gluteenitonta?

Kauhean kätevää, tässä on muutenkin ruokakuuri päällä, jossa on tarkoitus tiivistyä (on muuten ihan huikeaa kehitystä omassa kropassa) ja nyt siihen sit päälle olen päättänyt kokeilla vhh ja gluteiinitonta ruokavaliota. Tarkoituksena on kokeilla, jos refluksikohtaukset pysyisivät poissa. Kuinkakohan suuren työn ja tuskan takana gluteiinittoman ruokavalion noudattaminen on? Pitää opiskella aiheesta, ikinä joutunut sen koommin aiheeseen perehtymään.

Tänään tein illalla Jonna1983:n kukkakaaliriisiä, sen kanssa jauhelihaa ja salaattia, herrrrkullista.

Bongasin lähikaupasta myös glueteiinitonta kaurahiutaletta. Gluteiinittoman lisäksi tarkoitus oli noudattaa vähähiilihydraattista .. tai ainakin hiilaritietoisista ruokavaliota.. ei tästä varmasti ainakaan haittaa ole. Olisi kiva vaan jossain vaiheessa saada kohtauksen kuriin, eikä kärsiä useita viikkoja kivuista.

Huomenna aamuaerobisen jälkeen sitten ensimmäinen satsi uutta puuroa.

Btw.. mahtavat kiipeilyt tänään, jaksan vain olla niin fiiliksistä kiipeilystä.. mieli halajaa kyllä jatkuvasti salillekin, vaikka jaloissa tuntuu viimeaikoina lisääntyneet alakroppatreenit korkeammilla painoilla. Voisi mennä saunaan toviksi hauduttamaan koipia kuntoon tai mennä hetkeksi infrapunasaunaan. Infrapunasaunallahan pitäisi olla kaikennäköisiä terveysvaikutteitakin.

peruslukemilla

Kuva.. ihan vaan jotta näkee, että osaan olla kuvassa myös vääntelemättä kauheasti naamaa.

Kohta ensimmäinen työviikko takana lomaltapaluun jälkeen, yllättävän kevyt paluu töihin, yllättävän stressitöntä. Kohta on jo viikonloppu, mihin tämä aika katoaa?

Miksiköhän sitä on niin vaikea välillä levätä? Itseään on kauhean vaikea hillitä, kun jostain innostuu. eikä auta vaikka sanoisi itselleen, ettei oikeasti ole kiire minnekään.

Hampurin reissun jälkeen tuntuu taas innostus kiipeilyyn lisääntyneen, kauhea halu mennä sisällekin kiipeämään, voittamaan itsensä. Keskiviikkona tulikin saatua Areenalla hyviä ohjeita ja tajuttua pikkujuttu miten parantaa omaa tekniikkaansa. Nyt on itseasiassa sellainen hetki, että seuraavaksi otan itselleni personal trainerin, ei etteikö vakkarikiipeilyseuran kanssa myös kehittyisi, mutta on sellainen fiilis, että haluan kiihdyttää hieman omaa kehittymistäni. On hyvä saada uusia mielipiteitä ja näkökulmia asioihin, ja ehkä sieltä sitten tulisi jotain mielipidettä mitkä omat heikkouteni ovat jne.

Hetken harkitsi jopa Sisumasterssiin osallistumista, mutta ehkä vielä jätän boulderkisoissa kisaamisen väliin. Viimeaikoina olen kyllä huomannut kehitystä myös boulderoinnissa, mutta olen silti auttamaton arkajalka.

33/2013

Olenkin pitkin Hampurin reissua hehkuttanut sitä kuinka ihanan aktiivinen viikkoni on ollut.

Kävleytä tuli tehtyä suunnitellut kolme kertaa, pyörällä tuli mentykä joka päivä, myös lauantaina vaikken sitä nyt olekaan Heiaheiaan muistanut merkata.

Köysikiipeilyt la oli vielä aivan mahtavat. Uusi tuttavuuteni M huomasi minun jännittävän minulle oudon seinän muotoja, ja hän haastoi minut henkisesti aivan uskomattoman hienosti. DAV kiipeilyhallilla vanhemmat tornin seinien tekstuuri on jotain millaiseen en ole lainkaan tottunut, useat reitit perustuvat siihen, että seinässä olevia valmiita muotoja käytetään hyödyksi, M laittoin minut kiipeämään reitin, jossa ei ollut yhtään muovista otetta, vaan koko kiipeily perustuu seinien kiinteiden muotojen, urien, pokettien ja tekstuuriin.. JA tämä sitten vielä liidaten ylös. Suoritukseni ei ollut puhdas, valitettavasti varmistajani ei ollut ihan samalla aaltopituudella, aloitteli ja hermostunut (ei jäsen M), ja hän veti minut kireäksi seinää vasten jokaisen klipin jälkeen ja kolmesti tipuin köyteen koska en saanut liikkuessa löystää. Sattuuhan sitä.

Kotiuduttuani takaisin Suomeen suuntasin kaverin kanssa Kvarnbyhyn kiipeämään.. kroppa oli aika poikki aktiivisen viikon jäljiltä, en lähtenyt tekemään mitään urotekoja, kakkostelin Lepakkomiehen frendiä, jammihanskojen puute (mm) vaikutti siihen, etten vain saanut reittiä kiivettyä niin hyvin kuin olisin halunnut, monesti tuli käytyä köydessä. Mahtava reitti kyllä, mahtava kakkostellakin. Ensikerralla hanska messiin.. tai olihan ne mukana reissussa, mutta ei ne paljoa auta, jos ne unohtuvat reppuun.

Kerrassaan huikean monipuolinen viikko. Lomailun pitäisi aina olla näin aktiivista.

kaksi viimeistän päivää hampurissa

Kotiuduin lauantaina illalla, ja sitä ennen Hampurissa oli hurjasti ohjelmaa, pe aamukävelyt, ulkotreenit, laitoin ruokaa vanhemmilleni ja teimme äidin kanssa 30 km pyöräretken. Meidän pyöräretkemme kaarsi kaupunginpuiston läpi Alsteria pitkin kohti Hafencityä josta sataman ja St.Paulin kautta kiersimme takaisin kotiin.

Lauantaina ehdin vielä ilokseni toistamiseen uusien facebooktuttavuuksieni kanssa kiipeilemään.. sitten saikin pikapikaa ruokailun jälkeen kiitää lentokentälle..

Kentällä mies ja Mimi olivat minua vastassa.

Ihana reissu, ihan kuin aina. Hampurissa olen aina niin kotona, ihana herätä siihen, että vanhemmat keskustelevat alakerrassa aamiaisen äärellä kiihkeästi päivän polttavista poliittisista uutisista, asiat hoituvat tuolla omalla ajallaan, ei ole niin hektistä. Saa vapaasti olla juuri niin naurava ja kovaääninen kuin haluaa. Pitää alkaa jo miettiä, koska sitä ehtisi seuraavan kerran tuonne.

Uudella seinällä @ DAV Kletterzentrum

Ha, NIIN mahtavaa, NIIN mahtavaa.

Palasin juuri kiipeilemästä. Tänään ei tarvinnut tyytyä boulderointiin, vaikkei täällä se olisi edes ollut tyytymistä, Salon du Bloc oli mahtava (päivän sana on mikä?). Silloin kun tiesin tulevani Hampurin, laitoin samantien facebookissa eräässä ryhmässä ilmon, että olen tulossa Hampuriin, kukaan kavereista täällä ei kiipeä ja että haluaisin seuraa köysikiipeilyyn. Sain muutaman vastauksen, ja tänään olin kolmantena mukavien uusien ihmisten kanssa.

kuva: https://fbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/39958_145778305447702_3958117_n.jpg

Olin erittäin iloinen, että he käyvät kiipeilemässä DAV Kletterzentrumisa sillä se on lähempänä, pyörällä viitisen minuuttia (vs Nordwandhalle, johon matkustaa julkisilla 45 min) ja viimevuonna aviomiehen kanssa havaitsimme, että Saksan alppikerhon tiloissa reitit ovat mielekkäämpiä ja samaa oli uudet ystäväni kuulleet puhuttavan.

