kulmahuoltoa

On taas se aika kuukaudesta. Toisinaan on ihana olla turhamainen.. tänään kulmat .. huomenna ripset.

Ostin koekäyttöön Tallinnasta kulma- ja ripsivärjäyssetin.. ensimmäisellä kerralla vähän jännitti lopputulos. Vaikkakin olen opiskellut sekä venäjää että viroa, en ymmärtänyt tekstistä kuin numerot. Ehkä vartti kulmissa, ehkä?

Tuubista mömmöä, purkista nestettä.. sekoitus.. ja sitten suditaan naamaan. Väri muuttuu ihan mustaksi/tummanruskeaksi ajan kanssa.. pelästyin ekalla kerralla, kun katsoin vaikutusajan jälkeen peilistä.

Aikas tummat, mutta nyppimällä kulmia tulee siistimmät ja vähemmän huomiota herättävät.. ja pitäähän niissä olla vähän väri, muutenhan ne hukkuu mun otsiksen alle. Vähän tuo värjäsi ihoakin, mutta se onneksi lähtee parilla pesulla.. kuivan ihon haitta, se imaisee värin herkästi itseensä

Ihanan kätevää kun ripsien ja kulmien hoito on näin helppoa.. ei tarvitse olla oikeastaan koskaan pesemässä meikkejä naamalta, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos on nukahtanut jälleen kerran ripsarit ripsissä.. ja seuraavana aamuna vaan kiireellä korjannut meikkiä. Urheillessakaan ei tarvitse ikinä miettiä valuuko jotain pitkin poskia vai ei, ei haittaa vaikka lenkillä alkaisi sataa.. ja herätessä näyttää pääsääntöisesti ihan ok:lta.. mitä nyt toi otsis on aamuisin aika villi. Mitäkähän tuolla tukalle keksisi? Peruukki? :P

10,2 km

Voittajafiilis!! Lönkyttelin äsken töistä "hieman" kiertäen kotiin, 2,8km:n sijaan juoksin 10,2km. Jos valitan kaverini vievän minut sadistisille ylämäkilenkeille, niin.. jos joku tietää kuinka pelkkää nousua on Leppävaarasta lintuvaaraa kohti ... niin.. no.. hyh!!

Juostessa oli ihanan kesäinen olo, vasta yli puolessa välin matkaa houmasin vielä osittain sulamattomat lumikasat. Melkein oli jo liian lämmin pitkille juoksuhousuille ja pitkähihaiselle juoksutakille.

Tähän ei päivän lenkkeilyt lopu. Aion tänään aktivoida aviomiehen juoksukauteen. Pitkän taon jälkeen kun lähtee juoksemaan, pitää ottaa rauhassa, aloitamme jakalla lenkin neljään osaan, joista kaksi mennään lönkytellen /rauhallisesti juosten ja toiset kaksi reippaasti kävellen, jotta saan miehen vielä tällä viikolla toistamiseenkin lenkkipolulle.

Huomasin tuossa kotiutuessani yöpöydällä yllätyksen.. olen TAAS seikkaillut yöllä. Viimeviikolla joka yö.. ja taas *huokaus* Ihmettelinkin, että miksi aamulla suussa maistui leipä.

Alkaa jo pikkuhiljaa olla oma itsensä -olo. Alkuviikolla maanantaina jaksoin juosta aamulla töihin, vaikka olin aivan uupunut, illalla kävimme äidin ja siskon kanssa keskustassa Fredan Kakkugalleriassa kakkubuffetissa (meidän syntymäpäivälahja äidillemme) ja tämän jälkeen kävimme katsomasa Les Miserablesin, äitimme piti elokuvasta, se oli tärkeintä.

Kakkugalleria oli upea, 12€:lla sai ison kupin kahvia (en tiedä olisko saanut santsata) ja kakkua niin paljon kuin pystyi syödä. Olin kuullut, että Erottajan buffetissa olisi ollut isommat palat, joten valitsimme Fredan, koska näin jaksoimme maistella useampaa sorttia.  Ensimmäinen (huom! eka .. otin vielä toisen satsin) erä koostui maailman upeimmasta ja kosteimmasta sacherkakusta, sitruunasuklaaleivoksesta ja appelsiinisuklaakakusta.

Tiistaina en saanut itseän tekemään mitään liikuntaa, yritin jaksaa lähteä kävellen töihin, mutta.. olin vain niin uupunut ... että lopulta mies vei minut töihin. 

Eilen sain jo itseni aktivoitumaan salille, olin tyytyväinen. Tänään alkoi jo elämä voittaa, kuukautiset alkaa olla ohi, elimistö alkaa toimia normaalisti, kun turvotus alkaa laskea. Olen vain ollut kohta kaksi viikkoa vatsakipuinen, särkylääkkeiden inhottava sivuvaikutus. Täytynee soittaa lääkärille ja kysyä, josko lääkkeet voisi vaihtaa toisiin.

