Laiska urheiluviikko

Tällä viikolla tuli näemmä vietettyä jopa kolme päivää laiskotellen :D Joskus tulee tarpeen, ja urheilun pienen levon jälkeen sujuu uskomattoman sujuvasti.

Tänään tuli urheiltua ystävättären kanssa, 10 km aikaan 1h. Ok ok .. karvan verran yli, kun joutui vähän puklailemaan tienvarressa (kumma närästysjuttu) mutta ilman niitä olisi 1h alitettu kiistatta.

Ensiviikolla onkin varsin poikkeuksellinen kiipeilyviikko. Kolmelle päivälle on sovittuna kiipeilyä, neljännelle myös boulderoinnin merkeissä, mutta nyt tuli kovasti paha aavistus siitä, että olisin tuplabuukannut torstain. Täytyy toivoa, etten näin ole päässyt tekemään.



Muistin tässä pari päivää sitten meillä powerballin olemassaolon. Tällä treenaaminen on kovasti hyödyksi kiipeillessä, joten pitää sitten pyöritellä palloa :) Toivottavasti puristusvoima ja kestävyys paranee tällä.

Elämä on edelleen ihanaa, en osaa edes kuvitella, miltä tuntuisi olla vielä onnellisempi :) Ensiviikon jälkeen alkaa vielä toinen kaksiviikkoinen kesälomarupeama.

awww

Vietimme eilen perheidemme kera kihlajaisjuhlia vanhempieni luona. Pikkusiskon tekemä lahja oli ihana. Hän laittaa aina niin paljon ajatusta kaikkiin näihin asioihin, kortteihin, kutsuihin, askarteluihin.. leipomuksiin jne.



'

Torstai - lauantai (tänään) on mennyt varsin leppoisasti, urheilematta. Huomenna suuntaan taas juoksupoluille ystävättären kanssa, mutta tänään nautin ylhäisestä yksinäisyydestä kotona. Ilmat eivät ole niin hurjan kuumat, etteikö jaksaisi vähän siivota kotosalla, ja siivoamisen ohella voisin katsella taas True Bloodin ensimmäistä tuotantokautta :)

Taas paukkui henkilökohtaiset parhaat

Oman kiipeilyjaksamisen kannalta oli ehkä virhe lähteä. Jaksoin kyllä ihan hyvin kiivetä muutamat "portaalliset" 5b:t.. sekä lämmittelin itsevarmistavilla, mutta yrittäessäni mennä kakkosena yhtä liidireittiä käsistä loppui voima, tuntui, ettei käsia saanut enää edes suoriksi. Tämän reitin kiipeäminen on hurja kehitys minulle, puolen välin jälkeen vaihdoin kyllä helpommalle reitillä, päästäkseni vain ylös. Mutta.. puolikas 6a!! Mieletöntä!



Piti ottaa kuva siitä kun kiipeilyköysi hyökkäsi kimppuuni rikkoen ihon ja jättäen iso mustelmajäljen käsivarteen.. erottaako sitä edes tästä kuvasta? Yllä olevasta kuvasta voi tarkkasilmäinen bongata teippiä mun kädestä. Perjantain kiikkumisista tuli aika mojova rakkula juuri keskisormen ja kämmenen taitteeseen. Käsissä iho on muutenkin kovilla kiivetessä, iho rikkoutuu aina.. ja tulee paljon kovettumia.



Oli muuten varsin ihana tulla kotiin, kovalla kiireellä huristelin (en ylinopeutta) seiniltä kotiin, olin ehkä vähän pahalla tuulella kun käsiin sattui ja jouduin lähteä aikaisemmin. Kiukka loppui kuin seinään kun bongasin nämä keittiönpöydältä <3



Kun olin toipunut kukkayllätyksestä, suuntasimme kaveripojan ja avopuolison kanssa uimaan. Oli ihanaa, vesi oli niin lämmintä, huomattavasti lämpimämpää kuin edellisellä kerralla. Me vaan lilluimme pienen ikuisuuden.

260711

Eilinen työasu



Oon aikas ihastunut tuohon raitapaitaan, joskus yläasteella viimeksi käytin raitapaitoja, jossain vaiheessa päätin niiden olevan tyhmiä, ja nyt niitä taas käytetään. Onhan siitä jo kohta 13-15 vuotta aikaa :D

tuubihuivi - GT
paita - Race Marine
farkut - Crocker
kengät - Zara

Superpäivä!

Oi vitsi, että on ollut ihana päivä. Hääasiat ovat painuneet mielessä taka-alalle, ja olen pystynyt miettiä ihan järkeviäkin asioita ja keskittyä mm työntekoon.

Töiden jälkeen kiisin boulderoimaan, vähän taas palauteltiin boulderointia mieleen ystävättären kanssa. Käsiä säästelläkseni (huomenna köysittelemään) touhusimme otteissa tunnin. Ei ollut kädet myöskään täysin parantunut perjantain kiikkumisista, pitää joko huomenna a) teipata kädet tai b) purra hammasta ja kiivetä.



Selvisi tuonne boulderkeskukseen mentäessä, vaikka sivuilla aukioloajoissa on, että on avoinna kuuteen, niin ei ne sieltä kuitenkaan ole kuudelta potkimassa ulos. Sen takia on usein tullut peruttua aikeet mennä boulderoimaan, kun on kuvittellut, ettei normaalipituisen työpäivän jälkeen enää ehdi rauhassa kiipeillä.

Boulderoinnin jälkeen treffasin toista ystävätärtä. Tuli juostua minulle superhyvä aika hyvään matkaan, 7, 25km aikaan 45 minuuttia. Olen oikein tyytyväinen, vaikka mä olin käsittänyt alunperin juostavan treenin tehon ihan väärin. Ystävätär sanoi, että 6,2min/km.. mä ajattelin että toi oli 6 km tunnissa, en tiedä miten meni noin nurinkurin päässä. Yllätys oli aikamoinen, kun tajusin, että kevyt juoksulenkki olikin ihan kunnon haaste mulle :D Olin vielä ajatellut, että hyvä, ompahan voimia sitten torstain tunnin juoksulenkille, kun on vain tällainen kevyt rupeama.

Oli superrentoa viettää iltaa ko hyvässä seurassa, meillä on harvoin vieraita, ja vielä harvemmin mun ystävät käyvät täällä. Tuli avattua sydäntä kunnolla sekä juostessa että aterioidessa. Tekee hyvää. En olisi ilman seuraa lähtenyt tänään enää edes boulderoinnin jälkeen juoksemaan, että siltäkin kannalta oli mahtava saada vieras käymään.

btw.. päivänasusta.. paita :D



Tosi fiksu kuva. Kovasti pidän tästä topista, Zarasta aikoinaan ostettu. Monta vuotta palvellut, supersöpö ja herkkis kesätoppi. Meni erinomaisesti kirpparilta ostamani farkkuhameen kanssa.

Nyt vielä voi väijyä tuoreimman true bloodin maitorahka-marja -kulho sylissä.. ja odotella avopuolisoa kotiin.

OOooh!

Nopsaa on sitten hääpaikka ja kirkko varattuna.

Kävimme eilen katsomassa pitkään harkitsemaani juhlapaikkaan, paikassa oli monia hyviä puolia, edullinen pitopalvelu, omat juomat saisi tuoda ja ennen häitä saisi pitkin viikkoa käydä koristelemassa, myöskin oman kakun olisi saanut tuoda. Mutta sitten ne miinukset, tila on tumma, karu, ahdas, likainen, piha oli hoitamaton ja ylikasvaneen näköinen.

Yritin vierailun jälkeen kuitenkin painottaa avopuolisolle noita positiivisia puolia, hän oli vain hiljaa ja ajoi. Yhtäkki olimme upean kartanokompleksi pihassa! Tepsuteltiin käsi kädessä pihalla, mietittii miten upea paikka on .. kuinka upeat kuvatkin paikassa saisi, se on syrjässä mutta kuitenkaan liian kaukana kaikesta.

Olimme molemmat tämän iltapatikoinnin jälkeen sitä mieltä, että tuo jälkimmäinen paikka olisi mahtava, mutta valmistauduimme henkisesti siihen, ettei se ole vapaana kuitenkaan, olisi vain liian mahtavaa ollakseen totta, jos saisimme ko paikan.

