Ihgudaa

Olen rättipoikkiväsy, dietti + 2,5h kiipeilyä ei oo välttämättä se fiksuin combo. Olo on kuin jyrän alle jääneellä. Olo on ansaittu, kiipeily-ystävättären kanssa vedettiin kovin tehokas kiipeilysessio, ihan yllätyin. Yritin aivopestä ystävää jammailuun, katsotaan tuliko puhdasta :P

Tänään on kaikenkaikkiaan kiva olo. Terapiassa ja ennenkin terapiaa tein varsinaisia läpimurtoja oman ruokailun suhteen, mietittiin että nyt on kovin terveellistä minun syödä tarkkaan laaditun ohjeen (se onko ohje nyt toi GFG:n niukkakalorinen jäi vielä vähän mietintään) mukaan ja merkitä .. ja suunnitella ruokailu. Osaan onneksi nykyään jo suhteellisen hyvissä ajoin havaita jos alan ajautua vanhoihin pahoihin tapoihin. Siinä vaiheessa kun lusikoi "salaa" maapähkinävoita lusikalla purkkia tyhjäksi, voi alkaa miettiä että mihin sitä ollaan taas menossa.

Ehkä tuota ongelmallista suhtautumista voisi demonstroida tupakanpolton kautta. Kun on lopettanut, ajattelee handlaavansa bilepolttamisen. Bileitä seuraavana päivänä on puolikas aski jäljellä, se kummittelee. Saattaa ajatelle, että no poltetaan toi nyt loppuun.. sen tekee salaa. Eihän sitä oikeasti polta. Bileaski on poltettu,yksi kävelyllä .. toinen aamulla. Kohta huomaa olevansa ostamassa toista askia, "en mä nyt oikeasti polta". Kohta on mennyt jo muutama viikko "ettei oikeasti polta". Joillakin on tahdovoima jättää aski pöydälle odottamaan seuraavaa bilekertaa tai jopa heittää askin pois... toisilla ei, mä kuulun siihen jälkimmäiseen. Sitä on oltava ilman sitä röökiä kokonaan.

Hyvä fiilis oivalluksista tänään.

Aamulla koin häihin liittyvän ahaa-elämyksen. Sain vihdoinkin erittäin vahvan vision kutsuista. Kutsut ovat vaivanneet mieltäni. Paikkakortit ja hääkarkkirasiat ovat mietittyin, mutta kutsut ovat jotenkin olleet se mihin kaikki jumitti.

Hyvä päivä kaikenkaikkiaan.. halinappaus iiiih!