16/2013

Viikko toisensa jälkeen viikkotavoitteena 5 h ylittyy reilusti. Kiipeilyviikoilla aika ylittyy jo parilla köysittelykerralla, mutta näemmä ilman kiipeilyä tuo 5h täyttyy. Merkkailun ulkopuolella jäävät pääasiallisesti koiranulkoilutukset, ellen lähde pidemmälle reippaammalle lenkille, kuten tänään vanhempien luokse ja takaisin, matka jonka merkitsisin liikunnaksi ilman koiraakin.

Olen kaikenkaikkiaan erittäin tyytyväinen viikon urheiluihin.

Juoksukertoja kertyi kolme, kahdesti juoksin asfalttireittejä töihin ja kerran kävin kiipeilykaverin kanssa juoksemassa pururadalla. Asfalttilenkit tuntui heti juoksun jälkeen ilkeästi polvissa, mutta tasainen reitti ei tuntunut lainkaan pahalta, vauhti työmatkoilla oli vähän alle 10 km/h. 

Juoksulenkki kiipeilykaverin kanssa oli taasen aika tiukka, matka oli mäkinen. Puuskutin torstaina naama punaisena.. ja hetken luulin kuolevani tai oksentavani. Sporstrackerista tsekkasin matkanopeutta, ja kaveri oli  jolkottanut edellä 11,6km/h vauhtia, yhäkkiä tuollainen vauhdinlisäys ja mäkisillä reiteillä tuntui kauheasti. Polvessa ei onneksi tuntunut mitään epämielyttävyyksiä, ihanaa että voin juosta pehmeällä alustalla.

Juoksun lisäksi tein kolmena päivänä salitreeniä. Tiistaina oli päättänyt jo etukäteen tehdä jalkatreenin salilla (koska en uskaltanut treenata vielä tiistaina yläkroppaa olkapään takia). Jalkatreeni juoksupäivänä ei ollut ehkä viisain idea, hoipertelin salilta pois kuin humalainen. Perjantaina ja lauantaina tein salilla treenit pääasillisesti fitfarmin ohjeilla. Kaikkia liikkeitä en pysty tehdä, reidenojentajat joudun tekemään minimaalisilla painoilla.. ja prässin olen vaihtantu askelkyykkykävelyyn. 

Aamujumppia en ole tehnyt tavalliseen tapaa, koska nyt olen käynyt salilla.. ja siellä on tullut tehtyä liikkeet, joita tavallisesti teen aamuisin kotona.

Uutena tällä viikolla on fysioterapia. Tortaina kävin fysioterapiassa, alunperin oli tarkoitus katsoa lantiotani kuntoon, mutta fysioterapeutti (urheilufysioteapeutti OMT) kiinnittikin huomiota selkääni /olkapäähääni. Tuolla käynnillä selvisi sitten syy siihen, miksi olkapääni on kipeytynyt. 

Minulla on hermovaurio (serratuspareesi) selässä (syytä ei tiedetä, mutta välilevytyrällä saattaisi olla jotain tekemistä asian kanssa), jolloin lapaluu kääntyy sisäänpäin aiheuttaen taas olkaninelen vääränlaiseen liikeradan. Tästä johtuen minulla on jotani häikkää kierätjäkalvosimessa ja labrumissa taitaa olla repämä. ET.. ***tu. Itkuhan siinä tuli aluksi, kunnes selvisi, että tuo hermovamma ei ole välttämättä pysyvä, ja että labrumin repeämä ei tarkoita automaattisesti operaatiota. Kiertäjäkalvosinta voin treenata kuminauhalla.. ja vaurioitunutta lihasta treenaan erittäin spesifein liikkein. Kiipeilyä ei tarvitse onneksi lopettaa, tuo vaurio ei ole niin paha. 

Jännittävää kuinka fysioterapeuttiset harjoitteet kipeyttävät lihaksia, joiden olemassaolosta en ole tiennyt. Nyt teen parin liikkeen harjoitteet päivittäin lapaluuta varten ja kuminauhalla teen kiertäjäkalvosinliikkeitä.

Hermovaurio ja olkapään damaget eivät jääneet ainoiksi tämän viikon diagnooseiksi. Tiistaista lähtien olen syönyt lääkkeitä kilpirauhasen vajaatoimintaan (olinkin jo pitkään ihmetellyt painonhallinnan vaikeutta ja painon lähtemistä jatkuvasti nousuun, tällä urheilumäärällä painon ei pitäisi ihan hevillä nousta, etenkin kun pääasiallisesti syön erittäin tarkasti ja kurinalaisesti). 

Aviomies olikin jo pitkään ehdottanut minulle kilpparitestiä, mutta.. jotenkin olin mieltänyt sen sellaiseksi "trendijutuksi" ja syyksi niille, jotka eivät muka pysty laihduttaa. Olin jo pitkään kyseenalaistanut omat diettini, ihmetellyt, että paljonko oikein syön unissani ja miettinyt sitä, että ettenkö oikeasti pysty olemaan rehellinen itselleni syömien ruokien määrän ja laadun suhteen, oli jo vähän skitsofreeninen olo.

Urhein kannalta hyvä viikkoa, muuten.. tavallaan vähän kakka. Tietenkin on ollut hyvä, että on löytynyt syyt ongelmille, mutta.. toisaalta.. tuntuu pahalta olla näin rikki, tuntee itsensä hieman epäkelvoksi, kun hajoaa palapalalta.

Mekaanikko Didi

Olin aika tohkeissani tänään, sain mennä vaihtamaan äitini autoon renkaat. En pidä siitä tunteesta, että en osaa jotain tai olen jostain riippuvainen, joten mielestä on tärkeää, että osaan myös vaihtaa renkaat autoon. Olen kerran aikaisemmin vaihtanut renkaat autoon, hyvin oli hommat muistissa.

Pikkuisen kanssa kävelimme aamulla vanhempieni luokse. Oli kiva kävellä hyvissä ajoin aamulla, kun kaikki muut koiranomistajat eivät ole liikkeellä. Viimeaikoina olen huomannut ärsyyntyväni siitä, ettei muut koiranomistaja annan vain mennä ohi. En mä ole hankkinut koiraa, alkaakseni jauhaa turhanpäiväisiä latteuksia tuntemattomien kanssa (pieni turhautuneisuus äänessä).

Vanhempien luona hairahduin tekemään aluksi muutaman tunnin töitä ja sitten pääsin itse asiaan.

Nyt voin sitten taas hyvällä omalla tunnolla lainailla äidin Puntoa, kun olen osallistunut myös sen huoltoon .P

Pikkuisen kanssa reippailimme myös takaisin kotiin.

Koiralla oli yllättävän paljon energiaa kotiutuessa, vaikka aamu- ja iltapäivän aikana Mimi tepsutteli lähemmäs 6 km.

Illalla kävimme kolmistaan ihmettelemässä Vantaankoskella keväistä koskea. Mimi riehaantui hurjasti veden läheisyydestä, nyt meillä on kotona uusi rätti.. pikkuinen on vain nukkunut kotiutumisen jälkeen.

Mies puolestaan innostui kalliosta.. aika oli märkä ja sammalainen nousu.. mutta kesän ensimmäinen ulkonousu miehelle :P

Kaiken kivan lisäksi olen tänään neulonut ja "löytänyt" uuden sarjan seurattavaksi, Netflixin oma sarja Hemlock Grove.

Muistinkohan kaverin kengänkoon väärin :P Tuosta tulee vielä hieno huopatossu, odottakaas vain. 

Kauhean kiva viikonloppu, pe-iltana vietimme vielä peli-iltaa ystäväpariskunnan kanssa, la kunnon salitreenin jälkeen valmistin herkullisen iltaruoan miehelleni ja minulle, saunoimme ja uimme.. ja tänään tosiaan kaikki mistä juuri kirjoitellut. On hieman ikävä jo kiipeilyä, mutta.. onhan ollut mahtavaa touhuta kaikkea muutakin, nähdä kavereita ja viettää aikaa sekä omien että miehen vanhempien kanssa (olivat kylässä tänään).

Pulled pork -hampurilaiset

Eilisen iltaruoan valmistaminen alkoi jo perjantai-iltana. Ystävä oli viikko sitten kertonut valmistaneensa pulled pork hampurilaisia. Herkulliset kuvat ruoasta innoitti minua kokeilemaan samaa ruokaa. Miehen kanssa Tallinnassa käydessämme olimme itseasiassa nauttineet hampurilaisia, joissa oli myös tätä revittyä possua.

Reseptin löysin Ninnin blogista, josta muuten löytyy muitakin aivan mielettömiä reseptejä, kannattaa tutustua.

Revitty possu, 6-8 hengelle

2 kg possun lapaa (itse en perjantai-iltana löytänyt enää lapaa, joten tyydyin ulkofileeseen..

2,4 dl siirappia
2,4 dl fariinisokeria
2,3 dl sweet chili kastiketta
1,2 dl riisiviinietikkaa
1,2 dl soijakastiketta
2 rkl inkivääriä hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
suolaa ja pippuria

Asettelin possun vuokaan (Ninnillä käytetään valurautapataa, minulla oli vain syvä kannellinen pyretexvuoka) maustoin lihan suolalla ja pippurilla, tein kastikkeen ja kaadoin reilusti yli puolet lihan kaveriksi. Annoin lihan marinoitua yön yli, ja seuraavana päivänä paistoin 150 asteessa 6 tuntia.

