Olen sellaistan vähän kaikesta NIIN innoissani oleva tyyppiä, rakastan perinteitä, kaikkia teemajuttuja. Luonnollisesti olin myös innoissani siitä, että tänä vuonna esikoinen tuntui vidoinkin alkavan ymmärtää vähän pääsiäisen ja virpomisen perään. Viimevuonna kävimme virpomassa vain vanhempieni luona, tänä vuonna oli jo tarkoitus käydä vähän muuallakin.
Mielessäni oli käynyt visio siitä, että yhdessä koristelisimme vitsoja, mutta tämä viikko on ollut esikoisen kanssa poikkeuksellisen haastava, tuntuu ettei mikään yhteistyö oikein onnistu. Korvat ovat tukossa, mitään kieltoja ei totella, kaikkea pitää tehdä vaikka tiedetään että jotain ei saisi tehdä. Esikoinen loukkaantuu NIIN herkästi nyt ja saa hänen mittakaavallaan aika isoja raivokohtauksia. Summa summarum, vitsojen tekeminen ei olle NIIN seesteistä, mitä se oli esim vuosi sitten.
No kuitenkin, innoissaan hän oli siitä, että sai pukeutus spiermaniksi. Nuorempi olisi halunnut olla pupu, mutta sitten lennossa isovanhempien luona vaihdettiin noitahattu ja kotona sitten laitettiin batmanlippis.
Turhan herkkujen perään esikoinen oli, että vaikka hänta oikein kutsuttiin parillekin naapurille virpomaan, niin hän ei sinne sitten mennyt. Parissa paikassa käyminen riitti.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti