i am a monkey, i can go anywhere

Aivan mieletöntä! Oltiin ystävättären kanssa tänään kiipeämässä, teemana oli 5c:t ja 6a/6a+:t yläköydellä.

Kiipeily alkoi itsevarmistavilla lämmittelyllä, ystävättären tultua paikalla tutustuttiin self standing -seinien vielä greidaamattomiin reitteihin, molemmat meni puhtaasti ylös, joutui hieman dynottamaan sekä hookkaamalla. Oli fantsua.

Seuraavaksi kampesin yhden 5c:n ylös muotoseinällä. Se oli jostain syystä aluksi kauhean pelottava, en ole päässyt vielä sinuiksi kalliojäljitelmien kanssa.

Tuli myös kiivettyä ylös kaksi 6a+:saa. Molemmissa tulin kerran köyteen, ensimmäisessä vaan jalka liuskahti.. toisella reitillä oli hieman samaa vikaa.  Kisaseinällä tuli kokeiltua nuorten sm-kisareittiä, jossa tipuin useaan kertaan köyteen pääsemättä ylös asti. Sen tulen kyllä kiipeämään ylösasti.. aivan varmasti!

Rocktopia seinällä saavutin jotain sellaista mitä en olisi voinut kuvitella tekeväni. Kiipesin yläköydessä puhtaasti 6a:n reitin. Nousu tapahtui yllättävän hyvin, liikkeet olivat rauhallisia, yllätyin kenkien ja seinän pidosta, löysin yllättävän paljon auttavia muotoja seinästä .. kaikki meni jotenkin tyyneesti, vaikka alunperin tänään olin ollut kauhusta jäykkänä helpommalla reitillä samanlaisella kuvioseinällä.

Tuli ehkä sisäistettyä, ettei tuossa yläköydessä ollessa ole mitään pelättävää kun on hyvä varmistaja. Tapanilareissu jotenkin antoi sitten myös boostia tuohon seiniinluottamiseen. En tiedä ihan tarkalleen mitä on tapahtunut, mutta tänään kiipeily tuntui entistä paremmalta, vaikka en voinut kuvitella sen olevan mahdollista.

Viimeaikoina on tullut yritettyä paljon reittejä, jotka ovat vaativuudelta osaamiseni ulkopuolella, olen yrittänyt 7a:n ja 6b/6c:n reittejä paljon. Teki hyvää tänään nähdä yläköydessä sen millä tasolla tuo oma osaaminen on, usein noilla kakkostelureiteillä tulee sellainen olo, etten osaa arvostaa nousujani, vaikka ne superkivoja ovatkin. Oli myös kiva, ettei tarvinnut keskittyä friikkaamaan liidausta .. vaan sai vain keskittyä viemään liikkeet kunnolla läpi. Teki myös gutaa itsetunnolla päästä noita reittejä ihan ylös asti tulematta välillä köyteen.

En tiedä onko se jotenkin ristiriitaista, vaikka gredit ovat tärkeitä niin ne eivät ole kuitenkaan se pääasia. Onhan se tottakait mahtavaa päästä vaikeampia ylös.. mutta myöskin se miten pääsee reitit ylös, uusien liikkeiden ja kikkojen oppiminen on koukuttavaa. Ihan itsevarmistavalla 4:n reitin nouseminen hillitysti ja hallitusti tuottaa suuresti mielihyvää.