Valmis liha vain hajoaa nostettaessa vuoasta.. ommom! Sekoitin hajotettuun (hajoaan ihan haarukalla repimällä) lihaan lientä astiasta.. sekä osan paistamatta ollutta kastiketta. Lopun kastikkeen voi käyttää hampurilaisen kasaamisvaiheessa.

Päätin jostain hetken mielehjohteesta tehdä itse hampurilaissämpylät (myös Ninnin blogista)

Hampurilaissämpylät

5dl maitoa
50 g hiivaa
50g voita
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
1 dl vehnäleseitä
n.9-11 dl jauhoja

voiteluun maitoa ja päälle ripotellaan vehnälesettä

Hiiva liutetaan kädenlämpöiseen veteen, jonka jälkeen lisätään siirappi ja suola. Sekoita leseet ja jauho keskään ja lisää nesteeseen. Vaivaa taikina kädellä, ja lisää voi. Taikina saa kohota rauhassa vedottomassa tilassa tovin (itse suosin mikroaaltouunia), jonka jälkeen taikista pyöräytetään sämpylät, ja sämpylöiden annetaan nousta vielä vähän aikaa liinan alla. Sämpylät voidellaa vielä maidolla ja päälle ripotellaan vehnälesttä.

Sämpylöitä paistetaan 10-15 min 225 asteessa.

Tuloksena oli erinomaiset sämpylät, ei varmaan tule enää käytettyä kaupan valmiita, kun itse saa uskomattoman herkullisia. Erona aikaisempiin itsetehtyihin sämpylöihin on varmasti se, että nyt käytin tuoretta hiivaa, kun tavallisesti olen käyttänyt kuivahiivaa. En taida enää kuivahiivaakaan käyttää, kuin hätätapauksessa.

Ninnin hampurilaisista poiketen, meidän hampurilaisiin tehtiin vielä revityn possun lisäksi pihvit

Hampurilaispihvit

400g naudan paistijauhelihaa
1 sipuli oman maun mukaisiksi paloiksi silputtuna
2 rkl worchester kastiketta
suolaa
pippuria
kananmuna

Kaikki aineet sekoitetaan keskenään, taikinaa vaivataan kädellä tovi hyvän massan saamiseksi, ja paistoin 225 asteessa kunnes pihvien pohjat olivat saaneet ruskean värin.

Sitten olikin vuorossa herkullinen osio, ruoan kasaaminen ja syöminen!!

Lopputuloksena oli kiistatta paras ikinä syömäni hampurilainen. Väliin laitoin vielä maustekurkkuja, cheddaria  ja coleslawta.

pimenevä ilta, tie ja basso

Joskus pieni lepo tekee hyvää, ihan päälle, kun ajatukset alkaa pyöriä vain muovisten otteiden ympärillä, mutta varmasti myös kropalle.

Vietin "urheilutonta" päivää (aamuvatsat tein, toki) menemällä töiden jälkeen lunastamaan lahjakorttini käsien parafiinihoitoon ja kävin samalla kampaajalla.

Kävin Blancossa leikkauttamassa otsikisen, mikä minun piti jo häiden jälkeen leikkauttaa.. ei toki, pidin lupaukseni, ja heti seuraavalla kerralla leikkautin tukkani, yep.. edellisen kerran olen käynyt siis juuri ennen hiätä kampaajalla, hiuksistani näkee juurikasvusta sen, kauanko olemme mieheni kanssa olleet naimisissa.

Parafiinikäsihoiti teki ihmeitä kiipeily ja mankan tuhoamalle iholle, voisi ottaa tavaksi. Samalla kun ensikerra käyn tasoittamassa latvat, voisin samalla ottaa parafiinihoidon.

Tukkaan olen erittäin tyytyväinen

Sitten vielä hieman rentoutumista hyvän ruoan ja seuran kera. Ei ihan diettisafkaa, mutta voin sitten huomenna tehdä kurinpalautuksen juoksulenkillä.

Iltaa täydensi vielä extempore visiitti pikkuveljen luona, oli niin kauhea ikävä veljeä, ja tuli jo uudestaan ikävä lähtiessä.

Irtautumisen arjesta (ja oman huolimattomuuden aiheuttamasta pahasta mielestä.. oma juttunsa) kruunasi pimenevässä illassa ajaminen kotiin bassoradion soidessa, ilta, tie ja bassa ... ihanaa..

6:30

Joskus mä mietin, että miksi olen niin ankara itselleni, tänään erityisesti ihmettelin sitä. Olin jostain mystisestä syystä päättänyt juosta töihin.. Jotenkin oli erityisen rankka aamuherätys, tavallisesti en ole noin silmät ristissä aamuisin :D

tästä kuvasta tajusin meillä olevan vielä pääsiäiskoristeet eteisessä

Mulla on vaan se juttu, että jos päätän jostain urheilusta.. niin .. en anna itseni luistaa omasta lupauksta. Puin vaatteet päälle hokien "mitä mä oon oikein tekemässä" .. Löysin itseni kuitenkin kymmentä vaille seitsemän alarapusta ..

Hyvätempoista musaa korviin ja juoksu alkoi maistua samantien. Mukavan raikas ilma, ei liian kylmä, vaatteita juuri sopivasti päällä, juoksutrikoot yksinään ritti, juoksutoppi, puuvillapitkähihainen ja juoksutakki. Juoksin töihin hieman kiertäen, suora reitti olisi ollut vain alle 3 km, kaarsin matkaksi 5,8km aikaan 35 min! Olin erittäin tyytyväinen. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä, missään vaiheessa vauhti ei tuntunut liian kovalta. Asfaltilla juokseminen ei taida vain olla tuolle vuosi sitten leikkaamatta jääneelle polvelle ihan paras alusta, polvi ei ole kipeä, mutta tukkoinen. Pitää kokeilla kuitenkin toistamiseen, että jos polven tukkoisuus olisi vain alkukankeutta, ja se notkistuisi kerta toisensa jälkeen. 

Usein sanon, että juoksussa paras osuus on se, kun lenkki on takana, mutta tänään juoksu tuntui tosi hyvältä koko ajan. Ihanaa :) Huomennakin voisin sään salliessa juosta töihin.

15/2013

Takana taasen perushyvä viikko, kolme köysikiipeilykertaa, mm 6c+ -päivitys ylikseen, boulderissa.. no ei mitään suuria saavutuksia ja perusaamujumpat tuli tehtyä. Perjantaina laiskotutti, en vain jaksanut nousta sängystä ylös kauhean aikaisin. 

Tämän viikon jälkeen päätin, että on aika alkaneella viikolla keskittyä toisenlaiseen treenaamisen ainakin tämän viikon ajan, annetaa kädellä aikaa palautua.

pienen tauon paikka

Aivan mahtavat kiipeilyt tänään takana. Yläköysigreidi tuli nostettua tänään 6c+:aan (taas yksi pizza lisää kaverille, viimeaikoina mennyt eka 6c yläköydessä, sitten 6c liidissä ja nyt 6c+ yliksessä = 3 pizzaa) ja yksi uusi 6b/6b+ meni uskomattoman vaivattomasti ylös.

MUTTA .. olen tullut siihen tulokseen (kiitos Dru, Maarit ja Nora), että mun pitää pitää taukoa. Olen yrittänyt pitää itseni helpoilla/kevyillä reiteillä, mutta se on osoittautunut hieman hankalaksi toteuttaa, pystysuorat vitoset eivät vain .. riitä. Kummallaan mahtinousulla tänään ei tosin sattunut olkapäähän, tuli valittua krimppireitit, joissa ei tarvitse kammeta itseään tai muutenkaan asetella itseään asentoihin, jotka aiheuttava kipua/epämukavaa fiilistä.

Mä olen NIIN huono lepäämään, mutta nyt on  tauon paikka. Harmittaa vain, kun en tiedä mikä tuolla on vialla, mitä mä saan tehdä, onko juokseminen ok, saanko crossata? Kylmää, kuminauhajumppaa ja tulehduskipulääke kuuri loppuun.

Tietty jos kipu loppuu aikaisemmin kuin viikon päästä, niin sitten ajattelin harkita aikaisempaa paluuta seinille.. ja ehkä sit kans kasvattaa sitä luonnetta, että pysyn vielä tovin poissa raskailta/hasardeilta reiteiltä.

30v

Elikä joo, viimeviikolla tuli tuo 30v täyteen. Tuli kriiseiltyä ennen ikääntyämistä, huomasin suuntaavani treenaamaan jo hieman pakonomaisesti, syntymäpäivää edeltävänä iltana ajattelin, että jos en mene nukkumaan lainkaan, niin en myöskään ikäänny. Kaveri vaan 0.00 fb:ssä toivotti hyvät syntymäpäivät, joten siinä meni se sitten.

Syntymäpäivänä palasin lomalta töihin, työpäivä oli tosiaan erikoinen, kasvohoitojen, kakkukahvin ja lahjojen takia. Töiden jälkeen normaalisti suuntasimme kiipeilemään, mutta kotona sitten jotenkin iski itku. Olin ehkä odottanut saavani enemmän onnentoivotuksia kavereilta, vanhin ystäväni muist tekstiviestillä, perhe muisti tottakait, kummisetä laittoi kortin ja ihana mjk-ystäväni oli laittanut kortin postissa. Jotenkin tuli sellainen fiilis, ettei monikaan välitä.. itkeskelin hetken yksin pihalla keinussa.. Mies tuli hakemaan ja halimaan, kun ihmetteli että roskienvienti kesti niin kauan.

synttärisacherkakku

NOH! Eihän mun ystävät olleet mua unohtaneet. Lauantaina sen jälkeen, että minut oli viety syömään Tony's Deliin, aviomies, veljeni ja siskoni aviomiehensä kanssa veivät minut Navy Jerrys´siin, johon ystäväni olivat tulleet juhlimaan minua. Ilman aikana noin kaksikymmentä ystävää kävi paikalla. Aviomieheni ja lukioystäväni olivat suunnitelleet yllätyksen. Ihanaa! Ensimmäiset yllätyssynttärini.

Sain kannustavan kortin :P

Ystävät lahjoivat minua selviytymisämpärillä, lahjakorteilla varuset.nettiin (mistä nyt moisen keksivät :P ), lahjakortin parafiinikäsihoitoon ( ehkä tää oli enemmän tarkoitettu mun miehen iloksi :D ), lahjakortin boulderkeskukseen, ensimmäisen camuni sekä terveellisä energiavälipaloja, sain jopa pari Ässä-arpaa. Perheeltäni oli saanut jo keskiviikkona ihanan Kalevala Korun Vanamo-käädyn.

Selvitymisämpäristä löytyi kaikkea hauskaa, jotka auttavat minua pääsemään seuraavalle vuosikymmenelle. Ämpärissä oli ihmesieni, suklaamuna, karkkihampurilainen, rubikinkuutio, hevosbalsamia, niveavoidetta, vartalospray, laastareita, vihko, Justin Bieber-kynät, vihko ja cd...  Kaikkien tavaroiden tarpeellisuus oli tottakai hyvin perusteltu.

Oli hulppeaa saada lähes kaikki ystäväni tuonne, kiitoksia kun tulitte, olette ihania. Baari oli hauska, välitön, mukavasti sisustettu, musiikki oli hauskaa ja illalla aukesi hulppea Tikibaari tms, josta sai mitä mielikuvituksellisempia drinkkejä. Kannattaa mennä kokeilemaan.

Tänään jatkui vielä synttärien juhlinta. Olimme ystävättären kanssa sopineet brunssista. Fazerin brunssi oli minulle ihan uusi tuttavuus, minulla on harvemmin ollut tapana käydä syömässä aamiaista missään, edellisen kerran kävin aamiaisella samaisen ystävättären kanssa Villipuutarhassa.

Fazerin brunssi oli mahtava.

Silmät söi vähän enemmän kuin mitä vatsa veti, kakkua tuli lohkottua turhan isot palat, onneksi nykyään osaan olla ahtamatta kaikkea mitä lautalle on tullut otettua, jos oikeasti jo kylläinen. Hyvin tuolla brunssilla pärjäsi pitkälle iltapäivään. Ensikerralla pitää ystävättären kanssa testata Pasificon brunssi. (ihanaa muuten olla brunssilla ihmisen kanssa, jota en "syö suohon" heti ensimmäisellä lautasella.. :P )

Ehdin tänään piipahtaa aviomiehen kanssa ennen anoppilavisiittiä varuste.netissä, vaihdoin lahjakortit kiipeilykenkiin. Kenkävalinta oli La Sportiva TC Pro.

Kotiuduttuani vain tajusin ostaneeni sittenkin liian isot kengät, tai ainakin luulen niin. pitää varmasti mennä huomenna mennä vaihtamaan kengät koon tai puolitoista pienempiin. On sitten kengät pidemmille kalliokiipeilyllä ja jammailuun, Miurat ja Pythonini ovat turhan pienet jammailuun, niitä ei voisi kuvitella pitävänsä pitkillä reiteillä jaloissa.

Pintaa syvemmällä

On tullut taas ravattua lääkärissä, tammikuinen vammautuminen kiipeilyseinillä ei ole mennyt ohi. Päivystyslääkäri ohje 2 viikkoa lepoa ja sitten takaisin kevyesti lajin pariin. Jääkaudella ei ollut ongelma, mutta sisällä tulee välillä vedettyä turhankin rankasti.

Käsivarsi/olkapää ei tavallisesti haittaa kauheasti, mutta tietyt liikkeet, mm päälle pukeminen tuntuu, vipunostot on aika nou nou vielä .. yläköyden varmistaminen ei ole hyväksi.. ja takin pukeminen päälle sattuu, käden vieminen selän taakse.. tai kiipeilleissä tietyt asennot, joissa käsi on rintalinjan takana.

Maanantaina kävin toistamiseen julkisella (odotettuani 5-6 viikkoa ylipäätänsä lääkärille pääsyä) lääkäri totesti vain "ultraan" .. eikä edes koskenut, kehotti miettimään jotain muuta urheilua kuin kiipeilyn. *köh* Nojuu, sain varattua itseni ultra-ajan 2,5kk:n päähän, mutta mitää ohjeita tai neuvoja ei tullut lääkäriltä. Aika paska maku oli suussa.

