Päivällinen kolmelle

Poikkeuksellinen sunnuntai, meillä kävi vieras, kummisetäni tuli käymään meillä ensimmäistä kertaa. Eipä ole toviin tullut kokkailtua vieraille, tuli testattua uusia reseptejäkin.

Lihapullat pippurikastikkeella, 4:lle

400g paistijauhelihaaa
1 ps ranskalaista sipulikeittoa
0,5 dl korppujauhoja
1 kananmuna
2 dl ranskankermaa

Sekoita kaikki keskenään, pyörittele pulliksi ja paista 200 asteessa 20 min.

2 dl vettä
1 purkki pippurista ruokakermaa, käytin Valion kipparia
1 rkl tomattipyrettä/-sosetta
0,5 kuutio lihaliemikuutiota
1,5 rkl vehnäjauhoja suurustamiseen

Kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehahtaa, kannattaa vispilällä muistaa sekoitella alkuusan aktiivisesti, jottei jauhosta tule paakkuja kastikkeeseen

Lihapullat tarjoiltiin pennen ja vihersalaatin kera.

Jälkiruokana oli

Suklaamousse

200g tummaa suklaata
1 rkl voita
2 keltuaista
2 valkuaista
2 dl vispikermaa
150 g mariannerakeita
(sokeria, jos tuntuu, että kaipaa lisää makeutta.. itse laitoin ehkä ruokalusikallisen)

1. sulata paloiteltu suklaa sekä voi vesihauteessa
2. ota sula suklaa vesihauteen päältä, ja sekoita hyvin keltuaiset sekaan (tässä vaiheessa seos näytti epäilyttävästi jämähtäneelta ja ihan pilallemenneeltä, mutta ei saa hermostua)
3. vaahtodota erikseen valkuainen ja vispikerma
4. kääntele sekä valkuaisvahto että kermavaahto suklaaseokseen (tässä vaiheessa huomaa, ettei tarvinnut hätäillä suklaan pilallemenosta)
5. lisää marianne crush (sekä sokeri, jos se tuntuu tarpeelliselta)
6. annostele jälkiruokakippoihin ja laita jääkaappiin jähmettymään (itse pidin muutaman tunnin ennen tarjoilua)
7. koristele esimeriksi pienellä hyppisellä marianne crushia tai suklaarouheella

Ruoka sain erinomaisen vastaanoton. Ihan sattumalta olin tehnyt jälkiruoaksi kummisetäni ultimate lemppari jälkiruokaa, hyvä minä :) Tiesin hänen olevan perso suklaalle, mutta että vielä erityisesti mousselle.

liekeissä

Jos kuvittelisin eilisten kiikkujen olleen mahtavat, niin .. ne kalpeni tämän päivän nousuille. Yllättävän vaivattomasti tänään nousi liidaten 6b+ .. parissa kohdassa jännätti, mutta en jäätynyt (toisella 6b+:lla melkein väänsin itkua, kun pelotti niin paljon välillä. kisaseinä, vasen.. )

Yritin liidata 3D seinän valkoista 6c:tä, pääsin pidemmälle kuin edellisellä kerralla, mutta parien megapannujen (kiipesin jo yhden jatkon yli.. ja olin menossa seuraavan kohdalla.. mutten vain pystynyt klipata) jälkeen päätin jättää reitin rauhaan.  3D-seinällä oli toinenkin (vihreä) 6c/+, joka tuli vedettyä kakkosena ylös. Joko greidin oli hieman alakanttiin, tai sitten tuolla reitillä oli kaikki minun vahvuuteni. Reitti nousi melkein jopa kevyemmäntuntuisesti kuin eilen 5c rocktopialla.

Huomaa, että on viimeaikoina tullut vietettyä aikaa enemmän sisäseinillä, kehitys on valtavaa.

Mutta päivän saldo, rocktopia 5a, kisaseinän v.sininen 6b+, 3Dseinä valkoisen 6c:n projektointi, 6b+ projektoiden ylös ja 6c/+ kakkostellen ylös (muutamalla levolla... olin jo aivan poikki valkoisen 6c:n jäljiltä).

Nyt siskon perhettä ja omaa moikkaamaa ja nauttimaan äidin kokkauksista.

Uusi pb

Tämä päivän kiikut olivat kerrassaan mahtavat. Selkä oli kunnossa, ei särkenyt minnekään.. vatsa oli ok (vähän oli vielä hapokas olo), eilinen lepo oli tehnyt tehtävänsä.

Ensimmäinen nousu oli 5c kisaseinällä, jo kolmannella jatkolla oli rytmi ihan kadonnut, ihan kuin en olisi ikinä aikaisemmin kiivennyt, koko ajan oli jalat ja kädet väärillä otteilla ja puristin otteita kuin viimeistä päivää. Tosiaan kolmannen jatkon kohdalla oli jo aivan varma, että luovutan ja tulen köyteen. Jostain sitten löytyi taitelutahtoa, ja kakkostelin reitin ylös asti.

Toisena oli minimaalisia otteita sisältä 6b. Kädet oli hyvin hapoilla jo 5c:n puristelusta.. joten köyteen joutui tulla useampaan otteeseen. Itse liikkeet eivät tuntunteet vaikeilta, ei joutunut huijata, mutta käsiä oli vaan lepuutettava välillä hieman turhankin tiuhaan tahtiin. 

Kolmantena oli aikamoinen yllätys itselle. Ystävä projektoi hienosti 7b+:n kisaseinällä, ja extempore lähdin kokeilemaan nousua. En ollut kuvitellut pääseväni edes ensimmäiselle jatkolle, sillä reittin oli varsin pitkän miehen tekemä JA se oli 7b+!! Jotenkin sain sitten taisteltua itseni reitillä reippaasti yli puolen välin(tullen useastikin köyteen). Jäin aika lahjakkaasti jumiin ensimmäisellä katto-osuudella, tuli turhan pitkälle alas, eikä sen jälkeen vaan enää jaksanut/viitsinyt alkaa punnertaa itseään takaisin. Jäi hurjan hyvä pössis ja olen takuuvarma, että katto-osuus olisi jo nyt työstettävissä minulta.

