimme pienenä jakaessamme yhteisen huoneen.

Tottakai innostui ajatuksesta tuunata sängyt meille kotiin vähän päivitettynä, 30v vanha tammi ei sävynä oikein ole meidän sisustukseen sopiva. Taisin uhota jo viime kesänä saattavani projekti alulle ja päätökseen,mutta hyvähän se oli edes nyt ennen joulua saada valmiiksi. Nuorempi pikkuinen alkaa pikkuhiljaa vallata sivuvaununsa niin tehokkaasti, että isompi pinnasänky on saatava hänelle käyttöön

Työpisteen pistin pystyyn vanhempien pihalle, työkalut löytyi omasta takaa (mies investoi koneisiin, kun noita projekteja on tulossa enemmänkin, ja olihan meillä jo portaiden hionta remontin yhteydessä).

Kiiltävää huonekaluamaalia, mitä kiiltävämpää, niin sitä paremmin väri levittyy, eikä jää häiritseviä siveltimenvetoja (valumajälkiä tosin jäi vähän liikaa).

Laadunvalvoja ei nukkunut koko aikaa, kerran nuoremman kummitäti poikansa kanssa oli meille pitämässä seuraa, mutta sitten tuli myös ihan itsekin hoidettua hommat pojan kanssa. Hyvin miniK jaksoi katsella äidin maalaustöitä, en tiedä montako kertaa lauloin "tonttu lähtiin matkaan valjaissansa kukko..".

Nyt on yhdellä sängyllä harjoiteltu. Toisen sängyn kohdalla varmasti hiota tapahtuu helpommin ja vältytään samanlaisilta valumajäljiltä,mitä jäi ensimmäiseen sänkyyn. Onpahan ainakin uniikit sängyt.

Innoissani laitoin pojan huoneen uuteen järjestykseen, siivosin ja pistin uudet petivaatteetkin sänkyyn. Kannoin innosta hihkuen esikoisen huoneeseen, joka alkoi itkeä luulleessaan joutuvansa liian aikaisin nukkumaan. Iltaunille mentäessä pojalle oli selvä, että hänellä oli hieno uusi sänky ja pinnasänky kuuluu nykyään pikkuveljelle. On kivaa, että pojalla on huoneessaan jotain, mikä on kuulunut minulle. Kotona meillä muutenkin pari juttua, jotka ovat kuuluneet äidille, ettei kaikki ole vain sitä Ikeaa (vaikka kivaa kamaa siellä on, ja meillekin sieltä on tullut ostettua paljon).

Jos vaikka sitten ottaisi toisen sängyn kuntoon laittamisen deadlineksi sen, että maali maalipurkissa ei mene pilalle, eli mitäs.. puoli vuotta on sitten aikaa saattaa toinen sänky valmiiksi.

Joulun odottelua

Joulu on ollut aina minulla tärkein juhla vuodessa. Nyt on jo kolmas lapsiperhejoulu ja vihdoinkin esikoinen ymmärtää vähän tulevan juhlan päälle, tai ainakin hän innostuu asioista joilla valmistaudumme jouluun.

Esikoisen ihanat ryhmistädit kyselivät, josko olen kuullut tontunvesta. En ollut, mutta otin selvää, ja pian minäkin sitten innostuin ajatuksesta. Pienellä määrällä maalilla ja pari iltaa näpertelin ja maalailin (tuli mummin ja ukinkin luokse väsyttyä samanlainen setti).

Tontun ovi oli ollut hitti ryhmisessä, ja niinhän se oli meilläkin. Tonttu jättää välillä pieniä pipareita oven eteen kulhoon ja kirjeitä postilaatikkoon.

Esikoinen on osoittanut pidemmän aikaa mielenkiintoa keittiössä auttamiseen, hänellä on omat vastuualueensa viikonlopun puurokeittämisessä. Hän auttaa myös monella tapaa, hän saa mm tyhjentää ja täyttää tiskikonetta minun kanssani, kaataa aineksia kulhoihin, sekoittaa taikinoita, kattaa pöydän ja pilkkoa vihannkset /lihat mihin tavallinen ruokailuveitsi uppoaa. Oletin myös piparien leipomisen olevan mieleistä touhua, ja niinhän se oli. Taikinantekoon poika ei nyt päässyt osallistumaan, mutta leipomiseen kyllä.

Tein ensimmäistä kertaa gluteenittomia piparkakkuja. Kerran teimme pipareita valmistaikinasta, mutta se oli koostumukseltaan helposti murenevaa sekä vähän turhan mitäänsanomattoman makuista, joten lähdin etsimään ohjetta parempiin pipareihin. 

Muokkasin ohjetta vain siltä osin, että vaihdoin maustepippurin kardemummaan.