Tänään monella tapaa voitin itseni, lähdin kiipeämään uusien tuttavuuksien kanssa, liidasin reittejä jotka näytti kerraan kauheilta (vanhemmat kiipeilyhallin seinät ovat suht mielenkiintoiset kiivetä ks kuva). Jäsen M kannusti minut kiipeämään reitin, joka näytti kauhean pelottavalta, jotenkin unohdin sitten lopulta pelkäämisen, koska se ei olisi hyödyttänyt mitään. Vanhan tornin toppaus ei tapahtunut ankkuriin klippaamalla vaan, piti kävellä tangon ali ja yli.. hurrrjaa. Viimevuonna emme aviomiehen kanssa uskaltaneet ko seinällä, joten tämä oli minulle nyt uusi tuttavuus.

kuva: https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/38781_145778048781061_5546474_n.jpg

Kiipesimme kauniissa illassa muutamat nousut ulkona jonka jälkeen siirryimme uudenpaan halliin sisälle. Tuolla reitit tuntunvat mielekkäiltä, seinissä on mahtavan paljon muotoja, ja reittejä ei voi noin vain juosta ylös, vaikka ne olisivatkin helppoja, koska reitit poukkoilevat paljon. Tuntuu myös, että reitinteossa on ajateltu myös minun pituisia kiipeilijöitä.

kuva: https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/39810_145778232114376_209876_n.jpg

Sisällä sitten pääasiallisesti pysyin reittivalinnoissa omalla mukavuusalueellani, mutta sitten mennä täräytin 7-:n reitille, jossa ekalla yrkällä tuli maahan ensimmäisiltä otteilta, mutta sellaista se on. Jostain löysin ennenkokematoman rauhallisuuden, edessä ei kauheasti tullut mietittyä tippumista, vaan kiipesin reitin .. kunnes yksi ote jäi minulta huomaamatta, jolloin piti lainata toista väriä, mutta muuten reitti nousi erinomaisesti, olin haltioissani nousun jälkeen. Enpä olisi ikinä uskonut pystyväni mennä noin pian vieraassa seurassa oman mukavuusalueeni ulkopuolelle noin rajusti.

Uudet tuttavuudet olivat mukavia, minut on kutsuttu sekä huomanna että ylihuomenna vielä heidän mukaansa hallille, kovasti toivoisin ehtiväni, mutta sen näkee vasta huomenna, mitä suunnitelmia ja toiveita perheelläni on minun suhteeni.

mahtavaa :)

33/2013

Kolmas kesälomaviikko piti sisällään paljon erilaista liikuntaa, sekä raskasta punttitreeniä (su), ennaltasuunnitellut ulkotreenit ja mökillä treenit painojen kanssa sekä ihan hyötyliikuntaa marjastuksen uutarhanhoidon ja ruohonleikkun merkissä. Marjastaessa tuli treenattua hyvin mm pakarat ja selkä,  nurmikon ajaminen on taasen suhteellisen raskasta käsille, sillä märkä ja pitkä nurmikko, sekä epätasainen pihan aiheuttaa sen, että ruohonleikkuri ei noin vain liu-u pitkin pihaa, vaan sitä pitää nostella ja kannatella paljon.

13 erilaista urheilua, 13 tuntia ja 33 minuuttia, ei lainkaan huono.

Sunnuntaina tein punttiksella ennenkokemattoman tehokkaan ja raskaan treenin. Mavessa sain uuden enkkapainon 45kg ja penkissä uskalsin laittaa 35kg, tein 5 x 10 sarjat, joten pidin tarkoituksella painot sellaisina, että jaksan tehdä kaikki sarjat puhtaalla tekniikka, ei repimistä. Mavessa tosin on fiilis, että enemmäkin menisin, mutta jos teen 3 x 10 /12 sarjat. Maanantaina kävin ostamassa itselleni kunnon nahkaiset vetoremmit, koska mavessa ongelmana ei ole lihasten jaksaminen jaloissa ja keskikropassa, vaan se että ote alkaa lipsua. Testasin itseasiassa kaverin kehotuksen peukkulukon, se auttaa, mutta jotenkin kun painot alkaa mennä yli 45kg, on vetoremmit jo paikallaan.

