18/2013

Mukavasti aerobista, mukavasti punttitreeniä, pyöräilykausi avattuna ja Mimikin alkaa olla  kohta kesäkunnossa.

Nyt voi olla tyytyväinen

Olin tipahtaa pepulleni saadessani tänään InBody-mittauksen tuloksen. Paino ei ollut yllätys, se on nyt jo lähtenyt laskuun pahimmista luvuista, kroppa tuntuu omalta.

Tänään oli siis Kiipeilyurheilijoiden kesäkauden avaus Salmisaaressa Kiipeilyareenalla. Tapahtuma alkoi InBody-mittauksella, ja jatkui siitä ruoan ja elokuvan parissa. Ilman ko tapahtumaan, ei olisi tullut mieleenikään käydä toviin missään mittauksissa.

InBody-mittaukselta on oikeni osannut odottaa mitään, maaliskuussa kävin kehonkoostumusmittauksessa omalla punttiksella, tällöin oli kaikenkaikkiaan erittäin epäotollinen aika millekään mittaukselle.

Tänään paino ei ollut kovinkaan paljon matalampi, vähän kuitenkin, mutta nuo muut luvut

Kaikki arvot olivat erinomaiset, paino on aika korkea, 68 kg, mutta esim sitten taasen rasva% oli erittäin alhainen, vain 19. Koska laite ei ole sama kuin millä maaliskuussa itseni mittasin, on kauhean vaikea luottaa täysin tuloksiin, mutta.. vaikka tuo olisin kaksikin yksikköä alakanttiin, niin olen erittäin tyytyväinen. Omasta kropasta.. ja erityisesti kasvoista on ollut muutenkin kehitys havaittavissa, kasvot ovat kaventuneet jne. Onhan sitä nyt lääkitys kilppariin JA aerobisen liikunnan määrä on kasvanut hurjasti.

Lihasmassa on viitearvojen yläpuolella, ihan jeesch :)

Areenalla oli kaikenkaikkiaan mukava ilta, illan elokuvana oli Odessey

Oli myös kiva vaihdella kiipeilykokemuksia kiipeilyn kautta saamamme uuden ystäväpariskunnan kanssa. Tuli luotua katseita jo kesään ja reissuihin. 

Kiipeilykaverinkin kanssa oli jo tänään puhetta kesän kiikuista. Lofootit toteutuu, nyt pitää vain treenata, ajaa itseään ulkona jatkuvasti vain oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Pitää vain uskaltaa luottaa omiin varmistuksiin, pitää kokeilla omissa varmistuksissa lepäämistä jne. Yläköysi on niin turvallinen, sportti tuntuu turvalliselta, mutta itse asettamat camut ja kiilat. En voi aina vain tulla perässä, vaan mun on myös mentävä joskus edellä. On myöskin uskallettava sportissa vääntää .. ja tippua. Ongelmana on se, että sisälläkin pelkään edelleen pystysuorilla ja positiivisilla reiteillä tippumista. Mitään muuta keinoa ei tähän ole, kuin kiipeäminen, kunnes ei jaksa. Kallio tuntuu vielä sen muotojen puolestakin paljon sisäseiniä pahemmalta. Enhän minä rocktopiallakaan uskalla haastaa itseäni ja kiivetä oman osaamiseni äärirajoilla. 

Eilen tuli käytyä aviomiehen kanssa käärmekalliolla, tuli pannutettua ihan yläköydessä, tai siis .. en tullut köyteen, rojahdin, jalat lähti alta, kädet piti, mutta kylkiluut otti pienen kolhun ulkonevasta kivestä. Ruhjeet eivät haittaa, vaan mitä enemmän mustelmia ja kolotuksia, sitä enemmän tuntee olevansa elossa, tehneensä ja haastaneen itsensä.

Tänään olin kolmen viikon tauon jälkeen ekaan kertaa taasen sisällä, muovi tuntui hyvältä. Huomenna ulos, nyt on aletteva mennä muitakin kuin 100% varmoja nousuja, muuten en kehity.

vipari on takas

Siivouspäivänä ehti "vain" salille ja pyöräillä n.12-13km

alkulämpö crosserilla

askelkävely 5 x käytävä, palautus kävely takaisin
reiden ojentajat 3 x 12, 15kg hiiiiiiidas
penkkipunnerrus, 3 x 12 30kg
pystypunnerrus 3 x 8 11 kg
vipnostot sivulle 3 x 12 á 4kg (wuuhuu, meni tosi mukavasti ilman kipuja.. ensikerralla ehkä femmalla .. pikkuhiljaa pikkuhiljaa)
pystysoutu kp 3 x 8 á 10 kg
push down köydellä 3 x 12 35 kg
dippi 3 x 12
kyljet 20kg painolla, á 3 x 12
hoover crunchit trx:llä 3 x 20

Tuntuu hyvältä pystyä tehdä pikkuhiljaa vipareita ja pystysoutua normaalisti. Fyssarilta vahvistettu, etten pysty noilla aiheuttamaan damagea. Fyssarilta sain pari uutta harjoitetta, joita sitten tehdään vuoropäivin aikaisemmin saatujen harjotteiden kanssa.

mustikkamunkkinen vappu

Aivan mahtava vappu. Eilen hassuteltiin lukioystävän luona perinteisissä vappunaamiaisissa. Tänä vuonna miehenikin pääsi liittymään seuraamme. Mies sai valita meidän asumme, joten minusta tuli sitten nunna ja miehestäni munkki. Seksikkäät nunna on kuulema so last season, siksi mut puettiin pitkään kaapuun.. hmm..

Bileisiin oli valmistanut tämän vuoden "uutuuksia", elikä mustikkamunkkeja

Mustikkamunkit, n.32 kappaletta

2,5 dl täysmaitoa

25 g hiivaa

1,5 dl sokeria

ripaus suolaa (mun ripaus oli melkeni tl)

1 kananmuna

5 tl kuivattua mustikkajauhetta

n. 8 dl vehnäjauhoja

4 rkl kuivattuja mustikoita

75 g pehmeää voita/margariinia

paistamiseen käytin auringonkukkaöljyä

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää sokeri, suola ja kananmuna, mustikkajauhe ja 2 dl vehnäjauhoista. Sekoita. Lisää loput jauho, kuivatut mustikat sekä voi. Vaivasin taikinan käsin.

Annan taikinan kohota (mun mielestä ei kohonnut lainkaan odotetusti, johtuisikohan mustikkajauheesta). 

Pyöritän taikina tangoksi, jaa puoliksi, puolikkaat vielä toiseksi puoleksi, ja neljäsosat kahdeksaan osaan. Paista öljyssä, pyörittele kypsät munkit sokerissa ja nauti.

Muutkin olivat panneet parastaan, tarjoilut olivat herkulliset

Tälle päivälle oli sovittuna kiipeilytreffit kahden kaveripariskunnan kanssa Jaanankalliolle. Tuli syötyä ehkä enemmän kuin kiipeiltyä. (oliskohan nyt muutamaksi viikoksi herkuteltu tarpeeksi, takaisin normaali arki, kiitos).

Ensimmäinen nousu meni vähän plörinäksi, onnistuin sitten toisen varmistuksen jälkeen tiputtaa mankkapussini reitiltä alas. Itse en suostunut liikkua oikein suuntaan enkä toiseen, pasmat meni sekaisin. Hikoilun takia ei mankkaa tarvinnut, mutta jotenkin käsien upottaminen mankkapussiin on sellainen pieni ajattelutauko, rutiini.. jota ilman kiipeilystä ei meinannut tulla mitään. Onneksi kaveri antoi oman pussinsa lainaan minulle laskeutuessaan omalta reitiltä. Nössöilin Supernovan loppuun. Muutenkin nousut meni puhtaasti, helppoja kun tuli kiivettyä.

Ainoa oikea vappujuoma, sima! Oli meillä kotitekoistakin mukana.

Rock rock!

Tuli vedettyä Rev it up!:lla vähän lay backia, nyt pääsin reitin puhtaasti ylös, vaikka kerran meinasin liukastua loppusuorala. 

Vappupäivän kiipeilypicnick oli mahtava, ilma oli upea ja seura hyvä. Tänään ei tullut kiipeiltyä mitenkään turhan tiukkapipoisesti, lähinnä nautittiin vaan kivoista pitkistä reiteistä, sekä hyvästä seurasta ja ruoasta.  Tulihan sitä yläköysiteltyä uusi reittikin, sekä bongattua muutama reitti, jotka laitetaan omalla to do -listalle.

glada vappen

Iloista vappua kaikille!

Vappunaamiaiset takana, huomenna vuorossa aikainen herätys, eväiden valmistus ja kiipeilypicnic kahden kaveripariskunnan kanssa. Kivaa!

ylitin itseni

Ha, eilen olin asettanut itselleni tavoitteeksi juosta tänään töihin, kävellä pikkuisen kanssa kotiin ja käydä punttisalilla. Aamulla heräsin, aivan koomassa ja kroppa tuntui mankeli alle joutuneelta. Hyvät kiikut eilen. Jammailu on vaan niin erilaista kuin muu kiipeily, se on niin paljon fyysisempää, änkeämise, kampaemiset, vääntelyt.. kroppa on jatkuvasti ihan omituisissa asennoissa, ja sitä yrittää pysyä halkeamissa ja kulmissa jännittämällä koko kroppansa. Voisin kuvitella painin tms saavan kropassa aikaiseksi samanlaisen kokonaisvaltaisen kolotuksen. Töissä nauraminen tuntui ja ojentajat ovat helleänä. Ihan mahtavaa. Kroppa on täynnä mustelmia, mutta se on vaan ihan sika jeesch. Tietää tehneensä kovasti töitä reiteillä.

viikonlopun muffien, tortillojen, muchos nachojen, pizzan ja jäden jälkeen, tämä annos tuntui erittäin tervetulleelta

Enivei.. töiden jälkeen olin jo täynnä energiaa, pikkuisen kanssa kävelimme kotio, josta hitaan vaatteiden vaihdon jälkeen katselin pyörän käyttökuntoon ja sotkin salille

muistakaa kypärä, potta on pienempi paha, kuin pysyvä aivovamma 

Alkulämpö crosserilla (kun pyöräily salille ei riittänyt :P )

ylätalja rusettiotteella 3 x 8 60 kg
alatalja rusettiotteella 45-50-60 kg x 8 (jokaista siis yksi sarja.. vähän testailua)
suoriltajaloin maastaveto kp 3 x 12 á 20 kg
smith kyykky 3 x 12 40kg (tää laite on vähän vielä uusi, liike vielä hieman hakusessa)
hausikääntö taljassa 3 x 12 35kg
hammer 3 x 8 á 10kg
hoover crunchi trx:llä 3 x 20
linkkarivatsat 6 kg:n kahvakuulalla, kahvan vienti jalkojan alta 3 x 12
kyljet 20 kg levypainolla 3 x 12 á
pohkeet omalla painolla 3 x max

loppuun zygäily himaan.

Olin erittäin tyytäiväinen tänään sarjoihin ja painoihin.. enpä olisi uskonut tuollaisia sarjoja, kun miettii mitkä fiilikset olivat aamulla.

Joskus toivoisi kovasti seuraa tuonne salille, olis kiva saada tsemppiä, ehkä jos joku vetäis kovempaa vieressä, niin sitä itsekin lähtisi revittelemään painoilla enemmän. Monesti tulee mietittyä myös sitä seikkaa, että tekeekö liikkeet oikein. Ideat uusiin liikkeisiin ja laitteisiin olisi myös tervetullut, nyt olen tehnyt taas vanhoilla hyvillä fitfarmin ohjeilla, lisäten itse vähän lisää mm hauisliikkeitä ja vatsoja. Jos oikeasti harrastaisi salia, niin pitäisi vaihdella ohjelmaa, mutta jos aina välillä käy muutamia kertoja, niin .. tokkopa vanhan ohjelman toistamisesti haittaa on.

Kotiutuessa minua odotti aviomiehen varuste.netistä minulle noutamat uudet popot.

Jännittävää, kuinka sitä huomaa jatkuvasti "tarvitsevansa" erilaisia uusia juttuja. Tähän asti olen ollut aivan tyytyväinen kiipeilemään mentäessä lähetymiseen lenkkareissa, mutta eilen talvigoretexit eivät olleet enää riittävät. Kallioille pomppiessa huomasi, ettei luottanut kaltevilla kivillä enää talvigoretexeihin, niissä ei ollut sopivaa pitoa eikä haluttua jämäkkyyttä. Nyt pitäisi pystyä lähetysä reittejä turvallisemmin mielin.

Oon niin innoissani huomisestakin. Ohjelmassa on naamiaisjuhlat ystävän luona. Aviomies sai valita meille asut, ja hän kävi hakemassa ne Punanaamiosta. Ihanaa, yleensä mies on ollut joko töissä tai jossain, ja minä olen saanut vappuilla yksinäni naamiaisasuissa.

17/2013

Tällä viikolla on ollut mahtavan monipuolinen urheiluviikko.

Kolmesti tuli käytyä juoksemassa, peräti kahdesti samanpäivän aikana. Punttikselle kerkesin myös kahdesti. Olen yrittänyt pohjata punttitreeniä niiden ohjeiden mukaan, mitä fitfarmin dieteillä on annettu. 

Punttiksella olen ihastunut smith-laitteeseen, sillä siinä on turvallisen tuntuinen liikerata, askelkyykyistä on tullut myös uusi lemppari. Oikeastaan, minulla ei ole mitään inhokkia enää salilla. Nykyään pyrin myös tehdä leukoja ja staattisia pitoja (jos /kun saan itseni leuanvetotankoon ylettymään).

Kiipeilyn pariin uskalsin taas palata, kevyet alku, greidit ovat olleet maltilliset. Olin NIIN onnellinen tämän viikonlopu kiipeilyistä. Nyt pitää vain saada pää kasaan, ja uskaltaa kiivetä enemmän trädiä, jotta kesällä pystyn Lofooteilal mennä ykkösenä, enkä aina vain kakkostella.

Fysioharjoitteita on tullut tehtyä päivittäin, mutta päätin olla merkitsemättä noita pieniä harjotteita.

Käärmekallio ja Haukkakallio korkattu

Hidenvimpulat mikä viikonloppu, pe tyttöjen ilta ala- ja yläastetyttöjen kanssa, eilen porukalla kiipeilemässä Käärmekalliolla. Eilen illalla paleltuani pitkän tovin ulkona, mies odotti kotona ruoan ja leffan kera. Ihanainen oli tehnyt muchos nachoseja. Tänään olin kaverin kanssa Haukkakalliolla.

Perjantaina oli ihana nähdä tyttöjä, jännittävää, että vaikka tässä kaikkille on tapahtuntu vaikka mitä, naimisiin menoja, eroja, lapsia.. jne.. niin jotenkin se on vaan silti se sama porukka kuin yläasteella. Tytöt ole muuttuneet mihinkään, tietenkin viisastuneet, mutta samoja ihania hupsuja ovat. Tuolla kokoonpanolla ei olekaan tullut hengattua vuosiin, kerrankin kaikki pääsivät samaan aikaan samaan paikkaan.

Eilen tosiaan kävin ensimmäistä kertaa Käärmekalliolla. Olin odottanut vain ja ainoastaan helppoja nelosten nousuja, sporttia ja trädiä, ensimmäinen nousu (python) meni mukavasti ylös, hieman pelotti mutta puhtaasti, toinen nousu (kyy ) olisi ollut pultattu, mutta me vedimme pultatun reitin vierestä trädillä. Muuten mitkään nousuista ei nousseet paria jatkoa pidemmälle, ehkei kaikkien greidit ollut ihan nelosia.. tietty kauden eka kerta.. ja pienehkö horkka vaikeutti nousuja. Yliksellä ei yritetty yhtään reittiä.

Kotiutuessa mies odotti lämpimän ruoan, elokuvan ja namien kera. Minut on niin helppo tehdä onnelliseksi, kotona lämmin ruoka ja syli odottamassa.

Sain illalla vihdoinkin tehtyä kaverin joululahjatossut, ja sain ne annettua tänään vihdoinkin. Tänä vuonna pitää aloittaa itsetehtyjen lahjojen teko ENNEN joulua :P

ennen huovutusta

valmis tohveli huovutuksen ja muotoilun jälkeen

Tänään oli vuorossa ensimmäinen kertani Haukkakalliolle ja siellä kivikausi-sektorille. Haukkakallio oli mahtava, reittine määrä, halkeamien määrä.. fiksunoloisesti pultatut reitit.

Tänään kaveri sai trädittää, mä kakkostelin reitit ylös. Neljä viidestä meni puhtaasti ylös, yhdellä reitillä tipahdin viimeisillä mooveilla, eipä se haitannut. Eniten odotin Would you love a monster jam? -reittiä, jolla pääsin sitten vuodattamaan jokaisen osaamani kirosanan.. kaikki jäsenet muljui, paukkui.. aivan mahtava nousu... jäätävää menoa. Ihan hyvä, etten lähtenyt trädittämään ko reittiä. Kyllä sieltä yksi löytyi, jonka voisin kuvitella meneväni yksin ensikerralla .. Kuva alla.

wuhuu, ei käsi ja vaan yhdellä jalalla

Nää uudet tc prot tuntuu NIIn hyvältä...

auringonottoa kesken nousun

viimeisen nousun toppaus, voittajafiilis.. katkipoikki

Tc prot osottautui erinomaisiksi kengiksi, olin tyytyväinen valitsemaani kokoon, tavallisesti kiipeän 36/36,5 koon kengillä, mutta jammailukengissä otin koon 38,5 (normikenkä 39). Varpaat osuvat juuri päätyyn, varpaat saavat olla suorassa, kenkä on jämäkkä ja pehmusteet suojaa nilkan.

Kovasti haluan uudestaan tuonne kalliolle, mutta turhan usein noin kauas ei viitsi ihan joka viikko ajaa. Ensikerralla kuitenkin sellaiseen aikaa, ettei miehelle osu päivyvstysviikkoa.

ulos!

Alkuperäinen suunnitelma oli avata ulkokiipeilykausi vasta huomenna ja tänään mennä vääntämään itsensä solmuun punttikselle, mutta kaverit puhui yli kevyeen sporttiin (ok, melkein tungin mukaan).

Ulkokiipeily vaatii vähän enemmän kamaa kuin boulderointi (johon riittäneet lähinnä kengät ja pädi) tai sisäkiipeily (kengät, valjaat, varmistuslaitteet, ehkä köysi jos liidaa) .. ja sit tää ulkokiipeily.. wuf.. Kunto kasvaa jo lähestyessä kallioita.

Katsotaan uskallanko lähteä edes helppoa trädiä tänään, ilma näyttää vähän kostealta. Voisin vihkiä uudet tc prot käyttöön.

Nyt kamat kasaan ja vaatteet päälle.. mennä pyöräytin aamulla kavereille minttu-muffeja.

kulmahuoltoa

On taas se aika kuukaudesta. Toisinaan on ihana olla turhamainen.. tänään kulmat .. huomenna ripset.

Ostin koekäyttöön Tallinnasta kulma- ja ripsivärjäyssetin.. ensimmäisellä kerralla vähän jännitti lopputulos. Vaikkakin olen opiskellut sekä venäjää että viroa, en ymmärtänyt tekstistä kuin numerot. Ehkä vartti kulmissa, ehkä?

Tuubista mömmöä, purkista nestettä.. sekoitus.. ja sitten suditaan naamaan. Väri muuttuu ihan mustaksi/tummanruskeaksi ajan kanssa.. pelästyin ekalla kerralla, kun katsoin vaikutusajan jälkeen peilistä.

Aikas tummat, mutta nyppimällä kulmia tulee siistimmät ja vähemmän huomiota herättävät.. ja pitäähän niissä olla vähän väri, muutenhan ne hukkuu mun otsiksen alle. Vähän tuo värjäsi ihoakin, mutta se onneksi lähtee parilla pesulla.. kuivan ihon haitta, se imaisee värin herkästi itseensä

Ihanan kätevää kun ripsien ja kulmien hoito on näin helppoa.. ei tarvitse olla oikeastaan koskaan pesemässä meikkejä naamalta, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos on nukahtanut jälleen kerran ripsarit ripsissä.. ja seuraavana aamuna vaan kiireellä korjannut meikkiä. Urheillessakaan ei tarvitse ikinä miettiä valuuko jotain pitkin poskia vai ei, ei haittaa vaikka lenkillä alkaisi sataa.. ja herätessä näyttää pääsääntöisesti ihan ok:lta.. mitä nyt toi otsis on aamuisin aika villi. Mitäkähän tuolla tukalle keksisi? Peruukki? :P

10,2 km

Voittajafiilis!! Lönkyttelin äsken töistä "hieman" kiertäen kotiin, 2,8km:n sijaan juoksin 10,2km. Jos valitan kaverini vievän minut sadistisille ylämäkilenkeille, niin.. jos joku tietää kuinka pelkkää nousua on Leppävaarasta lintuvaaraa kohti ... niin.. no.. hyh!!

Juostessa oli ihanan kesäinen olo, vasta yli puolessa välin matkaa houmasin vielä osittain sulamattomat lumikasat. Melkein oli jo liian lämmin pitkille juoksuhousuille ja pitkähihaiselle juoksutakille.

Tähän ei päivän lenkkeilyt lopu. Aion tänään aktivoida aviomiehen juoksukauteen. Pitkän taon jälkeen kun lähtee juoksemaan, pitää ottaa rauhassa, aloitamme jakalla lenkin neljään osaan, joista kaksi mennään lönkytellen /rauhallisesti juosten ja toiset kaksi reippaasti kävellen, jotta saan miehen vielä tällä viikolla toistamiseenkin lenkkipolulle.

Huomasin tuossa kotiutuessani yöpöydällä yllätyksen.. olen TAAS seikkaillut yöllä. Viimeviikolla joka yö.. ja taas *huokaus* Ihmettelinkin, että miksi aamulla suussa maistui leipä.

Alkaa jo pikkuhiljaa olla oma itsensä -olo. Alkuviikolla maanantaina jaksoin juosta aamulla töihin, vaikka olin aivan uupunut, illalla kävimme äidin ja siskon kanssa keskustassa Fredan Kakkugalleriassa kakkubuffetissa (meidän syntymäpäivälahja äidillemme) ja tämän jälkeen kävimme katsomasa Les Miserablesin, äitimme piti elokuvasta, se oli tärkeintä.

Kakkugalleria oli upea, 12€:lla sai ison kupin kahvia (en tiedä olisko saanut santsata) ja kakkua niin paljon kuin pystyi syödä. Olin kuullut, että Erottajan buffetissa olisi ollut isommat palat, joten valitsimme Fredan, koska näin jaksoimme maistella useampaa sorttia.  Ensimmäinen (huom! eka .. otin vielä toisen satsin) erä koostui maailman upeimmasta ja kosteimmasta sacherkakusta, sitruunasuklaaleivoksesta ja appelsiinisuklaakakusta.

Tiistaina en saanut itseän tekemään mitään liikuntaa, yritin jaksaa lähteä kävellen töihin, mutta.. olin vain niin uupunut ... että lopulta mies vei minut töihin. 

Eilen sain jo itseni aktivoitumaan salille, olin tyytyväinen. Tänään alkoi jo elämä voittaa, kuukautiset alkaa olla ohi, elimistö alkaa toimia normaalisti, kun turvotus alkaa laskea. Olen vain ollut kohta kaksi viikkoa vatsakipuinen, särkylääkkeiden inhottava sivuvaikutus. Täytynee soittaa lääkärille ja kysyä, josko lääkkeet voisi vaihtaa toisiin.

16/2013

Viikko toisensa jälkeen viikkotavoitteena 5 h ylittyy reilusti. Kiipeilyviikoilla aika ylittyy jo parilla köysittelykerralla, mutta näemmä ilman kiipeilyä tuo 5h täyttyy. Merkkailun ulkopuolella jäävät pääasiallisesti koiranulkoilutukset, ellen lähde pidemmälle reippaammalle lenkille, kuten tänään vanhempien luokse ja takaisin, matka jonka merkitsisin liikunnaksi ilman koiraakin.

Olen kaikenkaikkiaan erittäin tyytyväinen viikon urheiluihin.

Juoksukertoja kertyi kolme, kahdesti juoksin asfalttireittejä töihin ja kerran kävin kiipeilykaverin kanssa juoksemassa pururadalla. Asfalttilenkit tuntui heti juoksun jälkeen ilkeästi polvissa, mutta tasainen reitti ei tuntunut lainkaan pahalta, vauhti työmatkoilla oli vähän alle 10 km/h. 

Juoksulenkki kiipeilykaverin kanssa oli taasen aika tiukka, matka oli mäkinen. Puuskutin torstaina naama punaisena.. ja hetken luulin kuolevani tai oksentavani. Sporstrackerista tsekkasin matkanopeutta, ja kaveri oli  jolkottanut edellä 11,6km/h vauhtia, yhäkkiä tuollainen vauhdinlisäys ja mäkisillä reiteillä tuntui kauheasti. Polvessa ei onneksi tuntunut mitään epämielyttävyyksiä, ihanaa että voin juosta pehmeällä alustalla.

Juoksun lisäksi tein kolmena päivänä salitreeniä. Tiistaina oli päättänyt jo etukäteen tehdä jalkatreenin salilla (koska en uskaltanut treenata vielä tiistaina yläkroppaa olkapään takia). Jalkatreeni juoksupäivänä ei ollut ehkä viisain idea, hoipertelin salilta pois kuin humalainen. Perjantaina ja lauantaina tein salilla treenit pääasillisesti fitfarmin ohjeilla. Kaikkia liikkeitä en pysty tehdä, reidenojentajat joudun tekemään minimaalisilla painoilla.. ja prässin olen vaihtantu askelkyykkykävelyyn. 

Aamujumppia en ole tehnyt tavalliseen tapaa, koska nyt olen käynyt salilla.. ja siellä on tullut tehtyä liikkeet, joita tavallisesti teen aamuisin kotona.

Uutena tällä viikolla on fysioterapia. Tortaina kävin fysioterapiassa, alunperin oli tarkoitus katsoa lantiotani kuntoon, mutta fysioterapeutti (urheilufysioteapeutti OMT) kiinnittikin huomiota selkääni /olkapäähääni. Tuolla käynnillä selvisi sitten syy siihen, miksi olkapääni on kipeytynyt. 

Minulla on hermovaurio (serratuspareesi) selässä (syytä ei tiedetä, mutta välilevytyrällä saattaisi olla jotain tekemistä asian kanssa), jolloin lapaluu kääntyy sisäänpäin aiheuttaen taas olkaninelen vääränlaiseen liikeradan. Tästä johtuen minulla on jotani häikkää kierätjäkalvosimessa ja labrumissa taitaa olla repämä. ET.. ***tu. Itkuhan siinä tuli aluksi, kunnes selvisi, että tuo hermovamma ei ole välttämättä pysyvä, ja että labrumin repeämä ei tarkoita automaattisesti operaatiota. Kiertäjäkalvosinta voin treenata kuminauhalla.. ja vaurioitunutta lihasta treenaan erittäin spesifein liikkein. Kiipeilyä ei tarvitse onneksi lopettaa, tuo vaurio ei ole niin paha. 

Jännittävää kuinka fysioterapeuttiset harjoitteet kipeyttävät lihaksia, joiden olemassaolosta en ole tiennyt. Nyt teen parin liikkeen harjoitteet päivittäin lapaluuta varten ja kuminauhalla teen kiertäjäkalvosinliikkeitä.

Hermovaurio ja olkapään damaget eivät jääneet ainoiksi tämän viikon diagnooseiksi. Tiistaista lähtien olen syönyt lääkkeitä kilpirauhasen vajaatoimintaan (olinkin jo pitkään ihmetellyt painonhallinnan vaikeutta ja painon lähtemistä jatkuvasti nousuun, tällä urheilumäärällä painon ei pitäisi ihan hevillä nousta, etenkin kun pääasiallisesti syön erittäin tarkasti ja kurinalaisesti). 

Aviomies olikin jo pitkään ehdottanut minulle kilpparitestiä, mutta.. jotenkin olin mieltänyt sen sellaiseksi "trendijutuksi" ja syyksi niille, jotka eivät muka pysty laihduttaa. Olin jo pitkään kyseenalaistanut omat diettini, ihmetellyt, että paljonko oikein syön unissani ja miettinyt sitä, että ettenkö oikeasti pysty olemaan rehellinen itselleni syömien ruokien määrän ja laadun suhteen, oli jo vähän skitsofreeninen olo.

Urhein kannalta hyvä viikkoa, muuten.. tavallaan vähän kakka. Tietenkin on ollut hyvä, että on löytynyt syyt ongelmille, mutta.. toisaalta.. tuntuu pahalta olla näin rikki, tuntee itsensä hieman epäkelvoksi, kun hajoaa palapalalta.

Mekaanikko Didi

Olin aika tohkeissani tänään, sain mennä vaihtamaan äitini autoon renkaat. En pidä siitä tunteesta, että en osaa jotain tai olen jostain riippuvainen, joten mielestä on tärkeää, että osaan myös vaihtaa renkaat autoon. Olen kerran aikaisemmin vaihtanut renkaat autoon, hyvin oli hommat muistissa.

Pikkuisen kanssa kävelimme aamulla vanhempieni luokse. Oli kiva kävellä hyvissä ajoin aamulla, kun kaikki muut koiranomistajat eivät ole liikkeellä. Viimeaikoina olen huomannut ärsyyntyväni siitä, ettei muut koiranomistaja annan vain mennä ohi. En mä ole hankkinut koiraa, alkaakseni jauhaa turhanpäiväisiä latteuksia tuntemattomien kanssa (pieni turhautuneisuus äänessä).

Vanhempien luona hairahduin tekemään aluksi muutaman tunnin töitä ja sitten pääsin itse asiaan.

Nyt voin sitten taas hyvällä omalla tunnolla lainailla äidin Puntoa, kun olen osallistunut myös sen huoltoon .P

Pikkuisen kanssa reippailimme myös takaisin kotiin.

Koiralla oli yllättävän paljon energiaa kotiutuessa, vaikka aamu- ja iltapäivän aikana Mimi tepsutteli lähemmäs 6 km.

Illalla kävimme kolmistaan ihmettelemässä Vantaankoskella keväistä koskea. Mimi riehaantui hurjasti veden läheisyydestä, nyt meillä on kotona uusi rätti.. pikkuinen on vain nukkunut kotiutumisen jälkeen.

Mies puolestaan innostui kalliosta.. aika oli märkä ja sammalainen nousu.. mutta kesän ensimmäinen ulkonousu miehelle :P

Kaiken kivan lisäksi olen tänään neulonut ja "löytänyt" uuden sarjan seurattavaksi, Netflixin oma sarja Hemlock Grove.

Muistinkohan kaverin kengänkoon väärin :P Tuosta tulee vielä hieno huopatossu, odottakaas vain. 

Kauhean kiva viikonloppu, pe-iltana vietimme vielä peli-iltaa ystäväpariskunnan kanssa, la kunnon salitreenin jälkeen valmistin herkullisen iltaruoan miehelleni ja minulle, saunoimme ja uimme.. ja tänään tosiaan kaikki mistä juuri kirjoitellut. On hieman ikävä jo kiipeilyä, mutta.. onhan ollut mahtavaa touhuta kaikkea muutakin, nähdä kavereita ja viettää aikaa sekä omien että miehen vanhempien kanssa (olivat kylässä tänään).

Pulled pork -hampurilaiset

Eilisen iltaruoan valmistaminen alkoi jo perjantai-iltana. Ystävä oli viikko sitten kertonut valmistaneensa pulled pork hampurilaisia. Herkulliset kuvat ruoasta innoitti minua kokeilemaan samaa ruokaa. Miehen kanssa Tallinnassa käydessämme olimme itseasiassa nauttineet hampurilaisia, joissa oli myös tätä revittyä possua.

Reseptin löysin Ninnin blogista, josta muuten löytyy muitakin aivan mielettömiä reseptejä, kannattaa tutustua.

Revitty possu, 6-8 hengelle

2 kg possun lapaa (itse en perjantai-iltana löytänyt enää lapaa, joten tyydyin ulkofileeseen..

2,4 dl siirappia
2,4 dl fariinisokeria
2,3 dl sweet chili kastiketta
1,2 dl riisiviinietikkaa
1,2 dl soijakastiketta
2 rkl inkivääriä hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
suolaa ja pippuria

Asettelin possun vuokaan (Ninnillä käytetään valurautapataa, minulla oli vain syvä kannellinen pyretexvuoka) maustoin lihan suolalla ja pippurilla, tein kastikkeen ja kaadoin reilusti yli puolet lihan kaveriksi. Annoin lihan marinoitua yön yli, ja seuraavana päivänä paistoin 150 asteessa 6 tuntia.

Valmis liha vain hajoaa nostettaessa vuoasta.. ommom! Sekoitin hajotettuun (hajoaan ihan haarukalla repimällä) lihaan lientä astiasta.. sekä osan paistamatta ollutta kastiketta. Lopun kastikkeen voi käyttää hampurilaisen kasaamisvaiheessa.

Päätin jostain hetken mielehjohteesta tehdä itse hampurilaissämpylät (myös Ninnin blogista)

Hampurilaissämpylät

5dl maitoa
50 g hiivaa
50g voita
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
1 dl vehnäleseitä
n.9-11 dl jauhoja

voiteluun maitoa ja päälle ripotellaan vehnälesettä

Hiiva liutetaan kädenlämpöiseen veteen, jonka jälkeen lisätään siirappi ja suola. Sekoita leseet ja jauho keskään ja lisää nesteeseen. Vaivaa taikina kädellä, ja lisää voi. Taikina saa kohota rauhassa vedottomassa tilassa tovin (itse suosin mikroaaltouunia), jonka jälkeen taikista pyöräytetään sämpylät, ja sämpylöiden annetaan nousta vielä vähän aikaa liinan alla. Sämpylät voidellaa vielä maidolla ja päälle ripotellaan vehnälesttä.

Sämpylöitä paistetaan 10-15 min 225 asteessa.

Tuloksena oli erinomaiset sämpylät, ei varmaan tule enää käytettyä kaupan valmiita, kun itse saa uskomattoman herkullisia. Erona aikaisempiin itsetehtyihin sämpylöihin on varmasti se, että nyt käytin tuoretta hiivaa, kun tavallisesti olen käyttänyt kuivahiivaa. En taida enää kuivahiivaakaan käyttää, kuin hätätapauksessa.

Ninnin hampurilaisista poiketen, meidän hampurilaisiin tehtiin vielä revityn possun lisäksi pihvit

Hampurilaispihvit

400g naudan paistijauhelihaa
1 sipuli oman maun mukaisiksi paloiksi silputtuna
2 rkl worchester kastiketta
suolaa
pippuria
kananmuna

Kaikki aineet sekoitetaan keskenään, taikinaa vaivataan kädellä tovi hyvän massan saamiseksi, ja paistoin 225 asteessa kunnes pihvien pohjat olivat saaneet ruskean värin.

Sitten olikin vuorossa herkullinen osio, ruoan kasaaminen ja syöminen!!

Lopputuloksena oli kiistatta paras ikinä syömäni hampurilainen. Väliin laitoin vielä maustekurkkuja, cheddaria  ja coleslawta.

pimenevä ilta, tie ja basso

Joskus pieni lepo tekee hyvää, ihan päälle, kun ajatukset alkaa pyöriä vain muovisten otteiden ympärillä, mutta varmasti myös kropalle.

Vietin "urheilutonta" päivää (aamuvatsat tein, toki) menemällä töiden jälkeen lunastamaan lahjakorttini käsien parafiinihoitoon ja kävin samalla kampaajalla.

Kävin Blancossa leikkauttamassa otsikisen, mikä minun piti jo häiden jälkeen leikkauttaa.. ei toki, pidin lupaukseni, ja heti seuraavalla kerralla leikkautin tukkani, yep.. edellisen kerran olen käynyt siis juuri ennen hiätä kampaajalla, hiuksistani näkee juurikasvusta sen, kauanko olemme mieheni kanssa olleet naimisissa.

Parafiinikäsihoiti teki ihmeitä kiipeily ja mankan tuhoamalle iholle, voisi ottaa tavaksi. Samalla kun ensikerra käyn tasoittamassa latvat, voisin samalla ottaa parafiinihoidon.

Tukkaan olen erittäin tyytyväinen

Sitten vielä hieman rentoutumista hyvän ruoan ja seuran kera. Ei ihan diettisafkaa, mutta voin sitten huomenna tehdä kurinpalautuksen juoksulenkillä.

Iltaa täydensi vielä extempore visiitti pikkuveljen luona, oli niin kauhea ikävä veljeä, ja tuli jo uudestaan ikävä lähtiessä.

Irtautumisen arjesta (ja oman huolimattomuuden aiheuttamasta pahasta mielestä.. oma juttunsa) kruunasi pimenevässä illassa ajaminen kotiin bassoradion soidessa, ilta, tie ja bassa ... ihanaa..

6:30

Joskus mä mietin, että miksi olen niin ankara itselleni, tänään erityisesti ihmettelin sitä. Olin jostain mystisestä syystä päättänyt juosta töihin.. Jotenkin oli erityisen rankka aamuherätys, tavallisesti en ole noin silmät ristissä aamuisin :D

tästä kuvasta tajusin meillä olevan vielä pääsiäiskoristeet eteisessä

Mulla on vaan se juttu, että jos päätän jostain urheilusta.. niin .. en anna itseni luistaa omasta lupauksta. Puin vaatteet päälle hokien "mitä mä oon oikein tekemässä" .. Löysin itseni kuitenkin kymmentä vaille seitsemän alarapusta ..

Hyvätempoista musaa korviin ja juoksu alkoi maistua samantien. Mukavan raikas ilma, ei liian kylmä, vaatteita juuri sopivasti päällä, juoksutrikoot yksinään ritti, juoksutoppi, puuvillapitkähihainen ja juoksutakki. Juoksin töihin hieman kiertäen, suora reitti olisi ollut vain alle 3 km, kaarsin matkaksi 5,8km aikaan 35 min! Olin erittäin tyytyväinen. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä, missään vaiheessa vauhti ei tuntunut liian kovalta. Asfaltilla juokseminen ei taida vain olla tuolle vuosi sitten leikkaamatta jääneelle polvelle ihan paras alusta, polvi ei ole kipeä, mutta tukkoinen. Pitää kokeilla kuitenkin toistamiseen, että jos polven tukkoisuus olisi vain alkukankeutta, ja se notkistuisi kerta toisensa jälkeen. 

Usein sanon, että juoksussa paras osuus on se, kun lenkki on takana, mutta tänään juoksu tuntui tosi hyvältä koko ajan. Ihanaa :) Huomennakin voisin sään salliessa juosta töihin.

15/2013

Takana taasen perushyvä viikko, kolme köysikiipeilykertaa, mm 6c+ -päivitys ylikseen, boulderissa.. no ei mitään suuria saavutuksia ja perusaamujumpat tuli tehtyä. Perjantaina laiskotutti, en vain jaksanut nousta sängystä ylös kauhean aikaisin. 

Tämän viikon jälkeen päätin, että on aika alkaneella viikolla keskittyä toisenlaiseen treenaamisen ainakin tämän viikon ajan, annetaa kädellä aikaa palautua.