Joulupiparit, 50 kpl

150g leivontamargariinia

1 dl sokeria

1 dl siirappia

2 tl inkivääriä

2 tl kanelia

1 tl neilikkaa

½ tl kardemummaa

2 kpl kananmunia

3½ dl tattarijauhoa

3dl mantelijauhetta

1½ tl leivinjauhetta

Margariini, sokeri, siirappi ja mausteet kiehautetaan ja annetaan jäähtyä. Jäähtyneenseen seokseen lisätään kananmunat sekä jauhot joiden sekaan on sekoitettu leivinjauhe. Taikinan annetaan tekeytyä jääkaapissa yön yli. 

Piparit paistetaan 8min 200 asteessa.

Nämä piparit ovat ihanan ilmavia, niiden paistamisessa pitää vain olla erityisen tarkka, kärähtävät hetkessä.

Viimevuonna mietin jo kalenterin tekemistä, mutta päädyin lopulta avamaan yhdessä pojan kanssa partiolaisten kalenteria. Tänä vuonna toteutin visioni pojan joulukalenterista. Miehen kanssa paketoimme kalenterin yllätyksiä yhden illan.

Täytynee vielä tehdä toinen satsi piparkakkutaikinaan, sitten pääsee poikakin auttamaan. Ihanaa aikaa perheen kanssa. Odotan niin kovasti sitä, että ryhmis on pari viikkao kiinni, on hyvä syy perua kaikki vakkarimenot ja vain olla kotona lasten kanssa ja jos käydään jossain, niin mennään lasten ehdoilla (pois lukien kuntosalin :P ). 

ensimmäiset melkein 4kk

Sain juuri kotihommat tehtyä, nuorempi poika nukkui rinnalla liinassa.. ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki kirjoittaa pitkästä aikaa, sitten alkoi vääntäminen liinassa ja poika heräsi. 

Arki kahden lapsen kanssa on ihanaa. Monet tilanteet joita olen pelännyt kahden lapsen kanssa, miehen työmatkan (viisi päivää reissussa), reissu julkisilla Helsinkiin (auto - juna -ratikka ja takaisin.. ) sekä ihan normi kaupassa käynti ovat osottautuneet ihan mukaviksi, ei tämä nyt niin vaikeaa ole.

Töihin on palattu, kahdesti käyn tekemässä töitä toimistolla viikossa, ehdin kiivetä, käydä salilla, pitää kodin siistinä, käydä sisarmuskarissa ja -uinnissa, sekä nähdä kavereita useamman kerran viikossa, ainoastaan välillä en vain ehdi olla. Täytynee rauhoittaa jossain vaiheessa koko viikko sille, että perun kaikki vakkarimenot ja olen vain kotona ja rauhoitun illat ja päivät.

Vauvakuumetta pukkaisi, mutta ehkä tämä kaksi on kuitenkin meidän perheelle sopiva. Pieni osa minusta haluaisi tehtaille vauvoja vielä useamman ja jäädä ihan vain kotiäidiksi, mutta se juna on tainnut jo mennä. 

Esikoinen alkaa olla siinä iässä, että hänen kanssa voi jo pelata pelejä, hänen kanssaan voi laittaa ruokaa ja kokkailla, ettei se kotona lapsen kanssa oleminen ole vain sitä, että hänen ehdoillaan leikitään pojan huoneessa, vaan voimme oikeasti tehdä jotain järkevää. 

Tänään valmistauduimme huomiseen isänpäivää. Esikoinen sai tehtäväkseen kaataan kuivat ainekset kulhoihin ja sekoittaa ne, tosin kun silmä vältti hän oli jo sekoittamassa lakumokkapalojen kuorrutuksen sekaan taikinan jauhoseosta, onneksi suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. 

Ihanaa päästä huomenna juhlimaan meidän perheen isää.

ensimmäiset kolme viikkoa

Näillä näppäimillä miniK täyttää 3 viikkoa. Aika menee oudon nopeasti. Tietyllä tapaa muutos on ollut aivan massiivinen, esikoiselle ei voi antaa huomiota samalla tavalla kuin aikaisemmin, toisaalta taas muutos ei tunnu lainkaan isolta, sillä sekunnilla kun kotiuduimme sairaalasta tuntui, kuin meitä olisi aina ollutkin neljä. Nyt totutellaan huomion ja energian jakautumiseen kahdelle pienelle miehelle, riittämättömyyden tunne on valtava, mutta onneksi hormonihuurujen vähän laantuessa, ei omatunto soimaa enää NIIN paljoa. Isoveli tuntuu sopeutuneen odotettua paremmin vauvaan.