Kärsivällisyys tällaisissa asioissa ei kuulu hyveisiini. Tunti tk-lääkärin jälkeen soitin yksityiselle lääkäriasemalle, ja sain torstaille työterveyslääkäriajan.. lääkäri + ultra, aikaa meni vähemmän tuohon kuin mitä olisi mennyt ajaa Peijakseen lääkäriin.

se ei oo salamatkustaja, se on mun HAIUS!

Ihan kuten arvelinkin.. ei ultrassa näkynyt mitään, mutta eipä tarvitse odottaa tätä tietoa 2,5kk. Nyt on lähete magneettiin, mutta lähden kuitenkin liikkeelle pitkällä tulehduskipulääkekuurilla, kylmävoiteella, kuminauhajumpalla ja liikunnalla. Nyt enää kiipeily ole kielletty, pitää vain ottaa rauhallisemmin, ja välttää liikkeitä, joissa käsivarteen/olkapäälihakseen sattuu.

Pitää yrittää jotenkin päästä julkisella magneettijonoon, ihan siltä varalta, ettei jumppailut ja lääkkeet auta vaivoihin. Ihan kevyesti en maksaisi itse magneettikuvaa.. ellei tosiaan tilanne julkisella puolella ole aivan toivoton.

Mutta vammoista huolimatta kiipeilyt ovat sujuneet erittäin hyvin. Viimeviikolla innostuin 3D-seinällä valkoisesta 7a:sta niin, että se on (yläköydessä) enää kahden levon (toinen lepo oli olkapäänvihlaisu ja käden irtoaminen otteesta) päällä. 

Toissapäivänä flashasin uuden 6c:n (yliksessä) ja tänään ylitin itseni. Molemmilla kerroilla otin alun erittäin kevyesti, tekniikka tuntui jopa parantuvan, kun mietti miten kiipeää, eikä vain revi itseään ylös :D Tää on se hopeakehys. 

Tänään kaveri laittaa minut liidaamaan 6b:n  (neljä lepoa) ja tämän jälkeen puuskutin reitin höyryjunan lailla ylös. Puolivälin jälkeen jokainen ote tuntui epävarmalta, ja olin varma tippumisestani, mutta puhtaasti sain kakkostelua. WUHUU!! Aivan mahtavaa, kuinka paljon keyvemmin 6b:t alkaa nousta. Pumppukakkostelun jälkeen minut vielä törköttiin liidaamaan eräs musta 5b 3D-seinällä, kädet tärisi, verisuonet pullotti, mutta.. jollain ihmeen keinolla liidasin reitin puhtaasti ylös. Mahtava fiilis, kun ei ole lainkaan varma pitääkö yksikään ote ja sitten lopulta pääsi toppiin. 

Muuten tuli otettua TOSI rennosti, mutta.. ehkä mielummin vähän löysäillen, kuin kivut ja pitkittyvä paraneminen. 

banaanipannarit

Jennien  blogissa oli tänään postaus banaanipannereista. Ko resepti on näkynyt jo aikaisemmin muissakin blogeissa, mm Maaritin blogissa.

Tein Jennien määrillä

Banaanipannukakut, kahdelle

2 banaania
4 kananmunaa

Ainekset sekaisin blenderissä, ja paistetaan pannulla.

Ensimmäinen koe-erä maisteltiin pikkiriikkisen kevyt vaniljajäätelönpalan kera. Oli hyvää.

 

Pieneen erään taikinasta sekoitin pussin pohjalla olevan suklaaproteiinijauheen lopun, ja lopputuloksena oli kivan hitusen suklaiset herkulliset letut.

Kannattaa kokeilla, banaanilla ja parilla kananmunalla pääsee jo herkuttelemaan. Oletko jo kokeillut? Mikä on oma versiosi?

14/2013

Olenpas minä kiireinen, kun tämäkin tulee vasta nyt keskiviikkona.

Viimeviikko oli erinomainen yhdistelmä kiipeilyä, salitreeniä ja aerobista. 

Ruokailujen puolesta viikko ei ollut niin tiukka, ke juhlimme syntymäpäiväänii vanhempien ja sisarusteni kanssa vanhempien luona, la minut vietiin ulos syömään ja illalla vielä baariin. Sunnuntaina ei ollut mitään jälkioloa, joten hyvin jaksoin lähteä kaverin kanssa kiipeilemään.. illalla söimme vielä ateriat mäkkärissä ja ostimme filmtownista karkkia. 