Kaikista isoin ylätys itselle ola 7a:n projektointi kakkostellen ylös asti. 

Viimeisenä nousuna oli rocktopialla oranssi 5c. Yleensä oranssit reitit ovat olleet mieluisia ,mutta nyt tässä oli pääasiallisesti kaikkia muita kuin minun lempiotteitani. Hyvä, etten lähtenyt liidaamaan, olisin varmasti jäänyt itkemään köyteen. Reitillä oli paljon pelottavan tuntuisia segvenssejä, piti paljon vain luottaa otteisiin, jotka ovat oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Olin kuitenkin tyytyväinen puhtaaseen nousuu yläköydessä.

Olen aika yllättynyt tästä "kehityksestä", "kehitys" sen takia, että eihän noi ole puhtaita nousuja.. eikä edes liidiä. Huomenna voisi olla vuoro työstää erästä valkoista 6c:tä 3D-seinällä.

pipinä

Tunnollinen urheilija sairastaa lepopäivänä. Typerää! Kohta viisi tuntia aivan kauheaa särkyä ja poltetta, vain sikiöasennossa pystyy olla ilman hirveitä kipuja. Sen verran liikuin, että sain keittiötä siivottua, mutta sitten taas kohtaus paheni. Tänään refluksiin ei tunnu auttavan edes lääkeet, tiedä sitten otinko nuo liian myöhään, kun sain ne otettu turhan myöhään.

Supermälsää, olin suunnitellut tälle päivälle mm lattioiden luuttuamisen.

Aamulla tuli käytyä osteopaatilla. Oli jännää kuinka lääkärisetä samantien tunnisti ongelmakohdat, ja kertoi miten niitä aletaan hoitaa. Lääkärit ovat aina vain sanoneet, että mun ongelmat johtuu siitä, että olen niin yliliikkuja ja annettu pillereitä käteen. Osteopaatti sanoi, etten ole yliliikkuva, vaan jämäkkä :D Taisi viitata lihaksistoon. Innolla odotan hoidon tuomia tuntemuksia, ehkä huomenna tuntee jo, jos on jotain muutosta tapahtut. Polveakin hoidettiin tänään, kiva niin.

välillä onnistumistakin seinällä

Joo.. mun projektille ei kuulu mitään uutta, paitsi että nykyään on sellainen mentaaliblokki reitissä, että kohta en suostu edes yrittää. Yksi kiipeiliguru kehotti pitämään taukoa ko reitistä.. kiipeämään jotain ihan muuta tovin. Varmaan ihan hyvä. Ei myöskään mitenkään auttanut, että aamusta asti mietin vain projektireittiäni, ja Areenalla saapuessani olin jo ihan hermostunut ja vatsa oli kääntyä jännityksestä.

Mutta kivaa oli, että sain kakkosteprojektoitua ensimmäisen 6c+:n tänään :) Minirocktopian vieressä on muotoseinää (kassan vieressä), ja siinä vedin valkoisen reitin ylös tänään. Olin aivan häkeltynty, taisi olla just "mun" otteita koko reitti, jostain syystä mä pysyn grimpeissä ihan älyttömän hyvin, ironista silleen, että jos ulkomuotoa katselee, niin voisi kuvitella puhtaiden kahvavoimailujen olla enemmän se mun juttu. Tuo piristi hurjasti, enkä jäänyt edes voivottelemaan epäonnistunutta yrkkääni.

Mun nemesis ei ole vissiin vielä ihan lähiaikoina lähdössä edes seinältä, joten ehkä mä voin yrittää omaksua rennomman suhtautumisen ko reittiin ja jossain vaiheessa yrittää sitä sitten.

viikko 38

Tällä viikolla on tullut näemmä vain kiivettyä ja käytyä salilla.

Urheiluista, ei mitään mullistavaa, kiipeilyssa samaa junnausta, boulderissa ei ole noussut uusia .. ja iho oli niin kovilla eilen, että se oli kuin tulessa viimeisissä otteissa. Tänään tuli sitten otettua rauhallisesti, ja katsotaan nousisiko huomenna paremmin.

Perjantain kiikuista sen verran, että 6b projektini ajoi minut hulluudenpartaalle. Parit yrkät, en lähtenyt edes yrittämään tippumisen jälkeen matkan jatkamista, nyt alan olla pisteessä, että jos tullaa köyteen, niin sitten homma alkaa alusta. Kolmannella kerralla oli jo sen verran turhautunut, että tullessani (ennäspitkä yhtämittainen eteneminen) köyteen, en huutanut pelästymisestä vaan siitä harmituksesta, kun omat taidot ja voimat eivät vain riitä. Kaikki areenalla kuuli turhautuneisuuteni. Yksi kanssakiipeilijä tuli naureskellen kehumaan "hyvin huudettu" .. jooo -o :D

Lauantaina taasen voitin omaa päätäni, ja liidasin epämielyttävän näköistä reittiä, 5b vain, alunperin oli tarkoitus säästellä itseäni kiivetäkseni projektia, mutta matkalla parveekkelta boulderhallin kautta päähalliin, boulderoin ihon kosketusherkäksi.

Muutenkin olin vielä eilen turhautuntu koko viikon ajan, parisuhdehienonsäädön lisäksi mieltäni vaivasin kovasti oman kropan raihnaisuus. Hampurin reissun jälkeen alaselkä ei ole ollut kunnossa, liikkeelle lähteminen on kivuliasta ja hidasta, ei pysty kumarrella jne jne.. sekä nyt hienona lisänä tuntuu kuin hartioissa olisi aikapommi, odotan vain koska niskaseutu pamahtaa kunnolla jumiin. Toivon kestäväni torstaille, silloin pääsen osteopaatille.

Positiivista on kuitenkin se, että mies onnistui tänään ihan vain painamalla kämmenillään alaselässärangan molemmilta puolin avaamaan jonkin solmun mikä tuolla on. Mieletön keveys valtasi alaraajat, tänään crossaaminen tuntui kevyemmältä kuin viikkoihin ja liikkuminen ja liikkumaan lähteminen on tuntunut huomattavasti helpommalta. Tämän seurauksena sain salillakin loppuvenyttelyn aikana venyteltyä selkää paremmin asennossa, joka tavallisesti salpaa hengityksen kipujen takia.

Toivottavasti ensiviikko on kiipeilyn ja terveyden kannalta parempi viikko. Mies palaa ainakin vihdoikin seinille, jipi!

Villipuutarha

Tänään söimme ystävän kanssa aamiaista varsin ihanassa paikassa, Villipuuutarhassa

 

Paikka oli varsin erikoinen sisustuksensa puolesta..

Spookyjakin yksityiskohtia löytyi, oli tunnelma kuin olisi kadonnut jonnekin .. vähän sellainen Liisa Ihmemaassa -olo.

 

Tervetuliaisdrinkki (luomuomenamehua ja alkoholinta kuohuviiniä)

Smoothie

Ottolina-kahvia

 

Herkkulautanen: hunajamelonia, appelsiineja, taatelaita, viinirypleitä, kinkkua, kahta erilaista juustoa, kahta erilaista hilltoa, kahta erilaista salaattia, pähkinöitä, pikkukurkkuja, kirsikkatomaatteja, oliiveita ja aurinkokuivattua tomaattia 

SEKÄ leipää ja croissantteja

Tiramisujuustokakku ja lisää kahvia.

Taivaallista, ihana paikka, aivan mahtava palvelu. Kerrasaan ihana löyty tuo paikka. Facebookin sivuilta löytyy lisää kuvia.

kiipeilyvideoita 17.9.2012

Ystävä oli eilen kauhean ihana ja tallensi parit minun kiikut, aloitetaan ensimmäiseksi ei niin menestyksekkäällä yrkällä kisaseinällä. Kaksi kertaa yrkkäsin, ekalla kerralla kahdesti köydessä, toisella kerralla kerran köydessä, molemmilla kerroilla ihme spennausta "sydämen" kohdalla klipatessa ja jalat ihan hukassa. Toisella kerralla jäin roikkumaan vielä käsien varaan, turhaa energian JA ihon hukkausta. Mutta tuossa kuitenkin nyt vähän alkua mun projektista.

Joo, tarkoituksena oli kiivetä tuo vielä kolmannenkin kerran, mutta sitten joku hyväkäs halusi myös päästä samalla reitille. Sen sijaan liidasin sitten 3D-seinällä 5c:n.

Paremmin, olihan se greidikin huomattavasti alempi. Mulla alkaa olla päästä kiinni se, etten pääsen tuota 6b:tä .. tai sitten se on vaan ollut vähän kökköä tuuria. 5c:n olen kiivennyt muutaman kerran, ja kahdella kolmesta olen pannuttanut juuri ennen toppausta, eilenkin oli aika lähellä, mutta sitten sain kuin sainkin pidettyä tuolla kiinni. Puhaltelin kuin synnytysvalmennuksessa oleva, kun klippailin köyden ankkuuriin, käsi meinas lipsua, onneksi pysyi.

Eilen tuli ensimmäisenä nousuna liidattua rocktopialla reitti, joka pelottaa minua paljon kakkostellenkin. Ei antanut luonne periksi olla ainoa kolmesta, joka ei olisi ko reittiä liidannut. Menin jännittämisesta ihan hiljaiseksi ja naama vakavana nousin reitin. Ei se sitten ollutkaan niin paha, jotenkin nyt kun liidasin menivät liikkeet paljon paremmin ja rauhallisemmin, hosumiseen ei ollut varaa. Vihreässä 5b ( ? ):ssä on se pelottava seikka, että siinä mennään nurkan taakse, ja joka kerta aikaisemmin olen unohtanut sen jotenkin, ja hädissäni luullut olevani jumissa reitillä, kunnes olen tajunnut katsoa nurkan taaksen.

Tänään kävimme boulderoimasssa, ei mennyt mitään uusia, pinkkiä ähelsin, ja lähdin yrkkäämään uutta 6a:ta. Ei mitään mullistavaa, enemmän alkaa vain ihoaan sattua kuin alkaa lihaksissa tuntua. Pari päivää jotain muuta urheilua, ehtii iho palautua :)

Ultimate fighting with a rock

Suloista, suloista kiipeilyä.. ehtisipä vielä tänä syksynä muutamaan otteeseen kallioille *sydän* Kädet hikoaa jo katsellessa tuota videota :D

viikko 37

Taas yksi mukavan liikunnallinen viikko takana, pitäisi ehkä jossain välissä jotain lepoa mietiä. Kivaa, semi monipuolista (ei pelkää köysittelyä) ja hauskaa. 

Viikonloppuna ehti kivasti tehdä muutakin kuin kiipeillä, tuli siivottua kotona vaatekaappeja, lehtiarkistoja, pestyä pyykkikoria tyhjemmäksi ja kävimme ystävättären kanssa Habitare-messuilla.

Hauskaa, kuinka nyt tänä vuonna on tullut muotiin erilaisista lavoista (Finlava, Eurolava) tehdyt huonekalut. Olin tekemässsä meille olohuoneeseen sellaisesta olohuoneenpöytää, kunnes mies silloin ilmoitti, ettei meille tule olohuoneen pöytää. Suunnitelmana oli laittaa valkoiseksi maalattua lavaa päällekkäin, laittaa pöydän alle renkaat ja laittaa lasi pöytäpinnaksi. Voisi miettiä jos niistä toteuttaisi jonkin kukka pöydän tms työhuoneeseen.

kivasti toteutetty ruokapöytä

Yhdelläkin ständillä oli rakennettu pöytä laittamalla muutama lava päällekäin, ja maalaamalla se mustalla liitutaulumaalilla. Kiva idea esim lasten leikkihuoneeseen.

Messuilla oli muutenkin ihania DIY-ideoita, jos vaan jossain vaiheessa ehtisi/malttaisi pysyä kotona niin kauan, että saisi jotain tehtyä, eikä aina olisi menossa kallioilla, boulderseinillä, punttiksella tai kallioilla. Mitenköhän sitä koskaan ehtii edes tulla raskaaks? Ystävältä jouluna lahjaksi saatu Martha Stewart -kirjakin odottaa askartelmista.

Se mitä messuilta irtosi, oli kuppi jossa voi mikrottaa kananmunia. Aika tylsä hankinta sinänsä, mutta eipä tarvitse töissä keittää TAI paistaa mun valkuaisia, kun voi heittää ne tuossa astiassa minuutiksi mikroon. 

Mies tuli tänään vihdoikin kotiin. Olihan sitä jo vähän ikäväkin tullut, vaikka kivaa oli. Olin luvannut miehelle, että ruoka odottaa valmiina pöydässä hänen kotiutuessa. En ihan ehtinyt saada ruokaa valmiiksi (hyvä kun ehdin aloittaa kotiutuessani vähän suunniteltua myöhempään kallioilta), joten päätin sitten panostaa siihen, millaisessa asussa kokkaan kun mies tuli kotiin.

Korkkarit, naama kuntoon, helmet yms hepenet päälle ja miehelle lasi shampanjaa käteen. Mies jäi miettimään toviksi josko pitäisi useammin lähteä viikonlopuksi matkaan, eikä tuollaisen vastaanoton jälkeen olisi edes huomannut, vaikkei ruokaa edes olisi ollut.

1 kk:n saldo

Aamupunnitus ilahdutti, lähtöpainosta n.72kg:sta on lähtenyt jo reilut 3 kg , aamupaino tänään oli 68,6kg. Tietenkin alkuunsa paino tippuu nopeasti, kun nesteet lähtee kropasta. Viikon verran ihmettelin, kun paino ei lähtenyt alaspäin, kunnes joku minua viisaampi osasi sanoa, että särkylääkkeet ja minulle määrätty relaksantti turvottaa merkittävästi. Tuo oli myös havaittavissa, kaksi päivää ilman särkylääkkeitä ja paino tuli ryminällä alas.

Seuraavan kk:n tavoite olkoon 2kg, ts 500g viikossa, eli 500 kcal vajetta päivässä. Ei pitäisi olla vaikeaa. Päätin etten lähde kauhealla kiireellä tiputtamaan kiloja, ihan vain, koska ei ole tarvetta eikä liian isot vajeet ole nyt tarpeen. (toisaalta n 680kcal vrk vajeella saisi 3 kg kuukaudessa.. mutta... katsellaan).

Kuhan pääsen 65/66kiloon olisi tarkoitus taas käydä kehonkoostumusmittauksessa. Kuten varmasti moni tietää, ettei BMI ole se viimeinen totuus. Edellisellä  kerrallahan paino oli noussut, mutta rasva% laskenut ja keskikroppaan oli tullut pari kiloa lisää lihasta, matikkaan mistä mä pidän. Olisi vähän sellainen kutina, että kehitystä lihasten suhteen olisi tapahtunut edelleen.

M is for Magic

Tänään suuntasimme ystävättären kanssa elokuviin. Asu oli vähän omituinen, takkikatastrofi iski lähtiessä.. ekaksi a) musta nahkatakkini unohtui töihin b) vaikka se olisi ollutkin mukana.. niin .. takki alkaa olla turhan pieni. 

Kävin kaikki takkini näpi, mutta mitkään eivät tuntuneet näyttävän fiksuilta punaisten farkkujeni kanssa.. Päädyin sitten lopulta miehelleni liian pieneksi jääneeseen syystakkiin. Muutenkin alkaa olla ongelmia takkien kanssa, kaikki alkavat käydä pieneksi, 36 on ok alaosista, isommat takit taas alkavat lepattaa vyötäröltä, mutta sitten taas mahtuisivat yläselästä. Tuon asun kanssa vielä oli kuvan ruskea nahkalaukku.. ja siniset Conversen loaferit, voi miettiä että mitä oli ne vaatteet mitä EN laittanut päälleni :D

Mikä olisikaan ollut sopivampi elokuva tyttökaverin kanssa katsottavaksi kuin Magic Mike.

*köh* Mies osaa liikkua.. mielikuvat taisi syöpyä verkkokalvoilleni.. ei että haittaisi :P

Päivän boulderista, meno oli vähän laiskaa, eiliset crossaukset tuntui käsissä ja jaloissa, keskivartalo oli hellänä sekä eilisestä salitreenistä että tiistain bouldereista. Oli kivaa, mutta ei tullut kiivettyä yhtään uutta reittiä. Yrkkäsin tehokkaasti yhtä 7a:ta...  alku oli kivat, enää ei tippuminen pelota niin paljoa, uskallan yrittää reippaammin erilaisia reittejä.

hikihän siinä tuli

Eilen oli taasen siivouspäivä, se on meillä itseasiassa sovittuna. Olen jokaiselle torstaille merkinnyt erikseen klo 16-19 siivousta. Minulla on tosiaan ollut hieman vaikeuksia sopeutua siihen, että miehen työvuorojen muututtua säännölliseksi 8-16 -työksi, en voikaan mennä lähes miten haluan (tai tottakait VOISIN, mutta parisuhteen kannalta on fiksumpaa yrittää löytää kompromisseja).

Onhan se kiva, että olemme molemmat pyhittäneet torstait siivoukselle.. sitten JOS aikaa jää, niin tuon jälkeen ehtii suhasta salille, kuten eilen teinkin. Tarkoituksena oli testata hieman salilla myytävää rasvapolttojuoma+crosseri-comboa, 20 min muuttui 25.. siitä 30 min .. sitten ajattelin, että mennään nyt 40.. sit 45 .. ja 50 min jälkeen päätin, että crossataan nyt sit koko tunti.

Hyvä kalorikulutus ja hyvä hiki. Eilen oli tarkoitus alunperin tehdä ihan kunnon normaali salitreeni, mutta tiistain ja keskiviikon kiikut tuntui niin kovasti kropassa, että päätin hapottaa vain corea. Keskivartalokin oli jo aivan loppu ennen aloittamista, hyvä kun sain 3 x 15 sarjat tehtyä reiden+lantionnostoa (tavallisesti tuo on kevyt.. nyt sain taistella jo ensimmäisessä sarjassa).

 

Guuma. eilen treenasin poikkeuksellisesti hihallisessa paidassa. Mä en ymmärrä miten monet miehet pystynyt treenata yhtään hihallisissa paidoissa, tuohon on käsittämöttämön epämielyttävää ..ja tunkkaista touhua. Ehkä he eivät vain tiedä paremmasta.

Ruokailut ovat menneet edelleen mukavasti, paino jumitti viikon verran lääkekuurista johtuen, särkylääke+relaksantti sai aikamoisen turvotuksen aikaiseksi. Vasta tänään aamulla on alkanut olla vähemmän turvonnut olo.

Kuvassa uusin "keksintöni" ..

Kanapullat(tai pihvit)

650 g broilerin/kalkkunanlihaa
2 valkuaista
100g kevyt crem fraichea
1 pussi ranskalaista sipulikeittoa

sekoita valkuaiset, keitto ja crem fraiche keskenään hyvin ja sen jälkeen lisää liha. Sekoita hyvin, pyörittele palloiksi ja paista parissa sadassa asteessa kunnes pullien pohja on ruskettunut.

Tai no.. ihan orjallisesti en ole syönyt tällä viikolla, tänään tuli herkuteltua kun tutkinnontarkastaja kävi katsomassa mitä osaan.. ja tiistaina mies oli ostanut pienen pussin karkkia minulle, kun katsoimme illalla The Avengersin.

(sain muuten ihanan positiivista palautetta, olen kuulema poikkeuksellinen taloushallinnon ammattilainen, kun olen niin iloinen ja ulospäinsuuntautunut.. ja jos mä en pääse tutkintoa läpi, niin ei pääse kukaan)

Sitten.. tällainen tarttui ostoskoriin varuste.netin verkkokaupasta. Täytyykin tänään käydä hakemassa tuo itselle.

 

Tää ei ole mikään statementti siihen, etteikö mieheni osaisi kiivetä.. mun mielestä se oli vaan hauska :D Ja niin on miehenkin mielestä.

mä tahdon veivaa

 .. ja on vasta torstai :)

tahtooo lisää

Minua kohtasi Kustavin matkan jälkeen suunnaton suru, pitkään uskollisesti palvelleet Niken caprit jättivät minut, ne repesi pepusta *snif* Ikää housuilla oli jo varmaan .hmm.. lähemmäs kymmenen vuotta, ettei silleen ollut aivan puskista tämä, ja olinhan ne housut jalassa kiivennyt ahkerasta vuoden verran.

Ostin Black Diamondilta toise housut, viininpunaiset, oikein ihanat ja mukavat, kylmemmillä keleillä alle mahtuu lämpimämpää jne, mutta mieleni halasi kuitenkin mustia/tummia housuja, joiden kanssa voisi käyttää useita eriväriä toppeja (kun elämässä on tällaisia ongelmia, niin minun asiat ovat oikeasti todella hyvin).

Tänään etsiminen loppui, Kiipeilyareenan shopista löytyi ihanuudet. Mietin vaaleansinisten M-kooon ja näiden mustien L-koon pöksyjen välillä. Siniset olivat kivat, mutta .. tosiaan vaaleansiniset, ja ne eivät jättäneet paljoa mielikuvitukselle.

Mukaan tarttui sitten nämä credo pants woman

muodokas takalistoni, tarkoituksena oli kuvata vain logo.. mutta menköön

Tiedä sitten oliko se uudet housut vai leijunko edelleen uusien Miura VS Womanien ansiosta, mutta kiipeilyt olivat jälleen kerran kerrassaan mahtavat. Ähelsin kaverin 7b:n projektia ennätyspitkälle, kakkostelin puhtaasti vähän 5c:tä, yläköysittelin 5c:n ja liidasin toisen 5c:n ja 5b:n. Minirocktopialla on mahtavasti Felixin tekemiä reittejä, kaikki järjestäen vitosta. Siinä on hyvä harjoitella sekä lidiiä että muotoseinän käyttöä.

Kun pelkään aina niin hassujan pikkujuttuja kiivetessä, jokin ote voi olla epämielyttävät, tietynlainen siirtymä voi pelottaa, ihan vain rocktopialla liidaaminen voi olla jännittävää, kun ei osaa vielä niin hyvin käyttää seinän muotoja hyväkseen, niin.. kun yhdenkin tuollaisen pelon yli pääsee, on olo mahtava.

Tänään oli siis itselle monien pelkojen ylittämist. Eiliset boulderoinnit muistuttivat vain itsestään sekä minulla että kaverilla, kaverin kädet olivat aika hurjassa kunnossa... ja minulla leveät selkälihakset, vatsat ja monen monet pienet lihakset kämmenissä ja sormissa (joiden olemassaolosta en ollut edes tiennyt) muistuttivat treenistä. Päivän tauko kiipeilystä ei ole lainkaan pahitteeksi, jos vaan kestää nää "nikat" :P Vatsalihaksetkin huutavat hoosiannaa, mutta ne huutelut jätän omaan arvoonsa.

Kovasti jäi sellainen olo, että tahtoo kiivetä lisää.. MUTTA milloin sitä olisi oikeasti lähtenyt Areenalta sillä mentaliteetillä, etteikö tekisi mieli kiivetä lisää.

jösses

En tavallisesti kyttää kävijämääriä, mutta kaikenkaikkiaan mun blogiin on päädytty sen olemassaolon aikana 35 999 kertaa!!  HEI KAIKKI o/

Tosi fiksuna, kuva otettu bouldeoroimaan lähtiessä.. söpöt pinkit pöksyt, ettei aina sitä samaa mustaa .. tai viininpunaista 

Mutta ei .. tämä ei ollut mun postauksen aihe. Vaan oi ilo! Tänään oli taas mahtiboulderoinnit. Kerta toisensa jälkeen olen uskaltanut vähän pidemmälle ja pidemmälle reiteillä, tänään toppasin muutaman 6a:n .. ja työstin piiiiitkään paria 6b:tä.  Aikaisemmilla kerroilla toppaamisen on jäänyt tekemättä, koska olen pelännyt polvea. Tänään ei pelottanut enää, mutta enpä lähtenyt sellaisia reittejä menemäänkään, mitkä pelotti.

Yksi oranssi 6b jäi kummittelemaan. Se oli se, missä ensimmäisellä kerralla jäi jumiin, toisella kerral sitten uskalsin mennä aikaisempaa pidemmälle, mutta sitten lähti sormesta nahkat. Tänään pääsen taas jo hieman pidemmälle, joten tällä matematiikalla ensikerralla toppaan ekan 6b:ni boulderoiden. Kyllä, näin näen asian.

Mun pettämätön tyylitaju pääsi viikonloppunakin oikeuksiinsa. Launtaina kruunasin Nokian saappailla rapujuhliin asun, ja sunnuntain ristiäisissä ...

Huomatkaa, nätti mekko .. ja nokian saappaat... ei se oo niin metrilleen. Mekko oli alelöyty Hampurissa One Green Elephantisssa, lähtöhinta taisi olla 70€, mutta mun mukaan se lähti kahdella vai kolmella kympillä. Ei paha. Etenkin kun se on tosi mukava pikkumusta, ei kiristä, malli on löysä, niin tuntuu hyvältä päällä sekä fläsätuulella että mulloinkin ja kerrankin on mekko, joka ei purist yläselästä ja hartioista. On kauhean vaikea löytää sopivia vaatteeita alati kasvavalle yläselälle.

viikko 36

Kaikenmaailman kivuistan ja säryistä huolimatta oli oikein kiva ja monipuolinen urheiluviikkoa. Punttitreeniä oli tarkoitus tehdä tällä viikolla kahdesti, mutta jostain syystä X punttiksen magneettikortinlukija ei toiminut, hetken yritin huhuilla, josko joku olisi sattunut kuitenkin päästä treenaamaan, mutta ei. Vaihtoehto B oli sitten pilatesta omassa olohuoneessa. Avimies ja koirakin osallistuivat tähän. Mies laittoi koiran tekemään alkulämmittelyitä videon tahtiin :D

Surullista on vain, se että alkaa pikkuhiljaa tuntua, etteä alaselkäsäryt lähde pois hieronnolla ja venyttelyllä. Juoksua ei pysty edes harkita tällä, onneksi on sauvakävely. Tänään suuntamme ystävän kanssa pidemmänpuoleiselle dementiahiihdolle.

Joko on ehdottanut jotain niinkin radikaalia kuin lepoa, onneksi töissä on satutuoli, niin istuminen ei ole mikään ongelma. Yläaselän takia vaan pitää vähän väliä käydä vähän tepsuttelemassa ja venyttelemässä.

perus- vai voimakestävyyttä

Tänään aikataulullisista syitä pidettiin kiikut kompakteina. Kaverin kanssa vedimme treenin, jonka olisi kait pitänyt olla peruskestävyyttä, mutta mulla greidi taisi olla sen verran "kova", että mentiin varmaan jo jossain muissa kestävyyksissä.

2 x 30 min, ensimmäinen puolituntia pelkästään 5b/5c -reittiä, vaati paljon kämmenvoimaa, käsiä joutui lepuuttamaan kolmen ekan nousun jälkeen vähän väliä, sain puoleen tuntiin seitsemän nousua.

Toinen 30 min tuli tahkottua kahta eri 5b:n reittiä. Tässä molemmat reitit olivat varsin fyysisiä aikaisemman puolituntisen kahvaralliin verrattuna. Molemmat reitit vaativat jatkuvaa vartalon kiertoa, sekä usein jopa pomppimisia, jotta yletin kahvoille.

Uusillä kengillä sain mentyä ensimmäisen 30 min ja toisesta 2-3 nousua, sen jälkeen oli vaihdettava.  Oli erittäin mukava vetää itsensä noin piippuu, selässä on hyvä polte .. ja sormissakin tuntuu "sopivasti" :P

Innolla odotan ensiviikkoa ja boulderia, jäi muutama reitti kaivelemaan.. etenkin kun se yksi reitti söi viimeksi ihoa tehokkaasti (kunnon palkeenkieli oikeassa nimettömässä).

Nyt... rapujuhliin.

awwww

Olipas kiva palata illalla kotiin, kun mies oli muistanut minua, sain Nälkäpelin kolmannen osan .. ja tölkillisen vähäkalorista Dr.Pepperiä. Aww

Yritimme kaverin kanssa tutkia etanoita ja kuunasentoja löytäen jotain, mikä viittaisi siihen, että tänään olisi voinut suunnata ulos kiipeilemään. Oli vain todettava se surullinen tosiasia, ettei tänään ollut asiaa ulkokallioillle.

Areenalla oli JÄLLEEN kerran aivan mahtavat kiikut. Pääsin köysittelemään uusissa kengissäni. Pelkäsin, että olisin kuitenkin valinnut liian tiukat kengät, mutta hyvinhän noilla onnistui kiipeily. Huomasi sen, kuinka varmuus pienillä otteilla lisääntyi. Yllätin itseni täysin kakkostellen 6b+:n reitin tulleen vain kerran köyteen. Olin NIIN ylpeä itsestäni. Muutenkin tänään oli aikamoisia kiipeilyjä, osa olkoon ihan psyykkistä ja tietty osa on varmasti kenkien ansiota.

Pari viimeistä nousua oli jo tehtävä vanhoilla kengillä, mutta hyvin sitä pystyi parin tunnin ajan tahkoa reittejä vanhat Miurat jalassa.

Tänään kivut eivät ole olleet enää niin pahat, syvä hengittäminen ja haukottelu sattuu. Ajaessa Areenalta kotiin huomasin myös yläselän alkavan ärtyä, onneksi ajomatka ei ollut kuitenkaan niin pitkä, niin nyt olen kotona lepäämässä.

Tänään on hyvä olla, mieliala on pitkästä aikaa parempi. Nyt on rauhallisempi olo kotona, olen laiminlyönyt parisuhdetta liikaa olemalla jatkuvasti poissa kotona kiipeilemässä, mutta nyt on siihen tullut pieniä muutoksia. Olemme myös sopineet yhteisistä aktiviteeteista jne.

arpomisen loppu

Toissapäivänä jatkoimme miehen kanssa hurjastelua, enää ei tarvitse käyttää minun vanhempieni sauvakävelysauvoja, vaan meillä on oma. Shoppailtiin innoissammamme Citymarketissa ja veimme vielä sauvat samana iltana koeajelulle.

Eilen puolestani sain vihdoinkin ostettua itselleni uudet kiipeilykengät. Oltiin sovittin boulderointreffit Konalaan, ja siinä aikani kuluksi piipahdin Varuste.nettiin kiipeilykenkiä hipelöimään. Edelleenkään en lämmennyt Solutioneihin, Testerosat sitten taas tuoteselosteen mukaan on enemmän ulkokallioille ja Pythonit ja Cobrat tuntuivat liian tossuilta. Päädyin lopulta niinkin tylsään vaihtoehtoon kuin Miura VS Womaneihin.

Toivotaan, että nyt koko osui nappiin. Kokeilin aika monta kokoa, järkytin itseni nappaamalla mukaani koon 36 kengät . Hyvin niillä pystyi boulderoida, mutta ekalla kerralla pidin kenkiä vain puolisen tuntia jalassa. Onneksi oli toisetkin kengät mukana.

Kokoero on aikamoinen, huomaa myös uusien kenkien agressiivisempi pohja verrattuna vanhoihin popoihin. Innolla odotan ulkokallioita, joissa varmasti tuo kengät napakkuut pääsee oikeuksiinsa.

Eilen boulderoinnit alkoivat sujua jo paremmin, uskalsin topata reitin, joka aikaisemmilla kerroilla oli jäänyt toppaamatta (greidi ei ollut korkea, mutta kyseessä oli kohta seinässä, jossa keväällä hajotin polveni), taisin myös ymmärtää sen tilanteen, missä polveni alunperin viottui, ja osaan ehkä nyt välttää vastaavia tilanteita. Lähdin myös yrkkäämään uudestaan edelliseltä kerralta kaivelemaan jäänyt jotain kutosta. Muuten hyvä alku, pääsin pidemmälle kuin maanantaina. Ensimmäisen yrkän jälkeen huomasin vain kädestä lähtenee aimoannoksen nahkaa, kunnon palkeenkieli irtosi. Teippiä vain, mutta tuo reitti jäi odottamaan ensikertaa. Kyllä mä sen vielä ylös pääsen :)

Vielä uutena "ruokalöytö". Ostin toissapäivänä Citymarketista myös Wokit Satayakastiketta, josta tein ruokaa. Joo, valmiskastikkeet eivät kuulu oikeastaan ruokavaliooni, mutta päätin silti kokeilla, laitoin 2,5 kertaisen annoksen kasviksia ja lihaa kastikkeeseen, joten valmiskastikkeet osuus ei ollut enää niin pieni, vähän vielä jasminriisiä (n.40 g kuivana ) ja pari kananmunaa sekaan.

Kuvan rajaus on tarkoituksella tuollainen.. samalla uusi keittiön pöytäliina pääsee esille paremmin. Bongasin Pentikistä ihanan pöytäliinan, tämän syksyn mallistoa, mutta viimeinen kappale, en raaskinut jättää tuota kauppaan.

Hassua muuten, että urheilijan kroppa kestää nyt boulderoinnit, salit yms treenit, mutta jos sitä ajaa muutaman tunnin ajan autoa, niin kroppa/selkä on siinä kunnossa, että toinen puoli kropasta on ollut parina iltana lähes käyttäkelvoton. Lääkärin termein, mulla kylkiluu kanittaa kaularangan nikaan tms, erittäin mielyttävä tunne... onneksi tänään on pystynyt urheilla. Eilen kaaduin toimintakyvyttömänä sänkyyn, kun hengittäminenkin sattui. Toivotaan, että huomenna on jo myös parempi päivä oman kropan kannalta.

Tänään yllätin itseni salitreenillä. Hyvä perustreeni, crossailua, taljoja, mavea, leveää jalkaprässiä, haiuskääntöä, vatsoja ja selkiä. Ylätaljassa kokeilin uutta tankoa, rusettitangon ollessa käytössä, kiva uusi tuntuma liikkeeseen, voisi harkita tangon vaihtamista hetkeksi.

poks?

Harmittaa hieman, että en ole vieläkään päässyt yli keväisestä polvihaaveristani. Olimme tänään boulderoimassa, enkä vieläkään uskaltanut topata pouliakaan reiteistä, koska pelotti polveni takia niin paljon. Turhauttaa! 