Kolmen viikon isyysloma on tämän viikon jälkeen ohi, mies palaa töihin ja samalla myös esikoinen palaa ryhmikseen, minä saan jäädä tutustumaan rauhassa uuteen tulokkaaseen ja uppoamaan ainakin muutamiksi tunneiksi päivässä sinne vauvakuplaan.

miniK on täällä

Vihdoinkin hän on täällä. Tuntuu oudolta olla kotona uuden tulokkaan kanssa, isoveli on hieman hämmentynyt, mutta utelias. Äiti voi hyvin, mitä nyt alapäätä on karsittu kasaan, mutta paremmin voi kaikin tavoin kuin sektion jäljiltä.

Jännittävät ajat ovat edessä.

oma piha ja kesä

Vaikka tuo oma piha on jatkuvasti huoltoa ja tuunaamista vaativa asia, niin on se niin suuri siunaus meille. Keväästä lähtien olemme viettäneet päivittäin aikaa pihalla, pelanneet palloilla, juosseet kilpaa, painineet, pelleilleet, poika sain tosiaan ukin suunnitelleman ja ukin ja mummin asentaman hiekkalaatikonkin tuonne. 

Tänään pojalle oli extrahieno päivä, oli vihdoinkin sen verta lämmintä (ja meillä oli nyt tuo uusi allaskin ostettuna), että korkkasimme altaan pakkauksesta ja täytimme sen vedellä. Sitä ei tosiaan tarvitse enää paljoa itse tehdä, poika innoissaan täytti altaan vedellä, me miehen kanssa vain vahdimme vierestä.

En tiedä miten sitä saisi kaikki päivät kulumaan, jos olisimme tuossa reilu vuosi sitten vahingossa saaneet ensimmäisen tekemämme tarjouksen toisesta asunnosta läpi, siinä olisi ollut takapihaa vähemmän kuin mitä meillä on nyt terassia, tuota omaa pihaa taitaa kuitenkin olla lähemmäs 400 neliötä. Kaipa sitä sitten tulisi istuttua taloyhtiön hiekkalaatikon reunalla facea seletan pojan leikkiessä ja juostua enemmän muissakin puistoissa.

Malttamattomina odotamme, että jäsen K saa miniK:sta seuraa pihaleikkeihin, jos yhden lapsen touhuamisen seuraaaminen on näin palkitsevaa, niin mitä se onkaan sitten kun veljekset touhustavat (tappelevat) pihalla keskenään.

ja odotellaan

Kalenteri on aivan tyhjänä, mikä on kerrassaan uutta, tätä ei ole tapahtunut aikoihin. Viikonloppuna OLISI ihanan uuden kummipojan nimiäiset, mutta eihän tässä ole enää uskaltanut ilmottautua mihinkään. Esikoista odottaessa synnytys käynnistyi juuri niin, että ystäväni häät jäivät viimemetreillä väliin.

Eilen olin vielä lounastreffeillä ystävän kanssa, näitä kahdenkeskisiä hetkiä ei kohta ole toviin, joten oli oikein ihana käydä syömässä ja kahvittelemassa. Iltaa en malttanut vain istua kotona ja odotella, joten kävimme pojan kanssa lapsiparkissa ja salilla.

Yllättävän hyvät treenit saa vedettyä vielä lasketun ajan jälkeen :D Ei voi kuin ihmetellä. Eilen ei kukaan tullut kysymään sitä, että tulinko salille synnyttämään. Tällä kertaa olisin vastannut jo, että nyt se olisi ihan suotavaa. Viimeksihän asiaa minulta tiedusteltiin 3kk sitten treenien yhteydessä.

Tänään on aika Jorviin. Käydään kurkkimassa (taas) mitä pikkuiselle kuuluu, varmaan puhutaan käynnistämisesta jos vain pikkutyyppi ei ole kasvanut niin paljoa, ettei lääkäri uskalla enää antaa pojan syntyä alakautta. Alatiesynnytys on toiveeni, mutta nyt tosiaan pitää miettiä omaa ja lapsen terveyttä. Esikoisen synnytystähän päätyi lopulta sektioksi, ja nyt sen takia olen jo pariin otteeseen käynyt synnytystapa-arviossa ja tänään arvioidaan lisää. Toivoisin minulle tehtävän hieman ronskimpi sisätutkimus, jos sitten vaikka tälläkin kertaa se käynnistäisi synnytyksen. Nähtäväksi jää mitä tulee.

edit: varasin lapsiparkin illalle salille.

leijonaa mä metsästän

Viimeisiä hetkiä viedään, ylipuhui miehen luottamaan siihen, että pärjään kyllä vielä näin päivää ennen laskettua aikaa reissun Korkeasaaressa. Minähän olisin ollut niin jääräpää, että vaikka olisinkin ollut tuskissani, niin enhän sitä olisi voinut myöntää. Nyt on syytä nauttia näistä yhteisitä päivistä kolmistaan, sitä ei tiedä miten kauan synnytyksestä toipuu, tulee miniK sitten alateitse tai sektiolla.