Hyvä urheilupäivä

Lomailu Hampurissa on jatkunut odotetulla tavalla, aamu alkoi lenkillä, pari tuntia tuli juoruttua perheen kanssa, kokkasimme ja söimme yhdessä. Iltapäivälle oli suunnitelmissa mennä äidin kanssa uimaan, ja koska uima-allas ja punttisali ovat samassa kompleksissa, niin tokihan sitten yhdistin nämä.

Lähdin puolitoista tuntia aikaisemmin ehtiäkseni tehdä kunnon treenin ennen uintia. Olin hieman skeptinen paikan punttiksesta, sillä kauheasti ei löytynyt itse tilasta tietoa paikan sivuilta ja alla oleva kuva oli ainoa, jonka salista löysin.

kuva lainattu kaifu lodgen facebook-sivuilta

Ko sali ei oli järin viihtysä, ihan kuin laitteiden sijaintia ei olisi mietitty tarpeeksi, häkellyin myös ihmisten välinpitämättömyydestä, kamat jätettiin siihen kohtaa, missä ne tippui kädestä. Tuli tuolla treenatessa sellainen fiilis, ettei tuolla kauheasti näy naisia tekemässä vapailla painoilla, aika pitkään muut treenaajat katseli mun touhuja. Mutta vaikkei tuo viihtyisä ollut (oon vaan himassa tottunut liian hyvään), niin sain tehtyä hyvän treenin.

Treenin jälkeen treffasin äitiä, kävimme uimassa 50 miuuttia, 30 min uimme ihan matkaa äitini tahtin, loppuajan lähinnä lilluimme.

kuva lainattu: http://farm3.static.flickr.com/2735/4033943953_9024e4a2fb.jpg

Koska isälläni oli illalla tennistreenit, äidillä työpalaveri ja viimeinenkin sisarus lähti tänään takaisin opiskelukaupunkiinsa, minä pääti käydä elokuvissa. Elokuvat oli vaihtarivuoden aikana se juttu, melkein joka viikko tuli käytyä, oli nyt kiva pystyä käydä katsomassa saksankielinen elokuva.

Kiva ja kiva, ko elokuva oli enemmän kuin outo, osia elokuvasta en pystynyt edes katsoa, ja vierustoveri elokuvateatterissa kyseli onko kaikki ok, kun pahimmissa kohtauksissa peitin silmäni, tekisi mieli katsella jotain vauvojen piirrettyjä, jos vaikka saisi pahimmat verkkokalvoille syöpyneet kohtaukset pyyhittyä.

Feuchtgebiete.

Positiivista oli se, että elokuva kuului Ladys Night -tapahtumaan, elokuvateatterin aulassa oli erilaisia hemmotteluhoitoja ja elokuvalipun hintaan kuului pullo kuohuvaa. Itse herkuttelin vedellä ja proteiinipatukkalla teatterissa, pullon sisällön voin sitten nauttia kotona joku päivä.

Suoraan koneesta

Terveiset Hampurista. Klo 16 tein vielä tänään töitä, klo 16.02 olin jo matkalla lentokentälle. Saksan isäni tuli hakeman minut, kurvasimme Lidlistä maitorahkat samalla kun vaihtelimme kuulumiset: Muu perhe ei ollut vielä kotona, joten päätin nopeasti vaihtaa kamat ja sotkea pyörällä boulderoimaan Salon du blociin.

Mahtava pikkumesta, paljon reittejä, lungin kiipeilyilmapiiri.. Halli/tila on matala, mutta seinien muodot korvaa korkeuden puutteen, lyhyemmät ja järjestäen negatiiviset reitit teki sen, ettei kiivetessä kertaakaan pelännyt, kaikki nousut lähti mukavasti, otteet tuntui hyviltä, monipuolisesti otteita, monipuolisemmin kuin Jyväskylässä tai Konalassa.

