Boulderpajalla

Keskiviikkona aamuaerobiset jäi jäädä, vettä tuli sen verran.. eipä se mitään, iltapäivällä suuntasimme Jetan keulan kohti Jyväskylää ja Boulderpajaa.

Boulderpaja osottautui erittäin kivaksi paikaksi tällaisella boulderointia pelkäävälle. Löytyi huikea määrä helppoja, mutta kuitenkin tarpeeksi haastavia reittejä. Kauhean kiva, kun vitosen reiteilläkin on jotain mietittävää, eikä palkkää vasen oikea vasen oikea -kahvarallia. Jotenkin aina jää mm Konalassa harmittamaan se, että reitit helpot reitit ovat sitä samaa.. ja kutosen reitit ovat auttamattoman hirveitä, niitä tuli topattua

Kiikut jäivät valitettavasti vain puolentoistatunnin pituisiksi, sillä tavallista pahempi refluksikohtaus iski. Olinkin sitten poissa pelistä koko illan. Keksi jonkin lääkkeen mikä auttaisi tähän sairauteen, syön kuitenkin päivittäin lääkkeitä, ruokavalioni on sellainen, ettei kohtauksia pitäisi tulla, en ole ylipainoinen, en polta enkä juo. Onneksi aviomies huolehti minusta loppuillan.

Viimeiseksi video yhdestä kivasta kevyesti noususta, en huomannutkaan miehen ottavan videokuvaa kiivetessäni.

http://www.youtube.com/watch?v=AsfzTiOKldQ&feature=youtu.be

En saanut videon kuvaa linkitettyä, mutta pääseehän tuosta linkistäkin katsomaan videon. Ei mitään mestarikiipeilyä :P

sataa sataa ropisee

Viikonloppu appivanhempien tykönä.. satoi. Saavuimme omalle mökille.. satoi. Eilen oli hetken verran aurinkoista, sain nurmikon ajettua .. tänään on satanut, eikä loppuviikkokaan perjantainta lukuunottamatta näytä kovin kuivalta.

Appivanhempien luona sitten pääasiallisesti nukuin, tein parit aamuaerobiset ja vietin aikaa miehen vanhempien kanssa yleisurheilua katsellen. Eipä muuta tavotteita tuolle visiitille ollut, olisivat varmasti olleet erittäin häkeltyneitä, jos olisin alkanut vielä jotain punttitreenintyyppistä jumppaa vetämään heidän pihallaan. Ovat ahkeria ihmisiä, mutta heidän liikuntansa tulee kesämökin askareista, punttistreenaaminen olisi varmaan outo käsite ,saatan muutenkin heidän silmissään vaikuttaa suhteellisen fanaattiselta liikkujalta.

Mökkiajalle meillä oli hieman jopa suunnitelmia, olin katsellut 27cragsista mukavia kiipeilypaikkoja, jos parinakin päivänä olisi päässyt uusille kallioille. Onneksi ollaan pidetty itsemme muilla tavoin kiireisinä.

Ollaan syöty hyvin (toi on mun "tortilla" .. mies sai ihan oikean version)

Mulla oli Forrest Gump -hetkeni..

Käytiin rantsussa, pikkuinen pestiin ja Mimi sai myös uida.

Ennen saunomista tein hyvän treenin, ekat liikkeet pystyi tehdä pihalla, sitten alkoi vaihteeksi sataa vettä.

Keräsin vihanneksia omasta puutarhasta..

Olen keräillyt marjoja metsästä ja pihalta ja tehnyt proteiinivanukasletun.

Kävin aamuaerobisella, selvitin kauanko kestää meidän mökiltä läheiselle tanhulavalle, edestakaisin 55 min. Norjan reissua varten ostettu sadeasu on muuten ollut kova juttu nyt meidän kesälomalla.

Oltuani hetken tein päivän toisen liikuntarupeaman, kiertoharjoittelupihatreenin. Treenin aikana ei tuntunut pahalta, mutta alleolevan kuvan otettuani yritin nousta portailta.. aviomies mietti, josko minulla oli jotain palkkaria vahvempaa pullossa.

Olen saanut paljon rakkautta

Tein ruokaa oman puutarhan antimista ja mies grillasi saunomisen jälkeen.

Löysin talon takaa huikean vadelmameren, valitettavasti vaan kovin vadelma-aika on takana, ja nyt 95% marjoista oli joko a) maassa tai b) homehtuneena puskissa. Sain sentään huomisella iltapalarahkalle marja kerättyä. Suvun naiset olivat saaneet talon takaa aivan mahtavat marjasaalit, jos vaikka ensivuonna sitten osuisi parempaan aikaan vadelmia kannalta. Mustikoita ja puolikoita onneksi ehtii vielä kerätä.

Olen ollut tiskikone.