Olin kauhean pettynyt, olin kuvitellut, se paikka, missä kävimme emännän opastuksella, olisi ollut SE, se olisikin ollut liian helppoa. Googletettiin avopuolison kanssa kaikki mahdolliset ja mahdottoma lähialueen juhlapaikat, mutta mikään ei tuntunut nousevan tuon paikan yli.

Tänään aamulla sitten soitin, valmistauduin henkisesti siihen, että luurin toisessa päässä naurettaisi sille, että ollaan ylipäätänsä näin myöhään liikenteessä. Mutta mitä, tämä paikka oli vapaa juuri sinä päivänä, mitä olimme alunperin häillemme miettineet! Saimme vielä erittäin kohtullisen tarjouksen ko paikasta.

Avopuolisoni oli sitten vielä aamulla ehtinyt varata meille kirkon.. ja sen kirkon vielä, minkä halusin! Ihana mies :) Oon ihan yllättynty siitä, että tuolla on mielipiteita juhlaan, se haluaa osallistua ja on ollut erittäin aloitteellinen. Täytyy toivoa, että niitä mielipiteitä kuitenkaan ala tulla liikaa, muuten Bridezilla nostaa päätään.

RäyhRR!!!

Vieraslista alkaa olla laadittuna, päivämäärä on päätetty, kuhan vain saamme huomenna varmistuksen juhlapaikalle, niin se lyödään lukkoon, valokuvaaja on.. hmm.. pitopalvelu taitaa olla myös hoidossa. Avopuoliso sai idiksen myös isoa päivää varten, ihanaa että hän osallistuu näin hienosti.

Sanoin avopuolisolle, että jos alan intoilla liikaa, niin hänen tarvitsee vain ottaa käteni häneen käteensä, katsoa minua rauhallisena silmiin ja sanoa kulta :)

Pukua pitäisi miettiä, teemaa, koristelua, menu.. ah se ehkä isoin juttu.. BUDJETTI. Ah, ja kaaso/kaasot. Kenet mä viitsin valita kantamaan suurta kaason taakkaa ja vastuuta? Tuntuu julmalta laittaa joku kantamaan tuollainen määrä vastuuta :/

Löysin kyllä ihanan hääpuvun, nyt sitten pitää testata kuinka paljon avopuolisoni / perheeni minua rakastaa :P

Lisää edistystä

Pakko hehkuttaa, mutta.. viimeakoina kiipeilyssä on tullut edistyttyä hurjasti. 5b:n reitit on aikalailla pala kakkua... tai on .. ainakin menevät tuntuvasti sujuvammin kuin ikinä aikaisemmin.

Iso kiitos menee kyllä kanssakiipeilijälle. Oikeanlainen kannustus on auttanut pääsemään eteenpäin, ilman olisin varmasti jättänyt leikin kesken avopuolison vammauduttua.

Tänään pääsin viimekertaa pidemmälle 6a:n reitillä, kokeilin negatiivisella seinälle uutta 5b:n reittiä (voimat loppui kesken kymmenennen tippumiskerran jälkeen), koettelin voimia kisaseinälle, varmistin liidaamista sekä kiipesin leadireitin kakkosena ylös, napsuttelin köyden pois .. öh.. klipsuista. Termit on hallussa.

On NIIN mahtava fiilis, tekisi melkein samantien mennä uudestaan. Ensiviikolla tulee mentyä pitkästä aikaa boulderoimaan, hyvää vaihtelua ja tulee otettua CityDeal -lahjakortti vihdoin käyttöön :)

Muutenkin mieli on korkealla, torstain kosinta tietenkin pyörii jatkuvasti mielessä <3

21.07.2011

Nyt kun on perheille kerrottu

voi pikkuista

Taitaa tuo pikkuinen olla tosiaan valeraskaana. Tuo vinkuna ei vaan hellitä. Taisi se hirveä ääni toissayönä olla sit se "synnytys".

Käy sääliksi pientä :/

Ensimmäinen koira ja ensimmäine valeraskaus, tottakait olen kummassani.

Pitää yrittää keksiä pikkuiselle jotain tekemistä.. jos vietäis se vaikka uimaan, kuhan olen itse käynyt suihkussa.

Mahtipäivä kiipeilyn suhteen. Sormenpäät ovat hellinä, ihoa kiristää, niiltä osin kuin sitä tuntuisi olevan. Kävin kokeilemassa jo 5c:n ja 6a:n reittejä. Energiaa oli aivan eritavalla kuin aikaisemmin, jaksoin kaikki nousut, voiman kanssa ei ollut ongelmia. Oli varmasti fiksu moovi syödä päivällinen lounaan aikana, riisiä jne. Hiilarit auttaa :)

koiraongelma

Sitä on välillä niin huolesta sekaisin pikkuisen takia, vaikkei sillä mitään vikaa ole vielä ollut.



Koska Mimi on meidän molempien ensimmäinen koira, olemme me avopuolison kanssa välillä ihan ihmeissämme joidenkin koiraongelmien kanssa. Ei tiedetä mikä on normaalia ja mikä ei. Aluksi alkoi suurinpiirtein heti panikoida, jos koira käyttäytyi vähinkin kummallisesti.

Nykyään alkaa pärjätä jo, ei reagoi liikaa jokaiseen omituisuuteen mitä tulee vastaan.

Ostettiin kesän alussa pikkuiselle punkkipanta, kunnes huomasimme Mimin raapivan pannan kohdalta vimmatusti. Otimme pannan pois, ja pikkuhiljaa rapsuttaminen väheni.

Tavallisesti Mimi on jääräpää, se kyllä tottelee, mutta testaa ensiksi meitä, että vaadimmeko sitä tekemään asiat loppuun asti kun komennamme sitä. Viimeaikoina olemme taas ottaneet tiukemman otteen pikkuiseen, kävelylenkit tehdään jämptisti, nuuhkimaan mennään silloin kun me sen sallimme, ja pysähdytään nuuhkimaan sen mukaan mitä me päätämme, eikä koira ala sooloilla.

Tänään pikkuinen on vikissyt koko päivä omituisesti, ja on raahannut leluaan (joka ei ei tavallisesti ole se ykköslelu) mukanaan koko ajan. Pikkuinen kantelee lelua joka paikkaan ja VINKUU/itkee samalla. Haluaako se leikkiä vai mitä ihmettä? Kun sitten pikkuisen ottaa syliin (esim makaamaan mun vatsan päälle) ja silittelee, niin se ei vikise. Onko se vaan huomionkipeä? Ulkona Mimi tuntuu tottelevan nyt tavallista paremmin. Juoksut oli ja meni jo aikoja sitten, ettei pitäisi olla mistä valeraskaudestakaan kyse. Pikkuinen on kuitenkin reipas ja aktiivinen sitten. Mikää paikka ei tunnu kosketusaralta, vatsa ja kaikki tuntuu toimivan normaalisti. HUOH!

Pitää katsella rauhoittuuko Mimi, vai jatkuuko sama juttu huomenna. Toki tuo voi olla vain vaihe, mutta.. kyllä sitä tuli hetken hieman turhautunut olo, kun ei ymmärrä mikä toisella on vialla.

Mukava maanantai

Tänään tuli harrastettua varsin poikkeuksellista toimintaa mukavien ihmisten kanssa. Maanantai ja minigolffia, tosi kiva combo.



Rankkaa tämä vuorotyöläisen puolisona oleminen.. tai no .. tuskin se kivaa tuollekaan on. Taas on pari yötä erillään, sitä ennen illat töissä. Miltäköhän se tuntuisi, jos tuolla olisi normaali 8-16 -duuni?

Pelastus meille on, että pystyn itse vaikuttamaan työvuoroihini. Tuli tehtyä viikonloppuna töitä, jotta saan arkena pari vapaapäivää, sitten on taas ensi vkl töitä, mutta onneksi nyt sentään avopuolisolle osuu kolme aamuvuoroa, on edes vähän samaa rytmiä.

Yhteisille vapaapäiville arkena on sitten suunniteltu keilausta, leffassakäynti, Helsingin illasta nauttimiasta ja paljon halimista <3

160711

HOH! Tänään oli sellainen kolotus lihaksissa.. sekä voimattomuus, että ihan suosiolla pidän tänään vapaata urheilusta. Ollaan sit vaan vietetty laatuaikaa, haaveiltu mm tulevasta matkasta Hampuriin.

Tänään oli siis tarkoituksena mennä uimaan. Huono juttu sinänsä, että se minitriathlon lähestyy, enkä mä oon käynyt kertaakaan uimassa matkaa sen ilmottautuimisen jälkeen. Onneksi uinti on mulla vahva laji, joten ei silleen tartte miettiä asiaa.

Käytiin pyörähtämässä avopuolison kanssa kaupoilla..



paita - Race Marine .. tai joku sellaien
farkut - Crocker
kengät - Zara
laukku - Zara

Tää paita löytyy myös valkoisella pohjalla ja tummansinisilä raidoilla, en osannut Stadiumissa päättä kumman halusin, joten ostin sitten molemmat (parisen viikkoa sitten).

päivitystä

Kuten sanoin, ei ole muuta menetettävää kuin puolitoista tuntia mökötystä.

MAHTAVA FIILIS!

Kävin tosiaan salilla. Kädet aivat hapoilla, hyvä kun rattia pystyi kääntää.. kädet tuntuvat painuva tästä pöydästäkin läpi. MIELETÖNTÄ! Kunnon voimat pois treeni, ja tehokkaasti vielä. Ei tarvinnut kuin 45 minuuttia treeniä, josta 7 min oli alkulämmöt crosserilla :)

Kuhan taas kädet alkaa toimia voisin keittää itselleni kiuhkuran täysjyväpastaa broilerin ja kesäkurpitsapaistokset kaveriksi. En tiedä mitä ajattelin eilen, tarkoituksenani oli tehdä ihan GFG:n mukainen päivällinen, mutta saatuani ruoan valmiiksi huomasin unohtaneeni kokonaan riisin/pastan :P Ei se mitään, saanhan tuoretta pastaa sitten aina iltaisin ruokani kanssa, ja samaa sörsseliä voin sitten syödä lounaaksikin, kun vaan en keitä sitä riisiä/pastaa.

Urheilusta ja ravinnosta. Parilla kertaa olen ihmetellyt pistävää tunnetta vatsassa juoksulenkeillä, ystävä neuvoi tämän johtuvan alhaisista sokerivarastoista. Eilen sitten ennen lenkkiä nappasin 20g hiilareita (veteen sekoitettuna) eikä juoksun aikana ollut mitään tietoa mistään pistoksista.

Juoksu on alkanut sujua erinomaisesti, onnistuin tässä yksi päivä (viime sunnuntaina) juoksemaan henkilökohtaisen parhaankin :)



Nonni, kädet eivät toimi vieläkään.. kirjoittaminen vaatii keschkittymistä. Pitää silti yrittää saada vähän ruokaa kitusiin, pelkällä palkkarilla eläminen ei oo välttämättä suotavaa.

hitsiläinen

Kerran kuukaudessa on se päivä kun elämä vaikuttaa aika mälsältä. Työpäivä on tuntunut kaikkien aikojen pisimmältä, työ on ollut mälsää .. vaikkei oikeasti edes ole.

Tänään saa taistella itsensä kanssa jos jotain halajaa saada aikaiseksi.

Olen taistellut itseni kanssa puolisentoista tuntia lähteäkseni salille. Pitää yrittää tsempata. Loppujenlopuksi.. mitä mulla on menetettävää, paitsi puolitoista mököttämistä.

140711

Ehkä maailman selkein päivänasukuva :D



paita - Only (uusi)
rannekoru - H&M
jegginssit - H&M

Pöndeltä palattu. Oli kivaa :)

testissä Cutrin Colorism

Huomasin ensimmäistaä kertaa pestessäni hiuksiani blondauksen jälkeen hiusten käyttäyvän hieman erilailla. Hiukset kuivuessaankin käyttäytyivät hieman eriltavalla. Otin yhteyttä kampaajani, kerroin millä olen aikaisemmin pessyt hiukseni (Pantenella).

On normaalia, että vaalennettu hius tuntuu erilaiselta, eikä kampaaja suosittele Pantenen käyttämistä, koska se ei hoida hiusta vaan tekee hiuksen pintaan kalvon.

Koska mä olen aika friikki kun tulee mun hiuksiin (ne on jostain syystä kauhean tärkeät mulle), niin painelin samantien ostamaan uudet tuotteet hiuksille.



Hairstoressa myyjä kertoi, että Pantenen sijaan hän suosittelee ihan vain jotain kunnon shampoo-hoitoaine-hiusnaamio -comboa. Mukaan tarttui sitten yllä oleva Cutrin Colorism -setti.

Shampoo värikäsitellyille hiuksille. Cutrin ColorComplex yhdisteen sisältämä UV-suoja kesyttää auringon haitalliset säteet. Pohjoisen ruusunmarjan siemenöljyn sisältämät antioksidantit suojaavat ja ravitsevat hiusta sekä parantavat kiiltoa. Ei sisällä parabeeneja eikä väriaineita.

Jo ensimäisen kerran jälkeen hiukset tuntuivat tosi hyviltä, paremmin kammattavilta ja ennenkaikkea ei niin haurailta :) Ihanaa.

Millainen on hyvä ystävä

Sitä alkaa pikkuhiljaa olla jo varsin kovan ihon omaava, silti aina välillä onnistun ärsyyntymään siitä, kuinka kuitenkin saatan harmistua siitä, että itse pidän joitakin ystävyyssuhteita jotenkin erityisempinä, erityisempinä kuin mitä sitten se on toiselle.

Terapiassa edelleen usein vallitsevana teemana on mun oma kykenemättömyys luottaa ihmisten pysyvän mun elämässä, tai sen, että muihin voisi luottaa, sanaan tai siihen, että toinen olisi lojaali.

Mua ketuttaa se, että tietyt tyypit katoaa aina pariuduttuaan, ja sitten otetaan yhteyttä kun on suhde karilla .. ta loppunut. Sitten pitää olla kuuntelemassa, tukemassa ja ymmärtämässä toista.

Mä en usko kostoon, haluaisin kohdella toisia niin kuin toivoisin itseäni tulevan kohdeltavan, mutta missä menee raja? Kuinka monta kertaa pitää kerta toisensa jälkeen pitää antaa toiselle mahdollisuus? Milloin ei tarvitse enää olla se "bigger person"? Milloin sitä itse rupeaa tekemästä uhrauksia/joustoja omaan elämään.. omiin aikatauluihin, luopumaan mahdollisesti asioista, joista toinen ei ole valmis luopumaan.. vaan päästäkseni jonkun toisen aikataulun rakoihin?

Jotenkin vaan... mulla on mennyt hermot, se, että jos joku toinen ei ole valmis joustamaan omista aikatauluistaan, niin en sitten tee minäkään niin. NIH!

Tuli vaan viimeinen tippa, tää on nyt hautunut jonkin aikaa kun taas yksi moneen otteeseen kuopattu "ystävyyssuhde" kaivettiin auki.

Saman päätöksen mä olen tehnyt ihmisten suhteen, keihin olen yksipuoleisesti yrittänyt luoda jotain suhdetta esim sukulaisuuden nimissä, niin .. antaa olla. Jos useamman vuoden yrityksiä luoda jotain yhteyttä ei noteerata, niin antaa olla. Mä en koe menettäväni mitään, päin vastoin.. vältyn jatkuvan pettymyksen aiheuttamalta mielipahalta.

Ei oo helppoa kuitenkaan olla välinpitämätön tai kylmä. Mä kuitenkin pohjimmiltani olen erittäina avulias ja empaattinen, sekä lupaudun usein hoitamaan asioita, jotka voivat olla minulle hankalia tai epäsopivia, mutta teen niin, jos se auttaa läheisiäni. Usein mietin, että miten ihmeessä olen taas onnistunut haalimaan itselleni kaikkien muiden murheet ja työt.

JIPI!

Vaihtariäitini soitti juuri, meillä aikataulut menevät yksiin. Elokuussa Hampuriin!!

Päivä on muutenkin ollut mahtava, työt sujui hyvin, kävimme pikkuisen kanssa uimassa (tai no.. Mimi ui.. mä en), lööbattiin nurtsilla (Mimi veti koko ajan takaisin jorpakkoon, ja mä olin lukevinani) ja illalla tein supersafkaa ja kävin virkistäytymässä taloyhtiön uima-altaassa ja saunassa.



Jos mä nyt saisin vielä siivottua tuon vaatekaapin (vasta kolme viikkoa on pitänyt siivota se), niin tää päivä olisi vielä täydellisempi.

onnistumisen iloa

Eilen oli mahtipäivä seinillä.