Tietyt liikkeet jäävät ihan polven takia yrittämättä, sekä sellaiset reitit eivät nouse ylös asti, joista en pysty kiivetä alas hallitusti. Topista tiputtautuminen olisi ehkä kauheinta, pelkään polveni napsahtavan kuin tikun.

Harmittaa niin vietävästi, kun greidin ei lähene kutosta, vaan pyörii nelosissa ja vitosissa. Mutta onneksi nyt varmasti määrä korvaa vähän laatua, eiköhän sitä 1,5h:n aikana saanut ihan kiitettävästi väsytettyä lihaksia, vaikkei ylös asti aina päässytkään. Jotenkin myöskään en tunnu luottavan boulderhallin otteisiin yhtä paljon, kuin mitä luotan Areenalla kahvoihin jne. Joku päänsisäinen juttu. Pari reittiä jäi houkuttamaan, kyllä tuli yrkättyä yhtä 6a+ (?):aakin, jonka ajattelin ensikerralla topata, siinä ei pitäisi edes korkeuden pelottaa.

Bongasin Nordwandhallen fb-sivuilta seuraavan kuvan

Muutenkin, kiipeilyturvallisuudesta. Edelleen sydämeni tuntuu pysähtyvän näkiessäni varmistajan varmitavan liidiä varvastossuissa, mainitsemattakaan siitä, että ollaan täysin paljain jaloin. 

Toivottavasti joku bongaa täätlä nyt sen ohjeen, ettei flipflopit oikeasti ole sopivat kengät varmistamiseen, niissä on monta huonoa puolta, itse onnistuin keväällä katkaisemaan pikkuvarpaani, kun kaveri otti kunnon ilmalennot. 

Muistakaan myös, ettei sormuksia missään nimessä saa pitää sormissa kiipeillessä, siinä voi sormet pian olla entiset.

Mutta.. hyviä kiikkuja kaikille, olkaa varovaisia seinillä ja kallioilla.

nuoripari mökkeilee

Lauantaina päästimme todelliset sisäiset hurjapäämme ulos, lähdimme ensimmäisen kerran ikinä yhdessä sauvakävelemään metsään. Meillä paljastui oikein mukava lenkki mökkimme välittömässä läheisyydessä, varmaan hieman aloituspaikasta riippuen lenkille kertyy joko 3,5km tai sitten varmaan lähemmäs 4km.

Sauvakävelyhän on aika höntinoloista touhua, onneksi se tuntui tehokkaalta. Ties vaikka innostuisi hankkimaan omat sauvakävelysauvat tänne kotiin.

Jaksaa, jaksaa

Uhrialttari? Tuskin kuitenkaan :P

Aika vammaisen näköistä touhua, mutta tuolla oli laitettava parit huput kiinni ja vetää ne pään yli. Hirvikärpäsiä oli valtavasti.

Kivaja maisemia, yritimme bongailla kivenmurikoita boulderointia varten heikolla menetyksellä. Eipä toki, ei tuolla hirvikärpästen keskellä olisi edes kiva boulderoida. Mustikoita näkyi paljon.

Pihassa eivät hirvikärpäset kiusanneet, vaan saimme kaikessa rauhassa leikittää Mimiä. Pikkuinen alkaa vihdoikin tajuta mistä pallon noutamisessa on kyse, aikaisemmin pikkuisen ilme on ollut vain: " itsepä heitit pallon tuonne, nyt haet sen takaisin".

Innostuin sauvakävelyreitin varrella olevista mustikoista niin paljon, että päätin lähteä keräämään niitä enemmänkin. Aluksi näytti siltä, että saan kerätä hitaammanlaisesti, kunnes löysin kunnon apajat. Poimurilla olisi varmasti kaapinut hetkessä valtavasti enemmän marjoja, mutta kyllä käsinkin sain reilussa tunnissa kerättyä kilon verran marjoja. 

Sydän melkein itki verta, kun jouduin myöntämään, etten selkäsäryiltäni (kuukautiset .. mur!!) pystynyt enää kyykkiä enempää. Aina välillä hekumallinen mustikkakeskittymä sai minut kyykkimään hetken ja yrittämään päästä kivun yli, mutta lopulta oli vain myönnettävä tappioni. Ensivuonna taidan lähteä ihan eri asein metsälle... poimuri mukaan. Metsä oli täynnä myös puolukoita ja variksenmarjoja, mutta kummistakaan en välitä niin. 

Sillävälin kun olin kyykkinyt metsässä, oli mies lämmittänyt saunan.

Klo 19 söimme hampurilaiset valkoviinilasillisten kera, klo 20.30 taisin alkaa pilkkiä ensimmäisen kerran. Yritimme katsoa läppäriltä Two and a half menia.. mutta..  Ei näemmä meistä enää ole edes valvomaan yhdeksään :D

Hyvin nukuttujen yöunien (ehkä noin 11h)  jälkeen ahmin kirjallisuutta. Sain vihdoinkin luettua Nälkäpelin toisen osan ja aloitin lukemaan Harry Potteri ja Fenixin kiltaa. Täydellistä. 

Parhautta

Karkasimme eilen kolmistaan mökille. On onni, että meillä on tällainen paikka johon tulla rauhoittumaan ja viettämään aikaa keskenään. Minulla on huono tapa olla kykenemätön vain olla kotona, vähintäänkin on mentävä salille, muuten päivät tuntuvat hukkaanheitetyiltä.

Oli aika jännittävää ajella pilkkopimeällä keskellä metsää ja kurvailla puntolla välillä jopa hieman sokkona. En edes onnistunut tökkäämään autoa tai sen pohjaa kiviin. Hyvä minä!

Pitkästä aikaa sää sallii täällä reippailun, miehen kanssa lähdemme nauttimaan luontopolusta .. Taidamme ottaa jopa kävelysauvat mukaan. Nurmikkoprojekti taitaa jäädä haaveeksi, jostain syystä ruohonleikkuri ei ota käynnistyäkseen.