Greidit meni värien mukaan, valkoinen helpoin, keltainen keski ja vihreä vaikea. Vihreitäkin nousi.

kuva salon du blocin facebook sivuilta

360-kuvaa salongista http://salondubloc.de/?page_id=161

Mukavasti sai sitä kiipeilyseuraakin, kun vähän uskalsi olla sosiaalinen. Toivottavasti tuonne ehtisi vielä toistamiseen, huomenne ei taida olla kiipeilyä ohjelmassa, muut päivät ovat vielä avoinna.

Arjen luksusta on..

.. vesivessa ja astianpesukone, olemme kotiutuneet mökiltä.

Eiliselle osui pienen pieni poutainen hetki, tämä tuli käytettyä hyväksi kitkemällä kasvimaata, sumuttamalla marjapensaa toluvedellä ja keräämällä vielä hieman lisää marjoja. Otin eilen, kuten otin toissapäivänkin, Mimin mukaani, ajattelin, että antaa koiran nauttia luonnosta. Puolisen tuntia olimme olleet metsässä.. tai luulin niin, kun huomasin, ettei koiraa näy missään. Tavallisesti pienen kuikuilun jälkeen valkoset korvat alkaa näkyä jossain, nyt ei mitään.. aloin hätääntyä, yritin tavoittaa miestäni puhelimella.. ei mitään. Yhtäkkiä alan kuulla kaukaisuudesta koiran haukkumista, ämpärit tippuu samantien ja lähden säntäämään tietä pitkin ääntä kohden. Juoksin mökkimme ohi.. ja kuinka ollakaan.. Mimi istuu rappusilla ja ihmettelee, että mihin minä säntäilen. Pikkuinen oli sitten päättänyt, että toissapäivän marjastus riitti hänelle.

Rauhoituttuani lähdin takaisin metsään, puolessatoistatunnissa ehti kerätä vielä ihan mukavasti lisää marjoja. Mukavaa kun ei tarvitse lähteä marjaan tuon kauemmaksi mökistä.

Eilen koin löytäneeni suhteellisen kypsiä puolukoitakin, päätin kokeilla jos niistä jäisi putsaamisen jälkeen jotain syötävääkin.

Pieni epätoivo meinasi iskeä katoessani keräämiäni marjoja, ajattelin putsaavani niitä vielä yömyöhään, kunnes muistin vanhempieni maininneen jotain jostain marjojen putsaajasta. Aviomies asensi ihme vimpaimen kiinni tuvan pöytään, liitti siihen imurin ja woosch.. marjat kaadettiin roskineen suppiloon ja ulos tuli suhteellisen puhtaita marjoja, erinomaista.

Minä putsasin mustikat, mies puolukat. Mustikoita roskien jälkeen kertyi 6,4kg ja puolukoita 1,4kg.

Marjasirkus saatiin juuri sopivaan aikaan valmiiksi, aluksi jännitimme naisten aitajuoksua ja sen jälkeen miesten keihään finalit. 

Oli kerrassaan ihana lomaviikko, yksi ihanimmista viikoista aviomieheni kanssa (veikkei säät suosineet ulkotouhuja ja kiipeilyjä sen enempää). Harmi kun se päättyi, mutta nyt voi tulla uusia ihania viikkoja hänen kanssaan, ensivuonna pitää ehdottomasti tulla parempaan vadelma-aikaan.. ja pitää tajuta lähteä mustikkaankin jo mökkireissun ekojen päivien aikana. Koko viikon sain nukuttuakin niin hyvin. Ihanan onnellinen viikko.

Paluu mökiltä sai vielä upean jatkumon, tänään kävin salilla vetämässä uuden superparipunttitreenin, ihan uskomaton tuntuma tehdä liikkeet pareina, tavallista lyhyemmillä toistoilla, mutta usemmassa sarjassa. Viimeiset liikkeet tuntui kovasti, puuskutin ja hengittelin ja sain tehtyä liikkeet puhtaalla tekniikalla. En muista koska olisin viimeksi ollut NÄIN innoissani lähtiessäni salilta takaisin kotiin.

Kaksi yötä ja sitten neljäksi yöksi - viideksi päiväksi Hampuriin.