Kuten kuvasta näkyy, onnistui kiipeillä niin paljon, että nahka alkoi lähteä sormista. Hyvä juttu !! Edellisillä kerroilla minulla oli ollut ongelmia jaksamisen kanssa. Eilen tankkasin puolilta päivin hyvän lounaan, kahdelta maitorahkavälipalan ja pian neljän jälkeen riisiä sisältävän lämpimän aterian. Eilen ei kertaakaan tullut sellaitao oloa, etteikö jaksaisi :)

Tein 12 nousua eikä kertaakaan tullut sellaista oloa, etteikö jaksaisi kiivetä. Mahtavaa. Sormista alkoi lähteä nahka enemmän kuin voimat olisi ollut loppu.

Kiitokset ystävättärelle, joka malttoi varmistaa ja opastaa minun kiivetessä. Pitää yrittää vain nyt muistaa noudattaa oppeja.

Innolla odotan seuraavaa kertaa :) Voisihan sitä joskus lähteä yksinkin kiipeilemään, itsevarmistavilla.

didi 0 - hyttyset 2

En vielä punninnut saalista, mutta säälittävä se oli. Syitä oli kaksi. 1) mulla ei ollut offia 2) oli kiire. Täytyy toivoa, että viikonloppuna ehtisi ajan kanssa marjaan. Sen verran myöhäiseen iltaan oli toi marjojen poiminen jo siirtynyt, ettei auringopaiste karkottanut hyttysiä pois parhailta marja-apajilta.

Sovin pyöräilytreffit ystävättären kanssa, joten ei ollut myöskään sen takia ollut aikaa jäädä metsän keskelle pyllistelemään.

Nyt proteiinihiilarit naamaan, kunnon ruokaa ei ehdi tehdä enää. Imuroinnin aloittaminen kotona, pyörän kuntoon laittaminen ja sitten pyörän selkään.

Ah, lähdin kampaajalta erittäin tyytyväisenä.



Ihanat superblondit latvat, oma "väri" tyvessä.. pituus ei kärsinyt, eikä mun otsista enää leikattu lyhyeksi. Sanoin kampaajaystävättärelle, ettei kannata mitenkään erityisesti laittaa, kuhan kuivaa. Illan urheilemattomuus vaihtuikin noin 30 km pyöräilyyn :D Nyt kämppä siistiksi supernopsaa.. ja vielä pitää laittaa pyörä kuntoon :)

Hairspiration

Tässä olis jotain sellaista mitä haluaisin hiuksille tehtävän..



..katsellaan uskallanko antaa kampaajan tehdä mun revohkalle mitään. Päätyykö kampaaja repimään vain omia hiuksiaa mun lähdettyä :P

didi 0 - hyttyset 1

Kuvittelin olevani nokkela ja kerääväni välipalamustikat työmatkalla...

Saalis oli surkea, 72 g mustikoita ja 13 isoa kutisevaa hyttysenpuremaa



Illalla uusiksi, offia vaatteilla ja poimuri mukaan. Mä tulen voittamaan sen erän.

halki metsän tiemme vie

Tassuteltiin pikkuisen kanssa tänään töihin.



Mimi nauttiin silminnähden metsäpoluilla kävelemisestä, siellä se meni kuono maassa. Moni muukin lenkittää koiriaan tuolla reitillä, joten tuoksut olivat varmasti hyvät. Tuntuu hyvältä, kun pystyy sallia koiran tehdä jotain sellaista mistä se nauttii. Toinen suosikki on uiminen, pikkuinen ui sunnuntaina puolisen tuntia. Kyltymätön pikkuinen.



Näytti olevan mustikoita tulossa. Bongasin myös paljon vadelmien raakileita. Täytyy toivoa, että tänä vuonna marjoja piisaa, kun olisin innostunut keräämään marjoja pakkaseen.

yhteistä aikaa

Alkaa nämä yhteiset juoksulenkit muuttua sujuvimmiksi



Kyllä tästä hyvä tulee, en tule saamaan avopuolisosta juoksuseuraa puolimaratonille, mutta kivaa että meillä on nyt uusi yhteinen harrastus, kun kiipeilyä ei tällä hetkellä luonnistu.

Sain juuri muistutuksen siitä, miksi olen niin onnekas ollessani avopuolisoni kanssa <3 En toki mikään päivä sitä ole unohtanut.. nyt vaan tuli taas sellainen alleviivaus siitä, miten hyvin asiat nykyään ovat :)

Huih, tuli ikävä avokkia.. onneksi kohta pääsen kotiin

guuma

Perjantaina siis ..




Tänään ja eilen olen pitänyt lepopäiviä urheilusta, eilinen tarkoituksella.. tänään vähän vahingossa :P Mut houkuteltiin pahoille teille... ei sentään. Meillä oli vaan avopuolison kanssa hempeilypäivä <3

Kierreltiin kaupoilla ja kävimme ulkona syömässä... matkaan tarttui vähän kaikkea kivaa :)

o ou

Tällä viikolla on tullut juostua kolmeen otteeseen, alkaa pikkuhiljaa tuntua pohkeissa. Olen yrittänyt tsempata venyttelyssä ja säärien hieronnassa, mutta en ehkä kuitenkaan niin hyvin kuin olisi ollut suotavaa. Ei onneksi tunnu siltä, että vielä olisi mitään kauhea damagea tullut.

Olen kauhean kiitollinen siitä, että olen tutustunut uuteen urheilulliseen naiseen, kenen kanssa on ollut hurjan kiva olla urheilemassa. Se, että välillä koen olevani vähän huonokuntoisempi tms, auttaa minua kovasti yrittämään enemmän.

Avopuolison satutettua itsensä innostukseni kiipeilyyn oli lopahtaa, mutta nyt into tuntuu löytyneen uudelleen. Hävetti aiva hurjasti eilen kiipeillessä, kädet eivät jaksaneet lainkaan samalla tavalla kuin jossain vaiheessa. Tauko treenistä näkyi, aikaisemmin sain kiivettyä erään 5a:n reitin (17m) ylös asti, eilen tipuin köyteen muutamaan otteeseen, ja lopulta minun oli tunnustettava olevani väsynyt.

Enää ei voi syyttää liian vähiä hiilihydraatteja, niitä pitäisi olla riittävästi ruokavaliossa. Pitää vain tahkota helppoja reittejä ja kasvattaa omaa kuntoa. Kuntosalitreenistäkin on ollut huomattavan pitkä tauko, on tullut keskityttyä vain paljon kaikkeen muuhun. On se harmi, kun mm työnteko häiritsee urheilua :P

On sellainen olo, että pitää takoa kun rauta on kuumaa, eli urheilla kun se tuntuu näin sairaan hyvältä. Huomenna salille, yritän mahduttaa ensiviikosta lähtien 2-4 krt viikossa salitreenin. Työmatkat voisin yrittää hoitaa niin, että matka töihin tapahtuisi niin, että siinä saisi sitä aerobista kuntoa. Matkat töihin voisi yrittää hoitaa niin, että menomatka kierrän pidemmän kautta (tätähän on tullut nyt tehtyä) ja kotimatkat sitten suoraa tietä kotiin. Jaksaa sitten iltaisin mahdollisesti vielä lähteä salillekin. Ehtisiköhän sitä sitten vielä kerran viikossa uida .. ja kerran viikossa kiipeillä? Olenko nyt haalimassa itselleni liikaa? Jää nähtäväksi.

Herkuton heinäkuuhan on jo alkanut, maanantainahan se otti varaslähdön. Ensiviikosta taidan myös palautella mieleen GFG:n ruokavaliot (ihan kuin ne voisi unohtaa :P ) ja sillä mennään sitten seuraavaan lomaan asti. Kuulostaa mun mielestä tosi hyvältä. Olis sitten kovassa kunnossa MINItriathlonin koittaessa.

tilannekatsaus

Alkaahan tämä tukka kasvaa :)



Upeasti kasvanut juurikasvu näkyy. Hermostuin eilen hiuksiini.. aikani hiuksiani saksittuani onneksi tajusin olevan fiksumpaa varata ajan luottokampaajaltani, kuin itse tuhota latvat :D ... ja koko tukan.

Pitää miettiä mitä haluan viikon päästä hiuksilleni tehtävän. Mä olen jokaisen kampaajan kauhu, pitäisi saada jotain muutosta hiuksiin, mutta pituutta ei saisi lähteä .. eikä kyllä hirveästi saisi värjätäkään :P Vaaleita raitoja .. ehkä .. liukuvärjäten?