Kolmen päivän ähky

Joulua edelsi kovat kiireet, kuten aikaisempina vuosina, tein tänäkin vuonna ystäville joululahjaksi joulusuklaita. Tänä vuonna ideoimme miehen kanssa yhdeksän erilaista. Suklaiden lisäksi innostuin neulomaan mm kaulaniinan ja viisi paria huopatossuja.

Ensimmäiset tekemäni huopatossut

joulukortit työnalla

joulunamit ystäville, yhdeksää eri sorttia

Torstaina, perjantaina ja lauantaina tuli sitten suhattua pitkin poikin pk-seutua joululahjoja vieden. Perjantaina onnistuin myös seikkailla, lainaan fb-postauksestani

yhden lahjan vieminen: 23 min ajomatka muuttui lähes tunnin seikkailuksi kehä II:lla.. ja jollain ihmeen tiellä Hankoon, a) ruuhkan b) kännyn sammumisen c) kartattomuuden takia. Onneksi Siwassa osattiin auttaa oikeaan suuntaan .. ja oikealle kadulle. Perillä .. puhelin edelleen mykkä, ovessa ovikoodi jota en tiennyt.. puoleen tuntiin ko rapussa kukaan ei mene sisään eikä ulos. Kaiken lisäksi autonavaimet onnistui tippua matkalla, ja olin hetken puhelimettomana ja autonavaimettomana.. meinasi tulla tippa linssiin. Sain loppujen lopuksi kuitenkin lahjan annettua, kun vihdoin joku lapsi halusi pulkkamäkeen ja pääsin livahtamaan rapun ovesta sisälle. Kotimatkalla tutustuin vissiin Olariin. Nyt @ koti... voisi ottaa kupin hehkuviiniä ja ihmetellä kuusta jonka sain jollain ihmeellä raahattua kotiin kolmen kauppakassin ja Mimin lisäksi.

Ja jotta noissa ei olisi ollut tarpeeksi, tein sekä omaan, että vanhempieni että kaverin kotiin Taateli-portviinikakut. En ollut koskaan aikaisemmin tätä ennen maistanut edes taatelikakkua, mutta olin kuullut siitä vain huhuja. Vaatimattomasti.. varmasti maailman parhaimpia leivonnaisia, ja ehkä paras taatelikakku evör. Olin koukussa ensimmäisestä haukusta.

maailman paras taateli-portviinikakku.. mehevää mehevää

Joulu ei olisi myöskään mitään kunnon jouluateriaa, ja laatikothan on tehtävä itse. Viikko ennen jouluaattoa tein imellettyä perunalaatikkoa ja porkkanalaatikoita. Aatonaattona pyöräytin vielä riisipiirakoita joulupöytään. Miehen lapsuudessa riisipiirat ovat kuuluneet jouluateriaan, joten tottakait sitten teen näitä miehelleni.

En ole koskaan aikaisemmin syönyt jouluna näin överisti, kuin tänävuonna. Tuntuu, ettei joulupäivänä aaton ähky ollut kadonnut minnekään, ja joulupäivänä piti käydä kaikenlisäksi sekä anoppilassa että omien vanhempieni luona syömässä jouluruokaa.

Meillä oli kaikki olleet kilttejä, sain ihania lahjoja.. kirjoja, viinejä, herkkuja, pyjaman, heksan, jääkiipeilyyn ruuvin, uudet kiipeilykengät Mimiltä :P, ripset + yhden huollon, hajuvettä, kirjoja, selkälämmittimen, Harry Potterin kaikki tuotantokaudet, itsetehdyn tuubihuivin ja aviomieheltä kahden yön kylpyläreissun Tallinnaan. Yms kaikkiea ihanaa .. kauneustuotteita jne jne ..

kiipeilyyn liittyvät joululahjani

osa Mimin saamista lahjoista

Mimin uusi talvikaapu, äitini tekemä

Mies on ollut upea, hän on huomioinut näkemäni vaivan. Tuntui hyvältä, kun hän sanoi, että melkein hänellä on melkein huono omatunto siitä, kuinka kauheasti olen joulun eteen tehnyt. Parasta on se, että hän on huomannut.. ja nyt jouluna.. olen saanut levätä. Iltaisin jos/kun olen aikaisin simahtanut sohvalle, on koira käytetty ulkona.. ja koti laitettu yötä varten kuntoon.

Tänään sitten vihdoinkin pääsimme miehen kanssa urheilemaan, kävimme kiipeilemässä Salmisaaressa. Hyvin sitä jaksoi pitää otteista kiinni, vaikka vatsa tuntuu painavan tonnin. Onneksi jouluturvotus lähtee nopeasti. Back to normal. Jouluruoat ja herkut on tuhottu tehokkaasti, vain kalkkunaa on jäljellä, ja kalkkuhan on hyvää salaatissa.