Elikä.. ei sitä nyt olla aivan kauheasti kärsitty, vaikkei vielä ollakaan kauheasti omaa rantsua pidemmälle päästy kiipeilemään tms. On ollut aivan ihanaa olla mökillä.. ihan vain olla, urheilla.. syödä .. halia ja saunoa. 

Mies tutkiskeli netistä lähialueiden sisäkiipeilymahdollisuuksia. Jyväskylästä ei tainnut kunnon köysittelymestaa löytyä, ja Tampere on taasen turhan kaukana, joten suuntaamme sitten Boulderpajalle, samalla voisi katsasta Jyskylän kovimmat turistipaikat (onko niitä?) ja ehkä kurvata jossain muuallakin. 

Pitää ottaa rauhassa, jotta en hajota itseäni, mies on meistä se intohimoisempi boulderoija, itse voin hoitaa urheilut aamulla alta pois jo ennen keihän karsintoja (huomia aamulla: vettä tulee ihan tolkuttomasti, lenkki siirretty perjantaille). Kovasti sekä kymmen- että seitsenotteluita seuratessa alkaa keihäskättä kutittaa. Heitin ihan ok keihästä lukioaikoina, kunnes polvi hajosi.. keihästä on vähän huono heittää ilman luotettavaa tukijalkaa.

Ihanaa kun kerrankin olemme täällä ajan kanssa, tavallisestihan olemme vain käyneet kääntymässä pari yötä mökillä, tällä kertaa voimme olla sunnuntaihin asti, jos vain keksimme tekemistä ja intoa riittää.

Rauhaa ja rakkautta.

32/2013

Jeejee, viimeviikolla kertyi seitsemän urheilukertaa josta tuli yhteensä 11,5h, ei hullummin vaikka viikkoon kuului yksi sairaspäivä ja yksi lepopäivä.

Koska nyt on tarkoituksena kiinteytyä ja tehdä kurinpalautusta (peilistä salilla on huomannut, että lantioseudulle on tullut ylimääräistä pehmeyttä), niin viikottaiseen urheiluun kuuluu nykyään kolme 45 min kävelyä aamuisin tyhjään vatsaan. Punttiksellakin on uudet treeniohjelmat, torstaina sain aamusella tosi hyvän hien päälle tekemällä kiertoharjoittelua. Sekä urheiluun että kiristettyyn ruokavalioon on motivaatio kohdillaan. Haasteena on, että olen edelleen lomalla, mutta miksei loman voisi käyttää oman kunnon ja kropan huoltoon.

Löysin muuten kotoa viimeviikolla InBody-mittauksen tulokset vuodelta 2009 ja laitoin ne exceliin vertailuun.

Suunta on ollut pitkään jo hyvä, vaikka välillä on näitä pehmeämpiä kausia, niin kehitys entiseen minään on jo huikea. Melkeinpä harmi, etten ole käynyt mittauksissa ollessani isoimmillani, tokkopa olisi psyyke kestänyt :D

viikot 30 ja 31

On ollut niin hurjasti tekemistä, etten ole pariin viikko ehtinyt päivittää tänne viikon urheiluja

Viikolla 30 tuli "löyäiltyä" ke, oli siskon tyttären syntymäpäivät illalla ja pe ja la menivät ajaessa Norjaan. Sunnuntaina sitten repäistiin 11,5h:n seikkailu Lofooteilla, kolme tuntia meni vaeltaessa haastavassa maastossa ja sen päälle kiivettiin 230m, kova päivä, kroppa oli hellänä vielä kolmena päivänä tuon jälkeen.

Maanantaina ja torstaina pääsin tosiaan salille treenaamaan kaverin kanssa, olen erittäin innoissani tehdyistä treeneistä ja kuinka sain itseluottamusta tehdä minulle uusia liikkeitä vapailla painoilla.

Viikolla 31 olimme edelleen Lofooteilla. Maanantaina ja tiistaina tuli kiivettä, yhteensä noin 300 m, ja lähestymiset päälle. Keskiviikkona oli pakko pitää lepopäivä, sillä kroppa oli edelleen niin kipeä sunnuntaista. Torstaina pääsin taas kiipeilemään, ja siitä seurasi sitten muutaman päivän sairastelu. 

Lofooteilla olisi kova halua uudestaan, sen verta mahtava reissu.. ja jäi hampaankoloon se, ettei oma paras suoritus tuolla ollut se paras, mihin oikeasti olisi pystynyt. Joskus vaan kroppa ei kestä.. eikä pääkään olisi kestänyt. 

Suomessa on kauhean helppo lähteä melkein mille tahansa reitille ainakin lähteä yrittämään, harvoin kaveri kiipeää reittejä, joita en millään tavalla pääsisi ylös. Multipitchillä kynnys lähteä tosi vaikeille, superpitkille haastaville reiteille on kova. Mitä jos ei pysty? Mitä jos ei jaksa? Miten sanoa kaverille, että mun takia pitää jokin nousu jättää kesken, ja mahdollisesti laskeutua niin alas, että osa kamoista jää reitille. Ei kiipeilevät eivät varmasti tiedä, mutta noi varmistusvälineet, joita kiipeilyyn käytetään, ei ole halvimmasta päästä, pakittaminen pahimmissa tapauksissa voi merkitä satojen eurojen kamamenetyksiä. Mainitsemattakaan siitä, että millaiset pettymyksen tuo, jos joutuu olla se, joka sanoo, ettei pää vaan kestä sitä painetta, mikä jonkin reitin nouseminen tuo. Suomessa jos ei pääse reittiä ylös, niin varmaan aina pääsee jotenkin fiksusti alas, joko laskeutumalla tai kävellen. Miten joltain 400m:n reitiltä otetaan pakit? 

lomaah

Kesälomailu on kivaa, kun sen voi tehdä erissä .. kolmas kesälomarupeama alkoi. Huomenna alkaa taas pieni suuri seikkailu, starttaamme, käymme appivenhempien kesämökillä, jossa yövymme pari yötä ja sieltä suuntaamme "meidän" kesämökille rauhottumaan viikoksi.

Vähän mietityttää, miten hoitaa urhelut anoppilassa, ehkä pitää vain tehdä pitkiä kävelyitä ja jotain lihaskuntotreeniä omalla painolla. Omalla mökillä ei ole ongelmaa, vanhemmat veivät mukaan tangon ja painot sinne muutamisen viikkoa sitten, ja jo etukäteen olen miettinyt oikein tehokkaita mökkitreenejä. Tällä viikolla otin ohjelmaan punttisalilla kiertoharjoittelutreenin.. ja jotain sen tapaista voisin toteutaa myös omalla mökillä. Mahd monena päivänä punttireeniä, muutamana aerobiset aamuisin ja sitten toivottavasti säät sallivat pari reissua lähikallioille. Täydellistä!

Tuli muuten tällä viikolla ostettua viimeisimmistä Fastin puddingeista valkosuklaamansikkaa.

Odotin kauhulla jotain kuolemaakin pahempaa kokemusta, mutta syötyäni pari päivää karamellivanukasta, tuo maistui melkein jopa siedettävältä, kauhean makea tuote, mutta.. jotenkin onnistuin vatkata vanukkaan koostumuksen tosi kivaksi.

Netti on pullollaa erilaisia tapoja, joilla saada noita vanukkaita menemään alas. On valkosuklaamansikkakonvehteja, erilaisia kakkuja jne. Itse kokeilin eilen tehdä pannukakkua vanukkaasta ja kananmunanvalkuaisista. Ei järkyttävin kokeilu mitä olen tehnyt, mutta ehkä valkosuklaamansikan sijasta voisi käyttää tuplasuklaata ko ruokaan.

4-5 valkuaista ja 25 g vanukasjauhetta. Pannukakun kanssa voisi kuvitella sopivan tuoreet mustikat, mansikka ja vaikka ananas.

Näitä tulee varmasti tehtyä mökillä kerran jos toisenkin.

kohtuullisen kovaa vääntöä

Ha, mitä tehtä kun yksi kiinteä kuluerä yhtäkkiä peruuntuukin, laitetaanko rahat säästöön pahanpäivän varalle? No ei .. mä ostin itselleni ..

Petzlin Luna -valjaat.. pitäisi soveltua myös trädiin.

Aikaisemmat valjaat ovatkin olleet jo 2,5 vuotta käytössä, että ehkäpä on aika hankkia uudet, etenkin kun noita vanhoja ei ole ihan suunniteltu kauhean kamamäärän roudaamiseen, eikä niiden käyttömukavuus pitkillä reiteillä ja ankkureissa istuessa ole optimaalinen.

Kiipeilyareenan shopista ostin nuo ennen kiipeilyjä. Sääennusteet lupaili tänään ukkosta ja sadetta, en kyllä tiedä, että missä pitäisi sataa, itse en ole nähnyt pisaaraakaan. Ei toki, oli kiva päästä sisälle kiipeämään vitosia kovempie reittejä. Ennen matkaahan kävin muutaman viikon aikana kerran vai kaksi sisällä kiipeämässä, ja tällöinkin nousin vain muutamat vitoset. Tänään yritin liidata rocktopialla 6a+:aa, kakkostelin 6c+:a hyvän tovin, kisaseinällä kiipesin jotain seiskaa ja selfstangilla otin pataani 6c:ltä, oikein mukavaa. Yritin 6c:n vääntämisen jälkeen jaksaa kiivetä 6b:tä, mutta eihän se noilla käsillä enää mennyt :D

Tänään tein kiipeillessä jotain, mikä on varmasti fiksua oman kiipeilykunnon ja ehjänä säilymisen kannalta, kun tekniikka ei riittänyt, niin en lähtenyt vääntämään tiettyjä mooveja enää voimalla. Olisin kahdella reitillä tiennyt pystyväni voimalla runtata tietyt liikkeet, mutta.. olen jotenkin tympiintynty jatkuviin vammoihin, joten nyt sitten en yritä väkisi kiivetä reittejä, jos joudn runtata ne epäpuhtaalla tekniikka ja kauhealla voimalla. Kärsivällisyys on hyvä.. JA .. näin toivottavasti pystyn kiivetä enemmän ja pidemmpään .. ja ehjempänä.

takaisin kotikallioilla

Norjan reissun oman vikan nousun topissa..

Sattui käymään niin ikävästi, etten sitten ollut palautunut perjantaina torstain kiipeilystä, ja minun osaltani kiipeilyt päättyi Ypperstepreseteniin. Mahtava reitti, siinä mitään.

Yritin perjantaina aamuna nousta sängystä pakatakseni kamat, mutta.. olo oli kuumeinen, olo oli erittäin uupunut eikä vain lyhyet yöunet välissä ollut vielä palauttanut kroppaa koitoksesta. Itkuhan siinä tuli, kun yritin väkisin saada itseni jaksamaan lähteäkseni miesten kanssa toistamiseen Gandalffille, olisin halunnut vielä toistamiseen päästä kiipeämään tuota mahtavaa kiveä ja oltiin katseltu jäsen T:n kanssa pari makeaa reittiä kiivettäväksi. Tuli sellainen olo, että en vain jaksa ja samalla valtava syyllisyys siitä, että petän reissukumppanit olemalla kipeä (lämpö nousi aamulla).

Heitin pojat kalliolle, lähdin vielä takaisin kotiin lepäämään, optimistina olin pakannut kiipeilyvarusteet ja myöhemmin yritin liittyä poikien seuraan, mutta oli vain myönnettävä ,ettei minusta ollut enää kiipeielmään. Kurjuuden kurjuus. Onneksi .. eiköhän Lofootit ole tuolla vielä tovin.

Meni täällä Suomessakin vielä pari päivää palautus reissuta. Me lähdimme lauantaina aamulla klo 9.30 ajamaan Suomea kohti, ja sunnuntaina aamulla 6.15 olimme miehen kanssa purkassa tavaroita kotiovella autostamme. Pitkä yö, en nukkunut.. pariin otteeseen olin pilkkiä.

Sunnuntaina ja maanantaina lämpöily ja huonot yöunet aiheutti ihmeellisiä täriöinöitä, tänään pääsin jo vihdoin taas kiipeämään.

Kävimme Solvassa kiipeämässä parisen nousua (vrt Lofootit sunnuntain kiipeily 230m .. ja tänään 2 x 13m tms ). Lofooteilta sain sysäyksen lähteä kiipeämään enemmän trädiä. Tiedostin Lofooteilla sen, että minulla on paljon työtä pääni kanssa, jotta uskallan vielä jossain vaiheessa itsekin liidata pitkiä reittiä ja mahdollisesti multipitchiä. Tänään voitin itseni ja kävin trädittämässä jonkin reitin, jota en ole varma olenko kiivennyt aikaisemmin vai en. Reitti oli helppo, onneksi en tippunut, sillä T tuli perässä, eikä ollut järin tyytyväinen varmistuksiini. Pelästyin palautetta, mutta mitäs muutakaan tässä voi tehdä, paitsi harjoitella lisää.. ja pitää varmaan hankkia toinen setti kiiloja.. miettiä josko camukin pitäisi muutama lisää.. mutta erityisesti pitää keskittyä siihen mitä tekee.

En muistanutkaan, että Solvassakin on paljon mukavia reittejä (vaikkakin joillain reitellä aika crazyt pulttivälit), mies innostui kuullessaan sieltä löytyvän paljon sporttia. Katselinkin kun yksi mies kiipeili Jupintappajaa.. vaikutti hienolta reitiltä, pakko päästä yrkkäämään.

Jos huomasitten gopro:n kypärässä.. niin kyllä.. reissussta on hurjat määrät videomateriaalia.. ehkä jossain vaiheessa tännekin saisi vähän siitä.

takaisin arkeen

Jo eilen piti palata normiarkeen reissun jäljiltä, mutta eilen vaivasi vielä kauhean uupumus ja lämpöily. Tänään reippailin reilun kolme varttia yllättävän viileässä aamuilmassa ennen aamiaista. Ihanaa taas saada liikkua.