Koska meidän minimies herää päivästä riippumatta hyvissä ajoin, olimme jo pian ysin jälkeen valmiita starttaamaan. Hyvä puoli tuossa aamuvirkussa pojassa on, että pääsääntöisesti olemme aina liikkeellä  ensimmäisten joukossa ja vältymme ruuhkilta. Saimme kierrellä kaikessa rauhassa, antaa pojan juoskennella hyvinkin vapaasti eikä tarvinnut väistellä tai antaa muidenkin katselle oman nopean vuoron jälkeen.

Korkeasaari oli kohtuu autio, syinä oli varmasti kellonaika mutta sää ei ehkä ollut se houkuttelevin. Ajattelin kuitenkin, että oman ja pojan viihtymisen kannalta tämän päivän sää on kuitenkin se ideaalein. Tiedä sitten mistä johtui, mutta tänään olivat kissaeläimetkin aktiivisia. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt noin paljon kissaeläimiä liikkeellä. Yleensä jonkun on nähnyt kaukaa, mutta pääsääntöisesti ei isoista kissoista ole nähnyt paljoakaan. Tänään eläimet antoivat oikein parastaan, poikakin ihan hätkähti ison tiikerin hypätessä lasia vasten.

Kissaeläinten lisäksi hitti olivat apinat. Muuten ei vielä jaksettu kauheasti innostua eläimistä, mutta ei se mitään, enemmän poika sai tänä vuonna tuosta reissusta irti, kuin meidän ollessa tuolla vuosi sitten.

Edessä on iso riikinkukko, mutta se ei kauaa jaksanut kiinnostaa.

Hyvin jaksoin sekä poika että äiti, 2,5h olimme ulkona. Minulla ei ollut mitään kipuja eikä edes tullut kuin pari hassua harkkasupistusta. Poikakin jaksoi reippaasti juosta pitkin saarta. Autossa sitten pian starttaamisen jälkeen poika nukkui niin kaikkensa antaneen näköisenä, että meinasi äidillä kyyneleet kohota silmiin, taisi olla pojalla hauskaa.

äiti hermoromahduksen partaalla: projekti unipesä

Onneksi hyvin harvoin tiedän mihin olen ryhtymässä, kun valitsen erinäköisiä käsityöprojekteja itselleni.

Olin katsellut facebookin vauva- ja kirppariryhmistä unipesiä. Moni on vannonut unipesän nimeen, ja oma uteliaisuuteni voitti. Tietenkään vaan taas en voinut ostaa unipesää, vaan "sehän on varmaan ihan helppo tehdä".

Kävin Sellon Eurokankaassa eräänä huonosti nukutun yön jälkeisenä päivänä, sain mahtavaa palvelua ja suuntasin kotiin tarvikepussin kanssa, matkaan tarttui tarvikkeet sekä uusiin lakanoihin, että unipesään.

Lakanoiden ompelu nyt kävi käden käänteessä.

Ohjeen vauvanpesään löysin Kodinkuvalahden sivuilta. Printtasin kaavan ja ryhdyin työhön. Muuten unipesä oli vallan helppo tehdä, mutta tuon kiristysnauhakujan ompeleminen ei käynytkään niin kädenkäänteessä kuin olin kuvitellut. Välillä teki mieleni polttaa koko tekele (ulkoleikkipäivät pojan kanssa varmasti söivät vähän energiaa ja väsytti, muutenhan tuskin projekti olisi tuntunut ajottain mahdottomalta :D)

Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka reunan vanulla täyttäminen tasaiseksi oli haasteellinen ja nauhakuja välillä karkasi siitä linjasta mihin olin sen mielestäni nuppineuloilla asetellut. Pesän nauhat kiristäessä nuo pikkuvirheet eivät pistä silmään, ja varmasti sitten kun vauva on pesässä, poika saa huomion, eikä asteen verran vaeltava kiristysnauhakuja.

Ala-astekaverilta sain vielä hyvän vinkin siihen, että pesää voisi ommella suojapohjallisen, jossa olisi suojakangasta sisällä. Teenkin vielä tuosta tähtikankaasta suojapohjan pesään, niin ei tarvitse joka kerta pestä koko pesää vaipan falskatessa. Pesän peseminen kuulema myös kivasti tasoittaa tuota, jos vanu tuntuu olevan turhan epätasaisena reunoissa.