tahtooo lisää

Minua kohtasi Kustavin matkan jälkeen suunnaton suru, pitkään uskollisesti palvelleet Niken caprit jättivät minut, ne repesi pepusta *snif* Ikää housuilla oli jo varmaan .hmm.. lähemmäs kymmenen vuotta, ettei silleen ollut aivan puskista tämä, ja olinhan ne housut jalassa kiivennyt ahkerasta vuoden verran.

Ostin Black Diamondilta toise housut, viininpunaiset, oikein ihanat ja mukavat, kylmemmillä keleillä alle mahtuu lämpimämpää jne, mutta mieleni halasi kuitenkin mustia/tummia housuja, joiden kanssa voisi käyttää useita eriväriä toppeja (kun elämässä on tällaisia ongelmia, niin minun asiat ovat oikeasti todella hyvin).

Tänään etsiminen loppui, Kiipeilyareenan shopista löytyi ihanuudet. Mietin vaaleansinisten M-kooon ja näiden mustien L-koon pöksyjen välillä. Siniset olivat kivat, mutta .. tosiaan vaaleansiniset, ja ne eivät jättäneet paljoa mielikuvitukselle.

Mukaan tarttui sitten nämä credo pants woman

muodokas takalistoni, tarkoituksena oli kuvata vain logo.. mutta menköön

Tiedä sitten oliko se uudet housut vai leijunko edelleen uusien Miura VS Womanien ansiosta, mutta kiipeilyt olivat jälleen kerran kerrassaan mahtavat. Ähelsin kaverin 7b:n projektia ennätyspitkälle, kakkostelin puhtaasti vähän 5c:tä, yläköysittelin 5c:n ja liidasin toisen 5c:n ja 5b:n. Minirocktopialla on mahtavasti Felixin tekemiä reittejä, kaikki järjestäen vitosta. Siinä on hyvä harjoitella sekä lidiiä että muotoseinän käyttöä.

Kun pelkään aina niin hassujan pikkujuttuja kiivetessä, jokin ote voi olla epämielyttävät, tietynlainen siirtymä voi pelottaa, ihan vain rocktopialla liidaaminen voi olla jännittävää, kun ei osaa vielä niin hyvin käyttää seinän muotoja hyväkseen, niin.. kun yhdenkin tuollaisen pelon yli pääsee, on olo mahtava.

Tänään oli siis itselle monien pelkojen ylittämist. Eiliset boulderoinnit muistuttivat vain itsestään sekä minulla että kaverilla, kaverin kädet olivat aika hurjassa kunnossa... ja minulla leveät selkälihakset, vatsat ja monen monet pienet lihakset kämmenissä ja sormissa (joiden olemassaolosta en ollut edes tiennyt) muistuttivat treenistä. Päivän tauko kiipeilystä ei ole lainkaan pahitteeksi, jos vaan kestää nää "nikat" :P Vatsalihaksetkin huutavat hoosiannaa, mutta ne huutelut jätän omaan arvoonsa.

Kovasti jäi sellainen olo, että tahtoo kiivetä lisää.. MUTTA milloin sitä olisi oikeasti lähtenyt Areenalta sillä mentaliteetillä, etteikö tekisi mieli kiivetä lisää.