Nyt on back to normal.. mitä lauantaina on ystävättären kanssa sovittuna brunssi hänen luonaan.

bye bye Punto

Määrätietoisena, mutta hieman surullisena ajoin tänään autokauppaan. Tiesin, että yhteinen taival mustan petoni kanssa oli tulossa päätökseensä.

Melkein viisi vuotta seikkailimme yhdessä, koetellen mieheni hermoja. Milloinkaan et tielle jättänyt, mutta useampaan otteeseen saimme sinua paikkailla. Hyvät muistot jäi.

Uudella autolla kotiin, onhan tuo Jetta mukava ajaa.

mallikas päivä

Lomalla oli kivaa, mutta arkikin tuntuu hyvältä, etenkin kun sain heti aamusta itseni liikkeelle. Herätyskello soi 5.40, ja 6.10 olin jo crossaamassa salilla.

Tunnin crossauksen jälkeen oli mukavan pirtsakka ja herännyt olo, aurinkokin oli ehtinyt treenin aikana nousta häikimään salin ikkunoista.

Töissä tuli tehtyä mukava päivä, tulihan sitä jo eilen palattua töihin, mutta työpäivä ei ollut tavallinen työpäivä. Klo 11.30 minut komennettiin kampaamoon kosmetologille "vuosihuoltoon", kasvohoitoon ja ripsihuoltoon. Iltapäivällä sitten oli kakkukahvit ja lahjontaa. 

Tänään töiden jälkeen oli tavalliseen torstaiseen tapaan siivouspäivä, joten sen sijaan, että olisin karannut seinille, niin lähdin juosten koiran kanssa kotio. Vähän alle 3 km meni pikkuiselta erittäin reippaasti, 23 minuutissa olimme päässeet kotiin.

Siivousten ja coretreenien jälkeen maistui iltapala. Testissä oli tänään Lidlin laktoositon maitorahka. Minulle vinkatti Lidlistä löytyvän nykyään laktoosittomia maitotuotteita, niin pitihän sitä käydä katsomassa ja ostamassa muutamat testiin. Aikaisemmin laktoosittomien tuotteiden puute on ollut yksi niistä syistä, miksen edes vahingossa ole ko kauppaan eksynyt, nyt voisin asiaan tulla muutos. 250g maitorahka taisi olla 1,29€ (vrt 500g valion pehmeää maksaa useimmiten karvan alle 3€).

Tuhti iltapalasheikki

250g maitorahkaa

1 pieni banaani

100g mansikoita

1 dl mehukeittoa

1 rkl hunajaa 

5 g soijalesitiiniä

5 g vehnälesettä

Tarkoitus on vaan tehdä semiterveellinen iltapala, jossa on proteiinia, kuituja, vitamiineja, hyviä rasvoja ja ja ja ..superfoodia hunajaa.

Sheikki oli erittäin herkullinen, eikä maitorahka maistunut mitenkään erityisen hassulta.

13/2013

Lomaviikko oli urheilun kannalta juuri niin kiva, kuin olin etukäteen ajatellutkin. Monena aamuna sain itseni salille crossaamaan sekä tekemään salitreeniä, ehdin myös käydä sekä köysittelemässä että boulderoimassa.

Aerobisesta ja salitreenistä jäi tosi hyvä pössis, kuten kuvista voi nähdä. Salitreenissä pyrin edelleen treenaamaan lihasryhmiä, jotka koen jäävän vähemmälle kiipeillessä. Harmi, kun tavallisesti ei salitreenille jää yhtä paljon aikaa. 

Tiistaina tuli pidettyä lepopäivä.. maanantainakin lepäiltiin jo illalla miehen kanssa kylpylän poreammeessa, siitä johtunee varmaan loman loppupuolella mahtavat köysikiikut, muuten tuli treenattu aikalailla kovaa, vaikka aamuisin teki mieli jäädä kotiin sohvalla/sänkyyn, vääntäydyin silti seiskan/kasin pintaan crossaamaan. 

helppoa olla hyvä kokki

Ruanlaitto ei ole rakettitiedettä, on helppoa olla hyvä kokki, jos vain osaa lukea ja noudattaa ohjeita. Tämän vuoden pääsiäisherkuttelun resepti löytyi Pirkan Ruoka-lehdestä.

Balsamimarinoitu paahtopaisti ja tsatziki

1,1kg naudan paahtopaistia

2 rkl voita

1 tl suolaa

Marinadi

1 dl balsamiviinietikkaa

4 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 tl kuivattua rosmariinia

1 tl mustapippuria

Annoin lihan marinoitua parisen tuntia marinadissa (ohjeen mukaan 4h tai yön yli), paistoin lihan ruskeaksi ja annoin paistua uunissa 225 asteessa kunnes paistomittari näytti lihan olevan 65 asteista.

Ateriaan kuului vihersalaatti, perunat, ruuskaalit, tsatziki ja erinomainen Tallinasta ostettu rioja.