Harmittaa hieman, että en ole vieläkään päässyt yli keväisestä polvihaaveristani. Olimme tänään boulderoimassa, enkä vieläkään uskaltanut topata pouliakaan reiteistä, koska pelotti polveni takia niin paljon. Turhauttaa!
Tietyt liikkeet jäävät ihan polven takia yrittämättä, sekä sellaiset reitit eivät nouse ylös asti, joista en pysty kiivetä alas hallitusti. Topista tiputtautuminen olisi ehkä kauheinta, pelkään polveni napsahtavan kuin tikun.
Harmittaa niin vietävästi, kun greidin ei lähene kutosta, vaan pyörii nelosissa ja vitosissa. Mutta onneksi nyt varmasti määrä korvaa vähän laatua, eiköhän sitä 1,5h:n aikana saanut ihan kiitettävästi väsytettyä lihaksia, vaikkei ylös asti aina päässytkään. Jotenkin myöskään en tunnu luottavan boulderhallin otteisiin yhtä paljon, kuin mitä luotan Areenalla kahvoihin jne. Joku päänsisäinen juttu. Pari reittiä jäi houkuttamaan, kyllä tuli yrkättyä yhtä 6a+ (?):aakin, jonka ajattelin ensikerralla topata, siinä ei pitäisi edes korkeuden pelottaa.
Bongasin Nordwandhallen fb-sivuilta seuraavan kuvan
Muutenkin, kiipeilyturvallisuudesta. Edelleen sydämeni tuntuu pysähtyvän näkiessäni varmistajan varmitavan liidiä varvastossuissa, mainitsemattakaan siitä, että ollaan täysin paljain jaloin.
Toivottavasti joku bongaa täätlä nyt sen ohjeen, ettei flipflopit oikeasti ole sopivat kengät varmistamiseen, niissä on monta huonoa puolta, itse onnistuin keväällä katkaisemaan pikkuvarpaani, kun kaveri otti kunnon ilmalennot.
Muistakaan myös, ettei sormuksia missään nimessä saa pitää sormissa kiipeillessä, siinä voi sormet pian olla entiset.
Mutta.. hyviä kiikkuja kaikille, olkaa varovaisia seinillä ja kallioilla.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti