viikko 37

Taas yksi mukavan liikunnallinen viikko takana, pitäisi ehkä jossain välissä jotain lepoa mietiä. Kivaa, semi monipuolista (ei pelkää köysittelyä) ja hauskaa. 

Viikonloppuna ehti kivasti tehdä muutakin kuin kiipeillä, tuli siivottua kotona vaatekaappeja, lehtiarkistoja, pestyä pyykkikoria tyhjemmäksi ja kävimme ystävättären kanssa Habitare-messuilla.

Hauskaa, kuinka nyt tänä vuonna on tullut muotiin erilaisista lavoista (Finlava, Eurolava) tehdyt huonekalut. Olin tekemässsä meille olohuoneeseen sellaisesta olohuoneenpöytää, kunnes mies silloin ilmoitti, ettei meille tule olohuoneen pöytää. Suunnitelmana oli laittaa valkoiseksi maalattua lavaa päällekkäin, laittaa pöydän alle renkaat ja laittaa lasi pöytäpinnaksi. Voisi miettiä jos niistä toteuttaisi jonkin kukka pöydän tms työhuoneeseen.

kivasti toteutetty ruokapöytä

Yhdelläkin ständillä oli rakennettu pöytä laittamalla muutama lava päällekäin, ja maalaamalla se mustalla liitutaulumaalilla. Kiva idea esim lasten leikkihuoneeseen.

Messuilla oli muutenkin ihania DIY-ideoita, jos vaan jossain vaiheessa ehtisi/malttaisi pysyä kotona niin kauan, että saisi jotain tehtyä, eikä aina olisi menossa kallioilla, boulderseinillä, punttiksella tai kallioilla. Mitenköhän sitä koskaan ehtii edes tulla raskaaks? Ystävältä jouluna lahjaksi saatu Martha Stewart -kirjakin odottaa askartelmista.

Se mitä messuilta irtosi, oli kuppi jossa voi mikrottaa kananmunia. Aika tylsä hankinta sinänsä, mutta eipä tarvitse töissä keittää TAI paistaa mun valkuaisia, kun voi heittää ne tuossa astiassa minuutiksi mikroon. 

Mies tuli tänään vihdoikin kotiin. Olihan sitä jo vähän ikäväkin tullut, vaikka kivaa oli. Olin luvannut miehelle, että ruoka odottaa valmiina pöydässä hänen kotiutuessa. En ihan ehtinyt saada ruokaa valmiiksi (hyvä kun ehdin aloittaa kotiutuessani vähän suunniteltua myöhempään kallioilta), joten päätin sitten panostaa siihen, millaisessa asussa kokkaan kun mies tuli kotiin.

Korkkarit, naama kuntoon, helmet yms hepenet päälle ja miehelle lasi shampanjaa käteen. Mies jäi miettimään toviksi josko pitäisi useammin lähteä viikonlopuksi matkaan, eikä tuollaisen vastaanoton jälkeen olisi edes huomannut, vaikkei ruokaa edes olisi ollut.