Ypperstepresten - pelkoja ja inhoa Lofooteilla

Lepopäivän jälkeiselle päivälle oli suunnitelmissa pidemmän reitin kiipeäminen. Vaihtoehtoina olisi ollut Celebrian, Vesterpilaren ja oma ehdotukseni Ypperstepresten. Onnekseni neljän pitchin ehdotukseeni suostuttiin, sillä jotenkin tuo 470m:n nousu tuntui aivan kauhean pitkältä. 

Päivälle ei ollut luvattu mitenkään erityisen hyvää säätä, mutta kelin oli ennustettu paranevan päivän mittaan. Kävimme klo 11 tsekkaamassa paikan, todetaksemme että sää on aivan kauhea. Kävimme Henninsväerissä kahvilassa tankkaamassa, ostamassa kiipeilykaupasta pipot ja suuntasimme puolen päivän jälkeen takaisin Prestenille. 

Lähestyminen reitille kävi suhteellisen helposti tieltä, matka ei ollut pitkä, mutta tuttuun tapaan lähetyminen tapahtui vuorilta valuneiden/tippuneiden kivien päältä ja välissä. Heti lähestyessä tajusin pukeneeni päälleni liian vähän, olin jo kahvilaan mennessä laittanut takin alle onneksi pitkähihaisen paidan, mutta jalassa oli valitettavan liian ohuet housut, tässä vaiheessa ei vain ollut oikein kääntymistä takaisin.

Pari kertaa selvitettyämme köydet pääsimme vihdoinkin liikkeelle. Jäsen T liidasi jälleen kerran kaikki pitchit. Ensimmäinen kp tuntui jälkikäteen varmasti tiukummalta, sen kiipeämiseen meni eniten aikaa. Olin hermostunut T:n puolesta, reitti näytti kauhealta.. hän kuitenkin liidasi reitin hienosti ylös. Lähtiessäni kakkostelleen olin hetken hermostunut, reitin alku tuntui sen verta hankalalta, että olin ihan pienen ajan varma, etten pääse edes reitille, jotenkin kuitenkin sain itseni kasattua ja nousin reitin puhtaasti. 

Samalla tavoin muutkin pitchit nousi puhtaasti. Sää oli aivan kauhea, tuuli niin paljon, että välillä olin varma tuulen vievän kaverin seinältä mukanaan, vettäkin ripsi välillä ja pilvet olivat alimmillaan noin 50 metrin päässä topista.

Kolmannen pitchin alku oli jo märkää ja jalat nousi erittäin hitaasti, liian ohuet vaatteet ja kova tuuli eivät olleet hyvä yhdistelmä. Topista tuli tehdä vielä 60 m traverse storhyllanin päällä. Jäsen T meni tuttuun tapaan edeltä, minä jäin varmistamaan hänet. Köysi loppui, mutta mitään ei kuulunut, yritin tarkkailla köyttä, mutta mitään sovittuja merkkejä ei näkynyt.. odottelin ja odottelin. Kylmissään ja hieman väsyneenä alkoi pieni paniikki iskeä, yritin tavoitella kaveria puhelimella, turhaan.. onneksi hän jossain vaiheessa tajusi  itse soittaa minulle. En vain uskaltanut lopettaa varmistamista, saatika sitten lähteä seikkailemaan laskeutumispistettä kohti ilman lupaa.

Kaveri onneksi hiffasi itsekin ottaa puhelimen käteen, ja pääsin turvallisin mielin matkaan. Traverse sujui ongelmitta, kunnes saavuin kymmenen metrin päähän laskeutumisankkurista, släbin alkuun.. josta piti vielä kiivetä alas. Inhoan släbejä.. inhoan traverseja .. ja erityisesti pelkäään kiipeämistä alas. Pienen paniikin ja itkun jälkeen pääsin kohdan yli. Näin vain jokaisella askeleella släbillä sen, kuinka tipun alas.. ja kuinka tipahdan tyhjän päälle (köydessä toki) 200 m:n korkeudella ja vielä sivuheilahduksella. Horroria.  

Laskeutuminen ei mennyt ihan oppikirjamaisesti, köyttä jouduttiin pelastamaan, tehokas laskeutuminen vaihtui parin tunnin seikkailuksi. Olimme erittäin iloisia päästessämme alas, ja vielä iloisempia kun aviomieheni haki meidät ja vei kotiin. Lämmin suihku 10,5h:n palelemisen jälkeen tuntui taivaalliselta. Uni tuli vasta puolen yön jälkeen.

Mahtava reitti kyllä, kun sain kakkostella. Mahtavaa kiveä, niin upeaa erilaista..  Ainoastaan, että kun topossa lukee "bad weather", niin se kans on huono se keli :D Kannattaa pukeutua kunnolla, hanskat varmistaessa oli pop. Onneksi (tosin kaverin harmiksi) emme lähteneet kiipeämänä Vesterpilarenia, siinä olisi ollut minulle 300 metriä liikaa, en osaa edes kuvitella sitä ahdistusta mikä olisi tullut kesken matkan, kun tajuaa, että reitti vaan jatkuu ja jatkuu, eikä alas ole muuta reittiä kuin toppi.. josta olisi pitänyt vielä uskaltaa kävellä alas. En vaan pysy kaverin tahdissa mukana.

Tuli bongattua topista muutama merikotkakin.

Ansaittu lepopäivä

Wau!

Perjantaina lähdimme Helsingistä Oulun kautta kohti Lofootteja. Saapuminen tapahtui launtaina vasta puoliltaöin, joten emme päässeetkään ensimmäisenä iltana vielä kiipeämään.

Sunnuntaina pakkasimme aamulla kamat ja suuntasimme kohti Bara Blåbaria. Ko reitti on 230m ja seitsemän kp:ta. Tuli seikkailtua kunnolla, tunnin lähestyminen muuttui tunnin ja 50 min talsimiseksi ja taisteluksi rinteillä kasvavien puiden kanssa.

Itse reitti oli hauska, vaikka ensimmäinen multipitch -kokemukseni sisälsi alkuunsa inhottavan paniikkikohtauksen. Paniikkikohtaus vei fiilikset (ja voimia) aika hyvin kiipeilyltä parin pitchin ajaksi, en viitsinyt kuitenkaan sanoa tästä. Aivan kuten olin vähän etukäteen miettinytkin, että pitkälle nousulle lähteminen voisi aiheuttaa ahdistusta.

Kiipeily oli kivaa, kevyttä .. yhdessä kohtaa vastaan tuli pelottavan irtonainen fleikki ja paljon irtokiviä. Perässä tuli ranskalainen tiimi, jonka niskaan en missään nimessä halunnut repiä ko kiviä, pelotti hieman.

Tiimin jääsen T liidasi kaikki pitchit, aviomiehen kanssa tulimme puoliköysillä perässä. Toppaus tuntui uskomattoman hyvältä. Topissa otettiin kuvat, syötiin eväät ja lähdimme laskeutumaan. Matka reitin juurelta autolle kesti tunnin ja 10 min. Kaikenkaikkiaan käytimme siirtymisiin, kiipeilyyn ja laskeutumiseen aikaan 11,5h. Ei tarvinnut iltaruoan jälkeen mökillä odotella kauaa unentuloa.

Maanantaina aviomies tiputti minut ja jäsen T:n Galdalffille, jossa reitit Galdalf ja Gollum odotti. En tiennyt reiteistä muuten kauheasti, paitsi että kaveri oli pitkään puhunut että nämä on kiivettävä. Ihan mahtavaa kiveä, graniittia mutta upeat otteet, paljon kahvoja, upeaa jammia ja kiven kitka hämmästytti. TC Prolla pysyin paikoissa, joissa Suomen kallioilla olisin jo aikapäiviä sitten pannuttanut.

Toinen reitti nousi puhtaasti kakkostellen, toisella harhaudun kakkospitchillä turhan kauan oikealle ja korjausliike oikealle reitille tapahtui köyden kautta (mur! minulle ..). Onnistuimme topata reitit juuri ennen sateen alkua.. kova tuuli oli kiusannut jo kolmospitchiltä lähtiessä, tuntui kuin tuulitunnelissa olisi kiivennyt lopun. Toiselta reitiltä laskeutuminen tapahtui kävellen, koska voimakas tuuli olisi vienyt köydet mennessään. Päivän kiipeilymetrit 200 m ja kävelyä jonkin verran reitille ja kävellen alas.

Eilen tiistaina aviomies jaksoi taas liittyä seuraamme (ensimmäinen kiipeilypäivä otti koville). Ilma oli lämmin ja aurinkoinen suunnatessamme Pianokrakkenille. Tarkoituksenamme oli kiivetä kiivetä aluksi nelosen reitti, mutta koska paikallinen kiipeilykoulu piti elämysreissua, niin valitismme kiivettäväksi reitin Pianohandler Lunds Drom/dröm tms. Maanantain kivikokemuksen jälkeen ko kallion kivi oli vähän .. mälsä.. mutta reitiltä löytyi hauskoja mooveja.. ja se oli yllättävän haastava.

Täällä matkat reitille.. ja reiteiltä pois tuntuu usein olevan rankempaa kuin kiipeilyn. Eilenkin minut piti varmistaa reitin alkuun, kun en uskaltanut kiivetä reitille.. en myöskään halunnut kiivetä reitiltä koko matkaa alas, vaan laskeuduimme osan matkasta.

Tänään olen ollut ihan tyytyväinen sateisesta ilmasta, voi hyvällä omalla tunnolla pitää yhden lepopäivän. Kädet ja olkapää voi hyvin, iho on tietenkin kovilla sekä sormista että kämmenestä.. mutta erityisen kovilla on näemmä ollut oikea jalka. Jalat ovat olleet kovilla lähestymisistä ja laskeutumisista, erityisesti risan oikean polven takia oikean reiden ojentaja on huomattavan ylirasittunut.

Eilen tuli tosiaan tehtyä vain yksi nousu, jonka jälkeen käveimme Henningsvärissä Klatrekafèenissa.. sekä paluumatkalla mökille hassuttelimme upealla rannalla, kävin jopa uimassa (vaatteet päällä). Kylmä vesi on tällä reissulla yksi niistä vähiten pelottavista asioista.

yksi yö

Yksi yö sitten alkaa loma.. ja seikkailu.

Äsken tuli vilastua Lofoottien sääennusteitakin, aikamoista myräkkääkin luvattu, mutta pitäisi sinne mahtua hyviä kiipeilypäiväkin, kirjoja, käsityöt ja korttipelejä mukaan, niin saa sade-/myrskypäivät kulumaan.

http://www.buzzfeed.com/erinchack/things-rock-climbers-love

Vähän kiipeilyhuumoria.

29/2013

Päättyneen viikon urheilun ja lepojen osalta jäi hurjan positiivinen mieli, paljon aerobista, osa ihan hupia.. kävelyä koiran kanssa metsissä, zygäilyä punttiksella .. punttitreeniä. Lauantaina uskalsin tehdä käsille jo hieman raskaamman treenin ja sunnuntaina crossaus sujui kuin unelma. Lisää tätä iloa liikunnasta :)

12 urheilukertaa, 10h 23 min, hyvä määrä vaikkei viikkoon sisältynyt kuin varttin urheilua kiipeilyn muodossa.

haukkari on takas

Leffasta kotiuduttu, joo-o.. järkytyin elokuvateatteriin mentäessä, että olimme menossa katsomaan jotain Zombi-leffaan. Ensikerralla vois lukea sen stoorin elokuvaa valittaessa, eikä vain katsoa ketä esiintyy. Ei toki, elokuva ei ollut lainkaan niin kökkö, mitä olin arvellut, mutta ehkä se Only God Forgives olisi silti ollut mielekkäämpi.

Meidän piti alunperin suunnata aviomiehen ja ystäväpariskunnan kanssa tänään Linnanmäelle, mutta sateinen sääennuste sai meidät valitsemaan vaihtoehto B:n.

Aivan yhtä superia kuin elokuvareissu ystäväpariskunnan kanssa, oli kaverin kanssa treenaaminen yhdessä salilla. Olen jo tovin halunnut muuttaa punttisalilla liikkeitä, olen kysellyt vinkkejä, selaillut pakkotoistoa ja tänään sain kaverin mukaani.

Minullahan tuli vasta jokin aikaa sitten kyykyt smith-laitteessa ohjelmaani, olin jostain syystä ujostellut ko liikettä ihan kauheasti, ajattelin olevani huono siinä (pitää aina olla heti paras jne ). Kyykky vapaalla tangolla on ollut aivan poissa kysymyksestä, kunnes sitten tänään kaverin vahtiessa tutustuin tähän liikkeeseen. Ihme angsteja, yksi on se, että kaadun, toinen on se, että teen liikkeen niin päin honkia, että hajotan itseltäni jotain.

Alkulämpö 7 min crosseri

Kapea kyykky, pelkkä tanko x15, +5 kg x 15, + 20kg x 12, + 30kg x 12
hauiskäännöt mutkatanko + 10 kg 3 x 12
ranskalainen punnerrus mutkatangolla + 10 kg 3 x 12
hammer istuen nojaten taakse 3 x max á 9 kg
push down 2 x 12 40kg, 1 x 11 45kg
reiden ojennus 3 x 12 h-i-d-a-s 15kg
reiden koukistus maaten, 2 x 12 .. kolmas sarja vain 8-9 toistoa
pohkeet istuen muutama sarja sopivaa painoa hakien, lopulta 2 x 12 40kg

Olin kauhean helpottunut, kun tuo kyykky vapaalla tangolla ei ollutkaan mikään mahdoton, päin vastoin kyykyt tuntui noin paljon mielekkäämmiltä kuin smithissä. Yksi toinen ilonaihe salilla oli hauisliikkeiden paluu. Melkein pariin viikkoon en ole päässyt treenaamaan haiuksia enkä yläselkää. Alkoi olla olo, että lihakset olisivat kutistuneet rusinoiksi, VAIKKA todellisuudessahan tuollainen tauko on vain tehnyt hyvää, ja olen palannut niin punttiksella, juoksussa kuin seinilläkin parempana kuin aikaisemmin.

Kovasti tuo punttitreenaus ja kropan muokkaus alkaa houkuttaa entisestään ja entisestään, mutta eiköhän kohta taas kiipeily valtaa kaikki ajatukset. Onneksi ei ole mikään kiire, punttisalitreeni ja kehonrekannusta voi tehdä vielä pitkään, kiipeilyn suhteen ajattelen hetkeni olevan nyt, kiipeily vaatii erilaisen vapauden mennä. Kesälomien jälkeen on tarkoitus jopa treenata kiipeilyä pt:n kanssa. Jännittävää.

kevyttä kevyttä

Luontoäiti päätti sitten siirtää meidän toisenkin kuumailmapallolennon. Nooh, ei se mitään.. voimme miehen kanssa juhlia kihlajaispäiväämme arkisemminkin, picknick kuohuvan kera ja lento vaihtoi nyt wrappeihin,

elokuvaan ja Ben&Jerry´siin.

yllätin miehen jäätelöllö, mies yllätti minut vaaleanpunaisilla ruusuilla

Sain mieheltä vapaat kädet valita elokuvan, olisin voinut valita minkä tahansa romanttisen hömpän, mutta valitsin sitten kuitenkin Arskan uusimman elokuva.

Tänäänkin maltoin mieleni, ja otin "rauhallisesti" urheilun suhteen, ts maltoin edelleen pysyä poissa kallioilta. 

Kävin crossaamassa tunnin verran. Olin suhteellisen skeptinen siitä, että treeni olisi ollut tänään kevyttä, sillä eilen crossaus ei ollut kaikista kivointa. Tänään oli hyvä draivi alusta loppuun, vähän myös mietin palautusjuoman vaikutusta asiaan, hyvällä musalla jälleen kerran oli mieletön vaikutus asiaan. Oikealla musalla sain ulkona olevan harmauden katoamaan, ja crossaus tuntui superkevyeltä itensiteetin ollessa kovempi kuin eilen.

Nythän minulla on käytössä Leaderin Palkkari+ mansikanmakuisena.

Fastin palkkareihin tottunen tämä oli omituisen vaahtoista, maku oli vetinen ja vähän kadoksissa ja koostumus laiha, toivotaan että vaikutus olisi kuitenkin toivottu. Pidetään peukkuja.

toinen kihlajaispäivä

Tänään olisi tarkoitus sään salliessa yrittää uudestaa päästä kuumailmapallolennolle.

toipumista pettymyksestä

Eilen kaikki ei sujunut niinkuin olisin halunnut, koko päivän olin ollut innoissani menossa töiden jälkeen Salmisaareen kiipeämään puolentoistaviikon tauon jälkeen, vain huomatakseni ensimmäisellä nousulla, etten ollut kuitenkaan ollut vielä täysin toipunut. Olin vihainen, mikä oli vaikeaa, kun .. ei ole ketään kenelle olla vihainen. MUR!

Tänään kävin punttisalilla purkamassa pettymystä crossaamalla kolme varttia Kornin tahtiin.. hyvä tempo ja kurittamalla corea oikein urakalla.

txr hoover crunchit, ihanaa kidutusta

Uudet jumppatrikootkin pääsivät testiin.

Ujostutti hieman pukea nuo jalkaa, mustat ovat olleet turvalliset, ei niin.. paljastavat. Nuossa näkyy kaikki, muodot jne.. mustaan on voinut upota. Trikoissa on peppupuolella mukava musta raita, joka katkaisee pepun, vähän samaa tyyliä kun BB:n trikoissa, tykkäsin. Ensimmäistä kertaa Stadiumin oman merkin SOC:n trikoot jalassa, aina aikaisemmin luottanut Nikeen. Jää nähtäväksi miten nämä kestää ja toimii.

Päivän virallinen ohjelma tänään oli ystävän muuton jälkeen lähteä treenaamaa multipitchiä Käärmekalliolle. Varmasti joku toinen kallio olisi ollut kiipeilyllisesti mielekkäämpi, mutta nyt olikin tarkoitus saada minullekin hieman kokemusta siitä miten toimitaan kolmistaan väliankkureilla, miten kiivetään kun ei pystytä kommunikoida huutamalla, ja ja ja kertasimme myös puoliköysillä laskeutumista ja mieheni varmisti ensimmäisen kerran ankkurista.

Kiipeilyn jälkeen hankin hieman lisää kiipeilyvarusteita, kuudet kamut. Nyt on sitten Norjassa ihan hurjasti roinaa.. JA kesälomalla kun on tarkoitus lähteä miehen kanssa mökiltä parillekin kiipeilyreissulle, niin nyt voi halutessaan kiivetä trädiäkin. WUHUU!

Pitää tehdä mahdollismman pian lista mukaan otettavista tavaroita, jotta ehtii ensiviikolla vielä tehdä puuttuvat hankinnat, mutta varmistusvälineitä pitäisi nyt olla riittävästi vähäksi aikaa.