Vanhojen muistojen verestämista

Eilen oli vihdoinkin aurinkoinen aamu, oma olo vaan torstain refluksikohtauksen jäljiltä oli aamulla aivan kauhea, vatsa oli kosketusarka kohtauksesta ja päätä särki niin ,ettei meinannut tohtia liikkua lainkaan. Panadol ei auttanut lainkaan, onneksi olin pakannut buranat mukaan. Elämä alkoi hymyillä hieman ja lähdin aamulenkille.

Aamulenkin jälkeen maistui tukeva aamupala, edellisen illan syömättömyys tuntui kovasti.

Löysin mökiltä sattumoisin vanhan keihääni ja MM-kisojen innoittamana päätin kokeilla miten keihäs lentää. Tekniikka tuntui olevan hyvässä muistissa, vauhti, ristiaskeleet, käden asento, vartalon kierto jne.. kovasti olisi halua lähteä taas yleisurheilukentille kokeilemaan, josko keihäs lentäisi ihan kunnolla. Ainoa huoli on, että miten polven kestää, tempaisun jälkeen oikea polvi on kovalla koetuksella, muutenkin kun tuo rutisee ja paukkuu ja polvilumpion epätasaisuus on varsin selvästi tunnettavissa. Kovasti olisi halua leikkauttaa polvi kuntoon, valitettavasti vain kun tuo vaiva on sellainen, että se saattaa uusiutua helpostikin, niin ainakaan julkisella tuon hoitaminen kuntoon tuskin onnistuu.

Pelleiltyämme keihään kanssa tovin muistin äitini laittaneen minulle valokuvan, josta pystyi selvittämään hyvän mustikka-apajan koordinaatit. Otin pienen ämpärin, poimurin ja Mimin mukaan ja painelin talon taaksen metsäaukiolle. Hetkessä sain pienen kattilan puolilleen mustikoita.

Metsä oli pullollaan mahtavan suuria mustikoita. 

Puolukoitakin oli maa punaisenaan, kuhan kunnon puolukka-aika koittaa, tuolla saa yhdeltä istumalta poimurin pariinkin otteeseen täyteen, aivan mahtavasti marjoja.

Pikkuinen oli mukanani kolmisen tuntia metsässä. Mimi on elementissään metsissä.. saa seikkailla, kaapia ja piehtaroida. Tuntuu ihanalta, kun koira saa mennä vapaana vierellä ja nauttia olostaan.

Kolmen tunnin saalis oli oikein kiva, tää ja mitä alunperin keräsin pieneen valkoiseen ämpäriin.

Ruokailun jälkeen jäin odottelemaan miehen lämmittävän saunan. Ehdin tehdä vielä kaiken metsässä tarpomisen lisäksi erittäin tehokkaan hyppykuntopiirin (ei tuntunut hypyt edes pahalta polvessa.. tai .. ehkä ne äänet kuului, mutta onneksi oli musaa korvissa) pihalla ja hieman olkapäitä ja corea. Saunan lämpiämisen kestäessä oletettua pidempään, ehdin vielä toiseen otteeseen mimin kanssa metsään marjoja keräämään. Kolmessa vartissa sain ihan kivasti täytettä valkoiseen ämpäriin. Hyvä saalis yhdelle päivälle, reilusti päälle 10 L marjoja.

Saunan jälkeen herkuttelin maitorahkalla, soijalesitiinillä ja itse keräämilläni marjoilla, tosi namia. 

Ihan täydellinen päivä, aviomieskin oli oikein tyytyväinen päiväänsä, hän katseli urheilua, heitteli kanssani keihästä (joutui myöntämään, ettei se keihänä heittäminen olekaan niin yksinkertaista .. nii-in.. kuten kaikki urheilulajit, pitää olla teniikka kunnossa), valmisti pitkän kaavan kautta uskomattoman herkullisen tuoksuisia ribsejä ja nöräili, että kun aluksi podin huonoa omaatuntoa hylätessäni miehen kadotessa metsään, niin .. ei ollut tarvetta morkkistelulle.